Miksi yhteishuoltajuudessa

ennen. Euro aikaan rahan hinta on laskenut eikä sillä saa enää sitä mitä sai markka aikaan.

Juu aika moni isä lopettaa ne ostamiset kun ero koittaa..

No ne luulee et pärjää ku saat 120 lapsilisän, tai sit ne luulee et ne rahat menee sun menoihin.

Meillä isä ostelee sillontällön, mut laitan lapsen mukaan ni tietää et minä en niistä rahoista hyödy millä ostelee ja näkee mihin menee.

Mummot onneks avittaa välillä ja itse käyn töissä, mutta asuntolainaa ja laskuja kiittämiin.

En valita, onhan sil ex-llä oma elämä ja omat menot jne... mutta kivaa on välillä saada apua arkeen ja nimenomaan lapselle, ei minulle.

Mukavaa loppukesää..
Onneks ne kynät ja kumit saapi koulusta, eihän kaiken tarvii olla niin viimesenpäälle, vaik välillä siltä tuntuu, et rahan pitäisi lapsien mielestä kasvaa siellä puussa poimintaa varten.
Tsemppiä eloon....

Jos nauttii et ex vaimolla ja lapsilla on ainainen puute kaikesta. Kun itse saa kaiken niin mitäs toisista.

ollessammekaan isä mitään eli minä ostin kaikki. Ja sama linja jatkuu. Ei syntympäivä- tai joululahjaakaan. No, ei voi mitään. Surku vaan vähän lapsia, mutta olen koettanut heille asiaa vähän varovasti selittää, että älkää odottako mitään....

Jos isä kokee vääryydeksi jotenkin asiat..mietipä sitä..Maksaa, muttei saa päättää..maksaa, mutta tapaa vähemmän...Mutta voit myös toimia siten että lapsesi paras toteutuisi! Esim. Avaat tilin johon molemmilla käyttöoikeus lapsen hankintoihin. Sinne siirretään lapsilisät, elarit, sinulta sama määrä kuin elarit...Ja niistä sitten maksetaan tarhat, koulut, vaatteet eli kaikki pakollinen...Senjälkeen kumpikin voi ostaa vielä lisäksi ylimääräistä lapsellenne...Ja annat lapsia isälle enemmän hoitoon, etkä ole hänelle katkera tai "holhoava"..sekä arvostat häntä lapsenhuoltajana ja isänä..Kokeile äläkä tuomitse heti ideaa!!

tämä "yhteishuoltajuus"....!

jos isä häipyy lapsen synnyttyä ja suht säännöllisesti on???? ja jos se on huoltaja, niin mikäs minä sitten olen??? tietääkö joku?

minä siis hoidan, valvon, kasvatan, puen, sivistän viihdytän, rakastan, ja kaiken tämä olin vaikka sairas. ei kukaan muu lapseni ehdoilla elä kuin minä! maksan myös kaiken ja olen siis lapselleni arjesssa isä ja äiti. elareita on vuoden alusta tippunut 550€. hehheh... olen myös lapseni ilmainen lastenhoitaja, silloin kuin normaalisti äiti saa omaa aikaa ja isä hoitaa. esim kun käyn paskalla (en saa sitä IKINÄ tehdä rauhassa)

en oiekin ymmärrä tätä juttua...

Meillä ero tuli juuri siihen aikaan kun lapset myös kuluttivat kovasti, olivat murrosiän kynnyksellä.

Kun lapset olivat pieniä, olisin niin mielelläni kierrättänyt tuttavaäitien kanssa lastenvaatteet ja ostanut kirppikseltä hyväkuntoista tavaraa.
Meillä kun mies kävi enimmäkseen yksin töissä, minä tein vain pätkätöitä kun satuin saamaan.
Miehen mielestä hänen hyvä palkkansa piti näkyä, lapsille piti olla kaikki aina viimeisen mukaan. Valitettavasti totuus oli se, että palkka olisi tuntunutkin ihan hyvältä jos myös minä olisin tienannut. Aina sai pelätä että ruokarahat loppuu eikä laskuja saa maksetuksi kun mies tuhlasi niin älyttömästi...myös itseensä.

Nykyisin nuorin lapsista elää samanlaisessa pilvilinnassa kuin isänsä, kaikkea pitäisi saada ja heti. Usein isänsä luota tullessaan kertoo, miten ovat keskustelleet että pojan pitäisi saada sellainen ja sellainen vempele. Isä päättää haaveilukeskustelut aina niin, että sanoo lapselle "Käske sen äidin ostaa, sehän on nyt rikas kun saa elatusavutkin ja kaikki muut avustukset. Kyllä se hänen kuuluu rahottaa ja oikeastaan ne alatusavut kuuluisi sinulle itsellesi käyttörahaksi".
Lapsen tullessa kotiin saan vääntää kättä, että miksi en pysty ostamaan mm. tuliterää skootteria, mikroautoa, temppupyörää, rumpuja, merkkivaate kokoelmaa.
Lapset ihastelevat, miten isällä oli taas uusi iso telkkari, stereot, tietokone jne. Että miksi me ei voida laittaa myös?

Isä itse myös matkustelee paljon ja kertoo lapsille kaikesta näkemästään.
Isä kertoilee miten mahtavissa auto- ja moottoripyöränäyttelyissä hän on käynyt, veneitäkin on tullut katsottua ja kiihdytysajoja sun muita, lapissa käyty ihastelemassa maisemia jne. Koskaan ei kuitenkaan kerro matkoistaan etukäteen, silloinhan tulisi ehkä tilanne että joku lapsista haluaisi mukaan, pojat varsinkin.

Onneksi isommat lapset jo tajuavat, että raha ei riitä kaikkeen ja minun palkkani on pieni.
Kaikki extra mitä hankimme, edellyttää pitkän ajan säästämistä. Tänäkin syksynä tarvittaviin uusiin reppuihin ja kouluvaatteisiin aloitin säästämisen jo lopputalvella. Kaikkea ei voi laittaa uusiksi, mutta jokaiselle edes yksi uusi juttu koulua varten.
Lapset saavat tavaraa ja rahaa synttärilahjaksi mummoilta, isä lähettää yleensä kortin ja ehkä soittaa ja onnittelee.

Kyllä sitä usein tulee ajateltua että kun perhe oli koossa, isälle lapset olivat vain näyttämisen kohde. Piti laittaa aina parempaa kuin muiden tenavilla oli. Tästä tulikin monet keskustelut käytyä mutta puhuin kuin seinille.
Nyt isä satsaa vain itseensä.

Joskus on vaikeaa olla äitinä ja opettaa omia arvojaan kun lasten isä on niin erinlainen...