Oletteko ajatelleet

Oletko ajatellut että elämä on rajallinen. Kellekään ei taata pitkää elämää vaan se voi olla ohi silmänräpäyksessä. Ihan naurettavaa tehdä jotain 5 vuotis suunnitelmia. Minä elän päivän kerrallaan lapseni kanssa senparemmin mitään etukäteen elämättä, koskaan ei tiedä huomisesta.Enemmän kun rikasta kotia, lapsi tarvitsee rakasta kotia.

Tytti kiltti,

Hienoa että olet säästänyt tulevaisuutta varten, aivan kuin sanoit, koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.

Miten reagoit, jos sitten lapsesi kanssa jäätkin ypöyksin, yllättäen, sillä vahinko kun ei tule kello kaulassa?

Kun oikein huonosti käy, ei maassa puhkeaa mellakoita- yleisen levottomuuden lisääntyessä globaalilla tavalla-rahan arvo laskee ja menetät työn ja terveyden.

Realisoit sijoitusasuntosi pärjätäksesi, mutta nekin rahat menee vauhdilla, sillä rahan arvo laskee yllättäen.

Samoin valtion talous on kuralla, sillä rikkaat todella rikastui ja köyhät köyhtyi, sosiaaliturva kaadettiin, eikä hyvinvointivaltiosta jäänyt muuta kuin mukavat muistot.

Tukea asumiseen ja sairaspäivärahoihin ei herunut yhdellekkään.

Lasten oikeus koulutukseen muuttui sekin maksulliseksi.

Terveysasemat muutettiin saattohoitokodeiksi, sillä palliatiivinen hoito tuli joka rahattoman sairaan hoidoksi.

No, siinä sitten kaiken anarkian ja mielettömyyden keskellä huokaat, miten selvää ja selkeää oli silloin, kun elämäsi voimissa pullistelit niin, että et meinannut liiveihisi sopia. Sinulla oli ollut pesämunaa jo 26 vuotiaana, siinä oli hyvä elvistellä, että mitäs ne muut...

Nyt kysynkin, aivan kun sinäkin-toivottavasti-voiko raha olla itseisarvo?

Mikä on sinulle tärkeää ja välttämätöntä?

Mitä sitten, jos kaikkien painajaisten painajainen toteutuu, terveys menee, eläkerahastot kaatuvat, lastesi isä sairastuu mieleltään ja tulee väkivaltaiseksi, tai pettää ja jättää puille paljaille sinut ja lapsesi, työtä ei ole eikä tule, joku läheinen kuolee, ehkäpä itse, miehesi, lapsesi, lomuamatkasta muodostuu elämänvaihe jossa menetät terveytesi traumatisoituasi, huh huijjaa..

Kuule Tytti, elämä voi todella tuoda tullessaan vaikka ja mitä, mutta aina ei edes rahalla pääse tai rahalla ei voi aina ratkaista ongelmia.

Sinuna käyttäisin pesämunastasi osan itsesi kehittämiseen ja kasvattamiseen, pohtimalla arvojasi ja asenteitasi pötkiikin jo pitkälle. Sen verran vielä; onko sinulla rakkautta?

Lapsia ei tehdä elätettäväksi loppu elämää. Lapset yritetään kasvattaa tulemaan toimeen omillaan ja pitämään huolta itsestään sekä mahdollisesta perheestään. Eikä lapsi(kaan) elä pelkällä pesämunalla taikka perinnöllä, elämässä tarvitaan monia muitakin selviytymiskeinoja: sosiaalisuutta, välittämistä, omaa tahtoa, ymmärrystä, vastoinkäymisten sietokykyä, erilaisuuden ymmärtämistä jne jne.

Ei voi onneksi koskaan tietää mitä elämä tuo tullessaan. Siksi onkin suurta viisautta järjestellä jonkinasteista omaa elämää ennen harkittua lastentekoa. Omaan elämään noin lähtökohtaisesti kuuluu asunto ja toimeentulo. On jo elämäntapa-asia opettaa lastaan ymmärtämään rahantulolähteen eli palkan työstä.

Kuulehan lapsi!Mulla on itselläni neljä lasta.He ovat erittäin rakastettuja,vaikkei olekaan tehty miehen kanssa hirveän tarkka taloudellista suunnitelmaa enen lasten tuloa.On ollut tiukkaa ja nyt,kun erokin tuli,vielä tiukempaa.Silti en kadu päivääkään ja lapseni tietävät,että vaikka rahaa ei olekaan rakkautta riittää.
Voi kun kaikki olisivatkin noin "viisaita" ja laskelmoivia,ei tarvitsisi enää rakentaa uusia päiväkoteja tai kouluja.Ja ei olisi meitä yhäiteja ja -isiä.