Miten toimisitte, jos uusperheen lapset 1. ja 4.luokkalaiset käyttäytyisivät miten sattuu ruokapöydässä? Kielenkäyttö on alapään juttuja, piereskelyä, kiroilua, kaiken maailman olemattomuuksien höpöttämistä jne.
Miten voin "ulkopuolisena" lapsille heitä komentaa? Eikö minulla ole oikeus määrätä, miten uudessa kodissa käyttäydytään? Jos niin ei käyttäydytä, miten voin toimia: pois pöydästä? Pihalle? Toiseen huoneeseen? Ruokalautanen pois? Auttakaa... häiriköinti on lähes jokapäiväistä, enkä jaksaisi jankuttaa, mutta kun mikään ei tunnu menevän perille vaikka viisitoista kertaa sanoisi...
Mielestäni joka kodissa on omat säännöt ja niihin pätee "maassa maan tavalla tai maasta pois" vaan miten tämän soveltaa lapsiin uusperheessä? Jos lapset muualla voivat olla miten haluavat, tehdä mitä tykkäävät, eihän minun tarvitse moista sietää joka toinen viikonloppu (ja monesti sillä välilläkin)? Eihän?
Miten voin "ulkopuolisena" lapsille heitä komentaa? Eikö minulla ole oikeus määrätä, miten uudessa kodissa käyttäydytään? Jos niin ei käyttäydytä, miten voin toimia: pois pöydästä? Pihalle? Toiseen huoneeseen? Ruokalautanen pois? Auttakaa... häiriköinti on lähes jokapäiväistä, enkä jaksaisi jankuttaa, mutta kun mikään ei tunnu menevän perille vaikka viisitoista kertaa sanoisi...
Mielestäni joka kodissa on omat säännöt ja niihin pätee "maassa maan tavalla tai maasta pois" vaan miten tämän soveltaa lapsiin uusperheessä? Jos lapset muualla voivat olla miten haluavat, tehdä mitä tykkäävät, eihän minun tarvitse moista sietää joka toinen viikonloppu (ja monesti sillä välilläkin)? Eihän?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Perheen päiden tulisi sopia keskenään mikä on perheessä hyväksyttävää käytöstä ja pitää huolta että sopimusta noudatetaan. Ehkä on hyvä myös sopia valmiiksi mitä tehdään kun sääntöjä rikotaan.
Kohteliasta olisi myös kertoa muuttuneesta tilanteesta uhr... lapsille. :)
Ja tietysti sopimuksesta tulisi pitää kiinni ja tukea toista. Kuten lasten kanssa aina, omia tai ei.
lapsia uskoa siinä että saavat toisessa paikassa olla niinkuin huvittaa, voi olla että kusettavat sinua he.
että lasten kielenkäyttö on alatyylistä, kun tännekin asiasta kirjoittavien kielenkäyttö on sitä, kuten tässä nyt sinun (kolmanneksi viimeinen sanasi).
asiasta tälle lasten biologiselle vanhemmalle? Vai mistä nämä lapset ovat peräisin? Ovatko orpoja? Eli missä ominaisuudessa he sinun luonasi ovat?
Yksinkö joudut kasvatuksesta huolehtimaan?
tai laittaisin musiikkikuulokkeet päähän ja antaisin kiroilla.
Nostaisin ne niskasta pihalle,ilman ruokaa.
Valittaisin isälle/äidille, enkä antais ruokaa. Aikuisella on oikeus ojentaa jälkikasvua,on se kenen tahansa.
Veisin ruuan vessaan,senkin saattaisin tehdä,kattaisin seuraavan aterian sinne. Kokeileppa tuota.
Lasten kasvattaminen on ihan helppoa, olet vain johdonmukainen ja pidät annetuista "määräyksistä" kiinni.
Eli teet ihan tavallisella puheäänellä, huutamatta tai jankuttamatta selväksi miten ruokapöydässä käyttäydytään ja kerrot varoittavasi VAIN YHDEN kerran (vaikkapa ruokailua kohden) ja sitten ilman enempiä varoituksia tai jäkätyksiä "virheestä" seuraa sovittu rangaistus - poistuminen pöydästä ja vaikkapa TV:n katselukielto siksi päiväksi. tms.
Eli kun tenava käyttäytyy huonosti VAROITAT ("Liisa, tämä oli sitten ekä varoitus"), jos mokailu uusiutuu SAMANTIEN ilman mutinoita kehoitat poistumaan pöydästä ja kerrot mitä muuta seuraa ( "Liisa, voitkin sitten poistua pöydästä ja kuten tiedät tänään sinä et sitten saa katsella telkkaria")
Ole RAUHALLINEN ja johdonmukainen - se on kaikilel helpompaa. ÄLÄ LIPSU, äläkä jaa oman mielialasi mukaan lisärangaistuksia tai "lievennyksiä".
Kun asiat keskustellaan etukäteen, annetaan ohjeet ja kerrotaan seuraukset (joku voisi sanoa tätä sääntöjen sopimiseksi, ja sitähän se onkin tosin AIKUISEN antamat säännöt)niin, kaikilla on helpompaa. Ei tarvitse huutaa tai miettiä mitä milloinkin tekisi.
Sama vaikkapa kaupassa, etukäteen päätät ja kerrot tuleeko tälläkertaa herkkuja vai ei, sitten sitä päätöksestä pidetään kiinni (maatkoon tenava vaikka ketarat ojossa lattialla huutamassa).
Toki hyvää käytöstä kannattaa myös palkita ja kannustaa - hienon kaupparessun päätteeksi lapsille voi ostaa "yllärijätskit" tms.
MUISTA: älä ikinä anna periksi, jos jo olet kieltänyt jotain, ja lapsi alkaa kiukuttelulla vaatimaan tahtonsa läpi. Tee ennalta selväksi, että KIUKUTTELEMALLA on viimeisetkin mahdollisuudet oman tahdon läpiviemiseen menneet.
Olen sitä mieltä että lapsi pitäisi poistaa liikkeestä jos alkaa huutamaan ja makaamaan lattialla, ihan muidenkin asiakkaiden vuoksi. En ymmärrä miksei esim. kauppojen vartiat puutu näihin, jos aikuinen käyttäytyisi noin jossain hänet poistettaisiin paikalta 100% varmasti. Häiritseekö aikuisen huuto sitten enemmän kuin lapsen? Mielestäni päin vastoin. Video kevennykseksi aiheesta:
http://www.youtube.com/watch?v=x-OqKWXirsU
http://www.youtube.com/watch?v=x-OqKWXirsU
Katoin tän videon, ja mielestäni tää on vähää... en muista.
Tää on hyvä esimerkki TODELLA kauheitten kauhukakaroiden käytöksestä :P
PeeÄs: mua voi tavata MissMixis nikil Omenapiiiirakka . Jaaa-haa, en keksi sanottavaa enÄÄ.
http://www.missmix.fi/kommuuni/omenapiiiirakka/
yhä epäselvää, minkä vuoksi lasten biologinen vanhempi ei osallistu tähän kasvatukseen, miksi se on vain "uusio-osapuolen" kontolla?
Vai etkö "uusavuttomuuttasi" osaa vastata tähän?
No jösses sentään! Missä lapset sitten ovatkaan, niin ruokapöydässä käyttäydytään kiltisti! Ei mitään lepsuilua, vaan kunnon kuri tupaan. Jos on kyse sinun kodistasi, niin sinä määräät miten siellä käyttäydytään. Piste.
Laita kersat syömään eri aikoihin. Yhdessä tyhmyys tiivistyy, mutta erikseen eivät varmasti uskalla koheltaa...
näköjään vain teitä "kurinpitonatseja" (Jumala varjelkoon lapsia heiltä) mutta ei yksikään (vähintyään aloittaja), joka suostuisi kertomaan, minkä takia biologinen vanhempi ei osallistu tähän kasvatusasiaan!
En ole tämän ketjun aloittaja, mutta voin ikävästä kokemuksesta sanoa seuraavaa. Eivät kaikki vanhemmat VÄLITÄ lastensa kielenkäytöstä tai pöytätavoista. Tässä voi olla syy biologisen vanhemman "osallistumattomuuteen" ruokailutapojen opettamisessa. Syy voi olla jaksamattomuus/masennus/viitsimättömyys/kotitausta, johon ei kuulu käytöstapojen opetus.
On tuskin "kurinpitonatsi" kukaan sellainen, joka vaatii ruokapöydässä kauniita tapoja ja kieltä. Parempihan on lapsenkin kannalta oppia maailman tavoille pienenä. Huonotapaisen ihmisen elämä voi vanhemmiten käydä kovin vaikeaksi. Koti on luonteva paikka opetella hyvät tavat, se on palvelus lapsen tulevaisuutta ajatellen.
nyyyyyyyt osoitetaan urakalla syyllisyyttä vanhempiin! NO MUTTA, MITÄS TE ALATTE ANGSTAAMAAN KUN SE ON KUITESKIN TEIDÄN VIKANNE,ET KU LAPSENNE KIROILEE? ITE OON NUORI,JOTEN EN KUUNTELE TEIDÄN VALITUKSIANNE. JA SITÄPAITSI,KIROILU ON NYKY-ELÄMÄÄ.ITEKKIN OON SANONUT VITTU-SANAN, JA SE OLI TOSI COOLII!111 IKÄÄ ON KERTYNYT 12-VUOTTA. OON OLLUT 42 PV 12V.
kaikki järkyttävä on kertynyt teihin vanhempiin.ettekö te huomaa,kuinka paljon huolehditte lapsistanne?lapset eivät aikuistenoikeesti, fyysisesti sekä henkisestä,sekä emonaalisesti tarvi enää teidän apuunne . mielestä 1lk voi kiroilla jos tykkää :DDDDDDd en ole määräämässä ketään. tiedoks kauniiks
voisitko kertoa mitä tarkoittaa emonaalisesti??????
maassa maan tavalla :) komenna. tuossa tilanteessa varoittaisin kerran ja siinä siis sanoisin että vielä yksikin ruma sana ja voit poistua pöydästä. ja kertoisin koska on seuraava ruoka, ja mitään (ei leipää eikä siis mitään)ei tipu ennen sitä ruokaa jos ei nyt osata nätisti syödä.
lapset saattaa heti kokeilla että onko toi tosissaan, mutta pidät sanomisistasi kiinni, jos sanot että yhdenkin ruman sanan jälkeen voit poistua pöydästä eikä tule mitään syötävää ennen seuraavaa ruokaa, niin sitten teet niin ja muistat olla antamatta edes sitä yhtä leipää. toistat tuota vaikka joka aterialla kunnes lapset oppii että "kyllä se nyt on tosissaan".