sanokaa

Oottako kuullu ku täällä pohojanmaalla oli kaks sellaasta nuarenpuoleesta rouva ihimistä keskustellu johonaan oliiskohan ollu kaupan kassajonoos notta ku nua heirän ukoot on niin kovasti korianpuheesia, siinä trossanehet aikasakuluuksi. Kuuluuvat sanovan notta rakas ja kultaseni ja mitä niitä ny onkaan, justihin niiren miehet. Sitä oli sitten siinä toisella korvalla kuunnellu jo sellaanen vanhemmanpuoleenen vaimoonenhenki jolla oli avioliittoo vuosia reilustikki enee ku nuorilla rouvilla. Se oli aikasa kuunnellu sitä kehumista ja sanonu siihen sekahan jotta "kyllä se tua meirän Kustaaki osaa, on se kaharesti näiren viirenkymmenenvuoren aikana sanonu hänelle sillälaalla lempiästi. Ensimmääsen kerran ku oliivat ollehet yhyrees saunaas niin se Kustaa oli sanonu notta lyöppäs ny lötkänä löylyä ja toisen kerran ku olivat hevoosella kirkkohon ollehet lähäröös talaviaikahan niin Kustaa oli komentanu notta, tuu ny ruhoo rekehen." Siinä on pehememopuhetta ihan riittävästi ja rakkautta on piisannu. Nua ukoot tuolla pajaas tiesivät ja tätä kertoovat, notta ei oo mitään akkaan puhetta,hih.. terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani pohojanmaalta

Akaton mies kirjoitti:

Oottako kuullu ku täällä pohojanmaalla oli kaks sellaasta nuarenpuoleesta rouva ihimistä keskustellu johonaan oliiskohan ollu kaupan kassajonoos notta ku nua heirän ukoot on niin kovasti korianpuheesia, siinä trossanehet aikasakuluuksi. Kuuluuvat sanovan notta rakas ja kultaseni ja mitä niitä ny onkaan, justihin niiren miehet. Sitä oli sitten siinä toisella korvalla kuunnellu jo sellaanen vanhemmanpuoleenen vaimoonenhenki jolla oli avioliittoo vuosia reilustikki enee ku nuorilla rouvilla. Se oli aikasa kuunnellu sitä kehumista ja sanonu siihen sekahan jotta "kyllä se tua meirän Kustaaki osaa, on se kaharesti näiren viirenkymmenenvuoren aikana sanonu hänelle sillälaalla lempiästi. Ensimmääsen kerran ku oliivat ollehet yhyrees saunaas niin se Kustaa oli sanonu notta lyöppäs ny lötkänä löylyä ja toisen kerran ku olivat hevoosella kirkkohon ollehet lähäröös talaviaikahan niin Kustaa oli komentanu notta, tuu ny ruhoo rekehen." Siinä on pehememopuhetta ihan riittävästi ja rakkautta on piisannu. Nua ukoot tuolla pajaas tiesivät ja tätä kertoovat, notta ei oo mitään akkaan puhetta,hih.. terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani pohojanmaalta

Lue lisää

eleillä,teoilla,tavoilla,olemisellaan.
Ei mitään pidä vaatia...toista voi lukea kuin hyvää mieltä tuovaa kirjaa.
Puhuminen silti asiasta voi olla paikallaan,miksi toisen on vaikea se ääneen sanoa ja juuri noilla sanoilla.
Varmasti mies rakastaa koska on sulhanen.
Ps.mulle riitä pohjalainen ja kainuulainen pehmopuhekin;)
Halit sepälle ja Tiituselle!

Akaton mies kirjoitti:

Oottako kuullu ku täällä pohojanmaalla oli kaks sellaasta nuarenpuoleesta rouva ihimistä keskustellu johonaan oliiskohan ollu kaupan kassajonoos notta ku nua heirän ukoot on niin kovasti korianpuheesia, siinä trossanehet aikasakuluuksi. Kuuluuvat sanovan notta rakas ja kultaseni ja mitä niitä ny onkaan, justihin niiren miehet. Sitä oli sitten siinä toisella korvalla kuunnellu jo sellaanen vanhemmanpuoleenen vaimoonenhenki jolla oli avioliittoo vuosia reilustikki enee ku nuorilla rouvilla. Se oli aikasa kuunnellu sitä kehumista ja sanonu siihen sekahan jotta "kyllä se tua meirän Kustaaki osaa, on se kaharesti näiren viirenkymmenenvuoren aikana sanonu hänelle sillälaalla lempiästi. Ensimmääsen kerran ku oliivat ollehet yhyrees saunaas niin se Kustaa oli sanonu notta lyöppäs ny lötkänä löylyä ja toisen kerran ku olivat hevoosella kirkkohon ollehet lähäröös talaviaikahan niin Kustaa oli komentanu notta, tuu ny ruhoo rekehen." Siinä on pehememopuhetta ihan riittävästi ja rakkautta on piisannu. Nua ukoot tuolla pajaas tiesivät ja tätä kertoovat, notta ei oo mitään akkaan puhetta,hih.. terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani pohojanmaalta

Lue lisää

nämä kaks kertaa oli ainoat kerrat kun Kustaa sanoiksi väänsi, niin tottahan toki se oli rakkaudentunnustus kyseessä...

:))

Suttura kirjoitti:

nämä kaks kertaa oli ainoat kerrat kun Kustaa sanoiksi väänsi, niin tottahan toki se oli rakkaudentunnustus kyseessä...

:))

En ny oikeen täs tierä notta kummalle vastaasin SerpeNtiinalle vai Sutturalle niin kirijootan molemille.
Tuas tarinas on jos sitä tarkasteloo ajatuksella ja niinkuun sanotahan lukoo rivinvälikki on jotaan perin suomalaasta ja sellaasta arkielämän proosaa. Suomalaasta naisen ja miehen väliistä rakkautta. Sitä vuosikymmenestä toisehen kaikki kestävää ja kärsivääkin sanoottaasiko hyväksymistä. Sellaasta joka kestää ja pitää vaikka ajat ja asentehet muuttuvakki.
Muistan kun mua ja vaimoani vihittihin niin meitä tuli siinä sitten ihimisiä onnittelemahan ja toivottivat hyvää yhteestä alakavaa matkaa ja tietysti sopusaa liittoaki varmahan kaikki toivoovat mielissään.
Siinä tuli sellaanen jo vanha opettajapariskunta kättelemähän vuorollaan. Niillä oli kahareksan lasta, seittemen poikaa ja yks tyttöö. Yhteesiä avioliittoo vuosia oli heille kertyny jo yli 60 ajastaikaa.
Se vanha mies kysyy siinä minulta notta kuinka monasti sinä oot tualle Sirpalle jo sanonu jotta sä rakastat häntä. Meniin siinä vähän hämilleni ja sanoon jotta oonhan mä varmahan niin sanonukki, en oo kyllä niistä lukua pitäny. Se sanoo siihen että kyllä hän sen oikistaan tiesikin ja jatkoo jotta "ei mun oo tullu tualle Helmille sitä koviin usiasti sanottua, mutta kun se tietää sen muutoonki"
Se Helmi tiesi sen muutoonki, he tiesivät sen molemmat, se näkyi siinä arkielämän keskellä. Sellaasina hyviinä tekoona, rinnalla kulukemisena, hyväksymisenä ja kunnioottamisena niin mies vaimoaan ja vaimoo miestään. Sanoosin tähän loppuhun notta oikia mies ja vaimoo hyväksyy puolisonsa erilaisuuren ja ihimisinä ja lähimmääsinä jos vain molemmat tähtää siihen samahan "kiintopisteesehen" mitä se silloon vihkihetkellä oli. Sanat ei aina oo niin tärkeitä. terv. seppä ja pieni nukkuva Tiitu-kani kotoa pohojanmaalta.