Pieni pohjoinen kaupunki

Asuinkaupungistani en löytäisi paria vaikka olisin hetero. Kaikki miehetkin ovat joko varattuja tai hieman yksinkertaisia vanhojapoikia.
En tiedä koko kaupungista kuin yhden seksuaalisesti eri tavalla suuntautuneen.
Minut itseni.
Tunnen olevani täysin yksin, epätoivoinen ja väärä. Etsin kaikkialta pieniäkin merkkejä bi- tai lepakkotytöistä mutten kerta kaikkiaan löydä heitä, lukuunottamatta muutamaa seksiseuraa etsivää parisuhteessa olevaa kokeilunhaluista bisseä. En halua toimia pelkästään kenenkään seksileluna, haluan rakastaa ja olla rakastettu. Kunnioittaa ja olla kunnioitettu. Luottaa ja olla luotettu. Löytää jonkun kivan tytön, jonka kanssa synkkaisi. Jonka kanssa voisi kävellä pimeinä syysiltoina, makoilla sadepäivät peiton alla halimassa, käydä yöllä omenavarkaissa, pohtia kuumaa kaakaota hörppien maailmankaikkeutta ja elämää.
Tiedän että täällä on oltava tyttörakastajia.
Olen tehnyt laskelmia perustuen asukkaiden kokonaislukumäärään, jossakinhan niiden muiden homojen on luurattava. En vain keksi enää keinoja saada heihin yhteyttä. Ehkä luovutan etsinnän, ehkä annan vain olla.
Olen väsynyt olemaan erilainen yksinäinen kummajainen. En saa kunnolla perspektiiviä näihin asioihin enää, pelkään etten edes kelpaisi kenellekään.

Tahdon vain silittää poskeasi ja hymyillä.
Katsoa silmiisi.
Tarjota rakkauttani niin ystävänä kuin rakastajattarenakin.
Kuka heistä olet?