Ihan oikein kirjoitin. Ei siis summassa.
Onko teistä koskaan tuntunut siltä, että on hyviä päiviä ja hyviä aikoja? Pitkiä pätkiä pelkkää päivänpaistetta tai vähintäänkin puolipilvistä. Pärjätty kuitenkin on jne.
Sitten toisinpäin. Kun yksi tragedia tulee, niin kohta perään iskee toinen ja kolmaskin.
Ei kahta ilman kolmatta. Sanoo vanha sananlasku.
Pitää paikkansa. Se, että ihmiset kuolevat, läheisetkin, on luonnollista. Jos taas viattomat ihmiset saavat turpiinsa, on luonnotonta. Kuten sekin, että tragedia aiheuttaa toisen tragedian.
Kenen oletat tukevan sinua, kun menetät rakkaan ihmisen tai koet muuta harmia? Juu, niin minäkin luulin. Elämä opettaa ja yllättää. Päinvastoin. Poikki mikä poikki.
Taitaa hajota pää.
Onko teistä koskaan tuntunut siltä, että on hyviä päiviä ja hyviä aikoja? Pitkiä pätkiä pelkkää päivänpaistetta tai vähintäänkin puolipilvistä. Pärjätty kuitenkin on jne.
Sitten toisinpäin. Kun yksi tragedia tulee, niin kohta perään iskee toinen ja kolmaskin.
Ei kahta ilman kolmatta. Sanoo vanha sananlasku.
Pitää paikkansa. Se, että ihmiset kuolevat, läheisetkin, on luonnollista. Jos taas viattomat ihmiset saavat turpiinsa, on luonnotonta. Kuten sekin, että tragedia aiheuttaa toisen tragedian.
Kenen oletat tukevan sinua, kun menetät rakkaan ihmisen tai koet muuta harmia? Juu, niin minäkin luulin. Elämä opettaa ja yllättää. Päinvastoin. Poikki mikä poikki.
Taitaa hajota pää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ota asperiini
Suma tarkoittaa meillä päin asioiden tai tavaroiden kasaantumista. Mistään sumusta ei ole kysymys.
Ollaanpas tarkkoja ;)
Viime vuosi kuullosti tuollaiselta. Nyt sentään on jo tapahtunut mukavia asioita, jotka auttavat nollaamaan tilanteen.
Ihmisellä on lopulta vähän ystäviä, mutta on heitäkin. Senkin huomasin, että naiset kestävät paremmin myös ystäviensä murheet. Nämä todelliset ystävät toivat muuta ajateltavaa elämään.
Miehiltä näyttää puuttuvan kyky asennoitua vaikeisiin asioihin. He ovat valmiit kaatamaan kyllä kaikki murheensa niskaasi tai eivät edes huomaa, että toinen kriisissä.
Viime vuodesta sen verran, että lopulta itse löysin tieni ylös eli lopulta ei voi luottaa muuhun kuin itseensä. Vaikeissa tilanteissa vieläkin "hengitän syvään" ja odotan, että tilanne menee ohi. Aina sitä jotenkin selviän kommelluksista .
Sen tulet huomaamaan, että vaikeuksien jälkeen, et jaksa kuunnella toisten turhia murheita. Erotat, mikä on pientä ja mikä on suurta. Myös sen onko toisen ruikuttaminen huomion kalastamista.
Yhden huomion olen myös tehnyt. Jos aikaisemmin murehdin koko loppuelämääni, niin nykyisin murehdin suunnilleen kuukauden kerrallaan.
Näin se menee. Uskon niin. Nykyihmisen on pakko kovettua. Muuten ei pärjää.
Parempaa tämän vuoden jatkoa - meille molemmille :)