olueni kanssa kahden nurkkapöydässä istuin ja kateellisena
katselin kuinka leikettä syötiin oikein suuren maailman malliin.
oli paikalla pankinjohtajaa ja välittäjää, pari mogadishun miestäkin oli pöytään huolittu.
taisivat olla sieltä paremmalta aurinkolahden alueelta, kun kerran oli
kutsu käynyt noinkin hyviin piireihin.
kahdella tuopilla kerrallaan olutta ryystettin ja isoista rahoista puhuttin.
"velat ne on kohta saatavia" tokaisi pankinjohtaja,
lauluun yhtyi välittäjä joka tuhnujen elämäntapaa kummeksui ja
kovaäänisesti huudahti "asunnot loppuvat suomesta!" aurinkolahden miehillä
sammaloitunut katse kirkastui salamana ja siitäpä paikasta huudahtivat yhteen ääneen "vihreitä kuulia!"
iloista meininkiä ja naureskelua tuntui riittävän.
sivukorvalla katellisena kuuntelin kun toinen aurinkolahtelainen
myhäili: "58 vuotta on kuulemma vain lainasta maksamatta ja sen jälkeen
on 46,5 neliön kaksio maksettu, kyllä siinä kelpaa mamman kanssa eläkepäiviä vietellä"
pankinjohtaja se vaan hymähteli, taisi konjakki olla hyvälaatuista.
toinen paikallisista herroista tuumasi että "on se aamulla mukava herätä,
kun on merenranta aivan vieressä, kaksi keittiöjakkaraakin on sitä varten hankittu.
oikein kun kurkistaa niin nähdään naapuritalon ylitse emännän kanssa merelle oikein käsikädessä."
välittäjäkin se puuttui peliin. oli kuullut että aurinkolahden miesten työpaikalle
oli tulossa töihin uusi mies etelä-savosta ja oli totta vie asuntoa vailla.
"51-neliötä saunat ja pelit, ostari vieressä. tässäpä korttia ja pankinjohtajalta myös,
ei ole 60 vuotta aika eikä mikään.
kyllähän tuossa perheellinen savolainen mukavasti pötköttää. viekääpä terveisiä ja
maanantaina soitellaan. näitä ei riitä kaikille ja yli kannattaa aina hieman sitä tarjousta laittaa.
sillä varmistaa saannin"
into piukalla aurinkolahden miehet kortteja taskuun sulloivat
"kyllä on helppoa luottaa tuollaisiin ystäviin" toinen tokaisi.
pientä tirskahtelua kuului johtajan ja välittäjän puolelta.
Kyllä näillä ystävillä on tunteet pinnassa tuumi toinen
aurinkolahden miehistä mielessään ja nykäisi olutta taas kahdella naapolla.
ei tällaista tavallista kantakaupungin sälliä pöytään kutsuttu vaikka on omistusasunto,
pieni omaksi maksettu kaksio alppikadulta. ei näy merelle... nyyh.
eikä ole pankinjohtajakaan kaverina, mitä nyt joskus luukusta kuponki tupsahtaa
"halutaan ostaa tältä alueelta..."
pahallamielellä marssin bussipysäkille. patapäitä tuli bussillinen keskustasta.
ruuhkan pysäkillä hälvettyä kömmin yksin autoon, keskiriville, onneton sinkku-mies Vallilasta
katselin kuinka leikettä syötiin oikein suuren maailman malliin.
oli paikalla pankinjohtajaa ja välittäjää, pari mogadishun miestäkin oli pöytään huolittu.
taisivat olla sieltä paremmalta aurinkolahden alueelta, kun kerran oli
kutsu käynyt noinkin hyviin piireihin.
kahdella tuopilla kerrallaan olutta ryystettin ja isoista rahoista puhuttin.
"velat ne on kohta saatavia" tokaisi pankinjohtaja,
lauluun yhtyi välittäjä joka tuhnujen elämäntapaa kummeksui ja
kovaäänisesti huudahti "asunnot loppuvat suomesta!" aurinkolahden miehillä
sammaloitunut katse kirkastui salamana ja siitäpä paikasta huudahtivat yhteen ääneen "vihreitä kuulia!"
iloista meininkiä ja naureskelua tuntui riittävän.
sivukorvalla katellisena kuuntelin kun toinen aurinkolahtelainen
myhäili: "58 vuotta on kuulemma vain lainasta maksamatta ja sen jälkeen
on 46,5 neliön kaksio maksettu, kyllä siinä kelpaa mamman kanssa eläkepäiviä vietellä"
pankinjohtaja se vaan hymähteli, taisi konjakki olla hyvälaatuista.
toinen paikallisista herroista tuumasi että "on se aamulla mukava herätä,
kun on merenranta aivan vieressä, kaksi keittiöjakkaraakin on sitä varten hankittu.
oikein kun kurkistaa niin nähdään naapuritalon ylitse emännän kanssa merelle oikein käsikädessä."
välittäjäkin se puuttui peliin. oli kuullut että aurinkolahden miesten työpaikalle
oli tulossa töihin uusi mies etelä-savosta ja oli totta vie asuntoa vailla.
"51-neliötä saunat ja pelit, ostari vieressä. tässäpä korttia ja pankinjohtajalta myös,
ei ole 60 vuotta aika eikä mikään.
kyllähän tuossa perheellinen savolainen mukavasti pötköttää. viekääpä terveisiä ja
maanantaina soitellaan. näitä ei riitä kaikille ja yli kannattaa aina hieman sitä tarjousta laittaa.
sillä varmistaa saannin"
into piukalla aurinkolahden miehet kortteja taskuun sulloivat
"kyllä on helppoa luottaa tuollaisiin ystäviin" toinen tokaisi.
pientä tirskahtelua kuului johtajan ja välittäjän puolelta.
Kyllä näillä ystävillä on tunteet pinnassa tuumi toinen
aurinkolahden miehistä mielessään ja nykäisi olutta taas kahdella naapolla.
ei tällaista tavallista kantakaupungin sälliä pöytään kutsuttu vaikka on omistusasunto,
pieni omaksi maksettu kaksio alppikadulta. ei näy merelle... nyyh.
eikä ole pankinjohtajakaan kaverina, mitä nyt joskus luukusta kuponki tupsahtaa
"halutaan ostaa tältä alueelta..."
pahallamielellä marssin bussipysäkille. patapäitä tuli bussillinen keskustasta.
ruuhkan pysäkillä hälvettyä kömmin yksin autoon, keskiriville, onneton sinkku-mies Vallilasta
Vastaukset 2
Vanhimmat
nih
ja pankinjohtaja ei ole velallisen ystävä...