Vallankumous syö

Sen verran nyt jokaisesta alkeisoppikirjastakin on luettavissa, että valistusajalla individualismi ja liberalismi olivat vallankumousliikettä, joka suuntautui nimenomaan synnynnäisiä erioikeuksia omaavaa yläluokkaa vastaan.

Liberalismi oli siis syntyessään vasemmistolaisuutta. Se oli porvariston tekemä vallankumous aateliston ja papiston erioikeuksien lopettamiseksi.

Vallankumoukselliset kutsuivat toisiaan "kansalaisiksi". Tästä meni sitten pitkä matka siihen että sosialistit kutsuivat toisiaan "tovereiksi".

Mutta olennainen opetus on: asiat muuttuvat matkan varrella. Aatteet syntyvät, kasvavat ja kuolevat. Sosialismi on kuollut. Myös liberalismi vetelee viimeisiään.

Tulevassa maailmassa näitä nykyisiä poliittisia jakoja ei enää ole. Ongelmana siellä on nykyinen rahatalous, joka täytyisi jotenkin järjestää uudelle toimivammalle pohjalle.

Nykyisin rahaan liittyy historiallisesti uskonnon peruja oleva kaikkivoipaisuuskuvitelma, joka merkitsee että (liberalistisen?) vapauden vallitessa raha toimii ihmisten päiden yläpuolella eikä enää palvele ihmisiä eikä yhteisöjä.

historiassa kirjoitti:

Sen verran nyt jokaisesta alkeisoppikirjastakin on luettavissa, että valistusajalla individualismi ja liberalismi olivat vallankumousliikettä, joka suuntautui nimenomaan synnynnäisiä erioikeuksia omaavaa yläluokkaa vastaan.

Liberalismi oli siis syntyessään vasemmistolaisuutta. Se oli porvariston tekemä vallankumous aateliston ja papiston erioikeuksien lopettamiseksi.

Vallankumoukselliset kutsuivat toisiaan "kansalaisiksi". Tästä meni sitten pitkä matka siihen että sosialistit kutsuivat toisiaan "tovereiksi".

Mutta olennainen opetus on: asiat muuttuvat matkan varrella. Aatteet syntyvät, kasvavat ja kuolevat. Sosialismi on kuollut. Myös liberalismi vetelee viimeisiään.

Tulevassa maailmassa näitä nykyisiä poliittisia jakoja ei enää ole. Ongelmana siellä on nykyinen rahatalous, joka täytyisi jotenkin järjestää uudelle toimivammalle pohjalle.

Nykyisin rahaan liittyy historiallisesti uskonnon peruja oleva kaikkivoipaisuuskuvitelma, joka merkitsee että (liberalistisen?) vapauden vallitessa raha toimii ihmisten päiden yläpuolella eikä enää palvele ihmisiä eikä yhteisöjä.

Lue lisää

Vaikka liberalin ajattelun perinteet ulottuvat antiikin Kreikkaan saakka ( Perikles, Epikuros ), niin ensimmäisen varsinainen liberaali oli John Locke (1632–1704), joka kehitti luonnonoikeuden käsitteen, ja sen perusteella negatiiviseen vapauteen perustuvan hallintoihanteen. Lisäksi Locke kehitti yksityisomaisuuden teoria ja siihen perustuvan yhteiskuntajärjestyksen. Locke vastusti autoritarismia ja sekularismia, ja piti demokratiaa enemmistön tyranniana. Nämä asiat ovat olleet ja ovat edelleenkin keskeisimpiä asioita liberalismissa.

Valistusaika alkoi Locken jälkeen 1700-luvun jälkipuoliskolla, mutta Locken kirjoituksilla oli erittäin vahva vaikutus siihen.

Liberalismi vastustaa edelleenkin synnynnäisiä etu- ja erioikeuksia.

Kuten edelläolevista voi päätellä, niin liberalismi on ollut syntymästään alkaen liberalismia eikä ole muuttunut aikojen saatossa.

Ennen valistusaikaa ja sen aikana vaikutti monia muitakin liberaaleja ajattelijoita ( mm. David Hume (1711–1776), Adam Smithiä (1723–1790),
David Ricardo (1772–1823), Jeremy Bentham (1748–1832), Mary Wollstonecraft (1759–1797) ). Keskeiset taloustieteen teoriat ovat peräisn noilta filosofeilta. Lisäksi Liberaalin liikkeen ansiosta Ranskassa syntyi vallan kolmijako-oppi.

Ranskan vallankumouksessa jossain määrin (huom!)liberaalit girondistit ja vasemmistolainen vuoripuolue olivat liittolaisia. Liittouma ei tosin kestänyt kauaa, vasemmistolaisten ottaessa vallan kokonaan itselleen. Mikä tässä on oleellista, niin liittoutuminen vasemmistolaisten kanssa ei tee liberaaleista vasemmistolaisia.

Liberalismissa vapaus toisten pakkovallasta ja väkivallasta on pääasia. Se palvelee ihmistä. Sitä paisi rahalla ei ole tahoa. Se ei toimi itsestään minkään yläpuolella. Raha on vain vaihdon väline.

libertaari kirjoitti:

Vaikka liberalin ajattelun perinteet ulottuvat antiikin Kreikkaan saakka ( Perikles, Epikuros ), niin ensimmäisen varsinainen liberaali oli John Locke (1632–1704), joka kehitti luonnonoikeuden käsitteen, ja sen perusteella negatiiviseen vapauteen perustuvan hallintoihanteen. Lisäksi Locke kehitti yksityisomaisuuden teoria ja siihen perustuvan yhteiskuntajärjestyksen. Locke vastusti autoritarismia ja sekularismia, ja piti demokratiaa enemmistön tyranniana. Nämä asiat ovat olleet ja ovat edelleenkin keskeisimpiä asioita liberalismissa.

Valistusaika alkoi Locken jälkeen 1700-luvun jälkipuoliskolla, mutta Locken kirjoituksilla oli erittäin vahva vaikutus siihen.

Liberalismi vastustaa edelleenkin synnynnäisiä etu- ja erioikeuksia.

Kuten edelläolevista voi päätellä, niin liberalismi on ollut syntymästään alkaen liberalismia eikä ole muuttunut aikojen saatossa.

Ennen valistusaikaa ja sen aikana vaikutti monia muitakin liberaaleja ajattelijoita ( mm. David Hume (1711–1776), Adam Smithiä (1723–1790),
David Ricardo (1772–1823), Jeremy Bentham (1748–1832), Mary Wollstonecraft (1759–1797) ). Keskeiset taloustieteen teoriat ovat peräisn noilta filosofeilta. Lisäksi Liberaalin liikkeen ansiosta Ranskassa syntyi vallan kolmijako-oppi.

Ranskan vallankumouksessa jossain määrin (huom!)liberaalit girondistit ja vasemmistolainen vuoripuolue olivat liittolaisia. Liittouma ei tosin kestänyt kauaa, vasemmistolaisten ottaessa vallan kokonaan itselleen. Mikä tässä on oleellista, niin liittoutuminen vasemmistolaisten kanssa ei tee liberaaleista vasemmistolaisia.

Liberalismissa vapaus toisten pakkovallasta ja väkivallasta on pääasia. Se palvelee ihmistä. Sitä paisi rahalla ei ole tahoa. Se ei toimi itsestään minkään yläpuolella. Raha on vain vaihdon väline.

Lue lisää

Käsitys että sellaiset ajatteluklaadut kuin demokratia tai liberalismi olisivat olleet olemassa jo antiikin maailmassa, on yksinkertaisesti harhaa. Siinä mielessä jossa me nyt elävät ihmiset nuo ajattelutavat koemme, ne ovat suoraa tuotetta tietyistä eurooppalaisen uden ajan ajatus- tai aatekehityksestä, kartesiolaisista dualismeista ja individualismista.

Siinä ei ole mitään pahaa, että Locke mainitaan tämän historian nimenä. Mutta siinä tapahtuu erehdys, jos kuvitellaan että kyseessä on ollut opillinen argumentaatio, joka on kehittynyt sarjana toinen toisiinsa vaikuttaneiden ajattelijoiden väitteitä ja todistuksia. Kyseessä ovat ajattelulaadut, eivät opillisten nimikkeiden piirissä käsiteltävät ismit.

Aatehistoria ei ole joukko toisiaan seuraavia perättäisiä ismejä. Aatehistorian pohjavirrat kulkevat paljon syvemmällä kuin opilliset julistukset. Näin on myös liberalismin laita.

Valitettavasti aatehistoriallinen käymistila on vienyt monet suuret opit hautaan. Talousteoria on siitä merkillinen, että sen lähtökohdat valistusajalla eivät tavoittaneet mitään luonnontieteille ominaisia ja empiirisen tiedon mahdollistavia kriteereitä. Taloustiede muodostui keskiaikaiselle ptolemaiolaiselle kannalle, jossa taloudelliset realiteetit asettuvat talousmaailman keskipisteeksi jääneen yksittäisen toimijan näkökulmaan. Liberalismi oli siis jo syntyessään aikansa elänyt oppi.

Varsinaisesti liberalismisyta on kuitenkin tullut vaarallista vasta kun se on historiallisessa mielessä täydellistynyt, eli kun vaihdossa tarvittava raha on kasvanut itsetarkoitukselliseksi omaehtoiseksi entiteetiksi. Tällainen huipentuma maailmantaloudessa on tapahtunut noin reilun kolmenkymmenen viime vuoden aikana.

tietyssä kontekstissa kirjoitti:

Käsitys että sellaiset ajatteluklaadut kuin demokratia tai liberalismi olisivat olleet olemassa jo antiikin maailmassa, on yksinkertaisesti harhaa. Siinä mielessä jossa me nyt elävät ihmiset nuo ajattelutavat koemme, ne ovat suoraa tuotetta tietyistä eurooppalaisen uden ajan ajatus- tai aatekehityksestä, kartesiolaisista dualismeista ja individualismista.

Siinä ei ole mitään pahaa, että Locke mainitaan tämän historian nimenä. Mutta siinä tapahtuu erehdys, jos kuvitellaan että kyseessä on ollut opillinen argumentaatio, joka on kehittynyt sarjana toinen toisiinsa vaikuttaneiden ajattelijoiden väitteitä ja todistuksia. Kyseessä ovat ajattelulaadut, eivät opillisten nimikkeiden piirissä käsiteltävät ismit.

Aatehistoria ei ole joukko toisiaan seuraavia perättäisiä ismejä. Aatehistorian pohjavirrat kulkevat paljon syvemmällä kuin opilliset julistukset. Näin on myös liberalismin laita.

Valitettavasti aatehistoriallinen käymistila on vienyt monet suuret opit hautaan. Talousteoria on siitä merkillinen, että sen lähtökohdat valistusajalla eivät tavoittaneet mitään luonnontieteille ominaisia ja empiirisen tiedon mahdollistavia kriteereitä. Taloustiede muodostui keskiaikaiselle ptolemaiolaiselle kannalle, jossa taloudelliset realiteetit asettuvat talousmaailman keskipisteeksi jääneen yksittäisen toimijan näkökulmaan. Liberalismi oli siis jo syntyessään aikansa elänyt oppi.

Varsinaisesti liberalismisyta on kuitenkin tullut vaarallista vasta kun se on historiallisessa mielessä täydellistynyt, eli kun vaihdossa tarvittava raha on kasvanut itsetarkoitukselliseksi omaehtoiseksi entiteetiksi. Tällainen huipentuma maailmantaloudessa on tapahtunut noin reilun kolmenkymmenen viime vuoden aikana.

Lue lisää

http://en.wikipedia.org/wiki/Athenian_democracy

"Locke developed further the earlier idea of natural rights, which he saw as "life, liberty and property". " [http://en.wikipedia.org/wiki/Liberalism]

http://en.wikipedia.org/wiki/Natural_law

Älä välitä, monetkaan eivät tiedä kansantaloudessa käytettyjen yleisten termien koko merkityksiä. Esimerkiksi omat akateemiset kansantalousteoreetikkomme ovat tätä nykyä niistä niin pihalla, etteivät suostu julkisiin keskusteluihin kriittisten talousajattelijoiden kanssa.

Puhtaasti rahataloudellisten operaatioiden -- eli siis sellaisten kauppojen joissa kaupanteon kohteena on raha-arvo -- määrä on lisääntynyt. Varsinainen liberalistisen kehityksen räjähtäminen tapahtui sen jälkeen kun lakattiin edes yrittämästä sitoa rahan arvoa johonkin pysyvään kiinteään arvoentiteettiin.

Useiden arvioiden mukaan rahatalouden suhteellisen osuuden kasvamista kuvaavat prosenttiluvut ovat luokkaa: n. 1970 yhdeksänkymmentäviisi prosenttia kaikista rahaliikkeista liittyi reaalitalouteen eli tavaroiden tai palvelusten ostamiseen ja myyntiin, eli vain viisi prosenttia kaikista rahaliikkeistä oli sellaista jossa ostettiin ja myytiin rahaa itseään tai muita puhtaita omaisuusarvoja. Tällä hetkellä tilanne on enemmän kuin päinvastainen: nyt vain noin kaksi prosenttia kaikesta rahaliikkeestä kytkeytyy reaalitalouteen.

Rahatalouden suhteellisen osuuden kasvaessa myös tulojen laatu muuttuu, ja suuret omaisuudet ovat entistä puhtaammin pääomatuloja. Tuloerot eivät siis repeä vain määrällisesti vaan myös laadullisesti. Pääoman omistaminen taas on se tekijä joka ohjaa reaalitaloutta. Kun raha pyrkii aina löytämään suurimman mahdollisen tuoton, merkitsee tämä sitä että talouden kasvualueet löytyvät sieltä missä kulutusmahdollisuuksia on. Kansantalouksien kokonaiskuvassa tämä näkyy rikkaiden rikastumisena ja suhteellisen köyhyyden kasvuna, ja niin tuloerot kuin suhteellinen köyhyyskin kasvavat sitä rajummin mitä "parempaa" nykymittarein mitattu talouskasvu on.

vastauksia kirjoitti:

Älä välitä, monetkaan eivät tiedä kansantaloudessa käytettyjen yleisten termien koko merkityksiä. Esimerkiksi omat akateemiset kansantalousteoreetikkomme ovat tätä nykyä niistä niin pihalla, etteivät suostu julkisiin keskusteluihin kriittisten talousajattelijoiden kanssa.

Puhtaasti rahataloudellisten operaatioiden -- eli siis sellaisten kauppojen joissa kaupanteon kohteena on raha-arvo -- määrä on lisääntynyt. Varsinainen liberalistisen kehityksen räjähtäminen tapahtui sen jälkeen kun lakattiin edes yrittämästä sitoa rahan arvoa johonkin pysyvään kiinteään arvoentiteettiin.

Useiden arvioiden mukaan rahatalouden suhteellisen osuuden kasvamista kuvaavat prosenttiluvut ovat luokkaa: n. 1970 yhdeksänkymmentäviisi prosenttia kaikista rahaliikkeista liittyi reaalitalouteen eli tavaroiden tai palvelusten ostamiseen ja myyntiin, eli vain viisi prosenttia kaikista rahaliikkeistä oli sellaista jossa ostettiin ja myytiin rahaa itseään tai muita puhtaita omaisuusarvoja. Tällä hetkellä tilanne on enemmän kuin päinvastainen: nyt vain noin kaksi prosenttia kaikesta rahaliikkeestä kytkeytyy reaalitalouteen.

Rahatalouden suhteellisen osuuden kasvaessa myös tulojen laatu muuttuu, ja suuret omaisuudet ovat entistä puhtaammin pääomatuloja. Tuloerot eivät siis repeä vain määrällisesti vaan myös laadullisesti. Pääoman omistaminen taas on se tekijä joka ohjaa reaalitaloutta. Kun raha pyrkii aina löytämään suurimman mahdollisen tuoton, merkitsee tämä sitä että talouden kasvualueet löytyvät sieltä missä kulutusmahdollisuuksia on. Kansantalouksien kokonaiskuvassa tämä näkyy rikkaiden rikastumisena ja suhteellisen köyhyyden kasvuna, ja niin tuloerot kuin suhteellinen köyhyyskin kasvavat sitä rajummin mitä "parempaa" nykymittarein mitattu talouskasvu on.

Lue lisää

Sä et siis edes tiedä mitä tuo suhtellinen köyhyys tarkoittaa?

vastauksia kirjoitti:

Älä välitä, monetkaan eivät tiedä kansantaloudessa käytettyjen yleisten termien koko merkityksiä. Esimerkiksi omat akateemiset kansantalousteoreetikkomme ovat tätä nykyä niistä niin pihalla, etteivät suostu julkisiin keskusteluihin kriittisten talousajattelijoiden kanssa.

Puhtaasti rahataloudellisten operaatioiden -- eli siis sellaisten kauppojen joissa kaupanteon kohteena on raha-arvo -- määrä on lisääntynyt. Varsinainen liberalistisen kehityksen räjähtäminen tapahtui sen jälkeen kun lakattiin edes yrittämästä sitoa rahan arvoa johonkin pysyvään kiinteään arvoentiteettiin.

Useiden arvioiden mukaan rahatalouden suhteellisen osuuden kasvamista kuvaavat prosenttiluvut ovat luokkaa: n. 1970 yhdeksänkymmentäviisi prosenttia kaikista rahaliikkeista liittyi reaalitalouteen eli tavaroiden tai palvelusten ostamiseen ja myyntiin, eli vain viisi prosenttia kaikista rahaliikkeistä oli sellaista jossa ostettiin ja myytiin rahaa itseään tai muita puhtaita omaisuusarvoja. Tällä hetkellä tilanne on enemmän kuin päinvastainen: nyt vain noin kaksi prosenttia kaikesta rahaliikkeestä kytkeytyy reaalitalouteen.

Rahatalouden suhteellisen osuuden kasvaessa myös tulojen laatu muuttuu, ja suuret omaisuudet ovat entistä puhtaammin pääomatuloja. Tuloerot eivät siis repeä vain määrällisesti vaan myös laadullisesti. Pääoman omistaminen taas on se tekijä joka ohjaa reaalitaloutta. Kun raha pyrkii aina löytämään suurimman mahdollisen tuoton, merkitsee tämä sitä että talouden kasvualueet löytyvät sieltä missä kulutusmahdollisuuksia on. Kansantalouksien kokonaiskuvassa tämä näkyy rikkaiden rikastumisena ja suhteellisen köyhyyden kasvuna, ja niin tuloerot kuin suhteellinen köyhyyskin kasvavat sitä rajummin mitä "parempaa" nykymittarein mitattu talouskasvu on.

Lue lisää

Onkohan sulla mitään lähteitä laittaa tähän vai onko se se sama vanha, eli olen repinyt väitteet perseestäni?

vastauksia kirjoitti:

Älä välitä, monetkaan eivät tiedä kansantaloudessa käytettyjen yleisten termien koko merkityksiä. Esimerkiksi omat akateemiset kansantalousteoreetikkomme ovat tätä nykyä niistä niin pihalla, etteivät suostu julkisiin keskusteluihin kriittisten talousajattelijoiden kanssa.

Puhtaasti rahataloudellisten operaatioiden -- eli siis sellaisten kauppojen joissa kaupanteon kohteena on raha-arvo -- määrä on lisääntynyt. Varsinainen liberalistisen kehityksen räjähtäminen tapahtui sen jälkeen kun lakattiin edes yrittämästä sitoa rahan arvoa johonkin pysyvään kiinteään arvoentiteettiin.

Useiden arvioiden mukaan rahatalouden suhteellisen osuuden kasvamista kuvaavat prosenttiluvut ovat luokkaa: n. 1970 yhdeksänkymmentäviisi prosenttia kaikista rahaliikkeista liittyi reaalitalouteen eli tavaroiden tai palvelusten ostamiseen ja myyntiin, eli vain viisi prosenttia kaikista rahaliikkeistä oli sellaista jossa ostettiin ja myytiin rahaa itseään tai muita puhtaita omaisuusarvoja. Tällä hetkellä tilanne on enemmän kuin päinvastainen: nyt vain noin kaksi prosenttia kaikesta rahaliikkeestä kytkeytyy reaalitalouteen.

Rahatalouden suhteellisen osuuden kasvaessa myös tulojen laatu muuttuu, ja suuret omaisuudet ovat entistä puhtaammin pääomatuloja. Tuloerot eivät siis repeä vain määrällisesti vaan myös laadullisesti. Pääoman omistaminen taas on se tekijä joka ohjaa reaalitaloutta. Kun raha pyrkii aina löytämään suurimman mahdollisen tuoton, merkitsee tämä sitä että talouden kasvualueet löytyvät sieltä missä kulutusmahdollisuuksia on. Kansantalouksien kokonaiskuvassa tämä näkyy rikkaiden rikastumisena ja suhteellisen köyhyyden kasvuna, ja niin tuloerot kuin suhteellinen köyhyyskin kasvavat sitä rajummin mitä "parempaa" nykymittarein mitattu talouskasvu on.

Lue lisää

"Kriittiset talousajattelijat" jankuttavat pseudotieteellisiä marxilaisia meemejään. Ne väittelyt on väitelty ja todettu ettei papukaijojen kanssa väittelystä hyödy kukaan.

Mitä tarkoitat liberalistisella kehityksellä?

"lakattiin edes yrittämästä sitoa rahan arvoa johonkin pysyvään kiinteään arvoentiteettiin" Kuka lakkasi ja miksi? Tuo arvoentiteetti kuuluu ilmeisesti avaruusajan jatkumon kokkareisiin, joita kutsumme arvometallikantojen joukoksi, kaikkiin missä tahansa koskaan olleisiin rahakantoihin?

Rahatalous tarkoittaa järjestelmää, jossa rahaa käytetään vaihdon välineenä eli maksuvälineenä. Koska pidät sitä pahana, niin ilmeisesti haluat siirtyä vaihdantatalouteen?

Jos tarkoitit raha- ja rahoitusmarkkinoita, niin ne ovat kapitalismiin kuuluvia eivät suoraan liberalismiin. Liberalismi määrittää tähän kontekstiin liittyen ainoastaan omistusoikeuden ja sopimusvapauden. Rahatalous, kapitalismi ja vapaa markkinatalous ovat mahdollisia näiden vapauksien perusteella, kuten myös vaihdantatalous ja vapaaehtoinen kommunismi. Se että rationaaliset liberaalit lähes poikkeuksetta suosivat vapaata markkinataloutta, johtuu yksinkertaisesti pelkästään utilitaristisista perusteista.

Tuloeroja voidaan kaventaa ainoastaan väkivalloin, ja se taas ei ole liberalismissa mahdollista. Tuloerojen tuijottelu on irrationaalista toimintaa. Niiden asemasta kannattaa kiinnittää huomiota elintason nousuun. Se on ainoa asia, joka merkitsee köyhälle jotain. Pieniä tuloeroja ei voi syödä. Vain elintaso ratkaisee.

Pohjois-Koreassa ovat pienet tuloerot, mutta lohduttaako tieto siitä paikallista asukasta, jonka vatsanahka on selkärangassa kiinni?

libertaari kirjoitti:

"Kriittiset talousajattelijat" jankuttavat pseudotieteellisiä marxilaisia meemejään. Ne väittelyt on väitelty ja todettu ettei papukaijojen kanssa väittelystä hyödy kukaan.

Mitä tarkoitat liberalistisella kehityksellä?

"lakattiin edes yrittämästä sitoa rahan arvoa johonkin pysyvään kiinteään arvoentiteettiin" Kuka lakkasi ja miksi? Tuo arvoentiteetti kuuluu ilmeisesti avaruusajan jatkumon kokkareisiin, joita kutsumme arvometallikantojen joukoksi, kaikkiin missä tahansa koskaan olleisiin rahakantoihin?

Rahatalous tarkoittaa järjestelmää, jossa rahaa käytetään vaihdon välineenä eli maksuvälineenä. Koska pidät sitä pahana, niin ilmeisesti haluat siirtyä vaihdantatalouteen?

Jos tarkoitit raha- ja rahoitusmarkkinoita, niin ne ovat kapitalismiin kuuluvia eivät suoraan liberalismiin. Liberalismi määrittää tähän kontekstiin liittyen ainoastaan omistusoikeuden ja sopimusvapauden. Rahatalous, kapitalismi ja vapaa markkinatalous ovat mahdollisia näiden vapauksien perusteella, kuten myös vaihdantatalous ja vapaaehtoinen kommunismi. Se että rationaaliset liberaalit lähes poikkeuksetta suosivat vapaata markkinataloutta, johtuu yksinkertaisesti pelkästään utilitaristisista perusteista.

Tuloeroja voidaan kaventaa ainoastaan väkivalloin, ja se taas ei ole liberalismissa mahdollista. Tuloerojen tuijottelu on irrationaalista toimintaa. Niiden asemasta kannattaa kiinnittää huomiota elintason nousuun. Se on ainoa asia, joka merkitsee köyhälle jotain. Pieniä tuloeroja ei voi syödä. Vain elintaso ratkaisee.

Pohjois-Koreassa ovat pienet tuloerot, mutta lohduttaako tieto siitä paikallista asukasta, jonka vatsanahka on selkärangassa kiinni?

Lue lisää

Valistusajalla muotoiltujen liberalististen talousajattelun perusparadigmojen tragedia valitettavasti on, ettei niistä ole premisseiksi ilmiöitä havainnoivalle empiiriselle tieteelle. Ei vain marxilainen, vaan yleensä kaikki taloustiede on kokonaan toisessa kategoriassa kuin luonnontieteet. Talousajattelu operoi numeroilla, joten siinä helposti syntyy harha että ollaan tekemisissä eksaktien asioiden kanssa. Raha on kuitenkin pohjimmiltaan maaginen arvoentiteetti, eikä tätä maagisuutta siltä voi mitenkään riisua.

Liberalismille ei kannata kuvitella opillista sisältöä, koska kaikki eurooppalaisella uudella ajalla nousseet tavat ajatella taloutta palautuvat kartesiolaisuuden ja individualismin ajattelulaatuihin. Liberalismi, marxismi, erilaiset markkina- ja säännöstelytalouden muodot aina nykytilanteeseen asti, jolloin vastakkain ovat markkinatalous ja kapitalismi, nojaavat ajatushistoriallisesti yhten ja samaan perinteeseen.

Opillista taloustieteellistä liberalismia on maailmanmittakaavassa yrittänyt tunnustaa esim. IMF, joka erilaisia kehityshankkeita rahoittaessaan on edellyttänyt kansantalouksilta soputumista rakennemuutoksiin. IMF on ohjaillut paitsi kehitysmaita myös romahtanutta itäblokkia. Siitä miten toimimattomia nämä ideologiat ovat reaalitodellisuudessa olleet on Stiglitzin kirja mainio dokumentti.

pseudotiedettä kirjoitti:

Valistusajalla muotoiltujen liberalististen talousajattelun perusparadigmojen tragedia valitettavasti on, ettei niistä ole premisseiksi ilmiöitä havainnoivalle empiiriselle tieteelle. Ei vain marxilainen, vaan yleensä kaikki taloustiede on kokonaan toisessa kategoriassa kuin luonnontieteet. Talousajattelu operoi numeroilla, joten siinä helposti syntyy harha että ollaan tekemisissä eksaktien asioiden kanssa. Raha on kuitenkin pohjimmiltaan maaginen arvoentiteetti, eikä tätä maagisuutta siltä voi mitenkään riisua.

Liberalismille ei kannata kuvitella opillista sisältöä, koska kaikki eurooppalaisella uudella ajalla nousseet tavat ajatella taloutta palautuvat kartesiolaisuuden ja individualismin ajattelulaatuihin. Liberalismi, marxismi, erilaiset markkina- ja säännöstelytalouden muodot aina nykytilanteeseen asti, jolloin vastakkain ovat markkinatalous ja kapitalismi, nojaavat ajatushistoriallisesti yhten ja samaan perinteeseen.

Opillista taloustieteellistä liberalismia on maailmanmittakaavassa yrittänyt tunnustaa esim. IMF, joka erilaisia kehityshankkeita rahoittaessaan on edellyttänyt kansantalouksilta soputumista rakennemuutoksiin. IMF on ohjaillut paitsi kehitysmaita myös romahtanutta itäblokkia. Siitä miten toimimattomia nämä ideologiat ovat reaalitodellisuudessa olleet on Stiglitzin kirja mainio dokumentti.

Lue lisää

"Raha on kuitenkin pohjimmiltaan maaginen arvoentiteetti, eikä tätä maagisuutta siltä voi mitenkään riisua."

Tässäpä vasta tieteellinen argumentti. Mahtavat taloustieteilijät olla kateellisia.

Tarkoitat ilmeisesti uusklassista taloustiedettä.

Taloustieteissä ja ylipäätään yhteiskuntatieteissä on mahdoton harjoittaa samanlaista empiiristä tutkimusta kuin luonnontieteissä. Taloustietessä on tyydyttävä lähinnä toteavaan lähestymistapaan, jolloin taloustieteen empiirinen tutkimus keskittyy taloudellisesta aineistosta tehtyyn tilastoanalyysiin. Taloustieteet selittävät sen sijaan talouden ilmiötä malleilla. Ongelma pilkotaan ja jäsennellään malleilla hallitavissa oleviin osiin. Mallien optimointi tapahtuu vertaamalla niiden tuottamaa informaatiota reaalimaailman ilmiöihin.

Liberalismin ja Kartediolaisen duolismin kytkemin toisiinsa sisältää argumentointivirheen ja on irrelevanttia liberalismin opillista sisältöä arvioitaessa. Luultavasti sinulla ei ole edes antaa lähdettä, missä on pohdittu kartesiolaisen dualismin vaikutusta liberalismiin.

IMF:llä on hyvin vähän tekemistä liberaalien kannattaman vapaan markkinatalouden kanssa, joten myös liberaalit arvostelevat sitä vahvasti. Se on määräilevä ja byrokraattinen, sekä liberaalista näkökulmasta sosialistinen. Liberaalit haluavat lopettaa IMFn ja antaa vapaiden markkinoiden toimia sen sijaan.

Jotta et puhuisi vastaisuudessa moista paskaa, niin tutustu liberaalien esitämään kritiikkiin IMF:ää kohtaan. Hyvä lähde on esim. http://www.cato.org/index.html ja käytä hakusanaa IMF.

libertaari kirjoitti:

"Raha on kuitenkin pohjimmiltaan maaginen arvoentiteetti, eikä tätä maagisuutta siltä voi mitenkään riisua."

Tässäpä vasta tieteellinen argumentti. Mahtavat taloustieteilijät olla kateellisia.

Tarkoitat ilmeisesti uusklassista taloustiedettä.

Taloustieteissä ja ylipäätään yhteiskuntatieteissä on mahdoton harjoittaa samanlaista empiiristä tutkimusta kuin luonnontieteissä. Taloustietessä on tyydyttävä lähinnä toteavaan lähestymistapaan, jolloin taloustieteen empiirinen tutkimus keskittyy taloudellisesta aineistosta tehtyyn tilastoanalyysiin. Taloustieteet selittävät sen sijaan talouden ilmiötä malleilla. Ongelma pilkotaan ja jäsennellään malleilla hallitavissa oleviin osiin. Mallien optimointi tapahtuu vertaamalla niiden tuottamaa informaatiota reaalimaailman ilmiöihin.

Liberalismin ja Kartediolaisen duolismin kytkemin toisiinsa sisältää argumentointivirheen ja on irrelevanttia liberalismin opillista sisältöä arvioitaessa. Luultavasti sinulla ei ole edes antaa lähdettä, missä on pohdittu kartesiolaisen dualismin vaikutusta liberalismiin.

IMF:llä on hyvin vähän tekemistä liberaalien kannattaman vapaan markkinatalouden kanssa, joten myös liberaalit arvostelevat sitä vahvasti. Se on määräilevä ja byrokraattinen, sekä liberaalista näkökulmasta sosialistinen. Liberaalit haluavat lopettaa IMFn ja antaa vapaiden markkinoiden toimia sen sijaan.

Jotta et puhuisi vastaisuudessa moista paskaa, niin tutustu liberaalien esitämään kritiikkiin IMF:ää kohtaan. Hyvä lähde on esim. http://www.cato.org/index.html ja käytä hakusanaa IMF.

Lue lisää

Hyviä lähteitä:

George Soros: Kansainvälisen kapitalismin kriisi

Martin-Schumann: Globalisaatioloukku

Joseph E Stiglitz: Globalisaation sivutuotteet

lukemista kirjoitti:

Hyviä lähteitä:

George Soros: Kansainvälisen kapitalismin kriisi

Martin-Schumann: Globalisaatioloukku

Joseph E Stiglitz: Globalisaation sivutuotteet

Lue lisää

Miten nämä liittyvät kartesiolaiseen dualismin?

libertaari kirjoitti:

Miten nämä liittyvät kartesiolaiseen dualismin?

Kartesiolaisuuteen, individualismiin ja koko uuden ajan ajattelulaadun syntyhistoriaan tutustuminen on vähän, sanoisinko, pitempää perehtymistä edellyttävä juttu.

Jättäisin mieluiten tämän esittämättä, mutta teen tämän koska olen alunpitäen keskusteluun lähtenyt.

Ajatushistorian kirjoittaminen edellyttää kykyä muodostaa opeista ja erilaisista totuusjärjestelmistä koherentteja kokonaisuuksia ja kuvata aikojen vaihtelua näiden läpi. Tällainen ei tietenkään onnistu keneltäkään joka kokee että yksi näkemys kuvaa yleiskäsitteillään ja oppisanastoillaan todellisuutta paremmin kuin muut, tai että yksi oppi on jollain tavalla oikeampi kuin toiset.

Ajatushistorian kirjoittamiseen pystyvät esim. filosofit, koska heille opit ovat ei-tunnustuksellista materiaalia. Samaten psykohistorian nykyinen kasvava kannatus kertoo nimenomaan siitä että esim. psykoanalyyttisen ajatteluperinteen puitteissa on mahdollista käsitellä koherentteja opillisia kokonaisuuksia tunnustamatta nissä sitä sisäistä totuutta jota ne kannattajilleen tarkoittavat. Uudella ajalla vaikuttaneessa ja yhä meitä sitovassa liberalistisen talousajattelun perinteessä ei ole mitään mahdollisuuksia kehittää ulkopuolisia näkökulmia, koska kaiken arvottamisen perusparadigmana on jonkin toimijan näkökulman sisäistäminen.

Lukusuosituksissa on nyt sitten se paha puoli, että ne kuitenkin menevät hukkaan koska ne edellyttäisivät vähän toisenlaista ja ennen muuta perehtyneempää ajattelua. Filosofiaan enempi perehtymätön ei niistä hyödy. Siksi kerron sinulle itse lyhyesti mistä kartesiolaisuudessa ja individualismin synnyssä oli kyse.

Filosofian kouluhistorioissa ja sanakirjoissa usein esitetään että kartesiolainen dualismi tarkoittaa jakoa aineelliseen ja henkiseen, ruumilliseen ja sielulliseen. Tämä on vain yksi, triviaali, opillinen puoli asiasta. Se mistä itse asiassa oli kyse oli kaksinapaisuus joka syntyi maailmaa tarkastelevan subjektin ja tarkastelun kohteeksi asettuvan objektiivisen todellisuuden hahmottuessa. Vielä hieman ennen Descartesin aikaa renessanssihumanistien ajattelu ei samassa mielessä tätä eroa tehnyt.

Descartesilla kehittyi aivan uudenlainen sisäisen varmuuden laatu, ja jos olet asiasta kiinnostunut, suosittelen Charles Taylorin monumentaalista kirjaa Sources of The Self, jossa näitä modernien ajatteluidentiteettien hahmottumisia kuvataan laajalla rintamalla. Descartesin tavoittelemaa varmuutta suhteessa edeltäviin humanisteihin käsittelee myös Stephen Toulmin Kosmopoliksessaan.

Subjektin ja objektin roolihahmojen syntyminen loi ajattelulle kaikkeen aiempaan verraten uudet lähtökohdat. Vasta euroopplaiasella uudella ajalla saattoivat kehittyä niin luonnontieteet kuin individualismi, jolle taas yksilönvapaudet ja demokratia perustuvat. Ajatushistoriassa kaikki ideat kuitenkin kietoutuvat pitkinä säikeinä toisiinsa ja myös menneisyyteen. Mitään äkkihyppäyksiä, jollaisia koulu- ja sanakirjojen tiivistelmien prusteella voisi kuvitella -- siis että jokin uusi totuus, teoria tai todistelu, löisi välittömästi laudalta koko edeltävän perinteen -- ei tapahdu kuin rajallisissa yhteyksissä ja aniharvoin. Meidän on aika vaikeaa hahmottaa kokonaisia ajattelulaatuja takanamme, esim. Georg Henrik von Wright antoi tällaista yrittäneelle tieteenhistorialliselle kirjalleen Tiede ja ihmisjärki alaotsikoksi "suunnistusyritys". Jos joku haluaa saada tiiviin yleiskuvan nykyisen teknotaloussysteemimme takana olevien ajattelulaatujen kehittymisestä, suosittelen tuota kirjaa.

Tulee mieleen myös toinen mainio teos, jossa valistusvuosisadalla tapahtunutta ajatteluperusteiden muutosta käsitellään suhteessa nykyisyyteen, Neil Postmanin Buildind a Bridge to the 18th Century. Postman maalailee näkyville nykyistä ajatteluamme kuvaavan käden ja kättelee sillä sitten suoraan yli parin vuosisadan Adam Smithin näkymätöntä kättä. Suosittelen. Valistusajattelusta hyvän yleisesityksen on tehnyt myös mm. psykoanalyysiin perehtynyt historioitsija Peter Gay (The Enlightenment: An Interpretation: The Science of Freedom.)

Asioiden kietoutuessa koko historian matkan varrella aina toisiinsa mikään ei siis ole opillista siinä mielessä jossa tunnustukselliset ideologiset opit haluavat asiat nähdä. Esimerkiksi: kun liberalistinen talousajattelu muodostui, Smithin ja fysiokraattien mielissä oli aluksi samanlainen haaste kohdata objektiivinen todellisuus kuin mikä kaikelle luonnontieteelliselle ajattelulle hahmottui. Aluksi talousteoria oli teoriaa jolla yritettiin kuvata, hallita ja hyödyntää luonnon lainalaisuuksia -- ja tämä sävy on jopa meillä yhä jäljellä siinä tavassa jolla puhumme realiteeteista taloudessa. Tämän rinnallahan elää sitten toinen likimain yhtä pitkä ajatusperinne, jossa taloutta hahmotetaan ihmisten välisenä kanssakäymisenä. Tämänkaltaiset ajatteluidentiteetteihin liittyvät yksityiskohdat jäsentyvät vain jos on kykyä ja tarpeellinen määrä harrastusta ajatushistorian tutkimiseen.

Opimmekohan nyt tästä mitään? Se mitä pitäisi oppia on jotain sen kaltaista kuin että esim. sellaiset opilliset "totuudet" kuin vaikkapa väite että "raha on vain vaihdon väline" eivät oikeasti tarkoita mitään. Esimerkiksi uuden ajan alustavanlaatuisille rahateorioille toimivat paradigmaattisissa vaiheissa muotoa antavina vaikuttajina mm. alkemistien trassunbstantio-opit ja maagien ajatteluperinne (G H von Wright). Sillä lailla ajatushistoria toimii, muokkaa "totuuksiamme" monien perinteiden ja kokonaisuuksien myllyissä.

lukemista kirjoitti:

Kartesiolaisuuteen, individualismiin ja koko uuden ajan ajattelulaadun syntyhistoriaan tutustuminen on vähän, sanoisinko, pitempää perehtymistä edellyttävä juttu.

Jättäisin mieluiten tämän esittämättä, mutta teen tämän koska olen alunpitäen keskusteluun lähtenyt.

Ajatushistorian kirjoittaminen edellyttää kykyä muodostaa opeista ja erilaisista totuusjärjestelmistä koherentteja kokonaisuuksia ja kuvata aikojen vaihtelua näiden läpi. Tällainen ei tietenkään onnistu keneltäkään joka kokee että yksi näkemys kuvaa yleiskäsitteillään ja oppisanastoillaan todellisuutta paremmin kuin muut, tai että yksi oppi on jollain tavalla oikeampi kuin toiset.

Ajatushistorian kirjoittamiseen pystyvät esim. filosofit, koska heille opit ovat ei-tunnustuksellista materiaalia. Samaten psykohistorian nykyinen kasvava kannatus kertoo nimenomaan siitä että esim. psykoanalyyttisen ajatteluperinteen puitteissa on mahdollista käsitellä koherentteja opillisia kokonaisuuksia tunnustamatta nissä sitä sisäistä totuutta jota ne kannattajilleen tarkoittavat. Uudella ajalla vaikuttaneessa ja yhä meitä sitovassa liberalistisen talousajattelun perinteessä ei ole mitään mahdollisuuksia kehittää ulkopuolisia näkökulmia, koska kaiken arvottamisen perusparadigmana on jonkin toimijan näkökulman sisäistäminen.

Lukusuosituksissa on nyt sitten se paha puoli, että ne kuitenkin menevät hukkaan koska ne edellyttäisivät vähän toisenlaista ja ennen muuta perehtyneempää ajattelua. Filosofiaan enempi perehtymätön ei niistä hyödy. Siksi kerron sinulle itse lyhyesti mistä kartesiolaisuudessa ja individualismin synnyssä oli kyse.

Filosofian kouluhistorioissa ja sanakirjoissa usein esitetään että kartesiolainen dualismi tarkoittaa jakoa aineelliseen ja henkiseen, ruumilliseen ja sielulliseen. Tämä on vain yksi, triviaali, opillinen puoli asiasta. Se mistä itse asiassa oli kyse oli kaksinapaisuus joka syntyi maailmaa tarkastelevan subjektin ja tarkastelun kohteeksi asettuvan objektiivisen todellisuuden hahmottuessa. Vielä hieman ennen Descartesin aikaa renessanssihumanistien ajattelu ei samassa mielessä tätä eroa tehnyt.

Descartesilla kehittyi aivan uudenlainen sisäisen varmuuden laatu, ja jos olet asiasta kiinnostunut, suosittelen Charles Taylorin monumentaalista kirjaa Sources of The Self, jossa näitä modernien ajatteluidentiteettien hahmottumisia kuvataan laajalla rintamalla. Descartesin tavoittelemaa varmuutta suhteessa edeltäviin humanisteihin käsittelee myös Stephen Toulmin Kosmopoliksessaan.

Subjektin ja objektin roolihahmojen syntyminen loi ajattelulle kaikkeen aiempaan verraten uudet lähtökohdat. Vasta euroopplaiasella uudella ajalla saattoivat kehittyä niin luonnontieteet kuin individualismi, jolle taas yksilönvapaudet ja demokratia perustuvat. Ajatushistoriassa kaikki ideat kuitenkin kietoutuvat pitkinä säikeinä toisiinsa ja myös menneisyyteen. Mitään äkkihyppäyksiä, jollaisia koulu- ja sanakirjojen tiivistelmien prusteella voisi kuvitella -- siis että jokin uusi totuus, teoria tai todistelu, löisi välittömästi laudalta koko edeltävän perinteen -- ei tapahdu kuin rajallisissa yhteyksissä ja aniharvoin. Meidän on aika vaikeaa hahmottaa kokonaisia ajattelulaatuja takanamme, esim. Georg Henrik von Wright antoi tällaista yrittäneelle tieteenhistorialliselle kirjalleen Tiede ja ihmisjärki alaotsikoksi "suunnistusyritys". Jos joku haluaa saada tiiviin yleiskuvan nykyisen teknotaloussysteemimme takana olevien ajattelulaatujen kehittymisestä, suosittelen tuota kirjaa.

Tulee mieleen myös toinen mainio teos, jossa valistusvuosisadalla tapahtunutta ajatteluperusteiden muutosta käsitellään suhteessa nykyisyyteen, Neil Postmanin Buildind a Bridge to the 18th Century. Postman maalailee näkyville nykyistä ajatteluamme kuvaavan käden ja kättelee sillä sitten suoraan yli parin vuosisadan Adam Smithin näkymätöntä kättä. Suosittelen. Valistusajattelusta hyvän yleisesityksen on tehnyt myös mm. psykoanalyysiin perehtynyt historioitsija Peter Gay (The Enlightenment: An Interpretation: The Science of Freedom.)

Asioiden kietoutuessa koko historian matkan varrella aina toisiinsa mikään ei siis ole opillista siinä mielessä jossa tunnustukselliset ideologiset opit haluavat asiat nähdä. Esimerkiksi: kun liberalistinen talousajattelu muodostui, Smithin ja fysiokraattien mielissä oli aluksi samanlainen haaste kohdata objektiivinen todellisuus kuin mikä kaikelle luonnontieteelliselle ajattelulle hahmottui. Aluksi talousteoria oli teoriaa jolla yritettiin kuvata, hallita ja hyödyntää luonnon lainalaisuuksia -- ja tämä sävy on jopa meillä yhä jäljellä siinä tavassa jolla puhumme realiteeteista taloudessa. Tämän rinnallahan elää sitten toinen likimain yhtä pitkä ajatusperinne, jossa taloutta hahmotetaan ihmisten välisenä kanssakäymisenä. Tämänkaltaiset ajatteluidentiteetteihin liittyvät yksityiskohdat jäsentyvät vain jos on kykyä ja tarpeellinen määrä harrastusta ajatushistorian tutkimiseen.

Opimmekohan nyt tästä mitään? Se mitä pitäisi oppia on jotain sen kaltaista kuin että esim. sellaiset opilliset "totuudet" kuin vaikkapa väite että "raha on vain vaihdon väline" eivät oikeasti tarkoita mitään. Esimerkiksi uuden ajan alustavanlaatuisille rahateorioille toimivat paradigmaattisissa vaiheissa muotoa antavina vaikuttajina mm. alkemistien trassunbstantio-opit ja maagien ajatteluperinne (G H von Wright). Sillä lailla ajatushistoria toimii, muokkaa "totuuksiamme" monien perinteiden ja kokonaisuuksien myllyissä.

Lue lisää

Opimme tästä sen, ettet pysty antamaan suoraa vastausta. Teillä näennäisrationaalisilla systeemifilosofeilla on se yhteinen piirre, että hallitsette vain metatietoa. Yksinkertaisenkaan kausaalisuuden hahmottaminen ei teiltä onnistu, joten joudutte peittelemään kyvyttömyyttänne tolkuttomalla määrällä filosofista jargonia, joka kapulakielisyydessään vetää vertoja hallinnollisten virkamiesten puppugeneraattoreille.

Paradoksaalista teissä on se, että kuvittelette olevanne itseriittoisia, mutta silti haette oikeutusta ajatuksillenne historiaan ja auktoriteetteihin vedoten. Pelkäätte paradigman muutosta hakiessanne hyväksyntää tosilta kaltaisiltanne.

Mitä tulee paradigman muutokseen, niin Thomas Kuhn esittää täysin vastakkaisen väitteen. Kuhnin mukaan paradigman muutokset tapahtuvat ajoittaisina vallankumouksina eivätkä asteittaisina hylkäämisinä ja hyväksymisinä, kuten väität. Osasyynä tähän on rakastamasi koherentismi, jonka ongelmana on se, että uudet havainnot on helppo hylätä, jotteivat ne horjuta koherenssia.

Toisten filosofien ei-tunnustuksellinen materiaali on toisten filosofien tuottamaa tunnustuksellista materiaalia. Niiden, jotka ovat kyenneet individualistiseen ajatteluun ja suunnannäyttämiseen, sen sijaan, että olisivat joutuneet keskinkertasuuksina siteeraamaan toisten tuotamaa materiaalia kulloisenkin filosofisen muotitrendin mukaisesti.

libertaari kirjoitti:

Opimme tästä sen, ettet pysty antamaan suoraa vastausta. Teillä näennäisrationaalisilla systeemifilosofeilla on se yhteinen piirre, että hallitsette vain metatietoa. Yksinkertaisenkaan kausaalisuuden hahmottaminen ei teiltä onnistu, joten joudutte peittelemään kyvyttömyyttänne tolkuttomalla määrällä filosofista jargonia, joka kapulakielisyydessään vetää vertoja hallinnollisten virkamiesten puppugeneraattoreille.

Paradoksaalista teissä on se, että kuvittelette olevanne itseriittoisia, mutta silti haette oikeutusta ajatuksillenne historiaan ja auktoriteetteihin vedoten. Pelkäätte paradigman muutosta hakiessanne hyväksyntää tosilta kaltaisiltanne.

Mitä tulee paradigman muutokseen, niin Thomas Kuhn esittää täysin vastakkaisen väitteen. Kuhnin mukaan paradigman muutokset tapahtuvat ajoittaisina vallankumouksina eivätkä asteittaisina hylkäämisinä ja hyväksymisinä, kuten väität. Osasyynä tähän on rakastamasi koherentismi, jonka ongelmana on se, että uudet havainnot on helppo hylätä, jotteivat ne horjuta koherenssia.

Toisten filosofien ei-tunnustuksellinen materiaali on toisten filosofien tuottamaa tunnustuksellista materiaalia. Niiden, jotka ovat kyenneet individualistiseen ajatteluun ja suunnannäyttämiseen, sen sijaan, että olisivat joutuneet keskinkertasuuksina siteeraamaan toisten tuotamaa materiaalia kulloisenkin filosofisen muotitrendin mukaisesti.

Lue lisää

Niin "näennäisrationalismi", "systeemifilosofia", "metatieto" kuin monet muutkin käyttämäsi käsitteet ovat filosofian alaa. Filosofinen ajattelu ei kuitenkaan sinulta onnistu. Esimerkiksi toteamus "yksinkertaisenkaan kausaalisuuden hahmottamisesta" ei tarkoita mitään. Se on vain yksinkertaisuutta.

Kun filosofisia termejä käytetään tyhjänä jargonina, kuten sinä teet, se on vain kapulakieltä. Puppugeneraattori toimii. Yleisenä huomiona sanoisin, että kun siirrytään leimaamiseen ja aletaan puhua "teistä näennäisrationaalisista systeemifilosofeista", keskustelu on siirtynyt vaiheeseen jossa sen jatkaminen on hyödytöntä.

Thomas Kuhnista voin kuitenkin todeta sen että hän teki johtopäätöksiään varsin vähäisellä materiaalilla. Asiaa on kritisoitu paljon, ja kritiikki on ylisesti tunnettua.

Ajattelun holismi on laajempi asia kuin asiakokonaisuuksissa tavoiteltu sisäinen koherenssi. Kuten aiemmin tuolla jo on todettu, esimerkiksi virhe on virhe on virhe vain tietyssä järjestelmässä. Vain tunnustukselliset totuudet läpäisevät kaiken. Liberalismikin on monille uskon asia.

Toisten filosofien ei-tunnustuksellinen materiaali voi, saa tai sen pitääkin olla toisten filosofien tuottamaa tunnustuksellista materiaalia. Sama koskee kaikkien ihmisten kaikkea ajattelua. Ei-tunnustuksellisuus ei kuitenkaan ole tunnustuksellisuutta.

Kiitos mielenkiintoisista väistöliikkeistä.

on arvattavissa kirjoitti:

Niin "näennäisrationalismi", "systeemifilosofia", "metatieto" kuin monet muutkin käyttämäsi käsitteet ovat filosofian alaa. Filosofinen ajattelu ei kuitenkaan sinulta onnistu. Esimerkiksi toteamus "yksinkertaisenkaan kausaalisuuden hahmottamisesta" ei tarkoita mitään. Se on vain yksinkertaisuutta.

Kun filosofisia termejä käytetään tyhjänä jargonina, kuten sinä teet, se on vain kapulakieltä. Puppugeneraattori toimii. Yleisenä huomiona sanoisin, että kun siirrytään leimaamiseen ja aletaan puhua "teistä näennäisrationaalisista systeemifilosofeista", keskustelu on siirtynyt vaiheeseen jossa sen jatkaminen on hyödytöntä.

Thomas Kuhnista voin kuitenkin todeta sen että hän teki johtopäätöksiään varsin vähäisellä materiaalilla. Asiaa on kritisoitu paljon, ja kritiikki on ylisesti tunnettua.

Ajattelun holismi on laajempi asia kuin asiakokonaisuuksissa tavoiteltu sisäinen koherenssi. Kuten aiemmin tuolla jo on todettu, esimerkiksi virhe on virhe on virhe vain tietyssä järjestelmässä. Vain tunnustukselliset totuudet läpäisevät kaiken. Liberalismikin on monille uskon asia.

Toisten filosofien ei-tunnustuksellinen materiaali voi, saa tai sen pitääkin olla toisten filosofien tuottamaa tunnustuksellista materiaalia. Sama koskee kaikkien ihmisten kaikkea ajattelua. Ei-tunnustuksellisuus ei kuitenkaan ole tunnustuksellisuutta.

Kiitos mielenkiintoisista väistöliikkeistä.

Lue lisää

Olette tulleet pienissä piireissänne niin sisäänpäinlämpiäviksi, että kuvittelette jopa omaavanne yksioikeuden johonkin terminologiaan. Jos tulisitte alas valtarakenteita nuoleskelevista akateemisen filosofian norsunluutorneistanne, niin huomaisitte, että niitä käytetään myös muilla aloilla.

Olen hankkinut koulutukseni muihin tieteisiin, joten minun ei tarvitsekkaan osata formaalin filosofian sääntöjä, puhumattakaan siitä, että minun pitäisi täydentää ajatteluni niiden avulla viralliseksi "filosofiseksi" ajatteluksi. Sitä paitsi, ette näy ymmärtävän edes toisianne. Wolfgang Stegmüllerin mukaan "eri suuntauksia edustavilta filosofeilta on romahtanut yhteinen kommunikaatiopohja: he eivät koe ymmärtävänsä toistensa puhetta, eivätkä edes koe, että heillä olisi yhteisiä päämääriä".

Teillä yhteiskunnan verovaroista riipuvaisilla "ajattelijoilla" on tosiaankin suuri motivaatio vatustaa liberalismia. Jos liberalismi voittaa, niin teidän pitäisi etsiä oikeaa ja tuottavaa työtä paskanjauhannan sijaan. Tästä päästiinkin pahimpaan ongelmaanne. Kun ei tarvitse tuottaa mitään, minkä arvoa markkinoilla mitataan, niin on aivan sama mikä on lopputulos. Ja sen todellakin huomaa.

Kausaalisuus on tapahtumien syy-seuraus-suhde eikä se ei ole harhaa, vaikka ehkä olet Kantin filosofiasta niin Humemaisen virheellisesti pääätellytkin. Tai todennäköisesti et ole sitä edes itse päätellyt vaan siteeraat vain Humea. Jos filosofi pohtisi tuulen ja puiden heilumisen kausaalisuutta, niin päätelmänä olisi se, että tuuli johtuu puiden heilumisesta.

Kun seuraavan kerran tulet arvostelemaan liberalismia, niin huolehdi edes siitä, että premissisi ovat oikeita, että edes jollain todennäköisyydellä osuisisit oikeaan pätelmään.

libertaari kirjoitti:

Olette tulleet pienissä piireissänne niin sisäänpäinlämpiäviksi, että kuvittelette jopa omaavanne yksioikeuden johonkin terminologiaan. Jos tulisitte alas valtarakenteita nuoleskelevista akateemisen filosofian norsunluutorneistanne, niin huomaisitte, että niitä käytetään myös muilla aloilla.

Olen hankkinut koulutukseni muihin tieteisiin, joten minun ei tarvitsekkaan osata formaalin filosofian sääntöjä, puhumattakaan siitä, että minun pitäisi täydentää ajatteluni niiden avulla viralliseksi "filosofiseksi" ajatteluksi. Sitä paitsi, ette näy ymmärtävän edes toisianne. Wolfgang Stegmüllerin mukaan "eri suuntauksia edustavilta filosofeilta on romahtanut yhteinen kommunikaatiopohja: he eivät koe ymmärtävänsä toistensa puhetta, eivätkä edes koe, että heillä olisi yhteisiä päämääriä".

Teillä yhteiskunnan verovaroista riipuvaisilla "ajattelijoilla" on tosiaankin suuri motivaatio vatustaa liberalismia. Jos liberalismi voittaa, niin teidän pitäisi etsiä oikeaa ja tuottavaa työtä paskanjauhannan sijaan. Tästä päästiinkin pahimpaan ongelmaanne. Kun ei tarvitse tuottaa mitään, minkä arvoa markkinoilla mitataan, niin on aivan sama mikä on lopputulos. Ja sen todellakin huomaa.

Kausaalisuus on tapahtumien syy-seuraus-suhde eikä se ei ole harhaa, vaikka ehkä olet Kantin filosofiasta niin Humemaisen virheellisesti pääätellytkin. Tai todennäköisesti et ole sitä edes itse päätellyt vaan siteeraat vain Humea. Jos filosofi pohtisi tuulen ja puiden heilumisen kausaalisuutta, niin päätelmänä olisi se, että tuuli johtuu puiden heilumisesta.

Kun seuraavan kerran tulet arvostelemaan liberalismia, niin huolehdi edes siitä, että premissisi ovat oikeita, että edes jollain todennäköisyydellä osuisisit oikeaan pätelmään.

Lue lisää

>> kuvittelette jopa omaavanne yksioikeuden johonkin terminologiaan

Keskenään kilpailevien oppien tunnustukselliset kannattajat voivat väittää toisistaan näin. Keskiajalla taisteltiin oikeudesta tulkita Raamattua ja selittää Jumalan sanaa, nyt taloususkonnon lahkot kamppailevat keskenään. Filosofille on mahdollista tarkastella näitä eri tulkintoja, ja tässä olen suosittanut perspektiivin edelleen laajentamiseksi ajatushistoriallista näkökulmaa.

>> minun ei tarvitsekkaan osata formaalin filosofian sääntöjä

Kielioppia ei tarvitse osata ellei halua puhua ja kirjoittaa hyvin, samoin filosofiaa ei kannata harrastaa ellei halua ajatella paremmin.

>> Teillä yhteiskunnan verovaroista riipuvaisilla "ajattelijoilla"...

Tällaisen kaikkitietävyyden edessä täytyy vain mykistyä.

>> Kausaalisuus on tapahtumien syy-seuraus-suhde eikä se ei ole harhaa

"Tapahtumat" on kuitenkin historian varrella nähty kovin erilaisina. Ajatushistoria selvittää nimenomaan näitä seikkoja. Esimerkiksi ilmiöiden alut ja loput eivät ole millään "mittauksilla" määriteltävissä, "alku" ja "loppu" ovat vain käsitteitä ihmisen korvien välissä. Sille joka ottaa annetut käsitteistöt lähtökohtaisina realiteetteina, alut ja loput tai muut tiedonfilosofiset kysymykset eivät tietenkään ole ongelma.

>> Kun seuraavan kerran tulet arvostelemaan liberalismia, niin huolehdi edes siitä, että premissisi ovat oikeita

Arvostelen toki liberalismia likimain joka päivä eri areenoilla. Sinun kannattaisi ensin tutustua siihen ennen kuin alat taittaa peistä omien lähtökohtaisten käsitystesi puolesta.

lukemista kirjoitti:

Kartesiolaisuuteen, individualismiin ja koko uuden ajan ajattelulaadun syntyhistoriaan tutustuminen on vähän, sanoisinko, pitempää perehtymistä edellyttävä juttu.

Jättäisin mieluiten tämän esittämättä, mutta teen tämän koska olen alunpitäen keskusteluun lähtenyt.

Ajatushistorian kirjoittaminen edellyttää kykyä muodostaa opeista ja erilaisista totuusjärjestelmistä koherentteja kokonaisuuksia ja kuvata aikojen vaihtelua näiden läpi. Tällainen ei tietenkään onnistu keneltäkään joka kokee että yksi näkemys kuvaa yleiskäsitteillään ja oppisanastoillaan todellisuutta paremmin kuin muut, tai että yksi oppi on jollain tavalla oikeampi kuin toiset.

Ajatushistorian kirjoittamiseen pystyvät esim. filosofit, koska heille opit ovat ei-tunnustuksellista materiaalia. Samaten psykohistorian nykyinen kasvava kannatus kertoo nimenomaan siitä että esim. psykoanalyyttisen ajatteluperinteen puitteissa on mahdollista käsitellä koherentteja opillisia kokonaisuuksia tunnustamatta nissä sitä sisäistä totuutta jota ne kannattajilleen tarkoittavat. Uudella ajalla vaikuttaneessa ja yhä meitä sitovassa liberalistisen talousajattelun perinteessä ei ole mitään mahdollisuuksia kehittää ulkopuolisia näkökulmia, koska kaiken arvottamisen perusparadigmana on jonkin toimijan näkökulman sisäistäminen.

Lukusuosituksissa on nyt sitten se paha puoli, että ne kuitenkin menevät hukkaan koska ne edellyttäisivät vähän toisenlaista ja ennen muuta perehtyneempää ajattelua. Filosofiaan enempi perehtymätön ei niistä hyödy. Siksi kerron sinulle itse lyhyesti mistä kartesiolaisuudessa ja individualismin synnyssä oli kyse.

Filosofian kouluhistorioissa ja sanakirjoissa usein esitetään että kartesiolainen dualismi tarkoittaa jakoa aineelliseen ja henkiseen, ruumilliseen ja sielulliseen. Tämä on vain yksi, triviaali, opillinen puoli asiasta. Se mistä itse asiassa oli kyse oli kaksinapaisuus joka syntyi maailmaa tarkastelevan subjektin ja tarkastelun kohteeksi asettuvan objektiivisen todellisuuden hahmottuessa. Vielä hieman ennen Descartesin aikaa renessanssihumanistien ajattelu ei samassa mielessä tätä eroa tehnyt.

Descartesilla kehittyi aivan uudenlainen sisäisen varmuuden laatu, ja jos olet asiasta kiinnostunut, suosittelen Charles Taylorin monumentaalista kirjaa Sources of The Self, jossa näitä modernien ajatteluidentiteettien hahmottumisia kuvataan laajalla rintamalla. Descartesin tavoittelemaa varmuutta suhteessa edeltäviin humanisteihin käsittelee myös Stephen Toulmin Kosmopoliksessaan.

Subjektin ja objektin roolihahmojen syntyminen loi ajattelulle kaikkeen aiempaan verraten uudet lähtökohdat. Vasta euroopplaiasella uudella ajalla saattoivat kehittyä niin luonnontieteet kuin individualismi, jolle taas yksilönvapaudet ja demokratia perustuvat. Ajatushistoriassa kaikki ideat kuitenkin kietoutuvat pitkinä säikeinä toisiinsa ja myös menneisyyteen. Mitään äkkihyppäyksiä, jollaisia koulu- ja sanakirjojen tiivistelmien prusteella voisi kuvitella -- siis että jokin uusi totuus, teoria tai todistelu, löisi välittömästi laudalta koko edeltävän perinteen -- ei tapahdu kuin rajallisissa yhteyksissä ja aniharvoin. Meidän on aika vaikeaa hahmottaa kokonaisia ajattelulaatuja takanamme, esim. Georg Henrik von Wright antoi tällaista yrittäneelle tieteenhistorialliselle kirjalleen Tiede ja ihmisjärki alaotsikoksi "suunnistusyritys". Jos joku haluaa saada tiiviin yleiskuvan nykyisen teknotaloussysteemimme takana olevien ajattelulaatujen kehittymisestä, suosittelen tuota kirjaa.

Tulee mieleen myös toinen mainio teos, jossa valistusvuosisadalla tapahtunutta ajatteluperusteiden muutosta käsitellään suhteessa nykyisyyteen, Neil Postmanin Buildind a Bridge to the 18th Century. Postman maalailee näkyville nykyistä ajatteluamme kuvaavan käden ja kättelee sillä sitten suoraan yli parin vuosisadan Adam Smithin näkymätöntä kättä. Suosittelen. Valistusajattelusta hyvän yleisesityksen on tehnyt myös mm. psykoanalyysiin perehtynyt historioitsija Peter Gay (The Enlightenment: An Interpretation: The Science of Freedom.)

Asioiden kietoutuessa koko historian matkan varrella aina toisiinsa mikään ei siis ole opillista siinä mielessä jossa tunnustukselliset ideologiset opit haluavat asiat nähdä. Esimerkiksi: kun liberalistinen talousajattelu muodostui, Smithin ja fysiokraattien mielissä oli aluksi samanlainen haaste kohdata objektiivinen todellisuus kuin mikä kaikelle luonnontieteelliselle ajattelulle hahmottui. Aluksi talousteoria oli teoriaa jolla yritettiin kuvata, hallita ja hyödyntää luonnon lainalaisuuksia -- ja tämä sävy on jopa meillä yhä jäljellä siinä tavassa jolla puhumme realiteeteista taloudessa. Tämän rinnallahan elää sitten toinen likimain yhtä pitkä ajatusperinne, jossa taloutta hahmotetaan ihmisten välisenä kanssakäymisenä. Tämänkaltaiset ajatteluidentiteetteihin liittyvät yksityiskohdat jäsentyvät vain jos on kykyä ja tarpeellinen määrä harrastusta ajatushistorian tutkimiseen.

Opimmekohan nyt tästä mitään? Se mitä pitäisi oppia on jotain sen kaltaista kuin että esim. sellaiset opilliset "totuudet" kuin vaikkapa väite että "raha on vain vaihdon väline" eivät oikeasti tarkoita mitään. Esimerkiksi uuden ajan alustavanlaatuisille rahateorioille toimivat paradigmaattisissa vaiheissa muotoa antavina vaikuttajina mm. alkemistien trassunbstantio-opit ja maagien ajatteluperinne (G H von Wright). Sillä lailla ajatushistoria toimii, muokkaa "totuuksiamme" monien perinteiden ja kokonaisuuksien myllyissä.

Lue lisää

Autan vasta-argumentoinnissa muistuttamalla että markkinataloutta voidaan puolustella myös lähtien liikkeelle muualta kuin opillisesti sulkeutuneista ismeistä. Esimerkiksi talousnobelisti Friedrich A Hayek tekee näin.

Hayek vastaa antropologiseen ja filosofis-intellektuaaliseen haasteeseen kuvaamalla ihmislajin historiassa varhaisilta ajoilta kehittyneen hajautetun järjen ja tiedon systeeminen. Hayekin visiossa markkinat perustellaan sillä myös aatehistoriallisesti vakuuttavalla argumentilla, että ihmisjärki on pikemminkin kollektiivinen kuin yksilökohtainen tekijä. Tietoa on kollektiivilla käytössä enemmän kuin yhdelläkään yksilöllä myös siksi että tieto kasautuu historiallisesti.

Hayek tarvitsee siis kollektiivisen tekijän markkinatalouden käytäntöjen perusteluksi. Tämä ei estä häntä pitämästä markkinataloutta arvossa. Hän kuitenkin ajattelee huomattavasti eri tavoin kuin ne "liberalistit", joille markkinatalous merkitsee ensisijaisesti kansalaisen ja valtion ristiriitaa ja kannanottoa yksilön puolesta.

Hayek ei lähtökohdistaan myöskään selitä miksi liberalistinen talousoppi on sellainen kuin se on. Eli miksi siinä korostuu valtiouskonto ja psykologissävyinen yksilön vapauden unelma. Nämä tarvitsevat muita kuin taloudellisia argumentteja selittyäkseen. Frankfurtin koulukunta ja kriittinen rationalismi ovat näitä argumentteja kehittäneet.

oksennustakin... kirjoitti:

>> kuvittelette jopa omaavanne yksioikeuden johonkin terminologiaan

Keskenään kilpailevien oppien tunnustukselliset kannattajat voivat väittää toisistaan näin. Keskiajalla taisteltiin oikeudesta tulkita Raamattua ja selittää Jumalan sanaa, nyt taloususkonnon lahkot kamppailevat keskenään. Filosofille on mahdollista tarkastella näitä eri tulkintoja, ja tässä olen suosittanut perspektiivin edelleen laajentamiseksi ajatushistoriallista näkökulmaa.

>> minun ei tarvitsekkaan osata formaalin filosofian sääntöjä

Kielioppia ei tarvitse osata ellei halua puhua ja kirjoittaa hyvin, samoin filosofiaa ei kannata harrastaa ellei halua ajatella paremmin.

>> Teillä yhteiskunnan verovaroista riipuvaisilla "ajattelijoilla"...

Tällaisen kaikkitietävyyden edessä täytyy vain mykistyä.

>> Kausaalisuus on tapahtumien syy-seuraus-suhde eikä se ei ole harhaa

"Tapahtumat" on kuitenkin historian varrella nähty kovin erilaisina. Ajatushistoria selvittää nimenomaan näitä seikkoja. Esimerkiksi ilmiöiden alut ja loput eivät ole millään "mittauksilla" määriteltävissä, "alku" ja "loppu" ovat vain käsitteitä ihmisen korvien välissä. Sille joka ottaa annetut käsitteistöt lähtökohtaisina realiteetteina, alut ja loput tai muut tiedonfilosofiset kysymykset eivät tietenkään ole ongelma.

>> Kun seuraavan kerran tulet arvostelemaan liberalismia, niin huolehdi edes siitä, että premissisi ovat oikeita

Arvostelen toki liberalismia likimain joka päivä eri areenoilla. Sinun kannattaisi ensin tutustua siihen ennen kuin alat taittaa peistä omien lähtökohtaisten käsitystesi puolesta.

Lue lisää

"Arvostelen toki liberalismia likimain joka päivä eri areenoilla."

Mitäpä jos tuon sijaan koettaisit vaikka hankkia itsellesi elämän? Toi sun nykyinen tuntuu hieman tylsältä. Ja vielä ihan kysymyksenä, mistä sä olet edes saanut päähäsi, että jollain sun laisella harrastelijafilosofilla voisi olla mitään kuuntelemisen arvosta sanottavaa aiheesta?

syvempää kirjoitti:

Autan vasta-argumentoinnissa muistuttamalla että markkinataloutta voidaan puolustella myös lähtien liikkeelle muualta kuin opillisesti sulkeutuneista ismeistä. Esimerkiksi talousnobelisti Friedrich A Hayek tekee näin.

Hayek vastaa antropologiseen ja filosofis-intellektuaaliseen haasteeseen kuvaamalla ihmislajin historiassa varhaisilta ajoilta kehittyneen hajautetun järjen ja tiedon systeeminen. Hayekin visiossa markkinat perustellaan sillä myös aatehistoriallisesti vakuuttavalla argumentilla, että ihmisjärki on pikemminkin kollektiivinen kuin yksilökohtainen tekijä. Tietoa on kollektiivilla käytössä enemmän kuin yhdelläkään yksilöllä myös siksi että tieto kasautuu historiallisesti.

Hayek tarvitsee siis kollektiivisen tekijän markkinatalouden käytäntöjen perusteluksi. Tämä ei estä häntä pitämästä markkinataloutta arvossa. Hän kuitenkin ajattelee huomattavasti eri tavoin kuin ne "liberalistit", joille markkinatalous merkitsee ensisijaisesti kansalaisen ja valtion ristiriitaa ja kannanottoa yksilön puolesta.

Hayek ei lähtökohdistaan myöskään selitä miksi liberalistinen talousoppi on sellainen kuin se on. Eli miksi siinä korostuu valtiouskonto ja psykologissävyinen yksilön vapauden unelma. Nämä tarvitsevat muita kuin taloudellisia argumentteja selittyäkseen. Frankfurtin koulukunta ja kriittinen rationalismi ovat näitä argumentteja kehittäneet.

Lue lisää

Ajattelussanne on systemaattinen virhe.

Sekoitatte arkkityypin ja keskusjohtoisuuden toisiinsa. Liberalismi ei kiellä ihmisen kollektiivisia kokemuksia ja sosiaalisuutta. Liberalismi ei kiellä niiden pohjalta tapahtuvaa vapaaehtoista yhteistoimintaa. Liberalismi kieltää ainoastaan niiden nimissä tapahtuvan vähemmistön väkivaltaisen alistamisen.

libertaari kirjoitti:

Ajattelussanne on systemaattinen virhe.

Sekoitatte arkkityypin ja keskusjohtoisuuden toisiinsa. Liberalismi ei kiellä ihmisen kollektiivisia kokemuksia ja sosiaalisuutta. Liberalismi ei kiellä niiden pohjalta tapahtuvaa vapaaehtoista yhteistoimintaa. Liberalismi kieltää ainoastaan niiden nimissä tapahtuvan vähemmistön väkivaltaisen alistamisen.

Lue lisää

Eikös tuossa nyt lähdetä liikkeelle "opillisesti sulkeutuneesta ismistä"?