Aina hässäkkää ja lisää samaa!

Olin junalla matkalla Helsingistä Turkuun. Näin konduktöörin tulevan kohti ja tarkistelevan lippuja. Ja matkaliput olkaa hyvä. Kohdallani hän pysähtyi ja sanoi saman. Sanoin ettei minulla ole lippua. Miksi et ostanut? En vain ostanut. Lähdetäänpä tänne selvittämään asiaa, konduktöörivaunuun. Sinne tuli toinenkin konnari ja junassa olleet kaksi poliisia.
En puhunut mitään ja kuulultuani moraalisaarnan kaivoin matkalipun taskusta. Tuli totaalinen hiljaisuus. Miksi et heti näyttänyt? En tiedä. Nuorempi poliisi meinasi sakkoa, mutta toinen sanoi; ei mitään vaan annan asiasta huomautuksen. Lievin rangaistus mitä koskaan olin saanut, mutta pahempaa oli tulossa.

Turusta laivalla Tukholmaan ja yhteen asumalähiöön, tuttavien luo. Tuo paikka kuitenkin veti hämärämiehiä kuin mikä, sekä seassa myös hämäränaisia. Katselin touhua muutaman päivän ja aloin tottua hulinaan ja pulinaan. Kansalaisuuksia oli monista eri maista, suomalaiset hyvin edustettuna. Tunsin asunnon haltijan, niin pystyin luottamaan oloni turvallisuuteen. Nukahdin iltapäivällä.
Yht´äkkiä kuului valtavaa helinää kun ikkunat särkyivät ja pamaus kun ovi murrettiin. Huone oli täynnä poliiseja kaasunaamarit päällä.

Käteni oli takana raudoissa ennen kuin kerkesin nojatuolista nousta. Nousin kun nostettiin ja siitä hermostuin ja nopeasti pukkasin päällä yhtä poliisimiestä vatsaan. Hän ähkäsi ja kaatui, niin minäkin. Luotiliivit haalareiden alla tekivät päähäni mojovan kuhmun, ja säryn jota kesti kauvan. Koko porukka kärrättiin poliisilaitokselle.
Huonoa tuuria kun taskuistani löydetiin sellaista, joka voitiin kytkeä huomattavasti suurempaan rikokseen eri paikassa. Alkoikin täydellinen eristys ja pitkät kuulustelut. Tuota kesti aikansa ja transportterilla minut kärrättiin kuukausien päästä Kumlaan. Siellä osastolle H. Myöhemmin lievemmälle. Tuo vankila oli poliisien juonima kosto siitä pääpukkauksesta.

Seurasi luovutus Suomeen ja suomalaiseen vankilaan. Vaikka ero oli ruotsalaiseen hygieniassa ja muussa eri tasoa, kotimaa ja koti oli silti aina koti.