Onko nuoruuden huuma kuollut...?

nuoruuden huuma? Mitä se on? Jotain järjetöntä kohellustako, josta päivittäin uutisia luemme ja kuulemme?
Vai se pullosta hankittu huuma?
Kaikenlaiset vistit sun muut tyhjät kohellukset ovat vain Sinun lompakkosi tyhjennykseksi kehiteltyä turhaa kohellusta. Minä tyhjennän lömpakkoni muualle, jos sinne elämän pakollisten jälkeen jotain jää. Ja onhan tuonne viime vuosikymmeninä jotain hippuja jäänytkin. Ennen meni kaikki omaan elämiseen ja perheellisten luksuselämään, kun oli vain vanhanpojan verot, toisilla aravat ja kaikki muut avustukset, joilla leveästi elivät meidän yksinäisten työn tuloksilla. Kai se heillä sitä huumaa sitten oli sellainen elämä. Meillä alivuokralaisilla oli vähän toisin. Vaikka perheelliset huumassaan aina ja kaikkialla muistivat pilkkata meitä vähempiosaisia ja kadehtia meitä asioista, joita meillä ei edes koskaan ollut.
Vai oliko se huuma sitä, että kun ulkomaille työmakalle mentiin, niin linja-autaseman jäähyväiskyyneleet silmissä jo linja-autossa uudet parit oli löydettu ennekuin auto edes lähti liikkeelle? Tiivis yhteistyö sitten jatkuikin matkan ajan ja lapsen isä olikin seuralaisen eikä aviomiehen näköinen... Me vanhatpojat saimme vain seurata sivusta, millaista sen elämän kaiketi piti olla. Ja sivusta saamme edelleenkin seurata muiden elämää yksin oman kämppämme ympäristössä. Tuo perheellisten jatkuva pilkka ja avoimesti pahantahtoiset neuvot kylll loppui jo iinä vaiheessa, kun epäonnistunut avioliitti alkoi ja alkoi taas lievemmässä muodossa eron tultua.
Nyt vanhana sitä huumaa ei löydy pullostakaan. Alkoholi ei aiheuta edes krapulaa, joten se siitäkin nuoruuden huumasta.

mar44u kirjoitti:

nuoruuden huuma? Mitä se on? Jotain järjetöntä kohellustako, josta päivittäin uutisia luemme ja kuulemme?
Vai se pullosta hankittu huuma?
Kaikenlaiset vistit sun muut tyhjät kohellukset ovat vain Sinun lompakkosi tyhjennykseksi kehiteltyä turhaa kohellusta. Minä tyhjennän lömpakkoni muualle, jos sinne elämän pakollisten jälkeen jotain jää. Ja onhan tuonne viime vuosikymmeninä jotain hippuja jäänytkin. Ennen meni kaikki omaan elämiseen ja perheellisten luksuselämään, kun oli vain vanhanpojan verot, toisilla aravat ja kaikki muut avustukset, joilla leveästi elivät meidän yksinäisten työn tuloksilla. Kai se heillä sitä huumaa sitten oli sellainen elämä. Meillä alivuokralaisilla oli vähän toisin. Vaikka perheelliset huumassaan aina ja kaikkialla muistivat pilkkata meitä vähempiosaisia ja kadehtia meitä asioista, joita meillä ei edes koskaan ollut.
Vai oliko se huuma sitä, että kun ulkomaille työmakalle mentiin, niin linja-autaseman jäähyväiskyyneleet silmissä jo linja-autossa uudet parit oli löydettu ennekuin auto edes lähti liikkeelle? Tiivis yhteistyö sitten jatkuikin matkan ajan ja lapsen isä olikin seuralaisen eikä aviomiehen näköinen... Me vanhatpojat saimme vain seurata sivusta, millaista sen elämän kaiketi piti olla. Ja sivusta saamme edelleenkin seurata muiden elämää yksin oman kämppämme ympäristössä. Tuo perheellisten jatkuva pilkka ja avoimesti pahantahtoiset neuvot kylll loppui jo iinä vaiheessa, kun epäonnistunut avioliitti alkoi ja alkoi taas lievemmässä muodossa eron tultua.
Nyt vanhana sitä huumaa ei löydy pullostakaan. Alkoholi ei aiheuta edes krapulaa, joten se siitäkin nuoruuden huumasta.

Etkö ole nuori ollut? Siitäkö tuo katkeruus? Ei kaikki riemu ja elämänilo ole hömppää, kaupallista tai pullosta kotoisin. Ihan oikeatakin hauskaa löytyy.

Ja kyllä twist "vanhaltakin" vielä onnistuu. Ehkei aivan niin sulokkaasti kuin ennen, mutta onnistuu kuitenkin.

Aurinkoa ja hymyä päivääsi :)

KristaTee kirjoitti:

Etkö ole nuori ollut? Siitäkö tuo katkeruus? Ei kaikki riemu ja elämänilo ole hömppää, kaupallista tai pullosta kotoisin. Ihan oikeatakin hauskaa löytyy.

Ja kyllä twist "vanhaltakin" vielä onnistuu. Ehkei aivan niin sulokkaasti kuin ennen, mutta onnistuu kuitenkin.

Aurinkoa ja hymyä päivääsi :)

minäkin joskus nuori.
Kun koko päivän ahkerasti töitä tein ja kaikki palkkarahat meni "saikkaan ja vanikkaan" ja töitten jälkeen ei jaksanut muuta kuin odottaa seuraavaa samanlaista päivää, niin mitä huumaa siinä oli?
Vielä nuorempana oli koulu ja koulutehtävät eikä pennin hyrrää mihinkään humputteluun. Me kaikki kun ei olla jostain syystä synnytty kultalusikka suussa...

Saattaa tullakin aurinkoinen päivä. Vaan mistä sitä hymyä, se onkin jo vaikeampi kysymys. Ivallisestikaan ei nykyään kukaan vastaantulijalle hymyile.

mar44u kirjoitti:

nuoruuden huuma? Mitä se on? Jotain järjetöntä kohellustako, josta päivittäin uutisia luemme ja kuulemme?
Vai se pullosta hankittu huuma?
Kaikenlaiset vistit sun muut tyhjät kohellukset ovat vain Sinun lompakkosi tyhjennykseksi kehiteltyä turhaa kohellusta. Minä tyhjennän lömpakkoni muualle, jos sinne elämän pakollisten jälkeen jotain jää. Ja onhan tuonne viime vuosikymmeninä jotain hippuja jäänytkin. Ennen meni kaikki omaan elämiseen ja perheellisten luksuselämään, kun oli vain vanhanpojan verot, toisilla aravat ja kaikki muut avustukset, joilla leveästi elivät meidän yksinäisten työn tuloksilla. Kai se heillä sitä huumaa sitten oli sellainen elämä. Meillä alivuokralaisilla oli vähän toisin. Vaikka perheelliset huumassaan aina ja kaikkialla muistivat pilkkata meitä vähempiosaisia ja kadehtia meitä asioista, joita meillä ei edes koskaan ollut.
Vai oliko se huuma sitä, että kun ulkomaille työmakalle mentiin, niin linja-autaseman jäähyväiskyyneleet silmissä jo linja-autossa uudet parit oli löydettu ennekuin auto edes lähti liikkeelle? Tiivis yhteistyö sitten jatkuikin matkan ajan ja lapsen isä olikin seuralaisen eikä aviomiehen näköinen... Me vanhatpojat saimme vain seurata sivusta, millaista sen elämän kaiketi piti olla. Ja sivusta saamme edelleenkin seurata muiden elämää yksin oman kämppämme ympäristössä. Tuo perheellisten jatkuva pilkka ja avoimesti pahantahtoiset neuvot kylll loppui jo iinä vaiheessa, kun epäonnistunut avioliitti alkoi ja alkoi taas lievemmässä muodossa eron tultua.
Nyt vanhana sitä huumaa ei löydy pullostakaan. Alkoholi ei aiheuta edes krapulaa, joten se siitäkin nuoruuden huumasta.

onko elämä tullut elettyä hukkaan kun noin pitää katua mennyttä aikaa.
Kyllä pitäs osata nauttia jokaisesta päivästä jonka saamme ja iloita siitä että vois sanoa et päivääkään en vaihtaisi pois.
Kyllä vielä sambat sun muut käy laatuun kun pyörähtämään lähtee.

mar44u kirjoitti:

minäkin joskus nuori.
Kun koko päivän ahkerasti töitä tein ja kaikki palkkarahat meni "saikkaan ja vanikkaan" ja töitten jälkeen ei jaksanut muuta kuin odottaa seuraavaa samanlaista päivää, niin mitä huumaa siinä oli?
Vielä nuorempana oli koulu ja koulutehtävät eikä pennin hyrrää mihinkään humputteluun. Me kaikki kun ei olla jostain syystä synnytty kultalusikka suussa...

Saattaa tullakin aurinkoinen päivä. Vaan mistä sitä hymyä, se onkin jo vaikeampi kysymys. Ivallisestikaan ei nykyään kukaan vastaantulijalle hymyile.

ollut katkeruutta vaan elettyä elämää.

Oletko elänyt elämäsi silmät kiinni jos et ole itse kaikkea tuota ympärilläsi nähnyt? Vai se oma huumasiko se esti huomaamasta, mitä ympärilläsi tapahtui ja miten muut elivät?

Roope63 kirjoitti:

onko elämä tullut elettyä hukkaan kun noin pitää katua mennyttä aikaa.
Kyllä pitäs osata nauttia jokaisesta päivästä jonka saamme ja iloita siitä että vois sanoa et päivääkään en vaihtaisi pois.
Kyllä vielä sambat sun muut käy laatuun kun pyörähtämään lähtee.

mitään kadu, ei siitä mitään hyötyä ole. Tekemäni virheetkään eivät muuksi muutu kaduin tai en.
Melkoisen hukkaan tämä elämä kieltämättä on mennyt jos sitä alkaa pohtimaan. En koe siitä paljonkaan hyvää saaneeni; olisiko pitänyt? Kieltämättä osa omaa tyhmyyttäni, mutta kun on lusikalla annettu, niin paha siitä on kauhalla ottaa.

mar44u kirjoitti:

mitään kadu, ei siitä mitään hyötyä ole. Tekemäni virheetkään eivät muuksi muutu kaduin tai en.
Melkoisen hukkaan tämä elämä kieltämättä on mennyt jos sitä alkaa pohtimaan. En koe siitä paljonkaan hyvää saaneeni; olisiko pitänyt? Kieltämättä osa omaa tyhmyyttäni, mutta kun on lusikalla annettu, niin paha siitä on kauhalla ottaa.

Sinut noin katkeraksi on kasvattanut? Paljon työtä minunkin elämääni on mahtunut, myös taloudellista niukkuutta. Voin kiittää äitiäni(nyt 100 v, jos eläisi)siitä elämänmyönteisyydestä, joka minulla on. Hänellä oli tosi rankkaa, mutta säilytti iloisuutensa, kunnes uupui kokonaan. Avustin paljon häntä ja oikeastaan suuri ilon lähde on toisten ihmisten auttaminen. Oikeastaan elin todellista nuoruutta huveineen ym. vasta yli 25-vuotiaana, jolloin tapasin tulevan mieheni. Meille suomalaisille pitäisi ehkä koulussa opettaa, miten elämästä nautitaan terveesti. Monelle kaikenlainen puurtaminen on ainoa elämän sisältö. Kanssaihmisethän ovat elämän suola ja sokeri.

mar44u kirjoitti:

minäkin joskus nuori.
Kun koko päivän ahkerasti töitä tein ja kaikki palkkarahat meni "saikkaan ja vanikkaan" ja töitten jälkeen ei jaksanut muuta kuin odottaa seuraavaa samanlaista päivää, niin mitä huumaa siinä oli?
Vielä nuorempana oli koulu ja koulutehtävät eikä pennin hyrrää mihinkään humputteluun. Me kaikki kun ei olla jostain syystä synnytty kultalusikka suussa...

Saattaa tullakin aurinkoinen päivä. Vaan mistä sitä hymyä, se onkin jo vaikeampi kysymys. Ivallisestikaan ei nykyään kukaan vastaantulijalle hymyile.

kuule aina rahaa vaadi. Ei niitä kulta-/hopealusikoita minullakaan ympärilläni ollut saatikka sitten suussa. Elämäniloa kuitenkin oli, jokainen päivä oli (ja on) uusi. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää. Joskus sitä joutuu hakemaan, mutta aina se löytyy.

Ja hymy on sellainen juttu, että vedät suupielet ylöspäin ja nautit siitä, että olet olemassa.

Yksi elämä meille on annettu ja kannattaa ainakin yrittää löytää siitä jotain hyvää.

mar44u kirjoitti:

ollut katkeruutta vaan elettyä elämää.

Oletko elänyt elämäsi silmät kiinni jos et ole itse kaikkea tuota ympärilläsi nähnyt? Vai se oma huumasiko se esti huomaamasta, mitä ympärilläsi tapahtui ja miten muut elivät?

sitten tähänkin, en sitä äsken huomannut.

Kyllä minulla silmät auki on, varsin hyvin tiedän, ettei kaikilla mene hyvin. Edes lähipiirissäni. Mutta kaikki he kuitenkin katsovat eteenpäin vakaasti uskoen, että edessä on parempaa. Eihän kukaan voi jaksaa elää pelkässä synkkyydessä, eihän?

Mikähän tuo huuma on?

1943 kirjoitti:

Sinut noin katkeraksi on kasvattanut? Paljon työtä minunkin elämääni on mahtunut, myös taloudellista niukkuutta. Voin kiittää äitiäni(nyt 100 v, jos eläisi)siitä elämänmyönteisyydestä, joka minulla on. Hänellä oli tosi rankkaa, mutta säilytti iloisuutensa, kunnes uupui kokonaan. Avustin paljon häntä ja oikeastaan suuri ilon lähde on toisten ihmisten auttaminen. Oikeastaan elin todellista nuoruutta huveineen ym. vasta yli 25-vuotiaana, jolloin tapasin tulevan mieheni. Meille suomalaisille pitäisi ehkä koulussa opettaa, miten elämästä nautitaan terveesti. Monelle kaikenlainen puurtaminen on ainoa elämän sisältö. Kanssaihmisethän ovat elämän suola ja sokeri.

ihmettelen kovasti että miksi pitää taakse jääneelle elämälle olla noin katkera eikö tulevaisuus ole paljon tärkenpää.Jos itse alkaisin katsomaan taakse päin niin siinä olis aihetta olla katkera.koska en ole koskaan nähnyt piolookisia vanhenpia minä olen kasvanut kasvatti kodissa ja se oliihan hyvä koti vaikkakin usein huomautettiin että et ole oma.ja varsin kylän akkojen mielestä tousta ei tule kunnon miestä.Olen ollut oma tahtoinen ja päättäväinen en jäänyt murehtimaan lapsuuttani vaan lähdin rippikoulun jälkee kaupunkiin ja sain heti töitä hyvan urheilun vuoksi mutta se kaupunki elämä vei mukanaan tuli yöjuoksut.mutta työni tein sitten armeijan jälkeen tie vei Ruotsiin ja seillä perustin perheen olin siellä yli 20vuotta voin sanoa että lapsuutta lukuun ottamatta olen oiken tyytyväinen tähän mennessä elettyy elämään joten aina pitää katsoa eteen päin

Sitruuna tuolle Sitroenille paremmin sopisi nimimerkiksi,kun niin hapanta tekstiä päästeli tulemaan.On kait hänelläkin joskus joku onnen hetkikin ollut.Ei kait kenenkään elämä noin raskasta voi olla.

lavi kirjoitti:

Sitruuna tuolle Sitroenille paremmin sopisi nimimerkiksi,kun niin hapanta tekstiä päästeli tulemaan.On kait hänelläkin joskus joku onnen hetkikin ollut.Ei kait kenenkään elämä noin raskasta voi olla.

onnen hetkiä?
Mitä ne ovat?
En minä ainakaan niistä mitään tiedä.
Ei niitä kaikilla ole. Onko se liian vaikeaa ymmärtää? Kovin ovat vähäisiä sinunkin elämänkokemuksesi, jos et tätäkään tiedä.

lavi kirjoitti:

Sitruuna tuolle Sitroenille paremmin sopisi nimimerkiksi,kun niin hapanta tekstiä päästeli tulemaan.On kait hänelläkin joskus joku onnen hetkikin ollut.Ei kait kenenkään elämä noin raskasta voi olla.

toistemme seurasta, niin lupasimme uuden heilani kanssa toisillemme tässä taannoin. Olimme kaksi yksinäistä ja sitten alkoi tapahtua.Ihan kuten nuorena. Eiköhän niin voi sattua Citroenille, kun voi Volvolle ja Corollallekin. Vai pitääkö vaihtaa merkkiä? Eikö kannattaisi ainakin kokeilla.