onko kellään samaa, että yksinäisyyden mukana on tullut miljoonia pelkotiloja, esimerkiksi turvattomuuden tunne tai että joku haluaa tehdä pahaa itselle. arvottomuuden/alemmuudentunteita? huolehtimista vuosia vanhoista asioista? jos on tuttua niin vastatkaa..
PELOT YKSINÄISYYDEN TAKIA
yksinäinenkin
81030
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...tuttua, mutta ne vähenee sitä mukaan kun kehität sisältöä elämääsi! :)
Kyllä pelottaa olla yksin. Minä en ehkä pelkää sitä, että joku tekisi mulle jotain pahaa, vaan pelot ovat pärjäämiseen liittyviä.
Ennen meillä oli tuikitavallinen ydinperhe kasassa, nyt erosta on jo joitain vuosia. On ollut pakko pärjätä arjen koukeroissa yksin.
Jos huokailen yksinäisyyttäni ääneen, hyvin usein saan kuulla esim. sukulaisiltani että ei missään nimessä kannata ajatellakaan uusia miehiä tai mitään suhdetta, kyllä naisihminen tulee toimeen paremmin yksin. Näin sanovat ne, joilla on puoliso turvallisesti rinnalla kulkemassa.
Kuitenkin he itse tulevat vuodattamaan minulle huoliaan ja pyytämään tukea.
Pelkäisivätkö sitten, että jos uuden kumppanin löytäisin, en olisikaan heidän käytettävissään?
Olo on kokoajan äärimmäisen avuton.
Tuen lapsiani, touhuan topakasti arkemme eteen, mutta sisällä velloo jokin ihmeen pelko ja turvattomuus.
Onko se sitten jotenkin väärin, että myöntää olevansa pelokas ja arka...eikö se juuri ole jotain naisellista?
Kovasti olen koittanut keksiä mielekästä tekemistä että ajatukset olisivat välillä muualla. Sisällä on kuitenkin sellainen kumma tunne joka ei lähde pois vaikka touhuaisin vuorokaudet ympäriinsä.
Varmaan kaikki johtunee siitä, että kun ei ole vakituista työpaikkaa eikä kumppania, sellaiset elämän peruspilarit puuttuvat.
Kumppanin kanssa olisi helpompi selviytyä mistä vain, toinen toistaan tukien.
Terve!
Avartavaa kuulla naisen näkökannasta, samoista asioista, kuin itselläkin. Olen kans eron kokenut, yksin asuen, yksinäisyyteni kanssa. Tukipilareista on kyllä työ ja ystäviä, mutta niin kuin itsekin sanoit, jotain puuttuu. Pelokkuuden ja arkuuden tunnustaminen ei todellakaan ole huono asia, päin vastoin. Naisellisuutta se ei pelkästään ole. Kyllä meillä miehilläkin on se puoli. Kaikki eivät vaan tiedä, että heikkouden tunnustaminen on kuitenkin vahvuutta. Uskaltaa avata itsensä. Sitä kautta alkuun pääsy on mahdollisenpaa. Eihän kirjan lukemisesta mitään tule, jos se vain on pöydällä suljettuna.
Ei muuta kuin kirjoittamaan lisää, niin jaetaan näitä ajatuksia, miehen ja naisen kannalta.
Kirjoittelemisiin
Terve!
Avartavaa kuulla naisen näkökannasta, samoista asioista, kuin itselläkin. Olen kans eron kokenut, yksin asuen, yksinäisyyteni kanssa. Tukipilareista on kyllä työ ja ystäviä, mutta niin kuin itsekin sanoit, jotain puuttuu. Pelokkuuden ja arkuuden tunnustaminen ei todellakaan ole huono asia, päin vastoin. Naisellisuutta se ei pelkästään ole. Kyllä meillä miehilläkin on se puoli. Kaikki eivät vaan tiedä, että heikkouden tunnustaminen on kuitenkin vahvuutta. Uskaltaa avata itsensä. Sitä kautta alkuun pääsy on mahdollisenpaa. Eihän kirjan lukemisesta mitään tule, jos se vain on pöydällä suljettuna.
Ei muuta kuin kirjoittamaan lisää, niin jaetaan näitä ajatuksia, miehen ja naisen kannalta.
Kirjoittelemisiin
Tuntuu että kaikki pilkkaa selän takana, niin tutut kuin tuntemattomatkin.
Yritä vaan olla piittaamataa sellasesta.
on hyvinkin tuttua mut toisinpäin pelot ajoivat yksinäisyyteen.pelko on tunne jota voi hallita kun sitä vähän tutkiija tutustuu sen alkuperään.arvottomuuden tunteesta voisin melkeen tehä kirjan,niin isolta se on TUNTUNUT, niistä selviää,
pelot --> yksinäisyys --> pelot
yksinäisyys --> pelot --> yksinäisyys
Noidankehä, aika ilkeä sellanen. Ite olen yrittäny taistella ihan samojen asioiden kanssa.