hullu, masentunut, vai luonteenvikainen?

tyttö vuosimallia -88

Olen masentunut, tai toisinaan tuntuu etten ole, tunnen olevani vaan hullu. Olen aina ollut pessimisti, niin kauan kun jaksan muistaa. Pidän itseäni täytenä kusipäänä, inhoan itseäni! Kukaan ei pidä minusta, minulla on vaan muutama kaveri, joille olen vaan se "hätävara", "sekundääri-ystävä".. eli minun seurani kelpaa vain, jos ketään muuta ei saa seuraks. Mutta enpä tuota ihmettele yhtään; eihän kukaan pidä pessimisteistä! Kauan olen ajatellut että tämä pessimistisyyteni johtuu masennuksesta, mutta nyt olen alkanut pelkäämään, että tällainen minä nyt vaan satun olemaan, että olen syntynyt tällaiseksi. Koskaan en ole ollut järin kiinnostunut mistään, esimerkiksi harrastuksista.. koulussa inhosin kaikkea, en voinut sietää mitään. Tuntuu niin tyhmältä olla tällainen... :( Nyt kyllä olen huomannut että kaikki tuntuu kiinnostavan aina vaan vähemmän, ne harvat asiat mistä pidän, eivät tunnu nekään enää miltään.. tai sitten en "kykene" toteuttamaan niitä... sanottakoon esimerkiksi uiminen, ainut liikuntamuoto mistä pidän, mutta en voi käydä uimassa! Pääsyy siihen on, etten kehtaa!!! Itseinho on niin suuri että helvetin pitäisi jäätyä ennenkuin voisin näyttäytyä uimapuvussa.. ja se on vaan sellainen asia mille en voi mitään.... vihaan itseäni niin että katsoessani peiliin alkaa itkettää, olen yksinkertaisesti kuvottava.

Inhoan ulkonäköni lisäksi luonnettani... tai jotenkin kuvittelin olevani sellainen "perusmukava" suomalainen tyttö, hieman ujo, mutta ei liian hiljainen... kuvittelin olevani ihan hyvä ystävä, ystävieni luottamusta en petä. Luulin että olen ihan kiva, mutta silti minua kohdellaan kuin pelkkää paskaa, en ystävysty ihmisiin, kukaan ei tunnu arvostavan minua... joten siis kaikki mitä joskus kuvittelin itsestäni on pelkkää fantasiaa! Muut kyllä ovat antaneet minun ymmärtää etten ole mitään, mitä luulin olevani. Pitänee siis vaan hyväksyä etten koskaan tule olemaan muiden silmissä se hyvä tyyppi. Enkä nyt vaan kuvittele kaikkea, vaan minulla on oikeasti niin paljon kokemuksia tästä... ja anteeksi jos kuulosti rasittavalta itsesääliltä, mutta olen vaan lopen puutunut ja surullinen tähän! Olen kyllä tehnyt kaikkeni, yrittänyt tutustua ihmisiin, mutta aina vaan saan vastaan saman palautteen ja kohtelun :( Tunnen olevani täysin arvoton.

Taidan olla hullu. Tai ainakin tunnen olevani. En saa mitään aikaiseksi.. tiedän että minun pitäisi hakea töitä, mutta en uskalla.. ahdistaa, lykkään asiaa koko ajan ja keksin muille kaiken maailman tekosyitä miksen ole töissä. En vaan kehtaa myöntää oikeaa syytä miksen ole töitä hakenut, tai muutamalle olen oikeat syyt yrittänyt selittää, mutta eivät he minua ymmärtäneet/uskoneet... vastaukseksi sain vain kuuluisat sanat: "ota nyt vain itseäsi niskasta kiinni". En vaan osaa :( Itkettää, inhoan itseäni, tunnen olevani täys paska.. laiska!

En uskalla ajaa autolla.. sain vasta keväällä kortin, enkä ole juuri sen jälkeen uskaltanut ajella... pelkään että teen virheen, että nolaan itseni, tai vielä pahempaa; aiheutan kolarin tai tapan jonkun. Minua ahdistaa kulkea yksin ulkona, vaatii todella paljon että uskaltaudun yksin esimerkiksi kauppaan. Mietin ihan liikaa mitä muut minusta ajattelevat, vaikka järjellä osaan ajatella ettei sillä ole mitään väliä jos vaikka nolaan itseni jonkun silmissä, mutta silti se rajottaa elämääni suuresti, en pysty tekemään juuri mitään, ahdistaa. En pysty kulkemaan bussilla, tai pystyn, mutta minun pitää suunnitella kaikki tarkasti; että stop-nappi on lähettyvillä yms. Stressaan jostain noin naurettavasta asiasta todella paljon! Kaikki tämä hulluus rajoittaa elämääni todella paljon! Toimintakykyni olen jotenkuten pystynyt säilyttämään, mutta koko ajan on hirveä ahdistus päällä... toistaiseksi en ole mitenkään päästänyt itseäni erakoitumaan.. mutta ei varmaan sekään enää kaukana ole. Joudun valehtelemaan jatkuvasti miksen tee jotain (esimerkiksi aja autolla), koska en halua myöntää muille olevani hullu.. eivätkä he minua ymmärtäisi kuitenkaan. Mutta toisaalta en haluaisi joutua valehtelemaankaan... :(

Kuolemaa olen toivonut jo kauan, harmi vaan etten uskalla asialle mitään tehdä, en kestä kipua.

Jotenkin en uskalla/halua hakeutua hoitoon, koska en usko että saisin kunnon hoitoa (koska ei ole varaa mennä yksityiselle puolelle), ja koska olen lääkkeidenvastainen. Ja koska pelkään että minä olen todella tällainen, ettei mikään johdu masennuksesta, että olen oikeasti näin vastenmielinen ja hullu ihminen.

Kiitos jos joku jaksoi lukea! Jostain syystä päädyin kirjoittamaan tänne ja purkamaan tunteitani hieman.

4

614

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Varjolilja

      Minussa on paljon samaa kuin sinussa. Ikää vain on paljon enemmän kuin sinulla. Tyttäremme sai juuri kesäkuussa ajokortin, kuten sinäkin. Olen nyt vasta alkanut miettiä ja tutkia, mistä kaikki oireeni oikein ovat peräisin. Tarvitsen siihen avuksi psykoterapeuttia ja lääkettä, muuten en kestäisi sitä.

      Olen ollut vanhempieni huonosti kohtelema lapsi ja tuon kaiken olin unohtanut. En muistanut elämäni 20 ensimmäisestä vuodesta juuri mitään. Nyt on muistini alkanut palautua, eikä noissa muistoissa ole mitään hyvää, vain pelkoa ja ahdistusta niissä on. Psykiatri Martti Paloheimon kirjassa Kotivammaisuuden synty kerrotaan näistä asioista. Lainasin sen kirjastosta. Siinä kuvataan sinun- ja minunkaltaisia tapauksia vaikka miten paljon.

      Ei ole häpeä hakea apua, jos on paha olla itsellä. Ei se hauskaa ole ollenkaan, mutta sillä tavalla pääsee eteenpäin. Olen jo niin vanha ja välinpitämättömyyteni oli niin suuri, etten enää ajatellut, mitä muut minusta ajattelisivat. Siksi hain apua.

      Se, miten meitä on lapsena ollessamme kohdeltu, on tullut oletusarvoksi siitä, että olemme kaikkien ihmisten mielestä sellaisia. Teemme kaiken väärin, huonosti, meitä hylätään ainakin henkisesti. Yritin kelvata vanhemmilleni, mutta koskaan en kelvannut, tai jos kelpasin, takana olikin juoni, jotain oikein pahaa. Minut pelasti hyvä mieheni ja uskoni. Olen ollut miehellenikin raskas, mutta hän on todella hyvä mies, ei ole jättänyt minua, ei ole vaihtanut toiseen naiseen.

    • jjooo

      mulla myös jotakin samoja oireita kun sulla.mikään lääkäri en ole mutta väittäisin että sulla on depresssio ja paniikihäiriö.rohkeasti vain lääkäriin ja selitä tilanteesi.eikä niitä lääkkeitä tarvitse pelätä.niillä saa elämänsä raiteilleen eikä mikään enää stressaa ja saat itsetuntosi takaisin vaikka sitä ei olisi juuri koskaan ollutkaan.

    • alppikukka

      hei! luin sun viestin ja olen vahvasti sitä mieltä, ettet missään tapauksessa ole hullu. Vaan sun oireet viittaa todellakin masennukseen,ahdistukseen. Kärsin samanlaisista oireista ja hakeuduin omaan terveyskeskukseen lääkärin juttusille.Sain lääkityksen, mutta se ei ole tuntunut tehoavan ja mulla on ollut paniikkikohtauksia lähes joka paikassa:kaupassa,töissä. Alkaa hikoiluttaa ja sydän tykyttää, itkettää ja joka paikka tärisee ja tuntuu että sekoaa täysin. Mulla on sellainen olo et ihmiset tuijottaa mua koko ajan. Vaikka et kovin mielelläsi lääkkeitä alkaisi syömään, niin ainakin kannattaa hakeutua lääkärin kautta psykiatrille puhumaan. Sekin helpottaa oloa paljon kun saa jutella ammattilaiselle, joka todella ymmärtää sua eikä vähättele sun oireita.

    • tuttua on...

      Tuttua on, mitä kirjoitit. Tuli mieleen niin kuin Varjoilija tuossa kirjoitti, kuka sulle tuollaisen minäkuvan on syöttänyt. Minulle se annettiin kotona, loputtomilla mitätöinneillä ja haukkumisilla.

      Hae ehdottomasti apua, olet nuori ihminen. Tulosta vaikka tuo mitä kirjoitit ja näytä jollekin asiantuntijalle. Tietyssä mielessä kirjoituksesi oli komeaa, ei mitään liirumlaarumia, vaan juuri sitä miltä tuntuu, siitä on hyvä lähteä eteenpäin.

      Voimia sinulle!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4245
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3468
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1806
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1683
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      298
      1435
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      939
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      862
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      846
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      827
    Aihe