Jos huomaisitte lapsenne kehittyessä, murrosiässä, että hän on jollain tavalla poikkeava. Esimerkiksi kasvoiltaan jotenkin tavallisesta poikkeava, Ei Niin Komea tai Kaunis.
Jos lapsenne jonain päivänä alkaisi puhumaan teille asiasta, niin kieltäisittekö asian kokonaan ja yrittäisitte uskotella hänelle muuta? Eihän se tietenkään pahaa tarkoittaisi, vaan päinvastoin. Mutta jos lapsesi olisi mahdollisesti itse tajunnut asian, ja haluaisi puhua teidän kanssanne siitä, niin yrittäisittekö viimeiseen asti peitellä totuutta? Vai suostuisitteko missään vaiheessa myöntämään "pettymyksenne", jos lapsi sitä tinkaisi oikein kunnolla?
miten te äidit (ja isät) suhtautuisitte?
16
1018
Vastaukset
- hjhhhklhk
Miten tuo voisi olla jotenkin pettymys?
Tai ehkä siinä mielessä pettymys, että lapsen elämästä voi jonkin ulkonäköseikan takia tulla hankalampaa, kuin jos olisi "tavallisen" näköinen (siis kiusaamista, syrjintää ym).
En varmaan yrittäisi kokonaan kieltää asiaa, mutta en kyllä osaa tähän hätään mitään auttavaa sanottavaakaan keksiä.
Itsellä lapset vielä pieniä ja ainakin toistaiseksi ihan tavallisen näköisiä. Tai no ehkä kuitenkin vähän kauniimpia ja suloisempia, kuin muut lapset... mutta niin kai jokaisella vanhemmalla :)- ...
Juu tuo mitä sanoit, oli mielestäni hyvin sanottu, elikkä lapsen elämää hankaloittava asia. "Pettymys" ei oikein sopinut asiayhteyteen.
Elikkä jos lapsi yrittäisi vihjata selvästi että moinen asia hankaloittaa hänen elämäänsä, niin sitä ihmettelen mitenkähän siihen tulisi suhtautua.
Ehkä on kuitenkin väärin lasta kohtaan kieltää häneltä totuus? - kokemuksia mut
... kirjoitti:
Juu tuo mitä sanoit, oli mielestäni hyvin sanottu, elikkä lapsen elämää hankaloittava asia. "Pettymys" ei oikein sopinut asiayhteyteen.
Elikkä jos lapsi yrittäisi vihjata selvästi että moinen asia hankaloittaa hänen elämäänsä, niin sitä ihmettelen mitenkähän siihen tulisi suhtautua.
Ehkä on kuitenkin väärin lasta kohtaan kieltää häneltä totuus?mut mun ystäväni oli koulukiusattu ja on kiusattu nuoreen aikuiikään asti ulkonäöllisesti. on viimeaikoina puhunut mulle siitä kun häntä edelleen häiritsee se kun hän kertoi äidilleen silloin aikoinaan että häntä kiusataan koulussa ja äiti oli vain kiertänyt asiaa.eli ei halunnu uskoa että hänen tytärtään kiusataan tai että hänessä olisi jotain vikaa. joten hänelle on sieltä jäänyt edelleen vaivamaan nykyelämää se että ainoa ihminen oikeastaan keneltä hän odotti saada "tukea" ja uskalsi kertoa muutenkin asiasta sivuutti kokonaan kaiken ..eli sinuna minä puuttuisin asiaan jos jotain tulee koska kaikki se mitä nyt teet antaa hänelle turvaa tulevaisuuteen ja itsevarmuutta u know. jos tää asia nyt liittyi tähän, jos ymmärsin oikein :) sama kun minä itse sairastelin nuorempana, olin jopa sairaalahoidossa, äiti ei tullut katsomaan eikä halunnut puhua koko asiasta vaikka muuten meilä oli todella läheiset välit...vähän ihmetytti, mutta minun silloiset ystäväni sanoivat että äitini ei voinut käsittää että hänen tyttärellään olisi jotain vikaa..myöhemmin kyllä puhuttiin asiasta avoimesti mistä jäi hyvä fiilis näin vanhemmalla iällä. eli kun pitää mielen avoimena ja vähän niinkuin valmiuden kaikkeen omia lapsia kohtaan niin siitä lapsellekkin kasvaa hyvä turvaverkko aikuisiälle:):)
- mandariininen.
... kirjoitti:
Juu tuo mitä sanoit, oli mielestäni hyvin sanottu, elikkä lapsen elämää hankaloittava asia. "Pettymys" ei oikein sopinut asiayhteyteen.
Elikkä jos lapsi yrittäisi vihjata selvästi että moinen asia hankaloittaa hänen elämäänsä, niin sitä ihmettelen mitenkähän siihen tulisi suhtautua.
Ehkä on kuitenkin väärin lasta kohtaan kieltää häneltä totuus?että kauneus on aina katsojan silmissä.
Että ahkeruudella, ystävällisyydellä ja hyvällä sydämellä ja järjen käytöllä pärjää taatusti paremmin ja pidemmälle kuin pelkällä ulkoisella olemuksella. Todelliset ystävät karsiutuvat pintaliitäjistä, kun ne aikaa myöden valikoituvat muiden kuin niiden ulkomuotoseikkojen perusteella. - tinkuliina
mandariininen. kirjoitti:
että kauneus on aina katsojan silmissä.
Että ahkeruudella, ystävällisyydellä ja hyvällä sydämellä ja järjen käytöllä pärjää taatusti paremmin ja pidemmälle kuin pelkällä ulkoisella olemuksella. Todelliset ystävät karsiutuvat pintaliitäjistä, kun ne aikaa myöden valikoituvat muiden kuin niiden ulkomuotoseikkojen perusteella.täytyy olla myös itsevarma ja itseensä tyytyväinen, sekä hyvä itsetunto ennen kaikkea.
On tärkeää ajatella myös sitä, että oma elämä on tyydyttävää ja mukavaa, ei vain sitä, miten "pitkälle pääsee".
Ei kai kukaan ystäviään valikoi ulkonäön perusteella?! - tinkuliina
kokemuksia mut kirjoitti:
mut mun ystäväni oli koulukiusattu ja on kiusattu nuoreen aikuiikään asti ulkonäöllisesti. on viimeaikoina puhunut mulle siitä kun häntä edelleen häiritsee se kun hän kertoi äidilleen silloin aikoinaan että häntä kiusataan koulussa ja äiti oli vain kiertänyt asiaa.eli ei halunnu uskoa että hänen tytärtään kiusataan tai että hänessä olisi jotain vikaa. joten hänelle on sieltä jäänyt edelleen vaivamaan nykyelämää se että ainoa ihminen oikeastaan keneltä hän odotti saada "tukea" ja uskalsi kertoa muutenkin asiasta sivuutti kokonaan kaiken ..eli sinuna minä puuttuisin asiaan jos jotain tulee koska kaikki se mitä nyt teet antaa hänelle turvaa tulevaisuuteen ja itsevarmuutta u know. jos tää asia nyt liittyi tähän, jos ymmärsin oikein :) sama kun minä itse sairastelin nuorempana, olin jopa sairaalahoidossa, äiti ei tullut katsomaan eikä halunnut puhua koko asiasta vaikka muuten meilä oli todella läheiset välit...vähän ihmetytti, mutta minun silloiset ystäväni sanoivat että äitini ei voinut käsittää että hänen tyttärellään olisi jotain vikaa..myöhemmin kyllä puhuttiin asiasta avoimesti mistä jäi hyvä fiilis näin vanhemmalla iällä. eli kun pitää mielen avoimena ja vähän niinkuin valmiuden kaikkeen omia lapsia kohtaan niin siitä lapsellekkin kasvaa hyvä turvaverkko aikuisiälle:):)
Mulle itselleni on tehty plastiikkakirurginen toimenpide (puhtaasti ulkonäön takia), tosin reilusti yli kaksikymppisenä, mutta kuitenkin.
Olisin kaivannut äidiltäni tukea silloin nuorena, kun kerroin ongelmastani. Äiti "myönsi" "ongelman" olemassaolon vasta silloin, kun olin päälle 20. Äidin apu ja tuki tuolloin oli kullan arvoista. Uskalsin lähteä operaatioon :)
Sain uuden elämän leikkauksen ansiosta. Harmittaa, etten uskaltanut kohdata asiaa aikaisemmin ja sen vuoksi kärsin asiasta vuosia. Ihan hukkaan heitettyä aikaa ihmisen ainutkertaisessa elämässä!
Voithan painottaa lapsellesi, että tämä on ehdottoman kaunis, mutta täysin mallikasvoinen/vartaloinen hän ei ole, eikä tarvitsekaan olla. Jos lapsesi kokee todella ahdistusta asiasta, niin tehkää asialle jotain. Voihan asian aloittaa vaikka käymällä neuvontapsykologin juttusilla.
Kaiken kaikkiaan Suomessa suhtaudutaan uskomattoman vanhanaikaisesti kauneuskirurgiaan. Kauneuskirurgia nähdään ainoastaan turhamaisten naisten naamarinkohotuksina tai jättirintoina. Kuitenkin se voi muuttaa potilaan elämän positiiviseen suuntaan-pysyvästi.
Myös se on ihmeellistä, että esim. hörökorvien leikkaaminen on monen mielestä ok, kun taas nenän pienentäminen/muotoilu katsotaan turhamaisuudeksi. Itse en näe eroa eri toimenpiteiden välillä.
Lisäksi kannattaa muistaa, että niin kauan kuin on ollut ihmisiä, niin yhtä kauan ulkonäköä on myös yritetty parantaa, tavalla tai toisella.
- oli huono
sana minunkin mielestäni. Oma lapseni ei kyllä ainakaan ulkonäöllisesti voisi ikinä olla minulle mikään pettymys.
Mutta, jos tarkoitit, että sanoisinko lapselleni esim. että: "kyllähän sinulla on aika ruma ja iso nenä", niin en kyllä sanoisi. Mielestäni vanhemmat eivät millään tavoin saa arvostella lapsen/nuoren vartaloa tai ulkonäköä. Ihmisen itsetunto on pitkälti kiinni siitä, kuinka häntä on kohdeltu ja arvostettu kotona (ja myös siitä, kuinka tyytyväisiä vanhemmat ovat itseensä).
Jos lapsellani vaikkapa olisi todella käyrä ja iso ja poikkeava nenä esimerkiksi, ja hän valittaisi siitä minulle, niin sanoisin jotain sen tyylistä, että kyllähän se saattaa olla hieman erinäköinen kuin jollain muulla, mutta minun mielestäni maailman kaunein nenä, ja että juuri pienet "virheet" tekevät ihmisestä kauniin ja persoonallisen.
Itseäni oksettaa, kun esim. hurja muodonmuutos ohjelmassa äiti ja tytär yhdessä menevät kauneusleikkauksiin! Ei tarvinnut paljoa miettiä, miksi tytärkään ei ollut tyytyväinen omaan kroppaansa. Tytär selittää plastiikkakirurgille, että hänen rintansa ovat ihan kuin 15 vuotiaalla, että pitäisi leikata isommiksi, ja äiti nyökyttelee vieressä.. huhhuh. - Joandra
Siis tarkoitatko että lapsella olisikin kolme silmää tai kädet lähtisivät poskista? Eiköhän jokaisen lapset näytä kuitenkin vanhemmista kauniilta? Tai siis, minulla ainakin on maailman suloisimman näköiset lapset.
Jos kuitenkin kävisi niin että lapsi olisi ruma, niin vaatteilla, hiuksilla ja koko ulkoisella olemuksella saa feikattua todella paljon. Sitä kolmatta silmää voi vaan olla vähän vaikeaa peittää. - yh isä
Jokainen lapsihan on oma yksilönsä ja persoonansa.
Ei ole olemassa mitään yleispätevää kaavaa,jonka mukaan hän kehittyy ja varmin tapa häiritä
tuota kehitystä,on kiinnittää ylettömästi huomiota johonkin yksittäiseen piirteeseen.Vai onko sinulla joku täydellisyyden malli mielessä,jonka mukaan hänen pitää kehittyä?Vaali lapsesi yksilöllisyyttä ja persoonaa,niin hänestä kasvaa vahva aikuinen.Kerro lapsellesi yksilöllisyydestä,niin hänkin mieltää,että kehitys menee eritavoin,eri ihmisillä,nuorilla.
Kasvatus ei saa olla problematisointia vaan
älyllistä diplomatiaa lapsen kehityksen suhteen.
Lapsen maailman erilaisuuden oivaltamista. - huuhamaa
melkein joka päivä jostakin ominaisuudestaan, ruumiillisesta tai henkisestä, ja kyselee mitä mieltä minä olen. Siis että hänellä on omasta mielestään ruma nenä (sellainen kiva pieni 'tippa' siinä päässä), kummallinen leuka (isän suvusta), liian paksut posket (lapsenpyöreyttä vielä), että hän on liian laiha/liian lihava, että hän on varmaan jotenkin outo, kun tykkää niin eri asioista kuin muut jne. jne. Mutta mitään vikaahan hänessä siis ei ole! Tyypillistä nuoren ihmisen käyttätymistä, itsensä etsimistä.
Ymmärsin, että kysymyksessäsi tarkoitat varmaankin nuoria, joilla on jokin todellinen ja näkyvä poikkeama, esim. hörökorvat (vieläkö niistä kiusataan?), harottavat hampaat, huono iho yms.
Tuollaisille 'vioillehan' voidaan tehdä jotain, niitä voidaan hoitaa ja korjata. Jos nuori tai lapsi on vain persoonallisen näköinen (niin kuin meistä kaikki omalla tavallaan ovat), niin pönkittäisin hänen itsetuntoaan ja korostaisin hänen ainutlaatuisuuttaan. Ei kaikkien tarvitse olla kuin samasta muotista valettuja! Jos lapsi on vain ja ainoastaan EI Niin KOmea tai Kaunis, niin en olisi huolissani - eihän valtaosa ihmisistä ole kauniita tai komeita. - mapee
ei todellakaan pidä mennä arvostelemaan lapsen ulkonäköä vaikk atavallaan sitä tulee tehtyä esim vaatekaupassa. Siis kun malli ei istu tms tilanteessa niin olen ainakin sanonut koska sulla on leveä lantio tai muun aivan ilmeisen seikan...
Jos lapsi tule oikeasti kysymään vaikka nenästään niin on jopa raukkamaista sanoa että se on maailman ihanin ja rakastettavin. Sillähän kiertää koko jutun ja lapsi on edelleen epätietoinen tai tulkitsee sen juuri niin kuin se on tarkoitetukin; kamala nenä, mutta en sano sitä!
Oman lapsen piirteisiin tottuu vaan niin että tuollaisia asioita ei edes huomaa välttämättä itsekseen, siis vanhempi. Silmä tavallaan valehtelee ja esim valokuvasta saattaa vasta huomata jonkun asian kun katsookin vähän erilailla ja ajatuksella tms syystä.
Mielestäni pitää ola rehellinen. Ei mollata lisää, mutta reilusti myöntää, että isohan se nenä on tai siompi kuin muulla perheellä. Ei ne lapset ole ihan tyhmiä.. Asialle voi sitten yrittää tehdä jotain jos on konsteja joilla toimia tai sitten auttaa hyväksymään se nenä naamassa jota joutuu katsomaan joka aamu peilistä. Nenähän ei esim ole ketään estänyt tulemasta vaikka miksi. Pidetäänhän esim Julia Robertsia kauniina vaikka suu on kuin seitsemän leivän uuni ja lapsen aon varmaan ollut vähemmän kaunis. Niin, ei tule nyt isonenäisiä mieleen..
Hiuksilla yms voi vaikuttaa myös yleisvaikutelmaan rajusti jos tahtoo kaunista alasta ja siten pönkittää itsetuntoa joka varmaan sitä kaipaa.
Niin ja harvoin lapsi itse keksii että nenä on iso tai silmät pienet, kyllä joku ystävällinen on sen yleensä lällättänyt koulussa tms paikassa joten ei siinä rakkaudet auta kotona..
Tärkeintä on kuitenkin siis oppia hyväksymään se oma ulkonäkö joka on mitä on tai sitten on todella edessä joku hurja muodonmuutos. Tuo ohjelma on mielestäni todella hyvä. Siis meillä se aiheuttaa ainakin murkkutytöissä niin päinvastaisen reaktion eli ei leikkauksille! Ihmisethän todella muutetaan siinä eikä lopputulos ole aina edes kamalan onnistunut omasta mielestäni paitsi juuri jossain juhlatällingissä..
Ja vielä, lapsen oma apersoonaa on hyvä tukea kun hän sitä etsii ja kenties löytää. Meillä ainakin se joka ei ole niin sievä kuin toinen vaan lähinnä ersoonallisen näköinen on löytänyt tyylinsä ja on aivan täydellinen muidenkin kuin äitinsä mielestä! Ja ennen kaikkea on tyytyväinen itseensä ja ulkomuotoonsa jolloin voi kiinnostua muusta tärkeämmästä. kaikista ei tule prinsessoja, mutta kaikki voi ola kauniita tavallaan vaikka sen ison nenänkin kanssa..
Niin ja vielåä ties kuinka mones juttu.. Tuskin esim tuo Räikkönen on missiä pyydystänyt kauneudella tai puhelahjoilla jne eli näitäkin esimerkkejä on vaikka kuinka jolloin menestystä ja kuuluisuutta,jos sitä halajaa, voi saada taidolla. Yleensä varmaan vähän pienemmissä ympyröissä, mutta tällä periaatteella. Tukee siis silloin lapsen mieltymyksiä ja taitoja parhaansa mukaan jotta se onni ja ilo löytyy sitä kautta ja itsensä hyväksyminen.- mieltä
Lapset eivät tosiaan ole tyhmiä. Mutta pitää olla todella tarkka sanomisistaan, ihan sanamuodoista ja äänenpainoista lähtien, etteivät käsitä väärin.
Tapaus elävästä elämästä: Mieheni tytär lähestyy esimurrosikää ja on hieman ylipainoinen. Myös terveydenhoitaja on ottanut asian esille, mutta elintavoissa ei ole kotona tapahtunut muutosta (karkkia, sipsejä, limuja jne päivittäin). Lapsi on kertonut myös "kavereiden" huomauttaneen asiasta ja itkee välillä kuinka läski on. Eli kärsii tilanteesta. Lohduttavien sanojen löytäminen on todella vaikeaa, kun lapsi selvästi itse ymmärtää olevansa pullukka :(
Minua ja miestäni harmittaa suunnattomasti, kun lapsen kotona ei yhtään kiinnitetä huomiota terveellisiin elintapoihin ja ruokavalioon. Tyttö on meillä vain 1-2 viikonloppua kuukaudesta, joten valitettavasti meidän antamamme malli ei kovin pitkälle kanna :(
- totuus??
Tällaisissa asioissa kuin ulkonäkö, ei ole mitään absoluuttista totuutta vaan mielipiteitä ja makumieltymyksiä.
Me kaikki ihmiset poikkeamme toisistamme jollakin tapaa. En ymmärrä, mitä tarkoitat asian kieltämisellä. Sehän viittaa nuorelle selkeästi sen, että jotakin asiaa pitää peitellä ja on siksi siis esim. hävettävää. Älä tee tuota lapsellesi.
"kauneus on katsojan silmissä" pitä todella hyvin paikkansa.
Nuoret murrosikäiset "tajuvat" paljon asioita ulkonäöstää ja suurentelevat moniakin seikkoja vartalostaan tai kasvoistaan.- He ovat myös erittäin haavoittuvaisia ja herkkiä vaikka muulta näyttäisikin. Ulkonäön kriittinen arvostelu ja negatiivinen palaute sattuu kenellä tahansa, saatikka sitten kehittymässä olevalle nuorelle. - 4:n äiti
Jos nuori tulee itkemään, kuinka hänellä on liian iso nenä tai liian pyöreät silmät, kehoita häntä katsomaan peiliin ja miettimään, mitä hän itse ajattelisi, jos sen peilikuvan näköinen ihminen tulisi kadulla vastaan. "Jos jollain muulla olisi tuollainen nenä, mitä siitä ajattelisit?"
Eli opeta nuoresi katsomaan omaa peilikuvaansa ikäänkuin ulkopuolisen silmin. - hjhhhklhk
Pistit kyllä oikeesti tosi pahan kysymyksen!
Eihän sitä voi lapselle valehdellakaan, jos siis vaikka on oikeesti tosi hörökorvat tms silmiinpistävää/erikoista, mutta ei toisaalta voi sanoa (eikä kai kukaan haluasikaan), että "joo, ruma oot, mut se sisäinen kauneus... plaa plaa".
Eikä saisi vähätellä sitä nuoren omaa huolta ja pahaa oloa.
Meidän pojalla (nyt 3v) on lievää karsastusta, joka näkyy oikeastaan vain hänen olessaan tosi väsynyt. Ja kyllä olen moneen kertaan miettinyt, että jos se pahenee, että mitä jos tuo karsastus tulee "kokoaikaiseksi" vaikka kouluiässä, siinä on aika helppo pala kiusaajille.- mapee
karsastus kyllä pitäisi korjata jo kohtapuoliin jos ei itsestään katoa. Neuvolan lääkärin tulisi asiaan kiinnittää huomiota, mutta voi lähetteen hakea muutenkin. Vaiva hoidetaan yleensä poikkeuksetta keskussairaalassa tai vastaavassa.
Meillä lähete oli yhden lapsen kohdalla karsastus, mutta kyse oli taittoviasta joka hoidetttiin parissa vuodessa ja tavoite oli nimenomaan hoitaa kuntoon ennen kouluun menoa. Näin täällä, mutta tässäkin on paikkakuntaeroja paljolti varojen ja palvelujen saatavuuden mukaan.
Eli kannattaa nyt ajoissa jo tehdä ensimmäiset kyselyt asian suhteen. Kiusaminen tuollaisen hoidettavaksi tarkoitetun vaivan takia on siis ihan turhaa. Vaikka senkin voin sanoa, että yllättävän hyvin lapset laseihin alaluokilla suhtautuu eli rillipää-status tulee vasta myöhemmin..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614283Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653487Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541817Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251707Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981443Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133950Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235863en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115852Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18849