lääkärin vastaan otolla?
Kuinka lääkäri on suhtautunut?Saitteko lohdutusta?
koitteko tilanteen nolona?
Näin kävi minulle saatuani tiedon syövästä.
Kuinka lääkäri on suhtautunut?Saitteko lohdutusta?
koitteko tilanteen nolona?
Näin kävi minulle saatuani tiedon syövästä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
lopullisen diagnoosin saatuani. Silloin itkin kun ultraäänessä epäiltiin lymfoomaa ja lähetettiin keskussairaalaan. Siellä en itkenyt osin sen takia, että olin niin shokissa ja toiseksi siksi, että kortisoni kuivatti kyynelkanavat, ettei itkeminen edes teknisesti onnistunut. Lisäksi valvoin 6 yötä sairaalassa ja ehdin 3 yötä olla vain kotona kun hoidot aloitettiin ja taas valvoin yön yli sairaalassa. Meni varmaan viikkoja ennen kuin pystyin itkemään, olin niin väsynyt, etten jaksanut, en ollut nukkunut aikoihin, sekin kuivatti silmiäni, samoin kortisoni. Mutta sitten kun pääsin vauhtiin, sain viimein itkettyä sen pahan olon pois.
Nyt en itke enää syövän takia. Mutta melkein joka päivä tulee kuitenkin itkettyä, lähinnä yksinäisyyden takia.
edes muista,kuin monta monituista kertaa olen itkenyt lääkärin vastaan otolla.Miehen sairauden aikaan useinkin,samoin omani.Ja sitten keväällä,joka reissulla alkuun pelkkää itkua työterv.lääkärin vastaan otolla.Ja sitten psykiatrin ja terapiassa.
En tunne noloutta niissä tilanteissa,kyllä lääkärit on kaiken kokeneita ja empaattisia ihmisiä.
Tuli muuten mieleen,että huomasitteko te,että kun itki silloin,kun oli syto myrkyissä.Niin vaik itki kuin,silmät ei turvonneet ollenkaan! Minä sitä silloin ihmettelin!
Silloin kun sain ekan syöpädiagnoosin. Olin vasta 34 ja pikku tyttöni oli nelivuotias - heti ensimmäinen ajatus oli: mitä lapselle käy jos minä kuolen?
Lääkäri oli aivan ihana, ikäiseni naislääkäri, joka kuuluu myös Suomen kansalliseen kriisiapuryhmään ja oli mm. Estonian haaksirikon uhreja auttamassa. Hoiti tilanteen erinomaisesti, mistä olen ikuisesti kiitollinen.
Minusta siinä ei ollut mitään noloa. Syöpä on valtava shokki jokaiselle.
ja ohutneulanäytteen ottaneelta lääkäriltä kysyin onko se syöpä,hän vastasi taitaa olla.Itkeä en edes osannut,kai niin shokissa?
minä itkin lääkärin vastaanotolla, kun olin hakemassa unilääkkeitä itselleni pitkän unettomuuden jälkeen. lääkäri kysyi onko minulla huolia ja silloin repesin itkemään ja sanoin äidilläni olevan pitkälle levinneen syövän. itseäni nolotti, mutta lääkäri ymmärsi ja antoi itkeä.
hakea itsellesi tukea,samoin äidillesi.Itkemisessä ei ole mitään noloa.Voimia teille toivon.
kun jouduin ohutneulanäytteen jälkeen paksuneulanäytteenottoon, kysyin radiologilta onko olemassa vielä sellainen mahdollisuus, että se ei olisi syöpää. Hän sanoin suoraan, että ei ja silloin pillahdin itkuun siinä hoitopedillä.
Onnekseni tämä radiologi on itse rintasyöpäpotilas, joten sain vertaistukea heti siinä paikalla. Hänet oli leikattu silloin 9 vuotta aiemmin, suuri agressiivinen rintasyöpä. Ja siinä hän keikkui edelleen, se lohdutti.
Olen muutenkin kyynelehtinyt, jos on siltä tuntunut. Joistain asioista vain on niin vaikea puhua itkemättä.
Huomenna alkaa se ryhmäterapia, luulen että siellä varmaan yhteiset tunnot saavat tunteet purkautumaan, toivottavasti myös nauruna.
Tällä hetkellä olen jotenkin masis. Oli tosi kiva viikonloppu kavereiden kanssa siellä mökillä. Paikalla oli sellaisiakin kavereita, joiden kanssa en ole tätä sairastumistani käsitellyt aiemmin. Joten itkuksihan se meni sielläkin, onneksi vain hetkellisesti kuitenkin.
Ei siinä ole mitään hävettävää, parempi se on itkeä paha olo pois :)
kivan viikon vietin nuorimman tyttäreni kanssa,mutta jotenkin masentaa,tuntuu ettei jaksaisi säteissä ravata,eikä ihottuma hellitä ollenkaan,ja vatsa kuralla ollut koko viikon.Kaipa se masis kuuluu kuvioihin.Onneksi sinulla on huomenna se terapia:)Toivotaan,että sinne tulisi mukavia kanssasisaria:)
se nyt ei ihan pelkkää parkumista siellä terapiassa ole. Vikkelällä on munkin vatsa ja sellaista karheaa nyppyä on ihossa. Reidet nystyillä, mutta se ei punoita eikä kutia, lähinnä vaan tuntuu sellaisena karheutena iholla. Sulla taitaa olla aika paha se ihottuma, jos ruvilla oikein olet.
Saas nähdä joko ens viikon aikana alkaa iho punoittaa...
että pitää rasvata rintaa,minulle sanottiin ettei rasvaa?Inhottavaa kutiavaa näppylää reisissä,ja käsivarsissa.Tiistaina näytän lääkärille.Milloinka sulla on viimeinen sädetys?Minulla on 13.9 jos hyvin menee.
kehoitettiin rasvaamaan aina iltaisin rinta, tai siis koko sädehoitoalue. Alusta asti kun hoitaa, niin kuulemma ei tule niin paljoa iho-oireita.
Mulla on 11.9. viimeinen sädetys ja sitten se lopputarkastus siinä samalla.
Kankkukipu hellitti muuten taas viikonlopun aikana, huh :)
toisille sanotaan rasvaa,ja toisille ettei tarvii?Pari päivää aikaisemmin pääset putkesta:)Hyvä että kipu hellitti:)
sain jutella syövästä ja asioista psykiatrisen hoitajan kanssa.
itkua oli noin neljä ekaa kertaa. Vaikka yritin kovasti, niin niin se vaan meni.
ITKU VAPAUTTAA valtavasti voimavaroja. Kun yrittää pitää itsensä urheasti pystyssä, tai toisaalta kun on niin shokissa ettei osaa itkeä, voihan sen arvata mikä määrä menee voimia siihen.
ihmisellä on niin valtava määrä rohkeutta, elämänuskoa, voimaa. Jossain kohtaa jos vain osaa, voi hetkeksi 'romahtaa' ja sitten entistä ehompana taas liikkeelle.
itselleni on kaikki nuo tutkimukset ja leikkaus ja sen tulokset olleet sellainen shokki että aivankuin vieraannuin kaikista normaalireaktioista. Itkemisestä, suremisesta. Voimavarat meni vaan siihen hetkeen ja siitä selviämiseen?
Iloitsen että kyyneleet osaavat taas virrata, etenkin 'pienemmissä' asioissa...