Bumble-B!

Ristiriitaisia ajatuksiahan nämä kokemukset herättää. Ne jotka eivät ole näitä kauheita asioita, lapsen menetystä tai lapsettomuutta yleensä, kokeneet, eivät voi tietää miltä se tuntuu. Yritän olla olematta tosissani katkera, mitä nyt joskus vähän ironisesti asioita ajattelen, ja yritän olla yleensäkään ajattelematta asioita liikaa. Päivä kerrallaan, ja jokaisena päivänä ajatukset on erilaiset. Toisten mielestä se voi vaikuttaa epätasapainoiselta tai hysteeriseltä tai mielenvikaiselta, mutta se kuuluu tähän toipumisprosessiin ja uudelleen jaloilleen nousuun. Toki välillä askel horjuu mutta tiedän silti olevani ihan kykenevä äidiksi jos lapsi sattuisi siunaantumaan. Kykekevämpi, valmiimpi ja osaavampi olisin nyt, kuin ekan raskauden aikaan. Oman lapsen kaipuu on kova mutta silti sitä miettii että MIKSI sitä lasta oikein kaipaan. En oikeastaan osaa edes selittää, koska saan hoivaamistarpeeni tyydytettyä muutenkin. Meillä on ihania kissoja kotona joita hoidan kuin lapsia, pienimmäisen katin nukutan päiväunillekin kuten lapsen enkä nouse viereltä ennenkuin on nukahtanut. Jos en koskaan lapsia saa, niin nämä karvaiset vauvat riittävät meille todella hyvin, olen niistä joka päivä onnellinen. Mutta kuitenkin, kaipaan omaa perhettä, jälkikasvua, arkirutiineja, kouluaamuja.. Sitä kaikkea mistä itse on saanut nauttia lapsena ja nuorena, sen tahtoisin tarjota omille lapsilleni. Ihminen on laumaeläin, ja mikä sen parempi lauma, kuin omasta itsestä synnytetty lauma. :)

Hei, ei kai sulle kukaan ole tuomiota langettanut? Mä olen nyt vasta heränny tähän lapsien hankintaan ja ajattelin niin, että jos ei ennen neljääkymmentä irtoa, niin sitten heitä hanskat tiskiin. Lähde ihmeessä opiskelemaan ja vedä muutamat opiskelukännit ja hautaa koko lapsihaave hetkeksi! Kyllä sitä ehtii nykyaikana myöhemminkin!!! Ja hei mä en olis koskaan uskonut, että mä olisin kiinnostunut adoptiosta tai sijaisvanhemmuudesta. Kun ikää tulee lisää, niin alkaa näkemään asioita paremmin ja oikeessa mittasuhteessa. olenkin onnellinen, etten esim. 10 vuotta sitten hankkinut lapsia, koska se ei olisi minulle sopinut. Jos se onkin niin, että elimistö itse tietää, koska se on siihen homman valmis. Ihmeitä sattuu joka päivä. Ihme vaan ei tule odotellen, joten elä täysillä ja nauti kaikesta muusta. Ehkä se ihme jostain putkahtaakin, ennekuin huomaatkaan!