omasta lapsuudenkodista pois?

itse muutan/muutin 15 vuotiaana ja tilenne on muuten melkein sama isoveljineen ja muutenkin, mutta suosittelen lähtemään ja vaihtamaan ilmapiiriä vai tahdotko jäädä ikuisuudeksi vaan isin ja äitin pikku pojaksi? En tiedä mutta tää oli mun mielipide.

Minä lensin pesästä kaksikymppisenä poikaystäväni kanssa yhteiseen asuntoon. Ei kotoa muuttamisen kanssa kannata hätiköidä, varsinkaan ennen kuin on edes vähän aikuisempi ja itsellä varaa elättää itsensä. Meillä tosiaan muutto tuli ajankohtaiseksi siinä vaiheessa kun saatiin työ opiskelupaikat.

17-vuotiaana ei mielestäni kannata muuttaa muutenkaan ilman painavia syitä. Kerkeää sitä itse kantamaan leipänsä kotiin myöhemminkin.

...niin pitäs varmaan aukasta suuta ja sanoa että sä oot kiinnostunu.

Tuppisuu saa syyttää vain itseään jos porukat pistää huushollin myyntiin.

Itse olen juuri muuttanut lapsuudenkodista pois..
Oon 19v ja muutto tuli aiheelliseksi koska, koska muutettiin poikaytävän kanssa yhteen... Toki saattaa olla että eipä nuilla kelan tuilla oikee elä, mut mun jätkä on jo töissä et sillee en stressaa et pärjätäänkö me.. Mutta sanon sulle että älä ihmeessä vielä muuta pois kotoo!! Kuinka helppoa ja huoletonta sun elämä siel on. Sun ei tarvii huolehtia maksuista ei ruoka ostoksista, ei juuri mistää ja varmaa on valmis ruoka nenän alla ku tuut koulusta! Kyllä mulla ainaki otti koville lähtee ja jättää ne kaks vanhusta kahdestaan isoon omakotitaloon ja se et olin viimenen kersa joka sielt lähti! Ja mulla on haaveissa ostaa se talo, vaik haluisinki rakentaa jättimageen talon ku on lapsia ym.. Mutta kuitenki siel talossa sä oot kasvanu ja siel sulla on kaikki muistot!!

Mikä kiire sieltä kotoa olis maksamaan itse kaiken, kun kerkeehän sitä viel asua monta kymmentä vuotta ominpäin ja maksaa itse ne laskut ja ostaa itse ruoat kotia. Varsinki jos on vasta opiskelija ja jos opiskelupaikat on lähellä joihin haluaisi.

Muutin pari viikkoa 18-vuotissynttäreideni jälkeen, kun satuin silloin saamaan opiskelijayksiön. Jonossa olin jo varmuuden vuoksi, koska jonot olivat 1-2 vuoden mittaisia, en arvannut että niin pian olisin asunnon saanut.

Halusin asua yksin ennen poikakaverin kanssa yhteenmuuttamista, joka tapahtui sitten 10 kk myöhemmin. Olin ensimmäinen kotoa muuttanut, kolme sisarusta jäi vielä kotiin. Nyt kun kotona asuu enää nuorin, olen itsekin alkanut miettiä, että jos vanhemmat sitten myy sen asunnon hänen muutettuaan... eijei, kivaa se ei olisi. Mutta toisaalta vaikka kaikki muutokset ei ole mukavia, jotkut niistä kuuluvat asiaan.

Älä kiirehdi. Muuta sitten kuin hyvältä tuntuu. Ja voithan muuttaa lähelle tai vierailla kotona ahkerasti! Lapsuudenkodin myyminen voi olla aikuisellekin aika repivä kokemus, mutta ei siitä museotakaan voi tehdä :D Kerran se vain kirpaisee. Äläkä vanhempiesi taakkaa ota harteillesi - usko pois, he osaavat jo kantaa oman osuutensa kivutta, kun sinä vasta opettelet.