lensi äsken meillä tuohon nurkalla olevaan lehmukseen.
Voi herranjumala sentään, millaisella rytinällä se siihen tuli...kuin koko puun latvus olisi ollut lähdössä lentoon.
Siinä me hetken tuihotettiin toisiamme ja minä tietysti kirosin, kun kamera oli sisällä. Samanlaisella rytinällä se siitä myös lähti ja olihan sillä linnulla kokoa kyllä kerrakseen. Mahtavan upea otus ja olipahan eka kerta, kun noinkin läheltä pääsin sitä ihailemaan :).
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0f/Uhu-3.jpg/382px-Uhu-3.jpg
Voi herranjumala sentään, millaisella rytinällä se siihen tuli...kuin koko puun latvus olisi ollut lähdössä lentoon.
Siinä me hetken tuihotettiin toisiamme ja minä tietysti kirosin, kun kamera oli sisällä. Samanlaisella rytinällä se siitä myös lähti ja olihan sillä linnulla kokoa kyllä kerrakseen. Mahtavan upea otus ja olipahan eka kerta, kun noinkin läheltä pääsin sitä ihailemaan :).
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/0f/Uhu-3.jpg/382px-Uhu-3.jpg
Vastaukset 24
Vanhimmat
täällä meidän nurkillammekin tuollainen luuraa. Tollanen kävi silloin aikoinaan Faun sakemannin kimppuun.
Liian likellä ihmisiä nuokin nykyään majailee. Kissakin on helppo saalis tolle.
mutta olihan se upea.
Aivan liian rohkeaksi on moni muukin petoeläin tullut ja aina vain likemmäs asutuksia tulevat saalistamaan.
joka oli tullut aloitukseeni Turun Sanomissa. Nauroin vesi silmistä valuen.
lueskelin sitä ketjua jo ennen saunaanmenoa ja pikkuisenkos pisti naurattamaan. Kaikkea sitä sattuukin ja kummasti tuli mieleen se vanha kappale "Hirvenmetsästys" ;=))).
..."hirvi tai ei"... Harvoin kun kuulee niin hymyilyttään pistää sekin.
Tosielämässä käynyt: Innokas ekakertalainen metästäjä seurakaveriensa toppuutteluista huolimatta posauttanut pyssyllään kohti mettäojan penkalle kaatuneen männyn juurakoita luullen sen olevan komea kymmenpiikkinen uroshirven pää. : )
sama tuli mulle mieleen. Palatakseni aiheeseesi ja vieraaseesi, onhan tuo komea näky ja muistaa kauan kun on nähnyt läheltä. Sitä vain en tajua, että miksi niistä on tullut city tipuja.
ja minä joskus muinoin kun näin tienposkessa hirvilauman, niin sen jälkeen hyvin pitkään kaikki kivet ja kaatuneitten puitten juurakot oli takuuvarmasti hirviä ja pakko oli varmuuden vuoksi hiljentää ;=)))).
siinä taitaa olla kuule syynä...kaksi toisistaan/vieteistään täysin poikkeavaa yksilöä on pakkonaitettu...heh-heh-heeee.
pijä leikitellä! Jollei muuta niin kamalia potkureita! : )
Siinä kahtoo varareitin valmiiksi jos hirvien kans vastakkain tupsahtaa ihan oikeestikki.
hirven kanssa posauttaa...saattaa tulla pahaa jälkeä.
Tuolla meidän ns. päätiellä on sattunut noita autojen ja hirvien mittelöitä aika reippaastikin ja monessa tapauksessa on suruilmoitus jouduttu viemään autoilijan perheelle ja tapahtumapaikalle on ilmestynyt kukkia ja risti...
Eikös joskus vuosi sitte ollut puhetta tuolta Hesastaki, että hiiriä vilisee siellä täällä?
Ja kaupunkilaisethan siihen syynä siinä mielessä, että ku ruokkivat puluja, ruokaa jää hiirulaisiaki varten ja ne ku ovat sitten nopsia lisäystoiminnoissaan vallanki ku ruokapuoli on hyvin järjestetty!
maanteilläkään. Liian monta ihmishenkeä ne onnettomuudet ovat vieneet. : (
Muttei se mitenkään kylmäksi heitä sekkää, jos kävellen metässä hirviin kosketuksen saa. Sitä mie enemmänki aattelin ed.viestissäni.
aivan liian monta ja yksi on jäänyt ikuisiksi ajoiksi mieleen tietystä syystä...Sauli Lehtonen.
musiikki ei mun vahvin ala...
Mulle läheisin siskon poika, jolla todella parempi tuuri. Valita joko hirvi tai tien poskeen ajo, jossa sattu isompi kivi olemaan. Auton etu romuksi, onneksi pojalla henki säilyi.
säilyi henki, sillä pellejä ja autoja saa aina uusia, mutta ihmishenkiä ei!
No minä nyt tykkään musiikistaan...siitä vähäisestäkin, mutta tuossa koko hommassa on vähän mystiikkaa mukana ja taisi Samu tuolloin jopa pelastaa henkeni...no vaan se on pitkä tarina väliltä Porvoo - Vaasa...
parantaisikohan linjajalostus tilannetta. linjattaisiin siihen erämetsien komiaan huuhkaajaan, joka ei halua asua kaupungissa, ja omaa ne ulkojalostuksella pilatut elintavat.:-DDDD
oon tainnu kiertää niin, etten molemmista ku ehkä ohi ajanu! Vaan eihä Rauma kovin kaukana Porvoosta oo? Reissuporukan mukana siellä pistäytyny. : ) Vähä pohojosemmassa asun josta moniaan kerran reissuja tulee porukan kans tehtyä sinne sun tänne pitkin "Suomi-Neitoa".
Mutta musiikki on monessa tilanteessa poikaa. Se antaa iloa, potkua päivään, lohduttaa, laittaa mietittimään asioita...
Kaipa siinä mystiikkaakin on silloin tällöin mukana.
se saattais olla kyllä isoksi avuksi ;=)).
Jotenkin tulee taas mieleen parin kappaleen sanat...Erämaajärven mökki ja yksi Souvareitten, jonka nimeä en nyt saa päähäni, enkä laiskuuttani viitsi mennä tuota musapuolta selaamaan ;=)).
se mystiikkapuoli ei mitenkään liittynyt musiikkiin, vaan Samun (Ässän) tiettyyn käyttäytymiseen tietyssä tilanteessa ja niin sitte päätin siirtää kotiinlähtöä...
No nyt on vaikea sanoa sitä välimatkaa Porvoo - Rauma, kun en ole sitä milloinkaan ajanut, muuten kyllä ajellut ristiinrastiin tätä maata näyttelykeikoilla :).
joka kilsaa, minkä esim. näyttely-, agility- ym. reissut teettää?
Reissaaminen sillon tällön ihan sinälläänki on kivaa, saahan siitäki uusia tuulia pääkoppaasa ja jollei muuta nii tuuletusta humeetilleen "tavallisen" arkielämän vastapainoksi.
Juu. Onhan niitä "mutu tuntumia", jotka saattavat pelastaa pahemmilta seuraamuksilta. Kun tapahtumia jälkikäteen tuumailee.
ym. kaverit. pöllöhän teillä jo näköjään on puolenhehtaarin metsässänne.
ne täältä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Disneyn_eläinmaailman_hahmot
kun pöllön poikanen tippui jalkoihin.Paikka siaitsi meinaan helsinginkadun ja Flemarin kulmassa Kalliossa.Soitettiin kaverin kanssa poliisille ja hakivat sen Heinolan lintutaloon.ekaks mieleen tuli et oliko otettu yksi drikki liikaa,kun pöllöjä putoaa taivaalta;)!
Kiitos vain päivän nauruista...pöllöjä taivaalta ;=)).
Vaan kuule, kun pitää silmät auki niin kaikkea ihmeellisyyksiä pääsee näkemään silloin :).