Tarkoitukseni EI OLE leuhkia tai ylpeillä kokemuksillani.
Haluan että jokainen tajuaa mikä mahdollisuus elämä on.
Olen ollut sairaalassa masennuksen ja itsetuhoisuudentakia, käynyt eri terapioissa vuosia, jäänyt luokalle, syönyt masennus- ja nukahtamislääkkeitä ja ollut koulukodissa.
Joku voi ajatella että "Selvä, taas joku työtön juoppo/ sosiaalipummi täällä tilittää asioitaan." tai "Mitähän tuolle tänään kuuluu?"
Minulle kuuluu hyvää. Valmistuin keväällä ammattiin, päästötodistuksen keskiarvo oli 3,8, sain 3 stipendiä, minulla on uusi koulupaikka, en tarvitse enää mitään lääkkeitä, ihana avomies ja asunto.
Siitä voin vain kiittää itseäni, tahoja jotka laittoivat minut aikoinaan koulukotiin (muuten en olisi päässyt tuskin edes peruskoulusta) ja ihmisiä jotka kannustivat hakemaan apua.
Siis sain mahdollisuuden selvitä voittajana.
Tiedän mikä kynnys on pienellä paikkakunnalla (itse olen asunut melkein ikäni lapissa alle 10 000 asukkaan kunnassa) mennä mielenterveys toimistoon tai kuraattorille juttelemaan.
"Mitähän ne minusta ajattelee? Entä mitähän muut minusta ajattelevat?"
Sitä varten psykologit ja kuraattorit ovat että he auttavat sinua. Uskon että muut myös pitävät sinua selviytyjänä. Voit olla myös esikuvana jollekkin toiselle joka haluaa apua, mutta ei uskalla. Hän voi saada sinusta voimaa ja hakee näin myös itselleen apua.
Ajatus jo siitä omassa mielessä että haet apua, on jo puoli voittoa. Voittaja olet päivänä jolloin menet ja otat avun vastaan.
KOKEILE SIIPIÄSI JA HUOMAA ETTÄ NE KANTAA!
Haluan että jokainen tajuaa mikä mahdollisuus elämä on.
Olen ollut sairaalassa masennuksen ja itsetuhoisuudentakia, käynyt eri terapioissa vuosia, jäänyt luokalle, syönyt masennus- ja nukahtamislääkkeitä ja ollut koulukodissa.
Joku voi ajatella että "Selvä, taas joku työtön juoppo/ sosiaalipummi täällä tilittää asioitaan." tai "Mitähän tuolle tänään kuuluu?"
Minulle kuuluu hyvää. Valmistuin keväällä ammattiin, päästötodistuksen keskiarvo oli 3,8, sain 3 stipendiä, minulla on uusi koulupaikka, en tarvitse enää mitään lääkkeitä, ihana avomies ja asunto.
Siitä voin vain kiittää itseäni, tahoja jotka laittoivat minut aikoinaan koulukotiin (muuten en olisi päässyt tuskin edes peruskoulusta) ja ihmisiä jotka kannustivat hakemaan apua.
Siis sain mahdollisuuden selvitä voittajana.
Tiedän mikä kynnys on pienellä paikkakunnalla (itse olen asunut melkein ikäni lapissa alle 10 000 asukkaan kunnassa) mennä mielenterveys toimistoon tai kuraattorille juttelemaan.
"Mitähän ne minusta ajattelee? Entä mitähän muut minusta ajattelevat?"
Sitä varten psykologit ja kuraattorit ovat että he auttavat sinua. Uskon että muut myös pitävät sinua selviytyjänä. Voit olla myös esikuvana jollekkin toiselle joka haluaa apua, mutta ei uskalla. Hän voi saada sinusta voimaa ja hakee näin myös itselleen apua.
Ajatus jo siitä omassa mielessä että haet apua, on jo puoli voittoa. Voittaja olet päivänä jolloin menet ja otat avun vastaan.
KOKEILE SIIPIÄSI JA HUOMAA ETTÄ NE KANTAA!
Vastaukset 2
Vanhimmat
muuttaa kummasti asenteita elämää kohtaan.
tsemppiä.
ja toivottavasti menee jatkossakin hyvin. Sillä valitettavasti suurin osa taitaa jäädä siihen kierteeseen. Sinulla on ollut sisua ja kait tuuriakin mukana.