Mä muistan kun joskus pienenä kiipesin mummuni ullakolle, sielä istui pimeässä nurkassa vanha kulunut nalle. Mä olisin niin tahtonut sen ottaa, pestä ja viedä kotiin, paikata ja antaa kunniapaikka sohvan nurkasta.
Mutta äiti kielsi mua koskemasta siihen, koska se oli niin likainen ja varmaan täynnä syöpäläisiäkin. Ja vaikka mä kuinka pyysin lupaa, mun piti silti jättää se sinne, ullakolle pimeään, koska kukaan ei tahtonut sitä mukaan. Ja joskus näin lapsena unta, missä se nalle tuiotti mua säälittävästi nappisilmillään, ja mä säälin sitä kun se joutui jäämään yksin sinne, pimeään.
Joskus musta tuntuu, että mä olen nyt kuin tuo nalle. Ei kukaan halua koskea muhun, ties mitä tautia kannan. Mä olen kuin vankina sielä pimeällä ullakolla, ei ole mitään toivoa päästä valoon, koska kukaan ei tahdo mua. Mä voin vain istua päivästä toiseen ja hiljaa odottaa, että joku tulisi ja korjaisi mut, veisi kotiin ja alkaisi rakastaa.
Mutta äiti kielsi mua koskemasta siihen, koska se oli niin likainen ja varmaan täynnä syöpäläisiäkin. Ja vaikka mä kuinka pyysin lupaa, mun piti silti jättää se sinne, ullakolle pimeään, koska kukaan ei tahtonut sitä mukaan. Ja joskus näin lapsena unta, missä se nalle tuiotti mua säälittävästi nappisilmillään, ja mä säälin sitä kun se joutui jäämään yksin sinne, pimeään.
Joskus musta tuntuu, että mä olen nyt kuin tuo nalle. Ei kukaan halua koskea muhun, ties mitä tautia kannan. Mä olen kuin vankina sielä pimeällä ullakolla, ei ole mitään toivoa päästä valoon, koska kukaan ei tahdo mua. Mä voin vain istua päivästä toiseen ja hiljaa odottaa, että joku tulisi ja korjaisi mut, veisi kotiin ja alkaisi rakastaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Osaat tosiaan nostaa tunteet pintaan kirjottamalla. Luoda tunnelman ja mielikuvan, mikä tekee lukemisesta myös visuaalisen kokemuksen. Runon lopussa levisi väistämättä hymy kasvoille ja halu rutistaa nallea, ottaa syliin ja tuntea läheisyys, jota meistä jokainen kai kaipaa..
Runo on ajaton ja kulumaton - luki sen sitten vaikka useaampaankin kertaan, ihana :) !
Molemmat runot kosketti, ja varsinkin tuo "Liian vahva, liian heikko" niin läheltä, että taidanpas tehdä siitä vastineen omakohtaisista kokemuksista
...toivottavasti et pistä pahaksesi :) !
...mutta jatka vain - näitä on ihana lukea!!!