Miten paljon

Eihän puheterapia ole tarkoitettu vain sellaisille lapsille, jotka eivät muuten opi ikinä mitään puhumaan. Kaikki lapset jotakuinkin oppivat joskus puhumaan.
Mutta jos puheen kehitys on viivästynyt, on syytä huoleen. 2v7kk pitäisi jo puhua aikas lailla, vaikka kirjaimia saakin puuttua. Samoin 2v5kk. Puheterapia ei oo mikään paikka,jonne neuvolatädit ilkeyksissään hitaammin kehittyviä lapsia laittavat, vaan paikka, jossa puheen tuottamisen ongelmiin tartutaan ja kielen kehityksen viivästymiä kuntoutetaan ja ennaltaehkäistään.
Tehkääpä lapsillenne palvelus ja viekää ne sinne puheterapiaan ja kuntoutukseen. Jos lapsi ei 2,5vuotiaana vielä puhu muutamaa hassua sanaa lukuunottamatta syytä tutkimuksiin on.

Itselläni on puolitoistavuotias tyttö, joka tekee kaikki mainitsemasi asiat paitsi, että syö täysin siististi, eikä "melko hyvin" itse (on syönyt jo puolisen vuotta). Käy kyllä potalla pöntön sijaan, mutta tämä on ylettymiskysymys.

Puhuu kahden, kolmen sanan lauseita myös. Tätä lasta voitaneen kutsua fiksuksi.

"fiksu" ? kirjoitti:

Itselläni on puolitoistavuotias tyttö, joka tekee kaikki mainitsemasi asiat paitsi, että syö täysin siististi, eikä "melko hyvin" itse (on syönyt jo puolisen vuotta). Käy kyllä potalla pöntön sijaan, mutta tämä on ylettymiskysymys.

Puhuu kahden, kolmen sanan lauseita myös. Tätä lasta voitaneen kutsua fiksuksi.

Lue lisää

Mistäs tiedät, kuinka kauan lapseni on toimittanut mainitsemiani muutamia esimerkkejä siitä, mitä lapsi osaa jo tehdä??? Näillä esimerkeillä tarkoitin sitä, että kun puhetta ei ole tullut, en ole vielä huolissani, koskapa lapsi tekee muita asioita sitäkin topakammin ja on motoriikaltaan todella kehittynyt, kun on kävellytkin jo 10kk iästä alkaen. Niin on todella matoiminen ollut jo pitkään. Eipä tuo kovin paljoa vaikuta´, jos lapsesi puhuu kahden kolmen sanan lauseita... Pitkä se on vielä matka kehityksessä teilläkin edessä. Ja mainitsempa vielä, että esimerkkeinä lapseni omatoimisuudesta oli vain murto-osa asioista mitä osaa. Sinä kun olet noin fiksun muksun vanhempi, niin olet varmaan itsekin olevinasi todella fiksu. Yritäpä olla niin fiksu, että pysyttelet poissa täältä kirjottelemasta tyhjentäviä kommenttejasi.

äippä kirjoitti:

Mistäs tiedät, kuinka kauan lapseni on toimittanut mainitsemiani muutamia esimerkkejä siitä, mitä lapsi osaa jo tehdä??? Näillä esimerkeillä tarkoitin sitä, että kun puhetta ei ole tullut, en ole vielä huolissani, koskapa lapsi tekee muita asioita sitäkin topakammin ja on motoriikaltaan todella kehittynyt, kun on kävellytkin jo 10kk iästä alkaen. Niin on todella matoiminen ollut jo pitkään. Eipä tuo kovin paljoa vaikuta´, jos lapsesi puhuu kahden kolmen sanan lauseita... Pitkä se on vielä matka kehityksessä teilläkin edessä. Ja mainitsempa vielä, että esimerkkeinä lapseni omatoimisuudesta oli vain murto-osa asioista mitä osaa. Sinä kun olet noin fiksun muksun vanhempi, niin olet varmaan itsekin olevinasi todella fiksu. Yritäpä olla niin fiksu, että pysyttelet poissa täältä kirjottelemasta tyhjentäviä kommenttejasi.

Lue lisää

mainitsemisen arvoisena sitä, että 2,5 -vuotias käy itse pissalla tai osaa syödä itse,,, niin haloo vain ja kättäpäivää.. Pidän jälkeenjäänenä lasta, joka näitä ei tuossa iässä osaisi.

Vuosi on aikamoinen kehityskausi tuossa iässä. Jos vuotta nuorempi tekee samat asiat, niin olen pitänyt häntä ihan näppäränä, mutta en menisi nyt nerona pitämään.

En tiedä onko sitten ympäristössäsi kielellisiä neroja lähellä, mutta meillä ei ole. Poikkeuksellisena pitäisin, että tämä meidän puolitoistavuotias (tarkemmin 1 v, 4,5 kk) käyttää esim. minä-sanaa ja puhuu lauseita.

äippä kirjoitti:

Mistäs tiedät, kuinka kauan lapseni on toimittanut mainitsemiani muutamia esimerkkejä siitä, mitä lapsi osaa jo tehdä??? Näillä esimerkeillä tarkoitin sitä, että kun puhetta ei ole tullut, en ole vielä huolissani, koskapa lapsi tekee muita asioita sitäkin topakammin ja on motoriikaltaan todella kehittynyt, kun on kävellytkin jo 10kk iästä alkaen. Niin on todella matoiminen ollut jo pitkään. Eipä tuo kovin paljoa vaikuta´, jos lapsesi puhuu kahden kolmen sanan lauseita... Pitkä se on vielä matka kehityksessä teilläkin edessä. Ja mainitsempa vielä, että esimerkkeinä lapseni omatoimisuudesta oli vain murto-osa asioista mitä osaa. Sinä kun olet noin fiksun muksun vanhempi, niin olet varmaan itsekin olevinasi todella fiksu. Yritäpä olla niin fiksu, että pysyttelet poissa täältä kirjottelemasta tyhjentäviä kommenttejasi.

Lue lisää

lösähti?

Itsekin vähän ihmettelin kehumisvuodatusta täysin ikätasoisista jutuista. Huippuna tuo, lähti kymmenkuisena kävelemään. Niinhän nyt varmaan ainakin kolmasosa kersoista.

mutta jos nerona haluaa mukulansa nähdä niin ainahan se onnistuu. Ihan itse käy kusella..oooh ja tulee vasta kolme, hehhhhh, hehhh

Itse olin ainoa, joka huolestui lapsen kielen kehityksestä. Puhuihan hän 2vuotiaana useampia sanoja, 2,5v lauseitakin,mutta epäselviä. Vaikka puhe koko ajan kehittyi,sanoja tuli lisää ja vähän enemmän aina ymmärrettiin, ero muihin oli melkoinen. Minä hain lapseni puheterapeutin tutkimuksiin ja sitä kautta pääsimme kuntoutukseen. Ainoa mitä harmittelen, on että olisi pitänyt vieläkin aikaisemmin hakeutua, eikä uskoa siihen, kun muut vakuuttelee, että kyllä se "Piitu" oppii vielä puhumaan, jokainen vaan omaa tahtiaan..
Joka tapauksessa kuntoutus alkoi jo alle 3vuotiaana, joten lapsi on kyllä siihen tosi hyvin lähtenyt mukaan. Ja tykkää puheterapiasta.

Mä luulen, että vanhemmat pelkää leimautumista, pelkää, että heidän "hyvin kehittyneessä" lapsessa ei olekaan kaikki niin täydellistä. Kyllä minäkin olin aika hiljainen, kun lasta kuljetettiin lasten psykiatrisella tutkimuksissa ylivilkkauden takia, ei niistä halua puhua kenellekään. Se vaan koski niin kovasti, kun ei halunnut itse myöntää minkään olevan vialla. Sitä rampattiin useat eri haastattelut, tukimukset ja testit. Todettiin siinä sitten lausunnoissa tuen tarvetta, mutta minä en antanut koululle edes palautteita vaan koulu käytiin ihan normaalin kaavan mukaan loppuun saakka niin ala- kuin yläastekin(en ole vieläkään lukenut niitä yhteenvetoja kokonaan).

Toinen lapsi oli sitten hyvin rauhallinen ja puheen tulo kesti ja kesti. Käskettiin puheterapeutille (olisko jossain 4-5- vuotiaana)ja sinne siis. Siellä laukattiin yksi talvi ja keväällä sitten suositti terapeutti psykologin testiä. Sinne sitten kahtena pvnä oli kahdenkesken psykologin kanssa "tutkittavana". Lausunnossa suositeltiin esikoulua pienryhmässä, koska on viivästymää kehityksessä ja pienryhmässä voidaan antaa enemmän yksilöopetusta. Siellä oli ja loppulausunto tuli sitten keväällä, jossa tarhaopet totesi kaiken olevan ihan kunnossa, pärjää aivan normaaliluokassa normaalin kaavan mukaan. Niinhän sitä kouluun mentiin ja nyt kun useita vuosia on jo koulua kuljettu niin kaikki sujuu erinomaisen hyvin niin puhe kuin kirjoitus ja kaikki muukin.

Nuorin lapsista on selvinnyt kaikesta ilman minkäänlaisen terapeutin tarvetta. Koulu menee hyvin.

Oikeastaan minua onkin aina jäänyt harmittamaan tuon vanhimman lapsen tuentarve johon ehkä olisi pitänyt kuitenkin puuttua silloin tarkemmin, sillä hänen parasta terapeutitkin varmasti ajattelivat, se vaan oli silloin niin katkera pala ja olin aika väsynyt siihen ainaiseen valitukseen koulusta, aina tuntui ettei mitään hyvää sanottavaa löydy. Puolustin lasta kynsin ja hampain. Saihan hän kyllä osakseen monesti asiatontakin syytä niskoilleen. Hänestä tuli opettajien silmätikku, joka oli kyllä yhtä suorasanainen kuten minä itsekin. Oikeudenmukaisuus on se, joka saa karvat nousemaan pystyyn, jos niin ei aina toimita. Taisi tulla nyt vähän asian vierestäkin, mutta tulipa sanottua tällä kertaa, anteeksi nyt vaan tämä purkaus.

"Leimautumisen pelko"-kirjoitit todella hyvin ja koskettavasti. Olet kyllä rohkeasti uskaltanut katsoa itseäsi peiliin, pohtia omia tunteitasi ja ajatuksiasi. Joten älä pyydä purkaustasi anteeksi.
Itse kaiken sen pahoinvoinnin (lapseni ei kehity standardisti) keskellä ajattelin aina, että lapselle on haettava kuntoutusta. Minun on voitettava se kammo terapeutteja, psykologeja,lääkäreitä, erityislastentarhanopettajia ja kaikkia ammattilaisia kohtaan ja haettava lapselleni parasta mahdollista saatavilla olevaa kuntoutusta. Ja ihan minulla on hyvät kokemukset kaikista ed. mainituista.
Siksi kannustan sinua 2,5vuotiaan tytön äiti, että hakekaa tyttönne kuntoutukseen ja tutkimuksiin. Syitä tuohon voi olla niin monenlaisia, että ammattilaisia tarvitaan arvioimaan sitä. Itse en olisi edes osannut epäillä lievää kuulonalenemaa. Jos tytössä ei ole mitään "vikaa", niin muutama turha tutkimusreissu ei ketään tapa. Onpahan pari huolta vähemmän.

meilläkin on samanikäinen "Ei"-neiti. Tosin parin viime viikon aikana on tulut muutama sana lisää, nyt tulee ei, äiti, kakka ja ruokaa. Mitäpä sitä muuta tarvitseekaan...

Tosin sillä erolal että joko tämä pallero on uhmakkaampi kuin yksikään toinen, tai sitten ei oikeasti ymmärrä puhetta sen enempää kuin tuotakaan sitä.

***

Meilläkin kävi niin, ettei oikein tiedetty, missä ongelmaa on. Jotain pientä on, mutta mitä? Todettiin kanssa hahmotusongelmia puheessa ja vaikka ongelma ei juuri haitannut / näkynyt lapsuusaikana, ongelma suorastaan räjähti silmille koulun alettua. Suosittelen ottamaan vastaan hoitoa, jos sitä saa. Se on vain lapsen etu.

Sitä kun ei voi vielä viedä puheterapiaan. =)
Seuraa ja kirjaile miten puhuu, tuleeko tavusarjoja, jokelteleeko, ymmärtääkö esim. pallo-sanan. Laita lattialle ja kysy "Missä pallo?" jne.. Katso, hakeeko katseellaan pallon. Osoita katselukirjasta kuvia, kysy mikä tuo on? (esim. pallo) ja seuraa miten reagoi tuttuihin asioihin.
Siitä saat itsellesi sellaista tuntumaa lapsen ymmärtämiseen ja puheen kehitykseen.
Oikeasti teillä ei ole mitään hätää, mutta kuten muutakin lapsen kehitystä seurataan omaksi iloksi(milloin kääntyi jne) niin samoin voit seurata puheen kehitystä. Jos myöhemmin se etenee hitaasti, osaat sitten vähän kertoilla vauva-ajan puheen kehityksestä.