SPR:n ensiapuryhmät?

Viralliset ensiapupäivystäjät ovat kaikki yli 18-vuotiaita ja ikähaitari on tuosta aina keski-ikään asti. Eli paljon erilaisia ihmisiä erilaisine taustoineen. En tiedä miten Etelä-Pohjanmaalla on, mutta näin Keski-Suomessa homma on ollut mukavaa. Näkee paljon, oppii paljon, tutustuu ihmisiin jne...

Huonoja puoliakin on kuten aina kaikessa. Joskus päivystyskeikat on hyvin tylsiä ja ihmiset on ovat joskus epämiellyttäviä sekä kentällä että järjestön sisällä. Mutta 95 % olen nauttinut uudesta harrastuksestani.

Omalla motivaatiolla saa hyvin paljon irti ensiaputoiminnasta, kun joukossa on tosiaan ihan ammattilaisia, mutta myös ihan maallikoita.

Eli tervetuloa vain mukaan!

http://www.redcross.fi/ext/phorum/index.php

Ea-ryhmään pääsee varmasti mukaan, ryhmä kouluttaa sinua halujesi mukaan.
Muutama fakta kuitenkin punaisen ristin toiminnasta kuin "varoituksen" sananksi,
Punainen Risti on kuin suuri konserni yritys, vapaaehtoiset ovat tälle yritykselle vain valtava voimavara ja ilmainen työvoima. Esim. Nälkäpäivä keräys toteutetaan harrastajien työllä, keräysvarat tilitetään eteenpäin 100% siltä tasolta, mutta piiritoimisto vetäisee heti muutaman prosentin siivun, välittää rahat keskustoimistolle joka ottaa taas muutaman prosentin siivun. Kun puhutaan että on kerätty 2 milj. euroa on piirille saatu tukea n. 100 000euroa ja keskuvalvomolle samoin 100 000euroa. Paikallinen osasto kerjää pankilta kolikonlaskun tai maksaa itse, samoin on kerääjille tarjottavat esim. pullakahvit. Mitään ei saa vähentää keräyskuluiksi vain ylempi organisaatio saa rahastaa.
Ajatteleppa kuinka paljon Punainen risti sai tuloja tsunamista keräyssumma oli muistaakseni 50milj euroa, siitä jää "palkollisten" pyörittämiseen kutakuinkin 5-6 milj. euroa!!
Kerran ollessani SPR:n piiritason johdon seminaarissa eräs keskustoimiston johtohenkilö sanoi "kyllähän se on tosiasia että pari kunnon katastrofia vuodessa pitää talouden kunnossa" kyseinen herra on edelleenkin hyvin näkyvässä toimessa.
Mene, opi ja harrasta mutta älä anna kaikkea itsestäsi, Ensiaputaidot ovat kaikille hyödyllisiä ja tapaat siellä mukavia ihmisiä (niitä paikallisia työmyyriä)
Itse olen harrastanut yli 20 vuotta SPR:ää ensiapuryhmässä, ryhmänjohtajana, osaston hallituksessa, osaston puheenjohtajana, piirihallituksessa jne. Nykyisin olen evp. niistä hommista ja vihainen monelle asialle, mutta muistelen usein niitä satoja ystäviä joihin tutustuin aktiiviaikanani. Toimihenkilöistä ei niin väliä.

Minäkin kuulun spr, mutta nyt on vähän jäänyt harrastus kun minulla on 2 lasta!Mutta jos haluat pitää yhteyttä ja jutella niin tääl kyl löytyy!

Moi Heli,

Toimin ryhmänjohtajana pääkaupunkiseudulla. Yksi tämän harrastuksen vahvuuksista on mielestäni se, että ea-ryhmissä on hyvin erilaisia ihmisiä, itse olen tavannut kaiken ikäisiä 16-70 väliltä. Eniten varmaankin on n. 25 - 45 vuotiaita. Hälytyksiin ja päivystyksiin tarvitaan vähintään se 18-vuoden ikä, mutta ryhmässä voi mukana olla monella tavalla. Samoin koulutusta ja osaamista ei vaadita ryhmään liittymiseen, pelkkä halu oppia riittää. Mutta sitten tiettyihin tehtäviin tarvitaan tietynlaista koulutusta, osaamista ja fyysistä, psyykistä ja sosiaalista kuntoa.

Päivystyksissä vastaan tulee kaikenlaista "laastari ja taputus päälaelle" ja hätätilapotilaiden väliltä. Kaikissa päivystyksissä ei välttämättä satu yhtään mitään, toisissa riittää potilaita jonoksi asti, riippuen paljon tapahtuman luonteesta. Riippuen vähän paikasta, maallikot voivat olla koulutettuja defibrillattorin ja hapen käyttöön. Ja päivystäjät osaavat peruselintoimintojen mittaamisen ja kirjaamisen. Terveydenhoitoalan ammattilaisilla voi tilaisuudesta ja vastuulääkäristä riippuen olla lisää oikeuksia, esim i.v-luvat. Yleensä ottaen ennen ambulanssin tuloa ehtii tehdä aika paljonkin. Vaikka se ambulanssi on kohteessa suhteellisen nopeasti, yleisötapahtumissa potilaan luokse pääsyyn menee aikaa ja tästä syystä ensiapupäivystäjien läsnäolo on hyvin perusteltua. Muita puolia on se, että ensiapupäivystys purkaa läheisen terveyskeskuksen jonoja, kun osa voidaan hoitaa paikanpäällä. Lisäksi hienoa se on järjestäjältä asiakkaita kohtaan järjestää palvelu, joka voi pelastaa asiakkaan päivän.

Mutta ensiapuryhmätoiminnassa on muitakin puolia. Ensinnäkin, omien taitojen kasvattaminen ja ylläpitäminen. Kurssit ovat kivoja. Julkisilla ensiapukursseilla on ihmisiä, jotka joutuvat käymään kursseja esimerkiksi työnantajan vaatimuksesta, näillä muilla kursseilla taas on ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisina kursseilla ja sopivan mukavan samanhenkisiä.. kursseilla ja päivystyksissä tutustuu moniin uusiin mukaviin ihmisiin.

Yksi tärkeä osa on Vapepa-hälytykset: henkilöetsinnät, ensihuoltoasiat (muonitus, majoitus, henkinen tuki) ja myös ensiavulliset toimet, ainakin varautuminen niihin.

Ymmärrän osaltaan tuota Konkarin kritiikkiä. Vapaaehtoisia revitään moneen suuntaan ja on myös osattava sanoa ei. Varsinkin ensiapuryhmässä on huolehdittava omasta jaksamisesta, niin ettei auttajasta tule autettava. Vaikka järjestö on iso (tai ehkä juuri siksi), on toiminta monelta osin hieman heikosti organisoitua ja ongelmia esimerkiksi tiedottamisessa ja yhteisissä käytännöissä on. Toisalta se antaa kovasti vapauksia tehdä toiminnasta omalla tasollaan oman näköistä. Itse saan kyllä taistella sen puolesta, että maltan pysyä parantamassa ja järkeistämässä oman ryhmäni ja korkeintaan osastoni toimintoja, tuolla ylempänä riittäisi tekemistä myös paljon.

Mutta toisaalta olen kovasti tyytyväinen siitä että Punainen Risti tunnetaan hyvänä järjestönä. Ihmiset tietää ketä olemme. Ja keräyksistä menee suuri osa ihan kohteeseen saakka. Ainahan tarvitaan ilmoittelua ja mainontaa. Palkattuja työntekijöitä tarvitaan myös, ehkäpä tarvittaisiin jopa lisää.. vapaaehtoisia kun ei joka paikkaan voi repiä.

Eli harrastuksen hyvä puoli on se, että tekemistä kyllä ainakin täällä meillä päin riittää, mutta kaikkea ei ole pakko tehdä. Aika paljon voi vaikuttaa omaan harrastusaktiivisuuteensa jos vain osaa olla kahmimatta liikaa luottamus- ja muita tehtäviä.

Sinulla tulevana terveydenhoitoalan ammattilaisena on vielä se etu, että voit jossain vaiheessa kouluttautua ensiavun ja terveystiedon kouluttajaksi, jonka jälkeen voit pitää ensiapukursseja. Ryhmissä toimii paljon ammattilaisia, joten kuvittelen harrastuksen tukevan työtäkin. Ja työ kyllä tukee harrastusta.

Itse olen harrastuksesta pitänyt ja on jotenkin vaikea kuvitella että ilman enää tulisin toimeen.. kiva, että olet päättänyt kokeilla uraa ensiapuryhmässä!

M.

Olen ollut mukana vuosia toiminnassa. nyt on hiljaisempi kausi, mutta suunittelen vähän paluuta.
Ei hassumpaa harrastusta. Joskus oli aika pitkästyttävää jossain suurissa kisoissa istua tuntikausia jossain tukikohdassa.

SPR on tehnyt itsestään ainoan laillisen kouluttajan ensiaputaitoihin. Markkinoimalla ensiapukoulutusta (EA 1 ja EA 2 mm.) ja saanut hyväuskoiset tilaajat (yritykset ja yhteisöt etupäässä) uskomaan että vain SPR:n koulutus kelpaa.

Kuinka voi olla mahdollista että esimerkiksi Terveydenhoitaja joka on käynyt ns. HEO koulutuksen on pätevämpi ensiapuopettaja kuin kurssin käymätön terveydenhuollon ammattilainen jolla on esim 10- vuoden ensihoitokokemus?

SPR on tosin loistavasti kiertänyt asian. He eivät ole koskaan väittäneet että heidän koulutus on se yksi ja oikea. Mutta markkinoineet että näin on.

Koitappas mennä SPR:n päivystäjäksi ja sanot että sulla on sairaanhoitajakoulutus, työkokemusta ambulanssista useita vuosia, mutta ei voimassa olevaa EA2 todistusta niin vastaus on: Anteeksi nyt vaan, mutta meillä on jo tarpeeksi "pätevämpää" porukkaa tarjolla. En halua yleistää missään nimessä, mutta valitettavasti näin on monessapaikassa mitä olen kollegoiden kanssa jutellu.

Ensiapu kaikkineen on loistavajuttu ja hartjoittelemisen arvoinen asia. Koulutuksen antaa sitten kuka tahansa asiaan perehtynyt henkilö/ yhteisö.

Muistetaanpa, että ensiapuryhmä on kaikille avoin ja vapaaehtoinen harrastus. Kertoo aika paljon henkilön asenteesta ja suhtautumisesta, jos hän ei voi istua sitä ea 2-kurssia, koska hän on NIIN paljon osaavampi ja pätevämpi eikä siellä opi mitään hyödyllistä. Valitettavan usein tällaiset ammattilaiset eivät viihdy ryhmässä, koska heidän pätemistään ja päällepäsmäröintiään ei jakseta kuunnella eivätkä he kestä sitä, että heille muistutetaan heidän olevan tasavertaisia maallikkoryhmäläisten kanssa... Oikean ammattilaisen itsetunto kestää maallikkokurssilla istumisenkin.