Taas totuuksia kehiin

Tieteen historia osoittaa, että iva ja pilkka, naurunalaiseksi tekeminen, on aina ollut se raja-aita, jonka tietämätön pystyttää itsensä ja pelottavan tai häiritsevän totuuden väliin.

Maan päällä me elämme dualismissa. Me olemme irrottaneet itsemme kaikesta olevaisesta ja pidämme realiteettina vain materiaalista olomuotoa. Kaikki eteerinen,henkinen, kaikki muilla värähtelytasoilla olevat ilmiöt, äly ja elämä yksinkertaisesti torjutaan. Tästä on ollut seurauksena koko maapallon elämän häiriintyminen, me emme pidä enää Maa-planeettamme millään tavalla pyhänä ja jumalallisena. Meidän on pakko pikkuhiljaa muuttaa maailmankuvaamme ja näkökantaamme siitä, mikä on todellista. Me olemme yhteydessä toisiin olentoihin pitkälti oman itsemme ulkopuolella, vaikka emme ole sitä ollenkaan tajunneet.

olemme vähitellen tulleet vaiheeseen, jossa asian korjaaminen oman eloonjäämisemme ja kehityksemme ja kehityksemme takia on aivan välttämätöntä.

Kun tutustuu alan kirjallisuuteen ja historiaan, huomaa, että vuosisatojen aiikana on eri kulttuureissa käytetty ufoista erilaisia nimityksiä.

Pelkkä ajatus, että on muita maailmoja ja pitkälle kehittyneitä sivilisaatioita, hyvin korkeaa älykkyyttä ja teknologiaa, aiheuttaa monille ihmisille ahdistusta. Näin on etenkin ahdasmielisissä Kirkollisissa piireissä.

Niissä ei välitetä edes siitä ajatuksesta, että voisimme oppia itseämme älykkäämmiltä olennoilta uutta ja rakentavaa.

Yhä useammissa maissa aletaan pikkuhiljaa vapauttaa salaista ufotietoutta, jota luonnollisesti on runsaimmin kunkin maan ilmavoimilla.