Mikä on palstalaisten valistunut arvio hankintakaupan vs. pystykaupan kannattavuudesta myyjän näkövinkkelistä katsoen? Pääseeekö metsänomistaja metsurinhommasta Päiväpalkan itselleen kuittaamaan? Vaikuttaako se onko kyseessä tukki-vaiko kuitupuu asiaan? Palstani on metsäautotien varrella.
Hankintahakkuiden kannattavuus
kaupunkimetsänomistaja
144057
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
jäädä hankinta hakkaajalle kuin työn ilo. Ainoa mistä voi jonkinlaisen ansion saada taitaa olla ensiharvennus. Siinä saa ainakin korkemman mottihinnan. Tosin siinäkin jää tuntipalkka helposti aika pieneksi.
Tukin kannattamuuden hankinnsssa näet kun katsot jotain hintatilastoa esim täältä:
http://www.metsalehti.fi/fi-FI/puunhinnat/
Kun hankintahinta on pystyhintaa alempi niin siinä sitä ollaan sitten.
Kuitupuun hankintahomma kannattaa jotenkuten. Monesti se on ainoa mahdollisuuskin, kun on joku huono ja epätasainen nuori metsä, josta ei vielä ole koneelliseen ensiharvennukseen, mutta joitain susipuita pitäisi poistaa ja yksittäisiä puuryhmiä harventaa. Ongelmaksi vain monesti muodostuu tienvarteen ajo.
Eikös se verottomuus tuossa hankinnassa kuitenkin kompensoi jonkun verran.
Nimimerkki "R E K A" sanoo tuolla jossain näin:
"Kyllä ensiharvennuksessa palkoille pääsee kun vaan saha ja mies on kunnossa. Eihän se hintaero paperilla niin iso ole. Mutta kun hankintatyön osuus on 125 kuutioon asti verovapaa niin se parantaa palkkaa. Mutta jos haluaa itse tehdä metsässä niin kannattaa ensin tehdä nuo raivaussaha työt. Niistä jää itselle paras palkka."
Se on laittamattomasti sanottu. Itse painottaisin asissa juuri tuota hoitopuolta. Se on mukana toki siinä ensiharvennuksessakin.
Oli kyseessä sitten ensiharvennus tai päätrehakkuu, niin isoimmat koneet vain metsään möyrimään!!! Ensiharvennuksellekin on parempi mitä isompi kone tekee työt. Se on tehokas ja tuottava!!!!
Hankintahakkaamalla saa juuri sellaisen jäljen kuin haluaa ja jos osaa niin kyllä palkkaakin jää. Esim. viime talvena harvensin ylitiheää riukumettää jota ei varmasti kukaan ostaja mielellään olisi ostanut, joten hinta olisi ollut surkea. Laskinkin paljon siitä suurin piirtein jäi itselle, mutta en enää muista enkä ala arvailemaan.
Toki alkaja ei palkoille pääse, mutta hieno harrastus ainakin.
Kyllä ensiharvennuksessa palkoille pääsee kun vaan saha ja mies on kunnossa. Eihän se hintaero paperilla niin iso ole. Mutta kun hankintatyön osuus on 125 kuutioon asti verovapaa niin se parantaa palkkaa. Mutta jos haluaa itse tehdä metsässä niin kannattaa ensin tehdä nuo raivaussaha työt. Niistä jää itselle paras palkka.
puolta.
Ja yksi on sellainen, että jos haluaa tehdä vain 50-125 mottia joka vuosi, niin semmoisen leimikon pystyhinta on kyllä paljon huonompi, kuin nuo tilastojen keskihinnat.
Myös tukkipuun osalta. Mutta hankintakauppana tuo on jo aivan normaali määrä ja hinta sen mukaan.
Lähden syksyllä harventamaan neljäkymmentävuotiasta istuttamaani kuusikkoa. Jonkun verran tulee tukkiakin, eikä niitä voi tekemättä jättää, eikä propsia latvasta saa, ellei tukkia ota pois.
Siksi pitänee hankintapalkaksi laskea keskihinta valmistetuista puukuutioista, lajiosuuksien mukaan laskettuna. Verovapaus huomioiden tietysti.
Ja päivä metsätöissä vastaa kuukautta Niuanniemessä. Niin terapeuttista se on, vaikka ko. paikasta ei kokemusta ole.
motomiehet osaa tehdä tukkipuista kuitua...ja senkin ne osaa, ettei tee latvasta kuitua....
ja sellaista hakkuu jälkeä, kun omassa metsässä aikansa katselee, alkaa terapeutin palvelut olla tarpeen...
harvennuksilla ratkaisee lopputulos mitä tilille mahdollisesti tulee...myykö hankinnalla vai pystyyn. jos niitä tukkeja menee paljonkin harvennukselta kuituun ,saattaa hankinta hakkaaja saada hyvänkin palkan työlleen kun itse katkoo.
Vastoin yleisesti esitettyjä käsityksiä tosiasia on, että juuri tukkileimikon hankinta on kannattavinta verrattuna pystymyyntiin.
Tukistahan metsän raha lähtee. Juuri tukin saantohan kannattaa maksimoida. Tarkoittaa sitä, ettei tukiksi kelpaavaa puuta joudu propsikasaan tai ajeta mittauksen ohi. Ja hankinnassa tämä onnistuu mo:n kannalta parhaiten.
Toinen asia on mittaus. Nykyinen motomittaus tarjoaa moton ajajalle lukuisia keinoja "säätää" mittaustulosta haluamaansa suuntaan. Luonnollista on, että "halu" suuntautuu yleensä palkanmaksajan eduksi. "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Hankinnassa sama motokuski ajattelee asioita toiselta kannalta. Tällöin saat myös mittaustulokset suoraan mittauksesta. MO:lle se on edullista.
Miksiköhän suuret puunostajat tarjoavat pystykaupan kuutiosta enemmän kuin hankinnan kuutiosta. Eiköhän syynä ole halu saada motokuskiksi oma mies. Kyllä itsekoulutettu kuski on aina hintansa väärti puun ostajalle. Sekä saannon kannalta että mittauksessa sattuvat "erehdykset" yleensä palkanmaksajan suuntaan.
Luuletko että olis yhtään niin tyhmää motokuskia
joka laskis puuta rullien välistä ilman mittausta.
Sehän olisi suoraa pois urakoitsijan tilistä.
Kun urakkahinnat on muutenkin ihan perseestä niin mittalaite saa olla mielummin vähän plussalla.
Hankkiudu hoitoon
Luuletko todella, että motomittauksen ilmoittama kuutiomäärä on ainoa mahdollinen peruste korvata motokuskille tämän tekemät "palvelukset". Totta kait motomitta on yksi perusta palkalle ja se on yleensä ainakin osa työnantajan maksamasta korvauksesta. Usein virallisesti kokonaan.
Idiootillekaan on tuskin liian vaikeaa keksiä keino, jolla työnantaja halutessaan voi lisäkorvata motokuskin tekemiä "palveluksia" muulla tavoin kuin vain moton mittauksen perusteella.
Mitä taas tulee urakoitsijan ja ostofirman välisiin sopimuksiin, ne ovat liikesalaisuuksia. Lisäksi niissä on niin monta poikkeuspykälää, ettei millään voi täysin todeta maksettujen maksujen perusteita.
Puolueeton tarkkailija on aivan oikeilla jäljillä. Nyt olisi tosi hyvä aika testata ostajien halukkuutta ja tehdä myös tukkia hankintana.