Lenin ja Stalin tapasivat ensi kertaa Tampereella vuonna 1905
Bolsevikkien salainen kokous haihtui hetkessä maan alle,
On mahdollista, että tamperelaiset ovat eräänä ohitsekiitävänä hetkenä päässeet sormeilemaan maailmanhistoriaa tavalla, joka nostaa mieliin kuohuttavia ajatuksia. Kaikki palautuu joulun alusaikaan vuoteen 1905, jolloin Venäjän vallankumoukselliset järjestivät Tampereen työväentalolla salaisen konferenssin. Tässä kokouksessa muun muassa tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa herrat Lenin ja Stalin.
Olisivatko Suomen ja maailman asiat toisella tolalla, elleivät tamperelaiset toimittaja John E. Zidbäck ja puuseppä Emil Viljanen olisi vieneet sosialisteille hätäsanomaa ohranan tulosta? Väitetään, että bolsevikit haihtuivat jäljettömiin ja tsaarin salainen poliisi jäi nuolemaan näppejään. Historian kulku toteutui sellaisena kuin sen nyt tiedämme. Vai onko kaikki vain tamperelaisten mielikuvituksen tuotetta?.
Venäjän vallankumoukselliset puolueet suunnittelivat monipäiväistä konferenssia loppuvuodeksi 1905. Tarkoituksena oli muun muassa pohtia, mihin vastatoimiin voitaisiin ryhtyä tsaarin tuoreimpien sortotoimien takia. Sosialistijohtajat katsoivat viisaimmaksi ja turvallisimmaksi kokoontua Tampereelle, jossa uskottiin oltavan paremmin suojassa Venäjän tsaarin salaiselta poliisilta ohranalta. Kokous oli sen verran salainen, että edes työväentalon oma väki ei asiasta juurikaan tiennyt.
Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen I konferenssiin saapui yhteensä 41 edustajaa. Ohjelma oli seuraava:
1. Paikalliset selostukset
2. Nykyhetken tilanne (Lenin)
3. Järjestöllinen yhteenveto
4. S.D.T.P:n, bolsevikkipuolueen uudelleen järjestäminen
5. Selostus puolueen järjestämiseksi
6. Maakysymys (Lenin)
7. Suhtautuminen valtakunnanduumaan
Kokouksessa puhui myös Josef Vissarionovits Stalin, joka selosti "Taka-Kaukaasian järjestöjen työstä".
Kaukaasialainen rantarosvo?
Myöhempi hirmuhallitsija ja omien
kansalaistensa teloittaja Stalin noin vuoden 1910 paikkeilla.
Stalin järkyttyi
nähdessään Leninin
Vuonna 1886 perustettu Tampereen Työväenyhdistys osti vuonna 1889 vanhan puisen koulurakennuksen Hämeenpuiston ja Hallituskadun kulmasta. Marraskuussa 1900 rakentui Hämeenpuiston varteen maan ensimmäinen kivinen työväentalo, arkkitehti Heikki Tiitolan piirtämä uusrenessanssia henkivä kolmikerroksinen rakennus. Arkkitehti Lambert Petterssonin suunnitelmien mukaan työväentaloa laajennettiin suurlakkovuonna.
Elettiin Suurlakon jälkeistä aikaa, joulukuuta 1905. Työväenopiston käytössä ollut työväentalon luentosali (juhlasali) oli joululoman takia vapaana, joten työväenyhdistys antoi salin ilmaiseksi venäläisten käyttöön. Nuoren Stalinin kerrotaan hermostuksissaan odotelleen kunnioitettua johtajaa kokoussaliin, nykyiseen Lenin-museoon. Museonjohtaja Aimo Minkkinen kuvaa miesten kohtaamista kirjasessa:
"Stalin toivoi saavansa nähdä puolueen vuorikotkan, suurmiehen, joka ei ole suuri ainoastaan poliittisesti, vaan myös ulkonaisesti. Hän oli kuvitellut mielessään Leninin jättiläiseksi, komeaksi ja edustavaksi. Pettymys oli valtava, kun Kaukasukselta saakka Eurooppaan ensi kertaa tullut uusi puoluetyöntekijä sai nähdä miehen, joka ei kerrassaan mitenkään eronnut tavallisista kuolevaisista".
Josefin huomio kiinnittyi äijäringin ympäröimään pieneen käppänään salin perällä. Järkytys oli suuri, kun Stalinille valkeni, että suuri Leninhän se siellä keskellä poliittista väittelyä huitoi, eikä saapastellutkaan saliin hurraahuutojen saatteessa.
Neuvostojohtajien tapaamisesta Tampereen työväentalossa ei ole olemassa yhtäkään valokuvaa. Sen sijaan tapaus on ikuistettu kankaalle. Yllä vedos postikortista, johon Neuvostoliiton aikoina painettiin Vephadzen näkemys Tampereen konfrerenssin nimimiehistä.
Varsin arkisen muiston jälkipolville välitti kokouksesta Hilma Näre vuonna 1972, jolloin hän Tammerkoski-lehdessä muisteli konferenssin aikoja. Näre työskenteli suurlakkovuonna Saima-nimisessä ravintolassa Tiiliruukinkadun ja Hämeenpuiston kulmauksessa. Työväentalossa ei noina aikoina vielä ollut ravintolaa, ja niinpä ruoka vedettiin Saimasta vesikelkalla talolle, jos tarvetta oli. Näre kertoo:
"Siellä näin Leninin ja Stalinin. En silloin heihin kiinnittänyt mitään huomiota sen enempää kuin kukaan muukaan. Olivatpahan vain venäläisiä miehiä. Stalin oli pieni mies. Suuri ei ollut Leninkään, kuitenkin Stalinia vähän pitempi".
Tuliko ohranan agentteja
junalla Tampereelle?
Tampereella vilahteli siis joulun aluspäivinä 1905 salaperäisen näköisiä miehiä ja naisia. Kaupungilla joku tiesi, että venäläisiä ovat, mutta muuta heidän toimistaan ei sitten tiedettykään. Sanomalehtimies John E. Zidbäck muisteli noita kiihkeitä tunteja 40 vuotta tapahtumien jälkeen Tammerkoski-lehdessä, jonka kirjoitukseen nojaamme jonkun matkaa tästä eteenpäin:
"Kaikesta huomasi, että salissa istui vallankumouksellisessa salatoiminnassa erittäin hyvin harjaantunutta väkeä, eikä kongressin asioista vuotanut vähäisintäkään tietoa maailmalle. Siihen oli suomalaisillakin vähäinen ansionsa, sillä siihen aikaan täällä suhtauduttiin hyvin myötämielisesti Venäjän vallankumouksellisiin..."
Zidbäck kertoo turhaan yrittäneensä onkia tietoja kokouksesta - ei suinkaan asiasta maailmalle hölöttääkseen, vaan ylipäätään - toimittajan luonnolleen uskollisena - ajan tasalla pysyäkseen. Viimein hän luopui yrityksistä. Konferenssia oli Zidbäckin mukaan pidetty jo kolme päivää, ja oli jo jouluaattokin, kynttilät valaisivat harrasta iltaa kertojamme kotona, tunnelma oli ylimmillään... - kun puhelin yllättäen soi kahdeksan aikaan, ja sentraalisantra ilmoitti kaukopuhelun Helsingistä.
"Viesti, jonka sain, oli aivan lyhyt: vain pyyntö, että tekisin kaiken voitavani, jotta kongressi hetkeäkään viivyttelemättä hajaantuisi, ja sen osanottajat häipyisivät kaupungista näkymättömiin".
"Kokemuksesta tiesin, että minun oli aivan turha edes yrittääkään tavata ketään kongressin osanottajaa, ja aika oli täpärällä. Noin puolen neljättä tunnin kuluttua tulisi juna Helsingistä, jossa, mikäli salaperäinen tiedonantajani ilmoitti, oli suuri joukko santarmeja ja 'ohranan' agentteja sekä muuta samanlaatuista vihattavaa pimeiden voimien väkeä. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen".
Zidbäck soitti puuseppä Emil Viljaselle, Tampereen työväenyhdistyksen puheenjohtajalle ja kertoi salaperäisestä viestistä. Viljanen sanoi lähtevänsä oitis viemään sanaa sellaiselle ihmiselle, jonka tiesi olevan kosketuksissa kongressin jäsenten kanssa. Vallankumoukselliset ottivat viestin todesta ja haihtuivat kuin tuhka tuuleen. Puolen yön maissa etelän junalla Tampereelle todellakin saapui tsaarin salaisen poliisin väkeä, mutta heidän matkansa osoittautui turhaksi.
"Mihin tuo monisatapäinen joukko oikeastaan joutui ja hävisi kuin tuulen viemänä, se on salaisuus, jota ei enää vuosikymmenien jälkeen kannata pohtia. Mutta kuinkahan olisi käynyt, elleivät suomalaiset, vallankumoukselliseen salatoimintaan jonkun verran perehtyneet henkilöt, myös olisi olleet valppaita ja ajoissa, joskin yhdennellätoista hetkellä, antaneet varoituksensa? Maailma voisi kenties nyt näyttää hieman toisenlaiselta".
Tarinassa legendan ainekset
vaikka muisti tuntuu heittävän...
Lukuisissa lähteissä bolsevikkikongressin ajankohdaksi mainitaan 24./25.-30. joulukuuta 1905. Avainhenkilömme, toimittaja Zidbäck puhuu "joulun aluspäivistä", ja mainitsee hätäviestin tulleen Helsingistä nimenomaan jouluaattona 24.12. Journalistimme myös kertoo kaiken kukkuraksi konferenssia pidetyn jo kolme päivää ennen Helsingin-puhelua. Tampereen Työväenyhdistyksen johtokunta taas oli puheenjohtaja Viljasen kirjoituksen mukaan tehnyt jouluaattona 24.12. päätöksen, jolla "Venäjän sosialidemokraattisen puolueen edustajain kokousta varten myönnettäisiin huoneisto, jos he tarvitsevat käytettäväksi vuokrattomasti".
Lenin-museon johtaja Aimo Minkkinen pitää mahdollisena, että Zidbäckin muisti hieman heittää: avainhenkilömme muistaa päivämäärän väärin. Jospa hälytys oikeasti sattuikin kongressin loppuvaiheissa? Kokousta olisi siis pidetty 24./25. joulukuuta alkaen, ja hälytys olisi tullut joskus 27. päivän nurkilla - Zidbäck kertoo, että oli jouluaatto, mutta eikö tapana ole ollut pitää joulun tunnuksia, kuten kynttilöitä esillä ja sytytettyinä (varsinkin iltaisin) myös joulun jälkeen? Tämä ehkä selittäisi sekaannuksen.
On myös hyvin mahdollista, että vallankumoukselliset jatkoivat työväentalolla kongressiaan ohrana-hälytystä ja piiloutumista seuranneina päivinä.
- Eräissä lähteissä todetaan kyllä siihen malliin, että ohranan edustaja saapui Tampereelle, mutta että 'se tehtiin toimintakyvyttömäksi'. Harmi, että konferenssin asiakirjat ovat kaikki tuhoutuneet, pahoittelee museonjohtaja Minkkinen. Ja lisää, että bolsevikit kokoontuivat Tampereella vielä toisenkin kerran, nimittäin marraskuussa 1906.
Oli miten oli, tässä reilun 90 vuoden takaisessa sattumuksessa piilevät kaikki draaman ainekset.
Ohrana ei tullutkaan
- mitä todella tapahtui?
Vankan historiantutkimuksen valossa näyttäisi siltä, että bolsevikkien kokous päättyi Tampereella ilman sen kummempaa dramatiikkaa. Tsaarin salainen poliisi ei tiennyt kokouksesta: ohranaa ei näkynyt, eivätkä vallankumoukselliset suinkaan "haihtuneet kuin tuhka tuleen".
V. I. Leninin ja Suomen suhteista on kymmenisen vuotta sitten julkaistu kolmiosainen teos Lenin ja Suomi. Sen ensimmäisessä osassa fil. lis. Antti Kujala käsittelee perinpohjin puheenaolevaa kokousta. Kujala ei viittaa sanallakaan Zidbäckin kertomaan hätäpuheluun, saati vallankumouksellisten painumiseen maan alle.
Kujalan tutkimusten mukaan osa bolsevikkikokouksen osanottajista matkasi Tampereelle jo 23. joulukuuta iltajunassa, toinen mokoma seuraavana aamuna klo 9.08 junassa. Osa kokousedustajista majoittui rautatieasemaa vastapäätä sijainneeseen hotelli Baueriin. Käsitys Leninin majoittumisesta Kyttälänkadun ja Rautatienkadun kulmauksessa sijainneeseen matkustajakotiin on kaiketi virheellinen, sillä mainittuna ajankohtana ao. paikassa ei vielä edes ollut kyseistä majoituslaitosta.
Tampereen Työväenyhdistyksen johtokunta kokoontui jouluaattoaamuna kello kymmeneltä ja myönsi työväentalosta tilat käyttöön ilmaiseksi. Lenin avasi konferenssin jouluaattona tai joulupäivänä. Työväenjärjestöjen edustajat (ilmeisesti vastaperustetun punakaartin jäsenet) vartioivat kokouspaikan ja ehkä myös majapaikan ulkopuolella venäläisten turvallisuutta.
Muutoin turvatoimia ei oltu viety äärimmilleen, sillä konferenssin osanottajat muun muassa kävivät vapaa-aikoinaan harjoittelemassa ampumista punakaartin osoittamissa paikoissa Tampereen ympäristössä. Mainittakoon, että Suomi oli suurlakon jälkeisinä aikoina venäläiselle vallankumoukselliselle hyvinkin turvallinen paikka, sillä Venäjän hallitukselle myötämieliset kuvernöörit ja poliisimestarit oli erotettu. Muun muassa tästä syystä bolsevikit siirsivät kokouksensa Tampereelle, jossa sitä paitsi ei noina aikoina edes majaillut venäläistä sotaväkeä - ja olihan kaupunki työväenhenkinen.
Moskovan kapinasta Tampereelle tihkuneet tiedot saivat vallankumoukselliset nopeuttamaan kokoustaan, joka päättyi mitä ilmeisimmin 30. joulukuuta - työväentalossa pidettiin rupeaman päätteeksi sähkö- ja telefooniammattiosaston iltamat. Edustajat hajaantuivat pieniksi matkustajaryhmiksi, vaihtoivat joillakin lähiasemilla junaa ja saapuivat onnellisesti Venäjälle.
Mitä todennäköisimmin ohrana ei koskaan saapunutkaan Tampereelle, ei ainakaan joulukuun 1905 kokouksen yhteydessä. Kujalan mukaan väite, että Suomen santarmihallinto olisi saanut omia kanaviaan ilmiannon konferenssista, on väärä. Kujalan sanoin:
"...suomalaiset olivat venäläisten kokouksiin ja toimintaan nähden ulkopuolisia. Kun tietoja ei ollut, fantasia täytti myöhemmin mieleen jääneet aukot".
Osa Lenin-museosta nykyisessä asussaan. Näissä tiloissa, vaikkapa tuolla perällä Vileninin patsaan paikalla maailmanhistoriaa sorkkineet äijät ensi kertaa kohtasivat.
"Lenin lunasti lupauksensa
Tampereen työläisille"
Venäjän bolsevikit siis lähtivät Tampereelta mitä todennäköisimmin kaikessa rauhassa. Monilla heistä oli Tampereella tai lähikunnissa ystäviä ja tovereita, joiden luota he saattoivat saada turva- ja piilopaikan, matka Venäjälle halki Suomen kun sinänsä oli vaarallinen. Zidbäck toteaa muistelmassaan, "... siihen aikaan täällä suhtauduttiin hyvin myötämielisesti Venäjän vallankumouksellisiin, kun laajoissa piireissä meidän keskuudessamme käsitettiin, että ainoastaan perusteellinen vallankumous ja olojen mullistus Venäjällä voi varmistaa Suomenkin turvallisuuden".
Ei välttämättä ole aivan täyspäistä pohtia, miten maailma makaisi, jos ohrana olisi onnistunut pidättämään kokousväkeä, esimerkiksi itsensä Leninin tai Stalinin. Hiljaa mielessään jokainen toki voi kuvitella, mitkä asiat ehkä olisivat nyt toisin. Mutta olkoon. Kaksitoista vuotta Tampereen kongressin jälkeen bolsevikkien vallankumous kukisti keisarivallan Venäjällä.
Vuosisadan alussa työväenliikkeessä toimineet veteraanit ovat myöhemmin muistelleet, kuinka Lenin otti Tampereen kongressissa kantaa Suomen itsemääräämisoikeuden puolesta. Hän lupasi suomalaisille sosiaalidemokraateille, että Suomi pääsee itsenäiseksi, mikäli bolsevikit saavat vallan Venäjällä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen neuvostohallitus tunnustikin Suomen itsenäisyyden - museonjohtaja Aimo Minkkinen muotoilee asian niin, että "Lenin lunasti näin Tampereen työläisille antamansa lupauksen".
Lenin-museo on osa
Suomen historiaa
Tampereen Lenin-museo perustettiin vuonna 1946. Nykyään se on maailman ainoa lajissaan, ja historiallisesti tärkeä tutkimuslaitos, jolla on uskoakseni paikkansa Tampereen ja Suomen yhteiskunnassa.
Päätteeksi vielä tieto, että Tampereella on yhteensä neljä Lenin-laattaa. Työväentalon seinässä niistä seisoo kaksi: museosta kertova laatta vuodelta 1946 sekä VOKS-kulttuurijärjestön vuotta myöhemmin lahjoittama reliefi, jossa on kuvattuna äijän pää. Kolmas on Sisko Petäjän muovaama pronssilaatta vuodelta 1965 (Tapio Tapiovaaran luonnoksen mukaan) - tämä tekstilaatta katosi työväentalon seinästä salaperäisellä tavalla vuoden 1996 ja löytyi saman vuoden kesäkuussa Mannerheimin patsaan juurelta Leinolasta! Laatta on Tampereen kaupungin omistama, ja on vielä nikkaroimatta TTY:n talon seinään. Neljäs aiheeseen liittyvä lätkä on peräisin 1970-80 -lukujen taitteesta ja löytyy Kyttälänkatu 11:n seinästä - sillä paikalla näet sijaitsi matkustajakoti Pelleri (eli Patria), jossa Leninin pitkään väitettiin asuneen legendaarisella reissullaan vuonna 1905. Laatassa oleva teksti on virheellinen ja perustuu epävarmaan perimätietoon, joka on aikojen kuluessa muuttunut faktaksi.
Tammerkosken seutujen kerrotaan jollakin tapaa säväyttäneen Leniniä, sillä vielä sairasvuoteellaan vuonna 1922 hän muisteli käyntiään Tampereella. Leninin mielestä (hieman ennen vallankumouksellisten vuoden 1905 kongressia) Tampereen raatihuoneelta luetussa Suurlakon Punaisessa julistuksessa oli "oikea melodia".
Historiaa....
ja totta.
0
245
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2624320Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653524Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1571841Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251726Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991452Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133974Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18879Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235866en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115858