Banaanit muovipusssiin

Banaaneja ei tarvitse pistä muovipussiin. Eikä ne mitään likasta kun eihän niitä kannata pistää pinon alimmaiseksi.

banaanin pussitusta tai pussittamatta jättämistä... mutta sitä, miksi kysyin, voin valottaa vähän omasta näkökulmastani:

Elämme maassa, jossa on aina totuittu kuuntelemaan tarkoin esivaltaa. Työtä on aina pidetty "kunnollisuuden" mittana ja sen on opetettu olevan tie menestykseen ja myös kristilliseen elämäntapaan kuuluvaa.
Lain noudattamista ja kuuliaisuutta on pidetty erityisenä hyveenä.

Ja olemmehan kansakuntana menestyneet. Työnteko ja kuuliaisuus on saanut palkkansa. Esivallalle on uskottu - paitsi päätösvalta monia itseämme kokevissa asioissa - myös vastuuta asioissa, jotka liittyvät huolenpitoomme. Kaikenlaiset neuvolat, terveystarkastukset ja työsuojelumääräykset on laadittu, jotta elämämme olisi turvatumpaa ja huolettomampaa. Jopa "köyhäinhoiti " on jäänyt tyystin yhteiskunnan harteille.

Sinänsä ihan hyvä näin. Asian huonompi puoli on sitten se, että yksilön omalle ajattelukyvylle tahtoo helposti käydä huonosti. Se katoaa! Hänen käyttäytymistään ohjaa vain logiikka: Kaikki mikä ei ole kielletty, on sallittu.

Yteisöllisyys on myös samalla muuttunut enemmän yhteiskunnalisuudeksi. Emme elä enää toistemme seurassa vaan ainoastaan yhtäaikaa. Sekin yhteistoiminta, mitä toteutetaan, tapahtuu paljolti työelämässä.

Samalla kun yksilön suhde toiseen on muuttunut, niin on myös muuttunut yksilön suhde ympäristöön. Aina pätee sama. Ne asiat, jotka eivät ole kiellettyjä, ovat sallittuja.

Uudesta ympäristöajattelusta ja teknologian siihen mukanaan tuomasta avusta huolimatta mm. jätemäärät ovat olleet kasvussa koko ajan. Kuluttaminen on sallittua. Ei, ei, se on suositeltavaa! Näin meille kerrotaan. Ja niinhän se on, jos meidän puolestamme päätökset tehneet niin sanovat.

Näin eväin käymme myös ostoksilla. Se mikä ei ole kielletty, on sallittu. Merkitystä ei ole sillä, kuinka ekologinen teko on banaanitertun muovipussiin laittaminen on. Merkitystä ei ole myöskään sillä, onko siinä yleensä mitään järkeä. Helpottaako se banaanille suunniteltua käyttöä vai onko se omiaan jopa vaikeuttamaan sitä. Merkitystä on vain sillä, että "niin tehdään". Se on "sallittua". "Pussikone on sitä varten, että sitä käytetään." Ei kun banaanit pussiin, hinta päälle ja kärryyn.

Olen omasta mielestäni suvaitsevainen - ja kohtuullinen. Sallin ihmisiltä monia vajavaisuuksia - olenhan itsekin peräti puutteellinen. Yhtä en vajavaisuutta en kuitenkaan oikein tahdo voida sietää: Oman ajattelun puuttumista.

Jos jaksoit lukea vastineeni, niin toivon sinun voivan vastata itse kysymykseesi(!)

old_profile_34081 kirjoitti:

banaanin pussitusta tai pussittamatta jättämistä... mutta sitä, miksi kysyin, voin valottaa vähän omasta näkökulmastani:

Elämme maassa, jossa on aina totuittu kuuntelemaan tarkoin esivaltaa. Työtä on aina pidetty "kunnollisuuden" mittana ja sen on opetettu olevan tie menestykseen ja myös kristilliseen elämäntapaan kuuluvaa.
Lain noudattamista ja kuuliaisuutta on pidetty erityisenä hyveenä.

Ja olemmehan kansakuntana menestyneet. Työnteko ja kuuliaisuus on saanut palkkansa. Esivallalle on uskottu - paitsi päätösvalta monia itseämme kokevissa asioissa - myös vastuuta asioissa, jotka liittyvät huolenpitoomme. Kaikenlaiset neuvolat, terveystarkastukset ja työsuojelumääräykset on laadittu, jotta elämämme olisi turvatumpaa ja huolettomampaa. Jopa "köyhäinhoiti " on jäänyt tyystin yhteiskunnan harteille.

Sinänsä ihan hyvä näin. Asian huonompi puoli on sitten se, että yksilön omalle ajattelukyvylle tahtoo helposti käydä huonosti. Se katoaa! Hänen käyttäytymistään ohjaa vain logiikka: Kaikki mikä ei ole kielletty, on sallittu.

Yteisöllisyys on myös samalla muuttunut enemmän yhteiskunnalisuudeksi. Emme elä enää toistemme seurassa vaan ainoastaan yhtäaikaa. Sekin yhteistoiminta, mitä toteutetaan, tapahtuu paljolti työelämässä.

Samalla kun yksilön suhde toiseen on muuttunut, niin on myös muuttunut yksilön suhde ympäristöön. Aina pätee sama. Ne asiat, jotka eivät ole kiellettyjä, ovat sallittuja.

Uudesta ympäristöajattelusta ja teknologian siihen mukanaan tuomasta avusta huolimatta mm. jätemäärät ovat olleet kasvussa koko ajan. Kuluttaminen on sallittua. Ei, ei, se on suositeltavaa! Näin meille kerrotaan. Ja niinhän se on, jos meidän puolestamme päätökset tehneet niin sanovat.

Näin eväin käymme myös ostoksilla. Se mikä ei ole kielletty, on sallittu. Merkitystä ei ole sillä, kuinka ekologinen teko on banaanitertun muovipussiin laittaminen on. Merkitystä ei ole myöskään sillä, onko siinä yleensä mitään järkeä. Helpottaako se banaanille suunniteltua käyttöä vai onko se omiaan jopa vaikeuttamaan sitä. Merkitystä on vain sillä, että "niin tehdään". Se on "sallittua". "Pussikone on sitä varten, että sitä käytetään." Ei kun banaanit pussiin, hinta päälle ja kärryyn.

Olen omasta mielestäni suvaitsevainen - ja kohtuullinen. Sallin ihmisiltä monia vajavaisuuksia - olenhan itsekin peräti puutteellinen. Yhtä en vajavaisuutta en kuitenkaan oikein tahdo voida sietää: Oman ajattelun puuttumista.

Jos jaksoit lukea vastineeni, niin toivon sinun voivan vastata itse kysymykseesi(!)

Lähdit ratkomaan näinkin sosiologista ongelmaa banaanipussesta.
Ihmiset elävät laumoissa, kuin esi-isänsä savanneilla aikoinaan. Yhteiskunta rakentuu herarkisista säikeistä, joita ohjailevat ihmisten tekemät lait. lakien tehtävänä on antaa tekemisillimme raamit, jotka ohjailevat toimiamme mahdollisimman ekologisesti ja moraalisesti.
Ihmiset eivät ajattele. He tekevät asioita raamien puitteissa, se mikä on sallittu normeissa on hyväksyttävää. Silti astuessasi sisään tavalliseen päivittäistavarataloon, silmiäsi hivelee hedonistinen taivas. Teollinen hyvinvointikulttuuri pyrkii jatkuvaan nousuun ja jotta se toteutuisi tarvitaan lisää tarpeita ja lisää kuluttajia. Globaali maailmantalous ryöstää kehitysmaiden rikkauksia länsimaisten ehdoilla (kuten banaanit). Tarvitaan lisää kulutusärsykkeitä, luodaan uusia tottumuksia (banaanipussi).

KUSMAILIJA kirjoitti:

Lähdit ratkomaan näinkin sosiologista ongelmaa banaanipussesta.
Ihmiset elävät laumoissa, kuin esi-isänsä savanneilla aikoinaan. Yhteiskunta rakentuu herarkisista säikeistä, joita ohjailevat ihmisten tekemät lait. lakien tehtävänä on antaa tekemisillimme raamit, jotka ohjailevat toimiamme mahdollisimman ekologisesti ja moraalisesti.
Ihmiset eivät ajattele. He tekevät asioita raamien puitteissa, se mikä on sallittu normeissa on hyväksyttävää. Silti astuessasi sisään tavalliseen päivittäistavarataloon, silmiäsi hivelee hedonistinen taivas. Teollinen hyvinvointikulttuuri pyrkii jatkuvaan nousuun ja jotta se toteutuisi tarvitaan lisää tarpeita ja lisää kuluttajia. Globaali maailmantalous ryöstää kehitysmaiden rikkauksia länsimaisten ehdoilla (kuten banaanit). Tarvitaan lisää kulutusärsykkeitä, luodaan uusia tottumuksia (banaanipussi).

että olen saanut jo osani päivittäistavaratalojen hedonismista, koska se alkaa tulla jo takaisin "ylös".

Sen verran optimisti olen, että uskoisin että globaali maailmantalous voisi pärjätä ilman pussibisnestäkin - ja hyvinvointi jopa kasvaa...

"koska monesti banaanit ovat jonkin ihme kostean nesteen peitossa kaupassa ja tosiaan sotkevat aivan kaiken lähmäiseksi jos ei niitä laita omaan pussiinsa."

Se aine on banaanin pintaan tiivistynyt vesi, joka ei haihtuessaan jätä jälkiä muihinkaan tuotteisiin. Jos näkyy muuta nestettä, ota toinen terttu.

"Yritän välttää turhia pakkauksia,"

Menestyksesi on aika heikko, jos banaanit tarvitsevat oman kuorensa lisäksi muovia...!

Sen ymmärrän, jos laitat helposti rikkoutuvat persikat pussiin - tai ylimalkaan tuotteet, jotka eivät ole banaanien tapaan nipuissa.

Mitä haittaa, jos banaanit "osuvat" kassissa salaatteihin ja muihin kasviksiin?

"Ärsyttävää ettei joku osaa ajatella syytä moiseen pussin välttämättömään käyttöön. Henkistä laiskuutta sanon minä !"

Ärsyttävää, että joku voi automaattisesti olettaa, etten muka olisi ottanut huomioon edellä mainittuja näkökohtia pussien käytön välttämättömyyden kannalta - ilman mitään perusteita. Huonoa keskustelukulttuuria.

old_profile_34081 kirjoitti:

"koska monesti banaanit ovat jonkin ihme kostean nesteen peitossa kaupassa ja tosiaan sotkevat aivan kaiken lähmäiseksi jos ei niitä laita omaan pussiinsa."

Se aine on banaanin pintaan tiivistynyt vesi, joka ei haihtuessaan jätä jälkiä muihinkaan tuotteisiin. Jos näkyy muuta nestettä, ota toinen terttu.

"Yritän välttää turhia pakkauksia,"

Menestyksesi on aika heikko, jos banaanit tarvitsevat oman kuorensa lisäksi muovia...!

Sen ymmärrän, jos laitat helposti rikkoutuvat persikat pussiin - tai ylimalkaan tuotteet, jotka eivät ole banaanien tapaan nipuissa.

Mitä haittaa, jos banaanit "osuvat" kassissa salaatteihin ja muihin kasviksiin?

"Ärsyttävää ettei joku osaa ajatella syytä moiseen pussin välttämättömään käyttöön. Henkistä laiskuutta sanon minä !"

Ärsyttävää, että joku voi automaattisesti olettaa, etten muka olisi ottanut huomioon edellä mainittuja näkökohtia pussien käytön välttämättömyyden kannalta - ilman mitään perusteita. Huonoa keskustelukulttuuria.

bamskut pussiin ja kaikki muukkin vihaneset ja hedelmäöt. se paperitarrahintalappu pysyy palon paremmin muovissa kuin siinä tuoteessa ja sitte niistä muovipussista saa ilamisia biopusseja biojätekeryykseen.

tietenkin kirjoitti:

bamskut pussiin ja kaikki muukkin vihaneset ja hedelmäöt. se paperitarrahintalappu pysyy palon paremmin muovissa kuin siinä tuoteessa ja sitte niistä muovipussista saa ilamisia biopusseja biojätekeryykseen.

pussit ole eko-tavaraa? Mihin käytät pussit "ekokierrätyksessä"?

Minun banskuissani ovat hintatarrat ainakin pysyneet hienosti. Oletko edes kokeillut?