Nainen ja pyörä

Mun mielestä teitä naisia sais näkyä niiden
pyörien päällä vähän enemmänkin.
Osta vaan se Cebari, hyvä ja kestävä pyörä,
helppo ajaa ja hallita.
Ja nyt äkkiä sinne autokouluun
korttia hankkimaan ;)

Moi!

Naismotoristit ovat aina tervetulleita
motoristiporukkaan :) Naismotoristi on motoristi
siinä kuin mieskin, eikä sinua varmasti katsota
pahalla, jos satut motoristiporukkaan, liityt
kerhoon tms. Iästä sen verran, että sinun
täytyykin olla 21, jotta pääset isomman mopon
sarviin. Esim. CBR600 ei tulisi kysymykseen, jos
olisit alle 21-vuotias.

Tämä on sitten oma mielipiteeni, ei
ehdottomuuksia ja se ainoa totuus. Masennan sinut
heti alkumetreillä ja sanon, ettei CBR 600F ei
ole kovin järkevä ostos ensimmäiseksi pyöräksi.
Hyvä pyörä se on, tehoa löytyy mukavasti ja on
luotettava, mutta tottumattomissa käsissä se on
vielä aika raju peli. Ainakin ensimmäinen kesä ja
mielellään parikin kesää kannattaa harjoitella
toisenlaisella pyörällä, ns. nakupyörällä. Jos
nakupyörän käsite on epäselvä, niin tarkoittaa
pyörätyyppiä, joissa ei ole katteita, tai niitä
on hyvin vähän. Käsiteltävyys ja ajoasento ovat
tällaisen yksi parhaita puolia. Kawasaki ER-5 on
se pyörä mitä aloittelevilla ja kokeneillakin
naisimotoristeilla paljon näkee ja jota heille
monesti suositellaan, mutta muitakin vaihtoehtoja
toki on. Esim. Honda CB 500 on ensimmäiseksi
pyöräksi hyvä valinta. Pyörä on ketterä ja
kestävä, sekä yksinkertaisen rakenteen ansioista
sen kanssa on hyvä harjoitella pyörän tekniikkaa
ja huoltamisen peruskuvioita. Tehoa on kuitenkin
ihan riittämiin ja sillä ei varmasti jää autojen
kanssa jalkoihin. Muitakin merkkejä on tottakai
ja mm. Yamahalla ja Suzukillakin on hyvännäköisiä
ja lujia peruspyöriä.
Jos mietitään esteettisiäkin juttuja, niin CBR on
toki menevän näköinen ja kuin karamelli, mutta on
olemassa myös todella komeita nakupyöriä, joten
älä hylkää heti niitä vaihtoehtona :)

Naku/eruspyörän hankinta ensimmäiseksi pyöräksi
kannattaa myös siksi, että kun olet oppinut
käsittelemään pyörää ja saanut sillä
ajokokemusta, niin voit sen jälkeen lähteä
kokeilemaan muunlaisia pyöriä, vaikka sitten CBR
600:aa. Tällöin sinulla on nimittäin joku
vertailukohta ja koeajopyöräkin pysyy paremmin
hanskassa, kun uskallat jo ehkä ajaa hieman
ronskimmin ja kokeilla erilaisten pyörien
ominaisuuksia. Kun sitten lähdet (ehkä jo
ensimmäisen kesän jälkeen) vaihtamaan pyörää,
niin Kannattaa mm. kokeilla, miten pyörä
käyttäytyy kaarteissa, moottoritienopeuksissa,
sporttisemmassa ja agreessiivisemmassa ajossa,
miltä se tuntuu kuormattuna (kyytiläinen,
matkavarustus, jos sellaisen kokeiluun on
mahdollisuus)... Tuli tuossa esille pyörän
kuormaaminen, niin mainittakoot, että kuormattuna
esim. CBR:n ajo-ominaisuudet kärsivät aikalailla
ja joka aloittelevalle kuskille vielä korostuu.
Jokaisen pyörän ajo-ominaisuudet tottakai kärsii
kuormaamisesta, mutta sporttipyörissä eniten.
Esim, jos aiot ajella pidempiä reissuja, niin
silloin CBR ei ole kovin hyvä vaihtoehto.
Ajoasento on vielä suhteellisen kyykky ja oma
fysiikka voi alkaa vastustamaan reissussa, kun
selkä puutuu jne. ja silloin reissaamisen
mukavuus kärsii aikalailla.

Mitä taas pyörien tehoon tulee, niin tehoihin ei
kannata tuijottaa liikaa. Tarkoitan tällä sitä,
että se tehokkain ja makein makein pyörä ei ole
sinulle se paras pyörä. Pieniä tehoja ei
kannata 'hävetä' ja vaikka muut ajaisivat kuinka
tehokkailla pyörillä tahansa ja kuinka lujaa
tahansa, niin antaa niiden ajaa omia menojaan ja
keskity itse oman ajotaidon kehittämiseen. Se on
jokaisen motoristin paras henkivakuutus! Teho ei
kyllä itsessään ketään tapa, vaan se, jos tehoa
ei osaa kontrolloida ja pyörää ei osaa hallita.
Cebarillakin voi tottakai ajella myös
nätimminkin, mutta harva malttaa mielensä...;)

Oli pyörän merkki sitten Honda, Kawasaki Suzuki,
Yamaha tai joku muu, niin kaikki nykypyörät ovat
tekniikaltaan jo niin kehittyneitä, että niitä ei
normaaliajolla saa rikki. Pyörillä on tietenkin
kaikenlaisia ajajia ja kyllähän pyörän toki rikki
saa, mutta yleensä kyseessä on piittaamattomuus
huolloista ja pyörän kunnon ylläpidon
lamiminlyönti. Et tietenkään voi tietää, miten
edellinen omistaja on pyörää pitänyt, jos ostat
käytettyä. Jos päädyt käytettyyn, niin ota mukaan
joku joka tosissaan tietää pyöristä ja osaa
arvioida pyörän kunnon!!! Pyörän saa koeajolle
pidemmäksikin aikaa (esim. pariksi päiväksi) ja
jos jokin liike ei siihen suostu, niin etsi
liike, jossa se on mahdollista.
Kunhan muistat huoltaa pyörääsi aika-ajoin,
huolehtia ennenkaikkea määräaikaisista huolloista
ja jos edellinen omistaja(t) on myös huolehtinut
huoltohommat kunnolla, niin pyörällä voi ajaa
vielä vaikka maailman ääriin :)

Tässä vaiheessa, kun sinulla ei vielä ole
korttia, niin voit silti mennä rohkeasti
pyöräkauppaan ja käydä vaikka istuskelemassa
erilaisten pyörien päällä. Tällöin saat hieman
tuntumaa pyörien painoon, ajoasentoon ja jos olet
lyhyt, niin voit tunnustella yltävätkö jalat
maahan jne. Pyydä kauppiaalta esitteitä ja mieti
rauhassa mitä haluat pyörältä, haluatko reissata,
ajella lähinnä lyhyitä matkoja ihan huvin vuoksi
vai kumpaakin... Jututa myyjää ihan reippaasti,
sillä hän on siellä varten, että auttaa löytämään
sinulle sen sopivimman pyörän. Satsaa
kunnollisiin varusteisiin (kypärä ajopuku kengät
jne), vaikka ne kalliilta tuntuvatkin. Ne ovat
ajotaidon jälkeen toiseksi paras henkivakuutus.

Niin ja vielä yksi tärkeä juttu, jota ei voi
koskaan korostaa liikaa. Kun valitset autokoulua,
niin ota oppi autokoulusa, jossa kouluttaja on
itsekin motoristi ja kokenut sellainen!!! Useissa
autokouluissa tarjotaan MP-opetusta, joissa
kouluttajalla on MP-kouluttajan pätevyys, mutta
ei omakohtaista, pidempää ajokokemusta
moottoripyörällä. Jos paikkakunnaltasi löytyy
autokoulu, jossa opettaja on SMOKkilainen (suomen
moottoripyöräkouluttajat), niin suosittelen sen
autokoulun valintaa. (Jos jollakulla tuli
mieleen, että olen itse smokkilainen ja olen
täällä mainostamassa, niin sanottakoot, etten
kuulu itse kyseiseen porukkaan).

Johan tuota taas tuli innostuttua aiheesta...
Anyway, moottoripyöräily on hieno harrastus ja
sen parissa on mitä mainiointa porukkaa :) Älä
ota järkeä käteen, vaan pidä se päässä ja kädet
tangossa...;) Turvallista matkaa! :)

ok ja piristävät muuten niin miehistä
harrastusta. Tässä pyörän hankinnassa tuntuu
olevan kaksi koulukuntaa, varovaiset jotka
pelottelevat mopon karkaavan käsistä ja
suosittelevat varovaista aloitusta. Itse edustan
toista koulukuntaa joka kehoittaa siirtymään
suoraan isompaan, ei sillä tarvitse ajaa kahva
kaakossa koko ajan. Totuttelee rauhallisesti ja
maltilla. Eikä tarvitse mennä hetken kuluttua
vaihtamaan isompaan, sitä tehoa kun alkaa
kaipaamaan hyvinkin pian lisää. Itselläni eka
pyörä oli aikanaan Honda VF750F ja hengissä
ollaan.

helevetin hienoa. Ei muuta ku korttia hommamaan!
Arvostan suuresti "uskallustasi". :)

Mä olen melkein 24-vuotias nainen ja pyöräkuume
iski, kun mies osti itselleen pyörän monen vuoden
tauon jälkeen. Niinpä miehen hyvällä
asiantuntemuksella ostin pyörän myös itselleni,
kun kyllästyin vain istumaan takana ja halusin
itse kokeilla. Pyörä on Yamaha XT600E, enduro.
Nyt olen menossa ajamaan a-korttia autokouluun, b-
kortti on jo. Harvinaista sinänsä, että ostin
pyörän ennen kortin saamista, mutta olen
harjoitellut omalla pyörälläni suljetulla
alueella ja hyvin tuntuu sujuvan. Enpä ole ihan
taitamaton, kun menen autokouluun ajamaan.
Joku varmaan ihmettelee naista, joka heti
kokemattomana ostaa 600-kuutioisen, mutta pyörä
on tosi leppoisa menijä, ja saa "revittää" aika
lailla, jos haluaa sen lähtevän käsistä.. No,
tätä en tietenkään ole kokeillut. Eli,
yhteenvetona voin todeta, mene ihmeessä
autokouluun ja hankkimaan oman pyörän. Jos sulla
ei omasta takaa ole apumiestä auttamassa pyörän
ostossa, niin asiantuntevia myyjiä kyllä löytyy.
Ehkä sun tapauksessa kannattaa ensin ajaa kortti,
niin sitten voit kokeilla monia pyöriä ja valita
niistä itsellesi parhaimman. Mun mies tiesi heti
minkälainen pyörä mulle sopii, tiesi ehkä mua
paremmin.. Enkä ole katunut pyöräni ostamista!!
Tsemppiä sulle!

Heh Hee :)

Ikää on, mutta aikaa pyörän päällä on kertynyt
vasta kuukausi.
Hyvin on mennyt, ja olen pyöräänkin tyytyväinen.
Pyörä vain on pirun painava, ja siinä kieltämättä
hiki kirpoaa otsalle jos se kaatuu käsistäsi ja
haluat saada ylös.
Oiva harrastus tämä on, mutta
millekään "prinsessalle" en tätä suosittele, koska
jos satut pyörän kaatamaan ja haluat sen saada
ylös niin kyllä siinä vähän tarvii voimaakin.
Ajaminen on kivaa, mutta pitää osata ennakoida eri
tavalla kuin autolla ajaessa. Kaikki
hiekkaisuudet asfaltilla ym. pitää varoa.
Tämä on vain kuukauden kokemuksen puhetta, ja
opettelen vielä itsekin.