Pieni pohjoinen kaupunki

Asuinkaupungistani en löytäisi paria vaikka olisin hetero. Kaikki miehetkin ovat joko varattuja tai hieman yksinkertaisia vanhojapoikia.
En tiedä koko kaupungista kuin yhden seksuaalisesti eri tavalla suuntautuneen.
Minut itseni.
Tunnen olevani täysin yksin, epätoivoinen ja väärä. Etsin kaikkialta pieniäkin merkkejä bi- tai lepakkotytöistä mutten kerta kaikkiaan löydä heitä, lukuunottamatta muutamaa seksiseuraa etsivää parisuhteessa olevaa kokeilunhaluista bisseä. En halua toimia pelkästään kenenkään seksileluna, haluan rakastaa ja olla rakastettu. Kunnioittaa ja olla kunnioitettu. Luottaa ja olla luotettu. Löytää jonkun kivan tytön, jonka kanssa synkkaisi. Jonka kanssa voisi kävellä pimeinä syysiltoina, makoilla sadepäivät peiton alla halimassa, käydä yöllä omenavarkaissa, pohtia kuumaa kaakaota hörppien maailmankaikkeutta ja elämää.
Tiedän että täällä on oltava tyttörakastajia.
Olen tehnyt laskelmia perustuen asukkaiden kokonaislukumäärään, jossakinhan niiden muiden homojen on luurattava. En vain keksi enää keinoja saada heihin yhteyttä. Ehkä luovutan etsinnän, ehkä annan vain olla.
Olen väsynyt olemaan erilainen yksinäinen kummajainen. En saa kunnolla perspektiiviä näihin asioihin enää, pelkään etten edes kelpaisi kenellekään.

Tahdon vain silittää poskeasi ja hymyillä.
Katsoa silmiisi.
Tarjota rakkauttani niin ystävänä kuin rakastajattarenakin.
Kuka heistä olet?
5908
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Ei yksinäisyyttä ole vain pienissä pohjoisissa kaupungeissa.
Minä asun pienessä varsinais-suomalaisessa kylässä ja uskon tosiaan olevani yksin erilainen ja vielä pahentaa asiaa etten tosiaan ole enää nuori! (46v) Minä en käy Turussa tai muuallakaan naisten illoissa koska en välitä kapakka meiningistä, tykkäisin jos kaverilla olisi syvällisyyttä, omia poikkeavia näkemyksiä ja rohkeutta olla erilainen ihan selvinkin päin. Mun sielunkumppani kuoli maaliskuussa tänä vuonna ja alan olla aika vakuuttunut että tosiaan saan yksin elää loppuikäni. Mutta joku minussa pistää hanttiin! Siitäkin huolimatta etten kenenkään mielestä ole edes tutustumisen arvoinen...

Äänestä

Asun itsekin pohjois-Suomessa olen asunut koko ikäni ( 20v).Et ole ainoa tai yksin. Minusta tuskin huomaisit tai uskoisit nähdessäni,pitäisit vain tavallisena heterona.
Olen silti mitä olen,enkä muuksi muutu :)

Äänestä
  • olen vieläkin huonommassa asemassa. Olen nimittäin liikuntarajoitteinen ja käytän pyörätuolia. Muuten koen olevani ns. normaali.

    Olen paljon yksin, mutten ole yksinäinen. Mulla on seuraa jo itsessäni. Tunnen itseni jo melko hyvin. Luen paljon ja katson televisiota.

    Äänestä

Muuta pois muuta pois muuta pois.
Ittes vaan väsytät siellä, helpompi olla ja hengittää suuremmissa mestoissa!Tules nyt jo pois sieltä!:D

Äänestä

meitä on täällä vaikka kuinka...
itekin vaihdoin juuri paikkakuntaa..ennen asuin kylässä ( keskusta-alueella asui varmaan n. 5000 ihmistä) ja nyt asun kaupungissa jossa on yli 20 000 ihmistä.. ehkäpä täältä löydän itselleni sen rakkaan....

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Yksinainennainen kirjoitti:

Asuinkaupungistani en löytäisi paria vaikka olisin hetero. Kaikki miehetkin ovat joko varattuja tai hieman yksinkertaisia vanhojapoikia.
En tiedä koko kaupungista kuin yhden seksuaalisesti eri tavalla suuntautuneen.
Minut itseni.
Tunnen olevani täysin yksin, epätoivoinen ja väärä. Etsin kaikkialta pieniäkin merkkejä bi- tai lepakkotytöistä mutten kerta kaikkiaan löydä heitä, lukuunottamatta muutamaa seksiseuraa etsivää parisuhteessa olevaa kokeilunhaluista bisseä. En halua toimia pelkästään kenenkään seksileluna, haluan rakastaa ja olla rakastettu. Kunnioittaa ja olla kunnioitettu. Luottaa ja olla luotettu. Löytää jonkun kivan tytön, jonka kanssa synkkaisi. Jonka kanssa voisi kävellä pimeinä syysiltoina, makoilla sadepäivät peiton alla halimassa, käydä yöllä omenavarkaissa, pohtia kuumaa kaakaota hörppien maailmankaikkeutta ja elämää.
Tiedän että täällä on oltava tyttörakastajia.
Olen tehnyt laskelmia perustuen asukkaiden kokonaislukumäärään, jossakinhan niiden muiden homojen on luurattava. En vain keksi enää keinoja saada heihin yhteyttä. Ehkä luovutan etsinnän, ehkä annan vain olla.
Olen väsynyt olemaan erilainen yksinäinen kummajainen. En saa kunnolla perspektiiviä näihin asioihin enää, pelkään etten edes kelpaisi kenellekään.

Tahdon vain silittää poskeasi ja hymyillä.
Katsoa silmiisi.
Tarjota rakkauttani niin ystävänä kuin rakastajattarenakin.
Kuka heistä olet?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu