Ei tää nyt ole oikein helppoa

Kirjoititpa osuvasti, joten pakko kommentoida..
Niin jos kuvitellaan vaikka että minä olen B niin sanon että varmasti pystyn olemaan myös ystävä, vaikka tunteita olisikin. Ystävää voi myös rakastaa ja pitääkin. Ystävät ovat kallisarvoisia. Kaveri? No mielestäni kavereita voi olla aina, kavereiksi luen myös ns. hyvänpäivän tutut ja sellaisia nyt jokaisen elämään mahtuu aina. Jos A:n ja B:n tilanne jää "kaveritasolle" niin ainakin minulla olisi vaikeaa (siis B henkilönä) kohdata toista, tai ei kohdata vaan ehkä oikeammin on sanoa silloin tällöin tavata ja jutella diipadaapaa. Tämä sen vuoksi,koska tunteita on kuitenkin niin paljon. Tämä oli siis vain yksi näkäkanta miljoonasta. Ja jokainen ihmissuhde on kuitenkin omalla tavallaan ainutlaatuinen.

mulla vosi olla aika samanlainen tilanne. Minä olisin B ja hän A, ainoa vain että en ole korviani myöten rakastunut (vielä) vaan ihastunut. A:n suhteesta tiedän sen verran että se on muuten hyvä paitsi on alkanut rakoilla hieman minun ja A:n tavattua. Meidän välillä on tapahtunut kaikenlaista, joskus tilanne on melkein riistäytynyt käsistä. Sen tiedän ettei hän kuitenkaan ole jättämässä miestään, ja ymmärrän sen, ja senkin ymmärrän että hän haluaa kokeilla tms. Juuri nyt voisin ihan hyvin olla hänen ystävä, mutta jos tapahtuu jotain enemmän kuin mitä tähän mennessä on tapahtunut, sen jälkeen en enää tiedä. Hän omien sanojensa haluaisi jotain enemmän, mutta kuitenkin jatkaa suhdettaan mieheen.. Vähän monimutkaista.

Kuvailit tilanteeni taysin. Itse olen B, ja totesin etta henkilo A ei tule luopumaan suhteestaan poikaystavaansa minun vuokseni, vaikka meilla alussa olikin molemminpuolista flirttailua, ja havaitsin olevani heteron sijaan bi, ja hanen suuntautumisestaan en ollut ollenkaan varma.

Nyt koitan kuitenkin olla A:lle vaan ystava, mutta se on vaikeaa koska salaa toivon edelleen enemman ja tunnen enemman kuin pelkkaa ystavyytta. Yritan kuitenkin parhaani.