odotan myös

Moni ihminen täällä " avautuu ". Onko siinä jotakin häpeämistä? Minusta ei.
Turhaan siis noloilet..
Meitä ihmisiä kun on niin moneen lähtöön; niin naisissa kuin miehissä.
Moni mies tai moni nainen ei uskalla sitoutua.
Tarkoitan sitoutumista avoliittoon, avioliittoon tai mihin tahansa suhteeseen, mitä voi parisuhteeksi kutsua ( asuakin voi erillään jne )..
Kumppanisi on todennnäköisesti peloissaan siitä, mitä hänen ns. " vapaudelleen " käy, jos/ KUN hän menisi naimisiin sinun kanssasi.
Törmäsin itse tämäntyyppiseen mieheen, kun oma lapseni oli n. 2-vuotias.
Mutta hyvin lyhyen seurustelun jälkeen menimme naimisiin. Lapseni sai vanhemmat.
Mutta muuten kaikki menikin pieleen.
Mies oli valmis sitoutumaan, minä itse en. En ollut valmis ikuiseen yhteiseloon tämän miehen kanssa, joka ei ole lapseni biologinen isä. En halunnut sitoutua, pysyä kaavassa, tietyssä roolissa. Minusta ei ollut siihen.
Tappelin silloin oikeudessa lapseni isyydestä ja tapaamisoikeuksista, samaan aikaan kun tuore avioliitto oli vielä jotenkin pystyssä. Siinä sivussa vielä opiskelin.
-----niin, en ole mies, mutta " alkuhöpöttelyhän " on aina " alkuhöpöttelyä".
Kaikkeen kannattaa varautua. Sitäpaitsi, elämä on aina ennalta arvaamatonta.
Keskustele tämän kaverisi kanssa.

Itse en ole kyennyt siihen kunnolla vielä, omassa suhteessani.

Mutta, puhukaa. Riidelkää. Älkää tapelko!
Hyvä riita ( SUULLINEN RIITA ) puhdistaa ilmaa aina.
Jos suhde ei keskustelun jälkeenkään vie mihinkään, sinuna jättäisin koko ihmisen.
Ehkä hän ei pysty vakituiseen ja pysyvään suhteeseen. Ehkä myöhemmin sitä katuukin.
Sinuna tekisin päätöksen itse.
Sinuna jättäisin tämän ihmisen. Jos olisin sinä.
Itse elän sellaisessa ihmissuhdesotkussa, ettei parempaa soppaa löydy kovin helposti..

Ehkä kannattaisi kysyä asiaa mieheltäsi..