En enää tiedä mitä tekisin. Tilanteeni on se, että avopuolisoni, jota rakastan todella paljon, on aina poissa työmatkojensa takia. Kuukaudesta n. 3 viikkoa matkoilla. Koen olevani suhteeni "vanki", mutta erotakkaan en halua, rakastan häntä todella paljon ja suhteemme on muuten erittäin hyvä ja toimiva. Hänessä lisäksi on kaikki se mitä ylipäätään ihmiseltä toivon.
Mutta tämä yksinäisyys tuhoaa kohta minut. En koe, että olisin läheisriippuvainen, olen aina ollut hyvin itsenäinen ja omillani toimeentuleva, mutta tuntuu etten jaksa tälläista. Viimeaikoina on jopa tullut ajatuksia, että onko tämä sittenkään sitä mitä todella elämältäni tai suhteeltani haluan. Vastaus on joka kerralla sama; ei, mutta ihminen on. Siis en haluasi tälläista suhdetta, mutta tämän ihmisen kyllä. Eikä tässä auta yhtään sekään, että lähes kaikki ystäväni tahoillaan seurustelevat vakavasti tai matkustelevat paljon. Heistäkään ei siis juuri apua ole, ainoastaan satunnaisesti. Sekavaa, kenties, mutta niin on tilannekkin.
Koen lisäksi tulleeni jotenkin huijatuksi, nimittäin tutustumisvaiheessa hän kertoi kuinka haluaisi perheen ja lapsia kun sen aika tulee. (Hän oli silloin muussa työssä, eikä läheskään tällä tavoin poissa.) Nyt kun olen asiasta puhunut, on vastaus ollut että "hän ei ainakaan ole siihen valmis vielä moneen vuoteen". Niinpä niin. Joskus, muttei vielä. Emme edes ole mitään teinejä enää, vaan aikuisia ihmisiä ja biologinen kello tikittää jo kovaa vauhtia.
Tiedän miten hän rakastaa työtään, olisi täysin kohtuutonta ja itsekästä edes vaatia häntä sitä lopettamaan. Eikä hän lopettaisi. Sen tiedän.
Mitä tekisin, miten suhtautuisin tähän kaikkeen? Tiedän, että valinta on täysin minun, mutta ajatus erosta saa minut voimaan jo ajatuksenakin pahoin. Pitäisikö minun? Vai pitäisikö vaan kärsiä ja olla niin monta päivää kuukaudesta vaan onneton ja ikävöidä? Ja onnellinen ne pienet hetket kun hän on kotona. En tiedä mikä olisi parasta. Rakkautta kuitenkin riittää ja suhde voi muuten oikein loistavasti.
Onko kenelläkään ollut/onko samanlaista tilannetta ja miten siitä on selvitty? Onko niin, että ajan mittaan kaikkeen vaan sopeutuu? Miten jatkaisin? Ja miten jaksaisin?
Aina yksin
14
2714
Vastaukset
- vähän siltä
että hän ei kuitenkaan ole valmis perustamaan perhettä ja menettämään vapauttaan. Oletko varma että hän ei elä kaksoiselämää? Jos olisi valmis sitoutumaan, hakisi varmaan sellaisen työn että voisi olla enemmän kotona eikä aina reissussa. Oletkohan hänelle vain "piika" joka pitää "kakkoskodin" kunnossa.
- Ainako?
...että hän ei petä minua, se on selvä. Eikä hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin tämä poissaolo, hänen työnsä vaatii sen. Lisäksi hänen työkohteensa vaihtuvat ympäri maailmaa lähes päivittäin, joten toisen suhteen pitäminen olisi mahdotonta. (Hän on lentoalalla.) Hänellä on nyt se työ, mistä hän on haaveillut ja hänelle sen onnen todellakin tahdon suoda! Kuten kirjoitinkin, olisi täysin kohtuutonta vaatia häntä unelma-ammattiansa lopettamaan, silloin olisin naivi sekä itsekäs enkä rakastaisi häntä aidosti saati kunioittaisi. Aloituskirjoitukseni tarkoitus oli jokatapauksessa se, että miten jaksaisin ja miten jatkaisin vai olisiko viisaampaa erota, vaikka rakkautta riittää ja suhteemme muuten on kunnossa. Tahdon vain tehdä jotain ja sen jonkin tahdon olevan oikein.
- Only you........,.........
Ainako? kirjoitti:
...että hän ei petä minua, se on selvä. Eikä hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin tämä poissaolo, hänen työnsä vaatii sen. Lisäksi hänen työkohteensa vaihtuvat ympäri maailmaa lähes päivittäin, joten toisen suhteen pitäminen olisi mahdotonta. (Hän on lentoalalla.) Hänellä on nyt se työ, mistä hän on haaveillut ja hänelle sen onnen todellakin tahdon suoda! Kuten kirjoitinkin, olisi täysin kohtuutonta vaatia häntä unelma-ammattiansa lopettamaan, silloin olisin naivi sekä itsekäs enkä rakastaisi häntä aidosti saati kunioittaisi. Aloituskirjoitukseni tarkoitus oli jokatapauksessa se, että miten jaksaisin ja miten jatkaisin vai olisiko viisaampaa erota, vaikka rakkautta riittää ja suhteemme muuten on kunnossa. Tahdon vain tehdä jotain ja sen jonkin tahdon olevan oikein.
Kukaan ei takaa kenekään tekemisiä,oon ikävä kun tämän sanon.Tilaisuus tekee monesta varkaan.Tutulle parille,jossa ukko hehkutti daaminsa ihanuutta ja rakkautta,tapahtui niinettä oletetuilla kavereitten luona oleminen paljastui naiseksi jonka luona vietti aikaa...2kk ennen vauvan syntymää, vaimoke sai kadulta kuulla ukkonsa touhuista.
Toinen,eukko opiskeli toisella paikkakunnalla,ehti jst hypätä junaan kun ukko jo soitti toisen naisen paikalle...Yks pari n.20v yhdessä-ei lapsia-ukko päättikin että haluaa sittenkin lapsia,vaihtoi naisen nuoreen jonka kanssa teki lapsia.Ensin oli vuosikymmenet kieltänyt,että ei lapsia-siinä jäi tahtomattaan lapsettomaksi exänsä...näitä tälläsiä uskollisia riittää,älä tuudittaudu 100% sinisilmäiseksi,etpä pety jos jotain ilmenee.
Käy kavereites kanssa ulkona,elä ja ole-voihan olla että huomaat ettei se nykyukkos olekkaan jota haluat...tai sitten on...mutta elä-älä nyhjää kotona,jos mahdollisus muuhun on.
Ajattele itsekkäästi omaa elämääsi ja omaa haluasi.Ettei tarvia syyttää että toinen vei ajan ja osan elämää.....
- ja pohtikaa
yhdessä, mikä olisi parasta. ei ainakaan oman pään sisällä kannata vaan asioita pyöritellä, koska ei voi tietää mit'ä mies ajattelee. älä ainakaan tuhlaa unelmiasi (esim. vauvan hankkiminen) hänen takiaan. jos miehesi ei siihen hommaan suostu, hanki joku joka suostuu. ei kenellekään ole vain yhtä oikeaa ihmistä.
- välittää viestin
Että mies ei ole tärkeä jos se on oikea vaan lapsi.Aikamoista puhetta.Naisten lapsen haaliminen on nykyään naisen oikeus ja lapsi siinä saa kokea kenties monet isät kun heitä kierrätetään, tällä periaatteella miehellä ei ole väliä kun nainen saa mitä haluaa.
Olen itsekkin nainen ja kyllä välillä hävettää naisten toilailut ja sanomiset tänä päivänä.
- turhaan jos häntä
Rakastat ja kaikki on ok, niin mitä valitat jos kuukaudessa näette viikon.Se on aika paljon.
Minä nyt lasten kanssa ollut viimeisen vuoden aikana ensin 5kk ilman miestäni ,sitten kuukausi
yhdessä ja nyt taas jo yli neljä kuukautta erosssa.Kyllä arki pitää pakolla vireillä ja myöskin siinä testautuu suhde oikeasti.Mies liiketoimien takia toisessa maanosassa joten matkustaminen edestakas ei niin yksinkertaista tässä vaiheessa.
Joten ole onnellinen ja hanki elämä miehesi poissa ollessa.Kaikkea ei yleensä saa vaan ain akaikessa on oma hintansa.Päätä mikä sinulle on tärkeää ja pidä siitä kiinni. - .....
..kummin haluat mielummin olla: Surra miehesi poissaoloa 3 viikkoa kuukaudesta, vai surra lopullista eroa miehestäsi 24/7 ties kuinka monia kuukausia / vuosia.
- yksinäinen todella
No hyvähän tuo, jos näkee tuonkin verran ja on joku, jota saa rakastaa. Kurjempaa se on olla yksin. Minut on jätetty nyt neljä kertaa perätysten, enkä meinaa enää jaksaa. En jaksa aloittaa alusta...aina uudelleen ja uudelleen...Lisäksi olen sellainen, että tarvitsen jonkun rinnalleni...mutta ei ole ketään, joka jakaisi edes tuota yhtä viikkoa kuussa kanssani.
- mineass
Sanot, että miehesi on sanonut haluavansa lapsia ja perheen, kun se aika tulee. Ja nyt hän sanoo, ettei ole vielä valmis. Ehkei sen aika vielä siis ole? Eihän se huijaamista ole, vaan rehellisyyttä. Itse olen mieheni kanssa puhunut näistä asioista alusta asti, mutta aika ei vielä ole oikea.
- !!!!!!
valmis elää tulevaisuudessakin näin, niin opi nauttimaan ja muista kun saatte lapsiakin niin yhden viikon yhdessä hoidattaa ja loppukuu yksin.
- mä en jaksais
Kuuleppa, jos suhde on "muuten toimiva", niin valitettavasti se tarkoittaa sinun tapauksessasi silti, että suhde on vain 1 viikon kuukaudesta toimiva, eli noin neljänneksen.
- Amarillo
Minulla on hyvin samankaltainen tilanne. Mieheni on matkatyössä, tosin usein kuusi viikoa kerrallaan ja vastavuoroisesti taas joitakin viikkoja kotona. Aiempien kommenttien kirjoittajat eivät kenties näe asiaa juuri sinun vinkkelistäsi (ole kiitollinen edes viikosta, se pettää sinua, ei ole valmis sitoutumaan).
Mielestäni kyse ei ole selviämisestäsi, niinkuin eräs äiti ketjussa kirjoitti. Tottahan ihminen hengissä selviää, kun tunkee sormet korviin ja hokee että kaikki on hyvin. Aika kuluu ja henki pihisee. Yksilön onnellisuutta ja kiinteän parisuhteen tilaa tuskin pitkät erot koskaan edesauttavat. Lyhyet ja satunnaiset työmätkat tai irtiotot ovat asia erikseen, nyt puhutaan siitä, kun puoliso on enemmän poissa kun läsnä.
Kyse on mielestäni siitä, minkälaiset arvot kukin omaan parisuhteeseensä haluaa. Työ on miehelle tärkeää ja nautintoa tuottavaa, miksei vaimo sitä miehelleen haluaisi? Ei poissaolo kerro miehen sitoutumishaluttomuudesta, joskin asioiden lykkäämisestä ja "sitku"-elämästä. Joku voi elää yksin ollessaan täysipainoista elämää ja nauttia sitten kybällä harvoista hetkistä yhdessä. Ei tuossa mitään vikaa ole, mutta se on mielestäni pikemminkin treffailua ja seikkailua, ei täysipainoista kahden ihmisen vastuuta arjesta ja parisuhteesta.
Meille tulee joskus puhelinyhteyksistä riippuen useiden päivien taukoja yhteydenpidossa tai sitä toteutetaan viikkoja tekstiviestein. Kuinka tällaisessa tilanteessa voi säilyttää sen intiimin yhteyden omaan puolisoon, kun elämät kulkevat eri rataa pitkiä aikoja? Itse en ainakaan jaksa suhdetta kannatella jatkuvasti "mitä kuuluu, mulle kuuluu hyvää"-viestein. Haluan oikeasti olla läsnä siinä, mitä miehelleni tapahtuu, miltä hänestä tuntuu. Ja tahdon, että hän on myös minua varten ihan joka päivä, jotta voin jakaa oman elämäni hänen kanssaan. En voi tyytyä rippeisiin, vaan haluan toiselta sen mitä itsekin olen valmis antamaan, sen verran itseäni arvostan.
Mieheni on unelmieni täyttymys: vastuuntuntoinen ja huomioonottava, meillä on yhdensuuntaiset unelmat tulevaisuudesta, nyt vain eletään näin. Mutta jos tuo tulevaisuus on liian kaukana, vuoden tai vuosien päässä, jaksanko odottaa? Puntariin on laitettava graavisti omat vaatimukset yhteisen oman, puolison ja yhteisen hyvinvoinnin eteen. Toisen onni ei parisuhteessa saa nakertaa toisen hyvinvointia, vaan molempien tulee sopivassa suhteessa saada ja tehdä kompromisseja.
Saman ongelman kanssa kamppailen siis, Ainako. Ole jonkun kanssa, jota rakastat, mutta Hän ei ole läsnä ja olen yksinäinen. Turhaudun ja katkeroidun. Ja odotan sitä huomista, jolloin keskitytään yhteisiin asioihin. Kuinka kauan? - VeniceB
Minulla on hyvin samankaltainen tilanne. Mieheni on matkatyössä, tosin usein kuusi viikoa kerrallaan ja vastavuoroisesti taas joitakin viikkoja kotona. Aiempien kommenttien kirjoittajat eivät kenties näe asiaa juuri sinun vinkkelistäsi (ole kiitollinen edes viikosta, se pettää sinua, ei ole valmis sitoutumaan).
Mielestäni kyse ei ole selviämisestäsi, niinkuin eräs äiti ketjussa kirjoitti. Tottahan ihminen hengissä selviää, kun tunkee sormet korviin ja hokee että kaikki on hyvin. Aika kuluu ja henki pihisee. Yksilön onnellisuutta ja kiinteän parisuhteen tilaa tuskin pitkät erot koskaan edesauttavat. Lyhyet ja satunnaiset työmätkat tai irtiotot ovat asia erikseen, nyt puhutaan siitä, kun puoliso on enemmän poissa kun läsnä.
Kyse on mielestäni siitä, minkälaiset arvot kukin omaan parisuhteeseensä haluaa. Työ on miehelle tärkeää ja nautintoa tuottavaa, miksei vaimo sitä miehelleen haluaisi? Ei poissaolo kerro miehen sitoutumishaluttomuudesta, joskin asioiden lykkäämisestä ja "sitku"-elämästä. Joku voi elää yksin ollessaan täysipainoista elämää ja nauttia sitten kybällä harvoista hetkistä yhdessä. Ei tuossa mitään vikaa ole, mutta se on mielestäni pikemminkin treffailua ja seikkailua, ei täysipainoista kahden ihmisen vastuuta arjesta ja parisuhteesta.
Meille tulee joskus puhelinyhteyksistä riippuen useiden päivien taukoja yhteydenpidossa tai sitä toteutetaan viikkoja tekstiviestein. Kuinka tällaisessa tilanteessa voi säilyttää sen intiimin yhteyden omaan puolisoon, kun elämät kulkevat eri rataa pitkiä aikoja? Itse en ainakaan jaksa suhdetta kannatella jatkuvasti "mitä kuuluu, mulle kuuluu hyvää"-viestein. Haluan oikeasti olla läsnä siinä, mitä miehelleni tapahtuu, miltä hänestä tuntuu. Ja tahdon, että hän on myös minua varten ihan joka päivä, jotta voin jakaa oman elämäni hänen kanssaan. En voi tyytyä rippeisiin, vaan haluan toiselta sen mitä itsekin olen valmis antamaan, sen verran itseäni arvostan.
Mieheni on unelmieni täyttymys; vastuuntuntoinen ja huomioonottava, meillä on yhdensuuntaiset unelmat tulevaisuudesta, nyt vain eletään näin. Mutta jos tuo tulevaisuus on liian kaukana, vuoden tai vuosien päässä, jaksanko odottaa? Puntariin on laitettava graavisti omat vaatimukset yhteisen oman, puolison ja yhteisen hyvinvoinnin eteen. Toisen onni ei parisuhteessa saa nakertaa toisen hyvinvointia, vaan molempien tulee sopivassa suhteessa saada ja tehdä kompromisseja.
Saman ongelman kanssa kamppailen siis, Ainako. Olen jonkun kanssa, jota rakastat, mutta Hän ei ole läsnä ja olen yksinäinen. Turhaudun ja katkeroidun. Ja odotan sitä huomista, jolloin keskitytään yhteisiin asioihin. Kuinka kauan?- VeniceB
..kiva että tää S24 ei huoli mitään nimimerkkejä ja läväyttää sitten kaikki kerralla. Noh, kertaus on opintojen äiti :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra leikkasi alimmalta tulodesiililtä 15 %
Muistaako kukaan Riikka Purran kovaäänisen vaalilupauksen ennen eduskuntavaaleja? https://yle.fi/a/74-20221152 "THL o3336277Muistele nainen niitä meidän yhteisiä hetkiä
Miltä ne tuntui? Enkö aina huokunut välittämistä, kiintymystä. Eikö sinulla aina ollut hyvä olo kanssani? Minulla ainaki483756Sofia Virta: bänet!
Matkailuautoilija metsänomistaja puoliso on nyt entisen teeren poikia, ja Sofia tekee comebackin vapaille markkinoille.1542938"Suomi voisi ottaa taloudessa oppia Espanjasta"
"Espanjassa talouspolitiikka on löysempää, mutta velka-aste on kääntynyt jopa laskuun.", pohdiskelee Suomen seuraava pää2272200Kokoomus: SDP johtaa kansalaisia harhaan
(Umpityhmät palstademarit ovat taas uskoneet Lindtmanin höpötykset Espanjasta.) SDP harhaanjohtaa kansalaisia talouspol1081776- 731326
Niin että miten
Haluatko oikeasti olla minun kanssa oikeassa elämässä, vai onko tämä vain kirjoittelua831122Nuoriso on tyhmää tutkijat ovat todenneet
Nyt se on todettu ääneen mitä kaikki ovat jo pitkään epäilleet. Nuoriso on tyhmentynyt tasaiseen tahtiin. Kohta pitää ni145993Ikävä tilanne rikoksen vuoksi Espanjassa - Jari Sillanpää pistää uutta matoa koukkuun
Jari Sillanpää on ehkä yksi suosituimmista tangokuninkaallisista. Ex-tangokuningas juhli viime syksynä 30 vuotista uraan12984Tätä ei tv:ssä: Farmi-tippuja Amski rehellisenä ongelmista kuvauksissa
Ennakkosuosikki Amskidabamski Anne-Mari Tarkkio joutui ulos Farmi Suomi -realitystä. Voimatehtävässä vastakkain asettui11934