Tikkaat olivat ruosteiset, maali lohkeili käsien alla, kauniisti lakatut rakennekynnet ivasivat rumia rautakaiteita Tuiskun ponnistaessa viimeisen portaan peltikatolle. Toukokuinen aamukaste tarttui iholle, juodusta alkoholista oli jäljellä enää itkuinen, ummehtunut maku kielen takaosassa. Punainen silkkimekko repeytyi irronneeseen ruuvinkantaan, katon pelti tuntui kylmältä paljaita varpaita vasten, todelliselta.
Tuisku Ekman käveli katon laidalle, alapuolella avautui suuri metrien levyinen parveke. Hivuttautuen katonharjan yli rakennuksen toiselle laidalle nainen otti tukea ruostuneista lumiesteistä ja kurkisti reunan yli katuun, matkaa oli riittävästi, alhaalla kulkevat autot näyttivät leluilta. Mainosvalot leikkasivat alapuolisen elämän irti ylhäällä olevasta yöstä.
- Ei se kannata.
Hätkähtäen Tuisku kääntyi äänen suuntaan.
- Ei se kannata, mies toisti ja istui alas kostealle katolle, kiersi kätensä tummien housujen peittämien polvien ympärille ja antoi katseensa levätä naisen pälyilevissä silmissä.
Tuisku Ekman käveli katon laidalle, alapuolella avautui suuri metrien levyinen parveke. Hivuttautuen katonharjan yli rakennuksen toiselle laidalle nainen otti tukea ruostuneista lumiesteistä ja kurkisti reunan yli katuun, matkaa oli riittävästi, alhaalla kulkevat autot näyttivät leluilta. Mainosvalot leikkasivat alapuolisen elämän irti ylhäällä olevasta yöstä.
- Ei se kannata.
Hätkähtäen Tuisku kääntyi äänen suuntaan.
- Ei se kannata, mies toisti ja istui alas kostealle katolle, kiersi kätensä tummien housujen peittämien polvien ympärille ja antoi katseensa levätä naisen pälyilevissä silmissä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lukisin mielelläni lisää, vaikka alku olikin hieman ehkä tuollainen käytetty...