Niinkö luulinkin.
Olevani jotakin.
Kuin kukka kaunein.
Ajatus hennoin.
Mieleisesi.
Niinkuin sinäkin.
Tunne huuhtouttu.
Vaiko vain unhoittunut.
Roskaksi, muruseksi.
Jotka.
Nekin lakaistaa.
Pois piiloon pöydältä.
Pois näkyvistä.
Vaiko tunnen vain niin.
Et olen hyljätty.
Roskaksi muutunut.
Kuitenkin.
Jokaisena aamuna ajatuksissani.
Olen luonasi.
Kuinka.
Sen aika kertokoon.
Odotuksena lattialla.
Taiko likasangossa.
Olen kuitenkin olemassa.
Olevani jotakin.
Kuin kukka kaunein.
Ajatus hennoin.
Mieleisesi.
Niinkuin sinäkin.
Tunne huuhtouttu.
Vaiko vain unhoittunut.
Roskaksi, muruseksi.
Jotka.
Nekin lakaistaa.
Pois piiloon pöydältä.
Pois näkyvistä.
Vaiko tunnen vain niin.
Et olen hyljätty.
Roskaksi muutunut.
Kuitenkin.
Jokaisena aamuna ajatuksissani.
Olen luonasi.
Kuinka.
Sen aika kertokoon.
Odotuksena lattialla.
Taiko likasangossa.
Olen kuitenkin olemassa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
miten saatoit kuvitella jonkun silmissä olevasi kaunein kukka... Vai onko se sisimpäsi niin upea?
Kirjoituksista saa aika omituisen kuvan siitä sisimmästäkin.
Mielenkiintoista, että voit laittaa itsesi likasankoon. Olet siis aika likainen...
toisen ulkonäköä ja runoa! Ei ole kovinkaan fiksua ja järkevää käyttäytymistä ja vielä todella törkeää!!!!
Kuvassahan on kaunis nainen ja varmasti jonkun kaunein kukka!! Runo oli hyvä, vaikka muutama kirjoitusvirhe hieman häiritsi lukemista!
Mar:n kuva on ihan eri, hei!
Näkisittepä vaan!!!
Sillä on taas se lukihäiriö, jää noit konsonantit poies.
Mut kun omaa kuvaa peilistä kattoo, niin ei tule mieleenkään luulla, että joku sen kuvan näköisen kanssa olisi, ulkonäön perusteella. Sen verran realiteetteja rakastan, että luulot ovat karisseet omasta ulkoisesta viehätysvoimasta. Siitä, onko sitä viehätystä sisäpuolella, ollaan vissiin eri mieltä:)
Mut kun tunnen Mar:n, niin tiedän, ettei ole oma kuvansa! Runo on vain yksi runo, muitakin täällä on tiuhaan ollut. Jotkut pitävät, jotkut eivät. Tyylejä on niin monia.
Kuvan naisen kauneus on katsojan silmissä. Kuten oikeassa elämässäkin.
Lähinnä herättää hilpeyttä koko MaR.
vähän ihmettelevän käyttämien sunnuntaiaamuaivojen kapasiteettia.
Runo kertoo ihmissuhteessa pettyneen nuoren naisen mielialasta. Hän ei varmasti ole ainoa, jonka mieli on tällaisessa tilanteessa miinuslukemilla.
Ehkä parin viikon kypsyttely olisi ollut paikallaan, sanonnan muotoilu olisi voinut muuttua muttei runon henki.
Olen oikea ilveilijä.
Sanaseppokin koitan olla.
Mut konsonantit,,,,hmmmm.
Ne aina jää.
Mut onneksi.
Osaa oikein lukea tään.
Olen todellinen murunen.
Mut kullanmuru.
Kai tiedätkin sen.
Väänsin vain ajatuksissain.
Et voisihan sen negatiivian.
Ottaa joskus mukaan.
Kun aina ei mene kuin toivotaan.
Voi miten ylpeänä luen nyt.
Kun runossa olin myrtynyt.
Kuva ei kaunista kasvoja.
Mut sydän on kauneutta puolillaan.
Rakastan.
Rakasta sinäkin.
Ja silmät kiinni kuvaanikin.
Teen aina virheitä.
En koskaan korjaa niitä.
Koska runo on sponttaani ajatus.
Uniikki tuote ja harrastus.
Kirjoitan suoraan ajatukseni.
Senhatkisen tilani.
Sieluni laulun.
Sydämeni oopperan.
Mut hymyillään.
Se jatkaa elämää.
Olet minulle olethan
ette sitten keljuile enää..Onko selvä?
et tuntisit Margiitan.Minä tunnen ja todistan että kyllä kuvassa on hän ihan itse ja kuva on vielä ihan hiljan otettukkin.Hän ystävä ja nainen sieltä parhaasta päästä.Ei esitä mitään muutakuin on ihan omana itsenään.Hassua kerrakseen et te muutamat jaksatte jauhaa ettei kuva profiilissa olisi gitan omakuva...sanon vielä kerran ..et kuva on Margiitan omakuva ihan taatusti.Eli esittää Margittaa aikuista naista.Pöytälaatikko runoilijaa ystävää niin suurenmoista ettei vertaista löydy.
Voi sinua kala-tyttöä.
Sinä se olen maailman kaunein.
Sydämeltäsi.
Sielultasi kultaa.
Ystävä hädässä.
Ystävä ilossa.
Adjektiivit loppuu.
En jatka.
Jätän varastoon.
Mut olen todella.
Se yksi ja ainoa.
Margitta.
Hymyä silmiisi ystäväni.
Tuuli kirjoitaa sen puihin.
Vesi maahan piirtää.
Tähdet ilmoitaa sen toisin.
Kuuta kun katsotaan.
Olen, olen, olen.
Kun syksy taas saapuu.
Muuttolinnut lentää.
Mut paluupostissa.
Sydän helähtää.