surullinen82 ja hainhammas

helpottavaa kuulla että olet selvitynyt eteenpäin vaikka aikaa on kulunut niin vähän.jokaisella suru menee erilailla etiäpäin.olen ajatellut myös että rakkaan on nyt hyvä olla,juuri noiden vaikeuksien takia mitä elämässä oli.vaikka välillä tuntuu että kaikesta aina olisi selvitty yhdessä jos hän olisi vaan saanut elää.epätodellinen olo on nyt jatkunut pitkään ja välillä tuntuu että tämä ei ole totta vaikka aikaa on kohta jo kulunut 3kk.en tiedä milloin tulen hyväksymään hänen kuolemansa,ehkä en vielä pitkään.ikävä on pohjaton mutta onneksi on muistot ja valokuvat,hänen äänensä mp3:ssa ja videokameralla hän elävänä ja onnellisena.niitä tulee katseltua ja se auttaa paljon ikävään.

voimia sinulle paljon ja kirjoitte tänne jos siltä tuntuu ja jaksat.on kiva kuulla teistä joiden kanssa on ajatuksia tullut vaihdettua.

25.v tyttönen kirjoitti:

helpottavaa kuulla että olet selvitynyt eteenpäin vaikka aikaa on kulunut niin vähän.jokaisella suru menee erilailla etiäpäin.olen ajatellut myös että rakkaan on nyt hyvä olla,juuri noiden vaikeuksien takia mitä elämässä oli.vaikka välillä tuntuu että kaikesta aina olisi selvitty yhdessä jos hän olisi vaan saanut elää.epätodellinen olo on nyt jatkunut pitkään ja välillä tuntuu että tämä ei ole totta vaikka aikaa on kohta jo kulunut 3kk.en tiedä milloin tulen hyväksymään hänen kuolemansa,ehkä en vielä pitkään.ikävä on pohjaton mutta onneksi on muistot ja valokuvat,hänen äänensä mp3:ssa ja videokameralla hän elävänä ja onnellisena.niitä tulee katseltua ja se auttaa paljon ikävään.

voimia sinulle paljon ja kirjoitte tänne jos siltä tuntuu ja jaksat.on kiva kuulla teistä joiden kanssa on ajatuksia tullut vaihdettua.

Jotenkin aika menee niin nopeasti ettei sitä edes tajua..kun ajattelee aikaa taaksepäin niin ei kunnolla muista mitä on tehnyt ja miten paljon aikaa on mennyt. Tai miten vähän. Yhtäkkiä havahdun siihen että siitä on jo kuukausi ja tuntuu että se oli juuri äsken. Ei tätä kyllä jaksa käsittää.Välillä tulee kiukku miksi mulle/meille piti käydä näin.Miksi mun täytyy nyt yrittää yksin selviytyä näistä töistä ja tästä elämästä ilman mun rakasta. Oltiin töissäkin yhdessä, tämä on maatila siis missä asun.Mä luen myös vanhoja kirjeitä meidän seurustelun alkuajoilta ja niistä nousee hymy huulille. Ja sitten poru kun tulee niin ikävä :(
Voitaisiinko mailailla? Jos niin kirjoittele osoitteeseen [email protected]
Olisi mukava tutustua paremmin.

Surullinen82 kirjoitti:

Jotenkin aika menee niin nopeasti ettei sitä edes tajua..kun ajattelee aikaa taaksepäin niin ei kunnolla muista mitä on tehnyt ja miten paljon aikaa on mennyt. Tai miten vähän. Yhtäkkiä havahdun siihen että siitä on jo kuukausi ja tuntuu että se oli juuri äsken. Ei tätä kyllä jaksa käsittää.Välillä tulee kiukku miksi mulle/meille piti käydä näin.Miksi mun täytyy nyt yrittää yksin selviytyä näistä töistä ja tästä elämästä ilman mun rakasta. Oltiin töissäkin yhdessä, tämä on maatila siis missä asun.Mä luen myös vanhoja kirjeitä meidän seurustelun alkuajoilta ja niistä nousee hymy huulille. Ja sitten poru kun tulee niin ikävä :(
Voitaisiinko mailailla? Jos niin kirjoittele osoitteeseen [email protected]
Olisi mukava tutustua paremmin.

Kiitos kysymästä, Päivä kerrallaan tässä kai pakon edessä talsitaan. EN edelleenkään usko/tajua Kimmon olevan lopullisesti poissa, toisinaan taas itku on loputonta, juuri mm. hautausmaalla ja kotona pakatessa tavaroita. Sairaalta tuntuu kun tavaroita pakatessa miettii että miten minä näitä pakata voin mitä se Kimmo sanoo kun tulee kotiin. ja sitten taas todellisuus iskee vasten kasvoja.... Minulla on myös puhelimessani kuorsausta ja "kännihöpinää" äänitteenä ja niilllä lievitän pahinta ikävää ja tuskaa. Pelottaa kaikki mikä vastassa on. Ja se saakelin ikävä kun on niin fyysistä että apua. Kirjoitelkaa osoitteeseen [email protected] niin pysytään yhteyksissä. Oon palstaillut paljon myös nuoretlesket.fi sivuilla....