Voisitko ikinä kuvitella olevasi minusta kiinnostunut....? Ehkä joskus olen näkevinäni pientä hermostunutta nykimistä suupielessäsi ja käsien vapinaa, tai sitten kuvittelen vain... Kertokaa, voiko kukaan ylipäänsä olla kiinnostunut perheellisestä naisesta, ja jos on, unohtaako asian saman tien vai leikkiikö ajatuksella yhteisistä hetkistä?
Minä perheellinen
sinä avoliitossa
131943
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä täällä avoliitossa ja sinä siellä perheellinen... Kyllä voi hyvinkin! Valitettavasti me tuskin olemme ne toisitamme kiinnostuneet, Suomeen varmaan mahtuu meidän lisäksi muitakin :)
Mietiskelin moista asiaa syystä että koen asemani aloitteentekijänä heikoksi.
Moraalisestihan asian laita on 'molempi pahempi', mutta kuitenkin - minulla perhettä enemmänkin, sinulla ei...
Että kiinnostusta todellakin riittäisi,
mutta iten voin sen kertoa tulematta syljetyksi ja saarnatuksi?
Ja pohdiskelíja sijoittuu aika korkealle Suomen kartalla.
Tuosta aloitteen tekemisestä... En tiedä, ilmeisesti jotkut ovat aloitteen tekijöitä toiset eivät. Itse olen henkilö joka mielellään itse tekee aloitteen, kunhan saa singaalia toiselta että voi lähteä tunnustelemaan. Jos kiinnostuksen kohde on työkaveri tai muuten henkilö joka kanssa ns joutuu olemaan tekemisissä jatkossakin kävi miten kävi, sitten en yleensä halua tehdä aloitetta. Jos tiedän että emme välttämättä enää kohtaa tai kohtaamme harvoin, niin aloitteen teko on helpompaa.
Tuo perheellisyyskysymys on luonnollisesti tosi hankala. Tosi paljon riippuu sitten siitä että mitä on hakemassa... kertaluonteista, 2. suhdetta, 1. suhdetta... Se on minun mielestäni tärkeintä että jos suhteeseen aletaan, niin kumpikin tietää missä mennään ja millä tarkoituksella. Ketään ei mielestäni saa huijata tai antaa turhia odotuksia.
Minkälaisin miettein sinä ajattelet tuota avoliitossa olevaa? Haluaisitko hänen kanssaan pysyvän vakisuhteen ilman muita?
Tuosta aloitteen tekemisestä... En tiedä, ilmeisesti jotkut ovat aloitteen tekijöitä toiset eivät. Itse olen henkilö joka mielellään itse tekee aloitteen, kunhan saa singaalia toiselta että voi lähteä tunnustelemaan. Jos kiinnostuksen kohde on työkaveri tai muuten henkilö joka kanssa ns joutuu olemaan tekemisissä jatkossakin kävi miten kävi, sitten en yleensä halua tehdä aloitetta. Jos tiedän että emme välttämättä enää kohtaa tai kohtaamme harvoin, niin aloitteen teko on helpompaa.
Tuo perheellisyyskysymys on luonnollisesti tosi hankala. Tosi paljon riippuu sitten siitä että mitä on hakemassa... kertaluonteista, 2. suhdetta, 1. suhdetta... Se on minun mielestäni tärkeintä että jos suhteeseen aletaan, niin kumpikin tietää missä mennään ja millä tarkoituksella. Ketään ei mielestäni saa huijata tai antaa turhia odotuksia.
Minkälaisin miettein sinä ajattelet tuota avoliitossa olevaa? Haluaisitko hänen kanssaan pysyvän vakisuhteen ilman muita?
minä olin samassa tilanteessa monta vuotta, luulin että se avossa olevakin oli kiinnostunut, kun näytti siltä välillä. Nyt minä sitten, en onneksi suoraan, yritin tehdä siltaa välillemme. Sain hyvin muodollisen ja hyvin kylmän vastauksen. Kaikki on nyt loppu, on vain murhetta ja ihmetystä siitä, miksi hän päätti näin... Tiesinhän tietysti että näinkin voi käydä, jos yritän lähestyä häntä, mutta jos olisin tiennyt kuinka se sattuu, olisin jättänyt itselleni unelmat ja odottanut vain että ihastus joskus katoaa.
Mitäkö minä hänestä haluaisin...? Haluaisin pitää häntä kädestä herttaisesti. Kiertää käteni hänen lanteilleen seisten hänen takanaan, vienosti kaulaa nuuhkaisten. Pitää häntä sylissäni ja silittää ihania hiuksiaan. Kaikkea tätä olen tehnyt, ja toivoisin että hänen sydämensä loikkaisi edes kerran samaa tahtia omani kanssa. Ja että tietäisin mitä hän oikeasti näissä tilanteissa minusta ajattelee. Minä ainakin hullaannun niin että pää menee pyörälle, en näe enkä kuule mitään muuta kun hän on lähellä.
Toivonko suhdetta - kyllä. Ja vain hänen kanssaan - ehdottomasti.
Minulle on tehty kaikkea tuota, ja sydämeni jättää lyönnit väliin aina kun näin käy. Mutta todennäköisyys, että olisit se sama ihana vanhempi nainen, on häviävän pieni. Hän on naimisissa, ilmeisesti onnellisesti, mutta minä pieni jaksan haaveilla yhteisistä hellistä hetkistä. Tiedän hänen olevan useinkin yksin miehen ollessa muualla, mutta en tiedä mitä hän todellisuudessa haluaa tai haluaako mitään. Mutta minä elän näistä ihanista hetkistä, odotan ja odotan.. ja rakastan ja kärsinkin välillä.
Ihanaa kuulla, että jollakin on samanmoisia tuntemuksia.
Minä olen hieman häntä vanhempi, onnellisesti aviossa, mies monesti toisaalla.
Mutta en saata uskoa siihen että täällä viestejäni lueskelisit.....
En tiedä mitä tekisin jos tunteet ihastukseni kanssa kohtaisivat... jos voisimme puhua, tehdä, kokea..!! Mutta asioita on turha spekuloida vain itsensä kanssa, keskustelematta toisen osapuolen kanssa. It takes two.
Olisin kyllä valmis heittämään sydämeni peliin. Pitäisin sinusta hyvää huolta. =)
Eilen sain taas pitää sinua hetken kädestä ja halata sinua. Elän taas hetken eteenpäin ja odotan jo seuraavaa. Kärsimystä ;)
rakastuin naimisissa olevaan naiseen, jolla on kaksi aikuista lasta. Olin vielä huomaavinani tunteitakin tässä naisessa. Oma mielikuvitus vaan on vilkas. Mullakin on yksi aikuinen lapsi. Tämä ei koskaan etene tästä minnekään. Nainen on vielä ruotsinkielinen ja minäkin osaan, mutta en tykkää koko kielestä. Onneksi muutan kohta muualle.
ei avio-onni usein ole mitään onnea. Lapset saattavat pitää sitä kasassa. Seksi on usein tylsää ja tyydyttää vain miestä, jos tätäkään. Siihen väliin ei kannata kenenkään naisen joutua. Vapaiden naisten välinen rakkaus on jotain ainutlaatuista. Kokemuksia on kolmelta vuodelta.
itse samassa tilanteessa haaveilen yhteisistä hetkistä avossa(?)olevan kanssa. Hän pelkää ilmeisesti olosuhteiden olevan meitä vastaan, eikä rohkene avata pandoran lipasta. En voi tunteilleni mitään, en halua muuttaa hänen elämäänsä, en muuta kuin olla joskus lähellä, kuulua hänen päänsisäiseen maailmaansa yhtenä tärkeänä osasena, niin kuin hänkin minun.
Tajuan kyllä elämän realiteetit ja senkin ettei kaikkea voi aina saada. Siksi olenkin valmis ottamaan vastaan sen minkä voi ja nauttimaan niistä hetkistä mistä voi. En minä omista mitään enkä ketään, kaikki on elämänikäistä lainaa vaan. Minulla taitaa olla elämänmittainen nälkä hänen viereensä lämpimään.
Joku moralisoi kohta tunteilla leikkimisestä ja puolison pettämisestä. Aina ei ole näin, jos on kasvettu henkisesti hyväksymään toinen ihminen kaikkine ulottuvuuksineen puolin ja toisin.
No mikä ettei?Kyl mä ehkä kymmenestä kersasta saattasin ainakin alkuun kavahtaa, mut..mikä ihmeen hidaste se nyt on, jos pari muksua on kerennyt pyöräyttää?Kuhan et siis enää liitossa ole (ex?)miehes kans...
Samma här. Olen tälläkin hetkellä yksin kotona, mies on reissussa. Eipähän tuo kotona ollessaankaan noteeraa minua mitenkään. Kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä aivan valtavasti, hellyyttä on vaikka muille jakaa.
Jotenkin on alkanut tuntua, että mies ylipäätään ei enää riita, vaan haluaisin kokonaisvaltaisen suhteen vaikkapa naisen kanssa. Jos olet samoissa ajatuksissa, otapa yhteyttä!