Luokanvalvojuus

Lämmin kiitos asiallisesta ja rohkaisevasta vastauksestasi "aineenope". :) Hyvää alkavaa kouluvuotta!

Poissaolojen valvonta on tärkeää. Se on yksi työkalu, jolla pysyt oppilaiden arjessa mukana. Älä pidä sitä kuitenkaan tärkeimpänä työnäsi. Itse painotan luokanvalvojan työssä läsnäolevana aikuisena olemista. Edellisen kirjoittajan viesti painotti opettajan näkökulmaa. Minä painottaisin oppilaan näkökulmaa, sillä se on sinun työtehtäväsi - olla oppilaiden tarpeita varten.

Tuohon oppilaiden arjessa olemiseen riittää se, että luot heille tunnelman siitä, että välität siitä mitä heille kuuluu. Onko koulun alku uudessa systeemissä lähtenyt hyvin liikkeelle? Onko heillä jokin huoli, josta he eivät tiedä kenelle puhuisivat? Tietävätkö he varmasti, miten menetellä erilaisissa pulmatilanteissa? Näillä kysymyksillä luot tunnelmaa, joka estää poissaoloja ja kannustaa kertomaan pulmallisista jutuista ennenkuin ne kärjistyvät niin suuriksi, että nuoren mielessä ei ole muuta poispääsyä kuin poisjääminen.

Mielestäni luokanvalvojalla on suuri merkitys luokkahengen luomisessa ja ylläpitämisessä. Yhteisyyden luominen on yksi aikuisen tehtävä, ei sitä voi jättää nuorten tehtäväksi. Mitkä ovat parhaimmat keinot siihen - sen pitäisi kuulua jokaisen pätevän aineenopettajan keinovalikoimaan ja jos ei kuulu, niin sitten kyky ottaa selvää. Kysyvä ei eksy tieltä.

Tuo luokanopettajien pieni piikittely ei ehkä ollut kaikkein asiallisin kommentti. Luokanopettajien työtäkin kohtaan voi olla solidaarinen. Jokainen oppilas nostaa meissä tunteita, samoin jokainen opettaja oppilaassa. Aineenopetajajärjestelmä voi olla jollekin oppilaalle tarpeellinen uusi alku, mutta kyllä luokanopettajilla on myös hyvin hyödyllistä tietoa välittettävänään oppilaista. Toisenlainen koulujärjestelmä (eli alakoulun ja yläkoulun eroavaisuudet) kyllä kirvoittavat oppilaista toisenlaista käytöstäkin esille ja kun tuo murrosikäkin vielä alkaa paukkumaan päälle, niin oppilaat voivat olla hyvinkin erilaisia entisen luokanopettajansa tunneilla kuin sitten yläkoulussa - sekä hyvässä että pahassa.

Itse siis painotan nuoren näkökulman huomaamista sen sijaan, että järjestäsi työnsä niin että itse pääse helpoimmalla. Töissähän me olemme ja jokainen oppilas ja luokka on omanlaisensa. Älä pelästy oppilaiden voimakkaitakin tunteita tai tapoja niiden ilmaisemiseen. Kuuntele ja pyri näkemään heidän näkökulmansa ja suhtaudu siihen sitten aikuisesti.

kommentti kirjoitti:

Poissaolojen valvonta on tärkeää. Se on yksi työkalu, jolla pysyt oppilaiden arjessa mukana. Älä pidä sitä kuitenkaan tärkeimpänä työnäsi. Itse painotan luokanvalvojan työssä läsnäolevana aikuisena olemista. Edellisen kirjoittajan viesti painotti opettajan näkökulmaa. Minä painottaisin oppilaan näkökulmaa, sillä se on sinun työtehtäväsi - olla oppilaiden tarpeita varten.

Tuohon oppilaiden arjessa olemiseen riittää se, että luot heille tunnelman siitä, että välität siitä mitä heille kuuluu. Onko koulun alku uudessa systeemissä lähtenyt hyvin liikkeelle? Onko heillä jokin huoli, josta he eivät tiedä kenelle puhuisivat? Tietävätkö he varmasti, miten menetellä erilaisissa pulmatilanteissa? Näillä kysymyksillä luot tunnelmaa, joka estää poissaoloja ja kannustaa kertomaan pulmallisista jutuista ennenkuin ne kärjistyvät niin suuriksi, että nuoren mielessä ei ole muuta poispääsyä kuin poisjääminen.

Mielestäni luokanvalvojalla on suuri merkitys luokkahengen luomisessa ja ylläpitämisessä. Yhteisyyden luominen on yksi aikuisen tehtävä, ei sitä voi jättää nuorten tehtäväksi. Mitkä ovat parhaimmat keinot siihen - sen pitäisi kuulua jokaisen pätevän aineenopettajan keinovalikoimaan ja jos ei kuulu, niin sitten kyky ottaa selvää. Kysyvä ei eksy tieltä.

Tuo luokanopettajien pieni piikittely ei ehkä ollut kaikkein asiallisin kommentti. Luokanopettajien työtäkin kohtaan voi olla solidaarinen. Jokainen oppilas nostaa meissä tunteita, samoin jokainen opettaja oppilaassa. Aineenopetajajärjestelmä voi olla jollekin oppilaalle tarpeellinen uusi alku, mutta kyllä luokanopettajilla on myös hyvin hyödyllistä tietoa välittettävänään oppilaista. Toisenlainen koulujärjestelmä (eli alakoulun ja yläkoulun eroavaisuudet) kyllä kirvoittavat oppilaista toisenlaista käytöstäkin esille ja kun tuo murrosikäkin vielä alkaa paukkumaan päälle, niin oppilaat voivat olla hyvinkin erilaisia entisen luokanopettajansa tunneilla kuin sitten yläkoulussa - sekä hyvässä että pahassa.

Itse siis painotan nuoren näkökulman huomaamista sen sijaan, että järjestäsi työnsä niin että itse pääse helpoimmalla. Töissähän me olemme ja jokainen oppilas ja luokka on omanlaisensa. Älä pelästy oppilaiden voimakkaitakin tunteita tai tapoja niiden ilmaisemiseen. Kuuntele ja pyri näkemään heidän näkökulmansa ja suhtaudu siihen sitten aikuisesti.

Lue lisää

Jos olet yläkoulussa töissä, tiedät varmaan, että osa oppilaista ei näe luokanvalvojaansa edes viikoittain. Näin voi käydä, jos opettaja on esimerkiksi tekstiilityönopettaja, joka opettaa käytännössä vain tyttöjä eikä monia heitäkään ainakaan koko yläastetta. Uskonnonope puolestaan näkee ryhmäänsä tunnin viikossa. Siinä on kuule aika rajalliset mahdollisuudet luoda oppilaisiin luottamuksellisia kahdenvälisiä suhteita ja vaikuttaa ryhmähenkeen! Toki sitä pitää yrittää ja joskus voi onnistuakin, mutta pitää hyväksyä se tosiasia, ettei ehkä pysty paljoon, vaikka haluaisi.

Ihanteesi ovat mitä ihanteellisimmat, eivätkä ne ole kaukana minunkaan ihanteistani. Reaalitodellisuus vaan välillä on ihanteiden tiellä. Omaa jaksamista edistää, jos ei odota itseltään ihmeitä eikä ryhdy tavoittelemaan aivan mahdottomia. Opettajalla on velvollisuus myös itseään kohtaan. Emme tarvitse enää yhtään enempää burn out -lomalaisia! Antakaamme itsellemme ja toisillemme vähän armoa.

Loppu ei ollut piikki luokanopettajille. Se oli ihan kokemuksesta tullut vinkki. On oppilaalle mahdollisuus aloittaa uusi koulu ja mielestäni se pitäisi saada aloittaa puhtaalta pöydältä.

Käytä lv-tunnilla aikaa siihen, että oppilaat tutustuvat toisiinsa. Koulun rutiineja kannattaa aika ajoin kerrata, jos ovat uusien ihmisten parissa uudessa koulurakennuksessa. Korosta omaa vastuuta esim. koulukirjojen ja muiden välineiden suhteen. Selitä, mitä haittaa myöhästely aiheuttaa muille ja myöhästelijälle itselleen. Puutu nimittelyyn heti ja korosta, että ihmistä kutsutaan nimellä. Teetä lapsilla ryhmätehtäviä jotenkin ei-latautuneessa moodissa (ei siis kilpailuna), jotta tottuisivat tekemään töitä erilaisten ihmisten kanssa. Puhu kollegiaalisuudesta ja toisten kunnioittamisesta. Koulussa harjoitellan tulemista toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, ei tarvitse olla kaikkien paras kaveri, mutta rehti kollega.

Kannusta vanhempia viettämään aikaa lastensa kanssa, seiskat voivat esittää olevansa pystyviä ja usein ovatkin taitavia, mutta parhaiten lapsen ajatuksiin pääsee kiinni juttelemalla. Vanhemmille voi puhua myös nukkumaanmenoajoista, teinit tarvitsevat enemmän unta kuin yleensä saavat. Muita keskustelunaiheita voi ammentaa esim. Stakesin kouluterveyskyselystä (päihteet, tunteet ym.)