Surmaa vihollinen, poika Makedonian,
ja katkaise köysi lanteiltasi.
Syökse keihäs vastustajaan, poika Makedonian,
ja juo miehuus maljasi.
Tuo kunnia itsellesi, poika Makedonian,
ja teet ylpeäksi isäsi.
Tuo kunnia kansallesi, poika Makedonian,
ja maa tarjoaa hedelmän syödäksesi.
Todista miehuutesi, poika Makedonian,
ja saat Makedonian tyttären vaimoksesi.
Todista itsesi jumalille, poika Makedonian,
ja jumalat antavat sinulle suosionsa.
Katkaise köytesi, poika Makedonian,
ja tule soturiksi kuten isäsi.
Köysi katkeaa
Anatol istui jännityksestä ja pelosta täristen pohjois-tribalialaisessa harvassa lehtimetsässä. Sammal hänen allaan oli yhä yöstä kostea, ja se oli kastellut tunikan läpi asti. Mutta Anatol tuskin huomasi sitä, vaikka märkä säteilikin kylmää marssimisesta ja huonosta yöunesta väsyneisiin jalkoihin ja puutuneeseen selkään.
Ajatuksetta hän vain katseli kuinka yhä matalalta paistava aamuaurinko alkoi hiljalleen lämmittää ilmaa ja metsikköä. Varhaiset linnut virittelivät ääniään ja herättelivät muuta metsää, joka yhä uinui aikaisen kesän ja korkean ilmanalan öisessä koleassa kosteudessa. Pienet lämpimät tuulen vireet toivat tietoa alkavasta päivästä ja antoivat metsän lehdille oman kahisevan äänensä.
Hiljalleen myös elävä metsä heräili. Hyönteiset ryömivät koloistaan ja pörähtivät lentoon; niistä kevyemmät hakeutuivat parvina lämpimään auringon säteisiin ja isommat surahtelivat puiden ja pensaiden välissä etsien kukkia tai vain siitä mystisestä jumalten säätämästä syystä jonka ajamina hyönteiset pörähtelevät ympäriinsä.
Myös pikkulinnut ottivat ensimmäisiä pyrähdyksiä hyönteisten perässä yön nuokkumisesta puutuneilla siivillään. Ne pyrähtelivät metsän halki ja jäivät sitten oksille laulamaan ja sirkuttamaan, kertomaan omaa käsitystään tulevasta päivästä.
Anatolin katse pysähtyi Filoniin, hänen ystäväänsä ja toveriinsa jo peruskoulutuksen ajoilta. Tämä seisoi vähän matkan päässä katsellen metsään päin ja nojasi näennäisen rennosti pitkään keihääseen – sarissaan, mutta jalkojen pieni vapina ja lihasten ajoittaiset nytkähtelyt saivat hänen olemuksensa näyttämään rauhattomalta ja pelokkaalta. Anatol mietti näyttikö itse yhtä pelkäävältä, ja ajatus sai hänet suoristamaan selkäänsä ja nostamaan hieman leukaansa.
Filonilla oli vaaleat hiukset, jotka kehystivät laihoja, pitkiä kasvoja, eikä hän siten näyttänyt ollenkaan tyypilliseltä makedonialaiselta. Silmissään hänellä oli yleensä poikamaisen innostunut katse, mutta nyt hermostuneena ne näyttivät pelokkailta kuin korvista nostetulla kaninpojalla.
Yllään tällä oli tavallinen makeonialainen moninkertaisesta kovetetusta pellavakankaasta tehty rintasuoja, joka peitti hänen honteloa rintakehäänsä, vatsaa ja kylkiä. Suojan rinnassa oli kultainen kahdeksansakarainen tähti. Olkapäiden ylitse kulkivat samaa suojamateriaalia olevat olkakaistaleet, joiden tehtävä oli paitsi suojata hartioita ja hieman kaulaa, niin Filonin tapauksessa myös estää rintapanssaria valahtamasta nilkkoihin. Rintasuojan alaosasta roikkui vielä nivusten ja lantion suojana kärjistään viilloin hapsutetut suikaleet, joista joka toinen oli värjätty haalealla sinisellä. Rintasuojan alta näkyi sininen, uuden karhea pellavainen tunika.
Nuo hitusen liian suuret varusteet, vaikkakaan eivät niinkään pituus kuin tukevuus suunnassa, Filonin viaton mutta pelokas katse, sekä leuasta ja ylähuulesta juuri ja juuri erottuva harva, vaalea nukka saivat hänet näyttämään vielä nuoremmalta kuin hän itseasiassa olikaan. Kuten Anatolkin hän oli elänyt neljä olympiaadia, kuusitoista vuotta.
Äkkiä Filon hätkähti ja huudahti osoittaen metsään:
”Näittekö tuon rusakon? Sehän oli kauriin kokoinen.” Hänen melkein falsettiin kohoava äänensä kuulosti oudolta hiljaisessa metsikössä. Hän jäi katselemaan yhä metsikköön ja puisteli päätään: ”En ole koskaan nähnyt noin isoa jänistä. Millaisikohan ovat näiden metsien sudet, jos rusakotkin ovat tuon kokoisia?” Hänen äänensä ja sanansa kuulostivat lähinnä hermostuneelta höpötykseltä.
” No kohta sinä näet ne näiden metsien sudet Filon. Tuolla jossakinhan ne odottavat sinua keihäiden ja kirveiden kanssa.” Vastaus tuli karskisti ja sai aikaan joitakin naurahduksia kuuloetäisyydellä metsikössä istuskelevissa sotureissa. Pojan korkean lähes naismaisen äänen jälkeen vastaus tuntui tulevan maan alta: ääni oli miehekäs ja sillä oli totuttu käskemään. Filon kunnioitti ja pelkäsi tuota ääntä. Se sai hänet tuntemaan selässään vanhat raipan iskut ja kuulemaan korvissaan: ”sinä perkeleen lammas” huudot. Tuo ääni kuului heidän ruodun johtajalleen, ja Anatolin sedälle, Demosille.
”Olisitpa vain nähnyt tuon rusakon,” Filon lisäsi vielä, mutta niin hiljaa että Demos ei kuullut.
Ruodun johtaja nousi ylös, venytteli hieman ja haisteli ilmaa: ”Tänään on hyvä päivä taistella. Moni barbaari pääsee katsomaan jumaliaan silmiin. Tietenkin vasta sen jälkeen kun ovat hetken tuijottaneet silmiin makedonialaista soturia – kumpi sitten lienee pelottavampaa.” Hänen sanansa saivat vastauksena hyväksyvää murinaa joukoilta.
Demosin hahmo oli vaikuttava. Hän oli suhteellisen pitkä makedonialaiseksi ja massaa hänellä oli, paitsi iän myötä jonkin verran vatsassa, myös lihaksina hauiksissa ja reisissä. Hänen liikkuessaan lihakset pullistelivat päivettyneen ihon alla ja hän vahvisti vaikutelmaa tietoisesti aina huomatessaan jonkun katsovan.
Khaironeian taistelun jäljiltä Demosin suun poikki kulki pitkä viisto arpi, joka näkyi selvästi vielä mustan parrankin alta. Muista taisteluista oli muistoina lukematon määrä suurempia ja pienempiä arpia ympäri vartaloa. Muutoinkin kaikki hänessä uhkui itsevarmuuden voimaa, joka oli muovautunut kymmenien vuosien aikana harjoituskentillä ja niissä kymmenissä taisteluissa, joissa hänen sandaalinsa olivat talloneet heikompien miesten ruumiita. Kaikkein vaikuttavinta soturissa ei ollut kuitenkaan tämän voimakas ulkomuoto tai taisteluista kertovat arvet, vaan hänen syvän ruskeat silmänsä. Niissä loisti ainainen tuli ja into ja niiden käskevää paloa oli mahdotonta vastustaa.
Demos katseli hajallaan metsikössä istuvia joukkoja; suuri osa heistä oli nuoria ja korkeintaan muutaman taistelun nähneitä: sileät posket valkoisina ja jännittyneessä virneessä, kädet täristen, hiljaisina ja vakavina he odottivat. Taistelusta piti tuleman helppo, mutta silti Demos uskoi monen näistäkin kokemattomista sotureista saavan tänään kiviröykkiön päällensä.
Kokenut ruodun johtaja ei tuntenut sääliä nuoria sotureita kohtaan, jos ylipäätään enää muisti mitä sääli tarkoitti, ja olihan hän itsekin ollut ensimmäisessä taistelussaan heidän ikäisenään. Hän tunsi korkeintaan pientä epävarmuutta siitä, oliko hän opettanut heille tarpeeksi, jotta heillä olisi edes mahdollisuus selviytyä hengissä taistelusta. Kuukaudet hän oli hakannut heihin oppeja tylpillä keihäillä, puumiekoilla ja joskus rangaistukseksi raipalla, ja yrittänyt kitkeä heistä peruskoulutuksessa tulleita virheita ja yrittänyt saada heidät toimimaan yhtenä joustavana mutta peräänantamattomana joukkona. Mutta olivatko he oppineet tarpeeksi? Vain Ares tiesi ja hän paljastaisi tietonsa vasta taistelussa.
Hän kiitti onneaan, että joukossa oli myös kokeneita taistelijoita joihin hän voisi aina luottaa: oli ruodun varajohtaja Gennadios jolle Demos olisi luottanut henkensä, Smerdius joka sai aina kaikki hyvälle tuulelle iloisuudellaan ja jutuillaan, Merops joka oli jo vanhahko taisteluun mutta pitäisi aina pintansa niin kauan kuin pysyisi tolpillaan, Platodos josta Demos ei pitänyt mutta joka oli falangin parhaita taistelijoita, Platodoksen kaksi toveria Phokas ja Eirenaios, ja vielä muutama muu taisteluissa koeteltu soturi. Katsellessaan näitä jermuja, jotka erottuivat nuorukaisten joukosta kuin sudet erottuvat lammaskatraasta, Demos tunsi varmuutta jota edes selvät jumalten antamat merkit tai enteet eivät olisi voineet tuoda.
Demos kyyristyi vieressään istuvan Anatolin puoleen ja puristi tätä olkapäästä:
”Tee isäsi ylpeäksi Anatol.”
”Teen setä.” Nuorukainen vastasi yrittäen saada varmuutta jännittyneeseen ääneensä.
”Muistat vain kaiken minkä olen opettanut, niin selviät hyvin.”
”Yritän setä.”
”Hahaa, sinusta en olekaan huolissani, toisin kuin tuosta rääpäle Filonista.” Demos korotti ääntään niin, että kaikki varmasti kuulivat. ”Olen varma että hän kusee tunikaansa ennen kuin edes näemme vihollista. Meinasi jo juosta karkuun rusakkoa. Millainen surkimus juoksee karkuun jänistä?” Pieniä naurahduksia kuului metsikössä istuvista joukoista.
”Kohtelet poikaa liian ankarasti Demos,” veteraani soturi Smerdius huomautti, tavallistakin leveämpi hymy aina tuntemattomasta ilosta loistavalla naamallaan. ”Kaikilla meillä on oma tehtävämme tällä retkellä, ja olen kuullut, että Filon on toisissa falangeissa ANTANUT jo hyvin paljon tämän taistelun onnistumiseksi. Vai miksi luulet hänen seisovan noin vaikean näköisenä sen sijaan, että istuisi alas kuten me muut? Vaikka eihän siinä oikeastaan ole mitään kummallista, koirat ja kreikkalaisetkin tekevät sitä jatkuvasti ja häpeilemättä.”
Koko metsikkö röhähti nauruun. Filon meni tulipunaiseksi ja istuutui alas uskaltamatta vastata.
Demos kääntyi jälleen veljenpoikansa puoleen. Puristaen tätä yhä olkapäästä, hiljaisella äänellä muiden kuulematta, hän jatkoi:
”Pelko vahvistaa sinua Anatol. Se saa sinut terästäytymään ja unohtamaan kaiken turhan. Se saa lihaksesi koviksi ja valmiiksi toimintaan, ja se antaa voimia joita et tiennyt sinulla edes olevan. Mutta älä anna pelon ottaa sinusta valtaa, sillä taistelussa olen nähnyt miesten oksentavan ja laskevan alleen, pyörtyvän ja juoksevan karkuun, olenpa nähnyt yhden jopa syöksyvän omaan miekkaansa vain pelon tähden. Älä antaudu pelollesi Anatol, vaan tunne se itsessäsi ja naura sille. Lyö pelkoasi korville kunnes se tietää kuka on isäntä ja kuka orja, ja sen jälkeen sinun ei tarvitse välittää siitä.
Mutta tämä on myös sinun ensimmäinen taistelusi ja kaikki pelkäävät ensimmäisessä taistelussaan. Ja muista, että koskaan sinun ei tarvitse välittää siitä mitä muut ajattelevat pelostasi, sillä taistelun jälkeen kukaan ei kysy pelkäsitkö, vaan toverisi kysyvät montako surmasit ja johtajasi kysyy piditkö paikkasi rivistössä. Ja lopulta vain johtajasi kysymyksellä on merkitystä.
Olen edessäsi taistelussa. Me suojelemme toisiamme ja siten olemme vahvoja… aivan kuten isäsi ja minä olimme ennen.”
Hän taputti vielä veljenpoikaansa selkään. ”Tee isäsi ylpeäksi.”
”Teen setä,” Anatol vastasi.
Sedän sanat eivät rauhoittaneet Anatolia, eikä hän ollut varma oliko se ollut edes niiden tarkoitus. Oikeastaan hän ei ollut ymmärtänyt puoliakaan noista sanoista vaikka olikin kuullut ne kaikki. Pelko ja raskas vastuuntunne hallitsivat hänen mieltään ja olivat murskata hänen sisuksensa. Koko suvun kunnia tuntui lepäävän hänen harteillaan ja mitä jos hän pettäisi odotukset? Mitä jos hän pudottaisi keihäänsä tai kompastuisi ratkaisevalla hetkellä? Mitä jos hän olisi ensimmäinen joka pettäisi rivistöjen kohdatessa?
Hän vilkaisi setäänsä, joka seisoi vieressä varma hymynkare arpisilla kasvoillaan. ’Ei’, Anatol ajatteli mielessään, yrittäen iskostaa varmuutta itseensä, ’niin ei tapahtuisi. Hän ei pettäisi, eikä hän kompuroisi, hän pitäisi lujasti kiinni keihäästään ja pitäisi paikkansa muodossa, ja jos Ares niin haluaisi, hän kuolisi barbaarin nuoleen tai keihääseen kohtaloaan valittamatta.’ Mutta vaikka hän mielessään yritti olla kuinka päättäväinen ja itsevarma, hänen kätensä eivät vain lakanneet tärisemästä.
”Ruodun johtajat kokoon!” Huuto toistettiin ympäri metsikköä, myös muissa falangeissa.
Demos harppoi nopeasti, yhdessä muiden ruodun johtajien kanssa, kohti falangin kilpitaulua, ja samalla metsä heräsi eloon, sillä kaikki tiesivät että lähtö tulisi pian. Viimeisiä varusteita puettiin ja korjailtiin: raskaisiin riveihin kuuluvat kiinnittivät pronssiset säärisuojat sitomalla ohuet nahkaremmit pohkeen taakse; lyhyet miekat sidottiin tupeissaan remmillä rinnan ylitse kaulaan josta ne jäivät roikkumaan kantajansa kupeelle; ne jotka eivät vielä olleet koonneet sarissojaan yhdistivät nyt kaksi erillistä kappaletta yhdeksi pitkäksi keihääksi ja kiristivät pitävän otteen antavia nahkaremmejä niiden ympärillä; ruotupalvelijat kulkivat pitkin ruotujaan tarjoamassa sotureille vettä leileistä; jotkut rukoilivat: ääneen, mumisten tai hiljaa mielessään; toiset tarkastivat vielä sandaalien remmejä; lopuksi kypärät vedettiin päähän.
Kaikki kypärät oli maalattu sinisiksi, mutta nuorten sotureiden uudet ja vasta maalatut kypärät erottuivat joukosta kirkkaammalla värillään käytössä olleiden ja haalistuneiden seasta. Kypärät oli muotoiltu siten, että kypärä suippeni päänsivuilta ylös kuin harjaksi, joka kaartui päälaella eteenpäin muodostaen tylpän kapean sarven tai kuin eteenpäin kaartuvan tuntemattoman kalan tai merihirviön evän.
Jostakin läheisistä ruoduista kuului pitkän oksennuksen pulputtava rykäisy ja sitä seurasi karski naurunremahdus. Sitten viimein kuului vuoronperään ruodun johtajien huudot, Demosin matala mutta kuuluva ääni niistä kolmantena: ”Demosin ruotu! Jonoon!” Joukot ottivat kilvet käteensä ja hakeutuivat puolijuoksua omille paikoilleen 16 soturin pituiseen jonoon.
Kun metsikkö oli rauhoittunut ja ruodut järjestäytyneet, kuului falangin lipun luota kokoon kutsuva torven törähdys, ja hyvässä harjoitellussa järjestyksessä ruodut marssivat omille paikoilleen falangiin, muodostaen lopulta neliön muotoisen ryhmittymän, joka oli 16 rivin syvyinen ja 16 miehen levyinen. Ruotujen johtajat seisoivat ruotujen kärjessä muodostaen ensimmäisen rivin ja apujohtajat sarojen keskellä, yhdeksännessä rivissä. Pitkät sarissat pystyssä, pyöreä suuri kilpi laskettuna nojaamaan vasempaan jalkaan – kaikki odottivat.
Makedonia (alkua johonkin...)
Kieli oppivirhe
5
291
Vastaukset
- Raamattu
sanoo Jumala antamassaan seitsemännessä käskyssä.
- jobotin
Puran ensin tämän paketin. Kerron sitten mitä löysin.
- Jessie Jaimon
Historiallista kalinaa,
kaukana Suomesta.
Testosteronin tuoksua,
pelkoa,valtataistelua.
Uusi Troijako?
Tarkkaa kuvausta,
sormia säästämättä.
Aihe ei ehkä ihan iskävämmästä päästä,
mutta pidin lukemastani, :) - Kieli oppivirhe
Laitoin nyt ihan blogspottiin tekstin ja taidanpa kirjoitella tuonne jatkoakin (ainakin jos palaute ei ole tyrmäävää :) ).
http://tuntematonsoturi.blogspot.com/
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2704388Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653557Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1591875Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251765Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991466Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?1341001Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18919en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va119875Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235870