missing you.

Jos sydän on pakahtumaisillaan niin kannattaahan sille asialle jotain tehdä. Itse ainakin olisin koko loppuelämäni vihainen itselleni jos en mitään uskaltaisi tehdä. Eli laittaisin sille jotain viestiä...aluksi vaikka jotain ihan sellaista mikä ei liity mihinkään ihastumiseen tai muuhun. Kyselet kuulumisia ja että miks ei ole ollut harjoituksissa/ ei ole näkynyt jne... Aika usein (ainakin itse osaan) pystyy hahmottamaan muutamista tekstiviesteistä, että onko toinen huomannut minut ja että onko yhtään kiinnostunut. Jos vaikuttaa että ei ole kovin vastahakoinen niin myöhemmin voit ehdottaa että näkisitte jossain muissa merkeissä kun harjoitusten. Muista, että vaikka kuinka elokuvissa ja oikeassa elämässäkin pojat uhoavat ja arvostelevat tyttöjen ulkonäköä ja muuta niin kuitenkin pohjimmiltaan hekään ei ole niin...miten sen nyt sanoisi...vaativia tai "koviksia"(kyl sä tajuut). Ja useampi poika kuin kuvittelet on paljon arempi kun antaa olemuksellaan ymmärtää.

Toivottavasti noista nyt edes jotain apua oli. Koitin vaan nuoren miehen näkökulmasta miettiä hieman.

kiitti! toi parans kummasti mun ajatuksia ^^
ehkä laittaisin sille vielä tänään jonkinlaisen viestin *paniikki* XD :)

Et sinä sillä viestin lähettämisellä mitään ainakaan häviä... :) Rohkeesti vaan. Minä ainakin olisin onnessani tuollaisesta yllätysviestistä, vaikka olisinkin jo varattu.

totta :) mut mua vähän ''nolottaa'' varmasti sen seuraavan kerran kun nään sen kasvotusten. :S
anyway, oon lähettämässä sille just viestiä O.O''
oon ihan täpinöissäni xD

lähetin eilen viestin, hän vastasi ihan asiallisesti että viettää kesälomaa jne. mutta tästä viikosta eteenpäin palautuu normaaliin ruotuun. Noh.. sössin tietenkin koko jutun heti alkuunsa. Vittu että voin olla tyhmä.
Mun piti lähettää vain normaali viesti (ja tietysti vastata jotai vielä siihen, kun hän vastaa ensimmäistä kertaa minulle) ja näin ollen vastasinkin kun hän kysyi jotain harjoitus päivistä. Sitten kerroin hänelle ne päivät, ja odotin että olisi kuulunut viesti 'kiitos.' tai vastaavaa johon olisi ollut helppo lopettaa.
Laitoin sitten 15 min päästä pienen lisäyksen paikasta ym. koska en uskonutkaan hänen muistavan/tietävän paikan muuttuneen kesän ajaksi, ja tyrkäytin sitten viestiin et onko sulla messengeriä ym. vai tavoittaaks kännykästä jos tulee asiaa. Noh, ei kuulunut sitten mitään 'ok' vastausta edelleenkään niihin ajan ja paikan kertomuksiin, mutta hän lähetti kuitenkin että kännykäst saa kiinni ja ei se oikeen muuta käytä. Nohh.. ajattelin sitte jättää sen siihen, enkä vastata mitään, mutta parin tunnin päästä kello oli 12 ja seuraavana päivänä koulua, joten menin jo nukkumaan päin.
En saanut unta seuraavaan tuntiin, joten en todellakaan tiedä miksi, miksimiksimiksi.. menin laittamaan hänelle yhdeltä viestin 'okei :)' .
Vitun törppö oon.. meen nyt herättämään jossain yhden aikaa jollain vitun tyhmällä viestillä johonkin vittumaisimpaan aikaan et ok.
No siskonipa kerto sitten kun sattui näkemään hänet jossain vaiheessa heti seuraavana päivänä, että hän oli udellut miten olin saanut hänen numeronsa. No tietty se sitten möläytti jotain 020202 - numeropalvelusta ym... hiton noloa.
ja sanoi vielä siskolleni että sai multa viel tekstarin yhdenki aikaa ja heräs siihen jne jne (ehkäpä vähän ärsyyntyi siitä tai jotain en tiedä kun en ollut kuulemanna äänen sävyä ja ilmettä, mutta pelkään pahinta)... tunnen oloni täysin mäntiksi.
Olen i d i o o t t i. nyt hän sitten on palannut kuvioihin ja itse en enää kehtaisi.
huoh kun oon niin paska ettei oo tosikaan. Meen heti ryssimään koko jutun, sisko sano et unohda tollanen pikku viesti juttu vaan äläkä sitä itke, mut mä en voi olla häpeemättä ja vuodattamatta kyyneliä. Olen täys kusipää.
Miksen voinut vain olla laittamatta mitään!?
Kaikki ois ihan simppelii ellen oli menny ryssii koko juttuu ihan ennen kun ehdin ees puhua sen kanssa.

Voinko muka enää koskaan edes katsoa häneen?
jättäydynkö poies harrastuksesta, vaikka juuri minä itse hänelle vihjailin et voisi palata taas mukaan. Mua hävettää suuresti. Oon varmaan senkin mielestä ärsyttävä tollo ja mitenhän sekin reagoi ku näkee mut ensimmäisen kerran pitkään aikaan viel tällä viikolla? jos nyt kehtaan edes mennä harjoituksiin enää..
:(

niin no.. mietinkin tässä että miksi ''pelkään'' niin paljon jotain. en ees tiedä kunnolla mitä.
on tää vaan jotenkin niin vaikeaa.
En kyllä vähään aikaan uskaltaudu laittamaan mitään viestii, sen jälkeen ku lähetin sen viestin sillon yöllä...
kait se on pakko uskaltautuu harjoituksiin ja koittaa olla normaalisti ja annan ajatusten lepää ja kattoa mitä aika tuo tullessaan.
hitto.. kerrankin ku luulin tekeväni jotain oikein. noh.. toivottavasti hän laski sen vielä ihan vain frendeilyksi eikä heti miksikään tuputtajaksi tai kaikkien asioiden urkkijaksi :(
tuntu pahalta ku yks tossa vastaski et hän on ollut/ olisi ahdistunut tuollaisesta. en haluu satuttaa häntä, mut miks sit aina tyrin. äää en vaan tiedä miten käyttäytyy seuraavan kerran..
*sad* miks kukaan täysjärkinen ei tykkää musta.