Sudenmarja jäykin varsin
seisoo kuusen alla.
Elämääni kokoon harsin;
näen, sitä katsomalla.
Sudenmarja, kaunis kyllä,
sitä ei huoli kukaan.
Värit eivät kauas yllä;
myrkky tulee mukaan.
seisoo kuusen alla.
Elämääni kokoon harsin;
näen, sitä katsomalla.
Sudenmarja, kaunis kyllä,
sitä ei huoli kukaan.
Värit eivät kauas yllä;
myrkky tulee mukaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä kyllä luen tästä runostasi jotain, mitä et
sanoin kerro - eritoten tuossa ensimmäisessä sä-
keessä. Se paljastaa syvimpiä tuntojasi, joita
runon kautta salakielellä kyllä kerrot.
En usko olevani väärässä, mutta kerro kuitenkin
jos niin on.
Mutta, kuten olen aiemminkin sanonut, nämä mital-
liset runosi ovat helmiä. Varsinkin nämä, joissa
luontoa kuvaat, teet sen niin taitavasti.
Ei sen puoleen, olen mieltynyt myös rakausrunoi-
hisi, mutta senhän nyt tiedät muutenkin.
Niillekkin on oma aikansa ja paikkansa, tiedämme
sen molemmat.
Että sudenmarjasta voikin syntyä näin lempä ru-
no, kiitos. Kyllä tämä oli lukunautinto.
Ihmettelen, ettei kukaan muu ole kommentoinut
tätä !
Ihanaa kesäillan jatkoa, ja hyvää yötä - nuku
hyvin kauniita unia nähden.
Kommentitkin voivat olla helmiä, niinkuin tämä sinun. Sitäpaitsi, luultavasti pystyt runoilijana lukemaan runoni vähistä sanoista enemmän kuin useimmat. Enemmän kuin pelkät sanat.
Lisäksi on niin, että runon usein pystyy täysin ymmärtäämään ja siten vastaanottamaan vasta itse elettyään läpi jotain sellaista, mitä runo käsittelee. Ellei voi vastaanottaa, runo välttämättä jättää kylmäksi.