Kysely

Meidän tokaluokkalainen on tyttö joka on odottanut koulun alkamista koko kesän. Nyt laskee öitä milloin pääsee kouluun oppimaan uusia asioita. Kesällä opetteli kertotaulua itsekseen; 2 ja 5 osaa jo hyvin.

Esikoinen menee neljännelle mutta juuri tokaluokan alkaessa jännitti koulua tosi paljon. Ei suostunut siitä puhumaan ja kouluun lähtö oli vaikeaa. Ja eihän se koulu sitten sujunutkaan vaikka kuinka yritin kannustaa, olla positiivinen yms. Poikaa kiusattiin ja hän ei viihtynyt yhtään luokassaan. Ei oppinut riittävän hyvin asioita ja hän sitten kertasikin tokaluokan. Kertaaminen oli hyvä ratkaisu ja uusi luokka juuri pojalle sopiva. Nyt menee neljännelle mutta ei vieläkään odota koulun alkua yhtään. Lapset on niin erilaisia.

Kuten näet en osaa neuvoa sinua ollenkaan. Toivottavasti et pelästynyt vaan uskot ja luotat siihen, että poikasi tokaluokka sujuu hyvin kunhan alkujännityksestä pääsee.

Meidän pojan 2. luokan opettaja oli aika kovasanainen. Moni luokan oppilas pelkäsi häntä ja osa meni kouluun itku kurkussa. Minun poikani tuntui menevän kouluun ok, mutta yritin varmistaa tuntoja kysymällä häneltä, millaista oli ollut ja millainen opettaja oli ollut. En kysynyt esim. oliko opettaja ollut ikävä, vaan mahdollisimman neutraalisti etten johdattelisi lapsen ajatusta. Lapsi totesi aina, että oli ollut kivaa ja koulukin sujui hyvin, joten en sitten oman lapseni osalta kantanut suurta huolta.

Jooh, normii on!Jooh, kertotaulut on hieman vaikeita toisille, toisille ei.Itselläni ne oli siis mahdottoman vaikeaa kun olla ja vois...Hmmm...Oletko kysynyt poikasi opettajalta, onko sitä kiusattu,miten suhtautuu uuteen asiaan, ja miten on ollut tunneilla aktiivinen?Kantsii sit kysyy tossa n.3 viikkoo koulun alkamisesta...Kyll se siit, oot ihan hyvä äiti ja suhtaudut asiaan hyvin.Ite oon hei menossa ala-asteen kuudennelle, että mull on ollu ihan tokalla luokalla ollu viel vaikeuksia lukee aapista, ja kertotaulut on yleensä ollu vaikeita, viel ainakin oli tossa viidennellä luokalla :(...NOLOO!!!Yritä pärjätä!

Kiitos vastauksista... Oli näistä henkisesti apua! Todellakin lapset ovat erillaisia. Yhden luokkakaverin äidin kanssa eilen aamul soiteltiin ja heillä samaa ongelmaa=(. He tulivat tänään sitten kahville ja pian meidän poika kehuikin kuinka kivaa onkin mennä kouluun, hiemanko sen kaverin äitee katto pitkään mutta kysyikin sitten vaan, onko mieli muuttunut? Tähän poikani tuumaa: Meneepä koko koulu äkkiänpää ohi=) Selvisihän sitten syykin, poikani kysyi kaveriltaan, joko oot ostanut naru lenkkarit.. sitten muistin että kesäläksynä oli rusetti solmun tekeminen ja se sitten opeteltiin yhdessä kaverien kans. Siis "pienistä" asioista nousee mitä ihmeellisempiä ajatuksia! Reppuun poikani laittoi jo, maanantaita varten todistuksen ja niin reippaalla mielellä!! Taitaa sittenkin tulla hyvä, toiselle luokkaa lähteminen ja taakka pieneni meillä ja samoin naapurilla. Ei muutakun solmitaan päitä useimmin yhteen=) Hyvää koulu mieltä teillekkin!!