Pieni märkänenäinen poika seisoo ison maatalon pihalla ja hänen sisällään asuu kateus.
Palelevan pienen pojan kurjaa oloapahentaa nälkä,alaston verinen nälkä.
Silmät seuraa rävähtämättä ison talon pojan kättä,siinä on mahtava kimpale pekonimakkaraa.
Syöjän suu tuskin avautuu haukkaamaan palan reunasta,silti syöjälle ei tule mieleenkään tarjota.
Syömätön loppu päätyy sikakarsinaan ,uskokaa pois minun katseeni seurasi sitä palaa tosi tarkasti.
Näky on seurannut minua läpi elämän,muistan vieläkin sen makkaran palan muodon.
Kasvoin ja vannoin että kerran ostan ostoskärryllisen leikkeitä jotka syödään paljaaltaan.
Varaakin olisi siihen mutta on jäänyt ostamatta,vaikka lihatiski usein nostaa näyn silmiini.
Ihmismieli on omituinen tieto ja muistipankki
Palelevan pienen pojan kurjaa oloapahentaa nälkä,alaston verinen nälkä.
Silmät seuraa rävähtämättä ison talon pojan kättä,siinä on mahtava kimpale pekonimakkaraa.
Syöjän suu tuskin avautuu haukkaamaan palan reunasta,silti syöjälle ei tule mieleenkään tarjota.
Syömätön loppu päätyy sikakarsinaan ,uskokaa pois minun katseeni seurasi sitä palaa tosi tarkasti.
Näky on seurannut minua läpi elämän,muistan vieläkin sen makkaran palan muodon.
Kasvoin ja vannoin että kerran ostan ostoskärryllisen leikkeitä jotka syödään paljaaltaan.
Varaakin olisi siihen mutta on jäänyt ostamatta,vaikka lihatiski usein nostaa näyn silmiini.
Ihmismieli on omituinen tieto ja muistipankki
Vastaukset 7
Vanhimmat
60-luku. Tuolloin raha ja ruoka oli tiukalla monessa työläisperheessä. Syöjiäkin oli yleensä vähän enmmän kuin nykyperheissä ja sisarukset tietysti olivat tarkkoja siitä, että jokainen saa yhtä paljon. Serkullani oli synttärit. Paras synttärilahja oli äitini ostama ihan ikioma lenkkimakkara, jota ei tarvinnut jakaa kenenkään kanssa.
Voi, voi! Onhan sitä elämän aikana tullut vastaan kaikenlaisia tapahtumia ja sattumuksia. Olisi kiva lukea muidenkin kokemuksia.
eihän se makkaralla parane sieluusi tullut haava...
vaan ehkä jokin ..oikeudenmukainen teko
jostain päin... saisit luottamuksesi takaisin...
tai ,,, onko maailma muuttunut siittään .. ??
Eihän luottamus ole hukassa, ei ole ollutkaan, eikä sielussani ole haavaa. Maailmanmeno on vaan muuttunut aikalailla vuosikymmenien saatossa. Tekniikka toimii ja pelaa, mutta pysyykö ihminen ajatuksinensa ja tuneteidensa kanssa siinä mukana. Joku pieni asia on jollekin toiselle suuri asia. Olen joskus ihmetellyt tuota, että nykyisin meillä on kaikki pelit ja vehkeet, joilla voidaan helpottaa elämää, mutta tunnetasolla me ihmiset olemme olleet samanlaisia jo vuosituhansia. Mistäköhän se mahtaa johtua.
täsä rupises ja matoisessa mailmassa.
Ehkä toi tunne tason juttu pelastaa meidät ja antaa jonkinlaisen rauhan.
Tekniikka tunkee ovista ja ikkunoista päälle,mutta, mutta onko siitä tekniikasta apua kun yöllä heräät?
Kun ojennat kätesi ,haluatko tuntea siinä läppärin vai elävän ihmisen?
Kuten luolamies niin mekin haemme turvaa jostain tutusta,lapsuudessa äidin maidosta imetystä asiasta ja tunteesta.
hellahuoneessa. Paras ystäväni oli rikkaan perheen tytär, joka sai kaiken, minkä halusi.
Ikinä, mistään, en osannut häntä kadehtia, tai hänen saamiaan itselleni vaatia?
taloa tai tavaraa vaan nälkääni sitä makkaraa.
Ihmise muisti onki kumma vempain.Sun söpöö tai "surkkiaa" tarinaa lukies,tuli samantiän miälee:
"Birgittaaaa" tahroks sää suklaat.Sisko tahtos,siin sit naapurin kakaroitte eres napsautin ruutunäkkärist rivi ja "näytin" et kyl meilläki suklaat syärää.Just ku oliva härnänny suklaal.
^^j^^:n halit!