Pulassa

...valinnut. Joten älä valita.

Ai sinulleko riitti kaksi lasta? Niiden hankinnan jälkeen voitkin sitten häippästä kuviosta? No, lähde vaan, mutta jätä lapset isälleen. Hän ei ole halunnut niitä statuksen vuoksi!

ja isille vuoroviikoin? Ei kuulosta kovinkaan järkevälle. Etkö imetä? Millä tuollainen mies hoitaa lapset, jos on patalaiska? Mietihän nyt, miten lapsillesi käy, jos itsesi tapat, heiltä lähtee äiti. Ota heti maanantaina yhteys lastenvalvojaan, eihän tuo peli vetele. Toisaalta voisit lähteä vaikka pariksi yöksi pois(jos et imetä), niin ukko näkee,ettei tuo lastenhoito niin helppoa ole. Onko sinulla sukulaisia tms. jotka voisivat auttaa sinua?

Ihan tuli oma ahdistus ja paha olo mieleen oman eroni ajalta. Älä missään tapauksessa jää miettimään asioita yksin ja unohda heti alkuunsa kaikki itsetuhoiset ajatukset, lapsilla on miljoona kertaa parempi kun niillä on äiti, tiedät sen varmasti itsekin.

Sanot, että isä on hyvä lapsille - koska sanot noin, sitten varmasti luotat häneen ja uskot, että lapset tulee hoidettua, vaikkei ehkä ihan sinun toiveidesi ja periaatteidesi mukaisesti. Siihen kai täytyy meidän kaikkien erovanhempien tyytyä, lapset on annettava välillä sille sillä hetkellä kaikkein pahimmalle "viholliselle", vaikka tietää, että tämä tekee asioita eri tavalla ja se ahdistaa.

Vauva on vielä niin pieni, että käsittääkseni hän tulee olemaan alkuun enemmän sinun luonasi, niin se vain on vaikka olisi miten mahtava isi tahansa. Myöhemmin voitte neuvotella tapaamisista uudelleen. Älä allekirjoita semmoista sopimusta, johon et ole tyytyväinen, miehesi näyttää olevan hyvä taivuttelemaan ja manipuloimaan. Tunnut olevan kiltti, pidä puolesi.

Kun aika kuluu ja tunteet tasaantuvat, opit varmasti elämään eron ja sen tosiasian kanssa, että lapset ovat välillä isällään. Ja nauttimaan uudesta elämästäsi. Helppoa eroa ei taida ollakaan, aina ahdistaa ja pelottaa ja mietityttää, tuntuu että repii lasten elämän hajalle, haluttaisi ehkä perua koko ero vaikka tietää ettei sekään ole hyvä, on vain "huonoja" vaihtoehtoja joitten kanssa on tultava toimeen.
Nyt tulevaisuus näyttää isolta pelottavalta sekasotkulta, mutta kyllä asioilla on taipumus järjestyä, ajan kanssa. Voimia sinulle, älä haudo asioita sisälläsi vaan puhu mieltäsi painavat asiat vaikka siellä lastenvalvojalla, ulkopuolinen näkee ne ehkä eri tavalla ja saa taakkaasi kevennettyä.

Oikein masentuneen alistunut tunnut nyt olevan, tuli omatkin vanhat muistot mieleeni, niin samankaltaista oli silloin minullakin.

Mutta nyt ei auta jäädä tuleen makaamaan vaan toimi.

Olet lasten ainut tuki ja turva, joten HE tarvitsevat sinua, sen tiedätkin.

Miehesi kuulostaa tyrannilta, joka on pelottelemalla alistanut sinut ja vienyt kykysi ajatella itse, vienyt kaiken oman arvon tunteesi.Ihan äkiksiltään tuntuu, että olet joutunut luonnehäiriöisen eli narsistin kynsiin, googlaa narsistien uhrien tuki sivut joutessasi.

Tai yrittänyt viedä, sillä aivan toimintakyvytön et ole, kun tänne kirjoittaa jaksat.

Nyt maanantaina viimeistään otat yhteyden turvakotiin, tee se vaikka heti, sillä tarvitset todella asiantuntija apua heti.

Niin ja ystävät, olisiko yhtään luotettavaa, jolle voisit myös uskoutua?

Tiedätkö, että meistä niin moni lukija on kokenut samankaltaisia elämänvaiheita ja selvitty kaikesta huolimatta olemme, niin selviät sinäkin.

Rukoilen puolestasi sinulle viisautta elämää kantaviin ratkaisuihin.

Sinä kestät kun oikeus on sinun perustasi. Älä pelkää, usko vain.

Sinulla on kaikki oikeudet olla reipas ja kunnon äiti lapsillesi. Voitte sopia sosiaalitoimiston kautta siitä järjestelystä että kumpikin on lasten kanssa. Minusta tuo ensikoti tms. olisi nyt hyvä paikka rauhoittua. Muutaman kuukauden päästä sitten voi rauhallisemmin keskustella nämä asiat. Ei kukaan voi viedä sun lapsiasi ilman sun lupaa.

täynnä ristiriitaisuuksia toi teksti, aika selkeä provosoiva viesti.

isä väkivaltanen, kuitenkin niin kovin hyvä lapsilleen.... HALOO???

ja 3v ja 3kk ikäset vuoroviikkosysteemiin..??

Onko oikeesti pakko laittaa näitä tyhmiä provoja, nyt varmaan odotat kädet housuissa että jotku ottaa tosissaan ja rupee kauhistelee ja voivottelee.

En ole provo.. kirjotin vaan liian sekavasti ilmeisesti. Olin väsynyt eilen, tietysti tänäänkin mutta levänneempi. En usko että vauva olisi vuoroviikoin isän luona, isä itseasiassa on usein sanonut ettei usko olevansa lapsen isä.. Tiedän että on, mutta sanoo vaan kai ilkeyttään. en tiedä.. En imetä, en onnistunut siinä. Isä siis syöttää myös vauvaa pullosta ja herää öisin jos olen liian väsynyt. Tiedän että haluaa kuitenkin myös pitää vauvaa luonaansa.. hänellä on asunto ihan kahden kilometrin päässä tästä meidän kodista. Se on ikäänkuin varalla ollut tässä, koska ei saa asuntoa mistään muualta ilman töitä ja on ulosotto velkoja.. Väkivaltaa oli suhteen alussa pari ekaa vuotta, kunnes se loppui. Nykyään sitä on vain jos riitaa yltyy todella pahaksi, mitä ei enään käy ellemme satu olemaan jossain kahestaan. Mitä käy ehkä kerran vuodessa.. lasten edessä emme riitele. En minä mitään tälläistä toivonut, kun joku sanoi että tein lapset ja sitten lähden.. Minä rakastan lapsiani, aivan hurjasti. Rakastin myös miestäni joskus aivan älyttömästi, nyt en ole pariin vuoteen pystynyt tuntemaan mitään. Häpeää vain.. Kyllä jaksan tässä olla vaikka kuinka kauan jos on pakko, eniten kai pelkään vain mitä minusta jää jäljelle. mutta tajuan myös etten saa olla niin itsekäs. Elämäni on nyt lapset, ja ne jaksan ja haluan hoitaa.. minulla on opetettavaa ja nauran heidän kanssa paljon. Sillon olen mieleltä rauhassa.. Olin todella nuori kun tapasin miehen, juuri muuttanut omaan asuntoon enkä ajatellut sen pidemmälle tai ollut kovin tietoinen millaisen miehen haluaisin. On minulla erittäin läheisiä ihmisiä keille voisin puhua ja joskus jotain pientä olen sanonutkin.. kaikilla on kuitenkin omia murheita ja minä olen aina ajatellut että itse pärjään kuitenkin joten enemmin autan muita kuin valitan omista asioistani.
Kiitoksia teille kuitenkin.. oli ihan "virkistävää" kirjoittaa näin nimettömänä. Taidan nyt alkavalla viikolla soittaa itselleni jonkun ajan jostain että pääsen keskustelemaan jonkun asiantuntijan kanssa.. kaipaan kuitenkin sitä että voin puhua, helpompaa se on tuntemattoman kanssa.