Lukio

poika 16 vee

Olen nyt menossa lukioon. Eli huomenna se alkaa. Huomasin tänään taas, että mulla tulee se paniikkinen olo jossain sosiaalisissa tilanteissa. Oon yrittäny ajatella tässä kesällä, et oon iha normaali vaik on vähä ahdistanu, ku oon ollu kaupungilla. Tänää sitte huomasin, kun olin kaverin kanssa, et ei se niin oo. On tollasta paniikkia ja ahdistusta.

Nyt on sitte Lukio huomenna edessä ja se ahdistaa aika paljon. Toivottavasti siellä ei sanota muuta kun oma nimi ja sekin vain omalta paikalta istuen. Tulee kyllä olemaan tuskaa. Minua eivät ole propraliinit eikä bentsot auttaneet, joten olen vähän huolestunut.

Millaisia kokemuksia teillä on lukion alusta ja miten siellä on esittely hoidettu? Ja tiedättekö joitain hyviä pitkäaikasia lääkkeitä paniikkiin? Ja auttaako hypnoosi?

Olisin iloinen, jos pystyisitte ainakin joihinki kysymyksiini antamaan vastauksia:)

10

852

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lalalaaaaaaaaaaa

      Moi:) Ymmärrän sua hyvin, kun itsekin sairastan paniikkihäiriötä...Oletko käynyt terapiassa? Kun ensiksi pitäisi selvittää nimenomaan miksi ja miten se vaiva on tullut. Olen kuullut, että hypnoosi voisi olla oiva helpotuskeino, mutta muuta tietoa siitä ei minulla sitten olekaan.

      Itse menen nyt toiselle vuosiasteelle lukiossa. Minulla on vieläpä aika pahanlaatuinen tämä vaiva, mutta silti selvisin esitelmistä sun muista hyvin, kun vain tarpeeksi niihin harjoittelin ja otin rauhallisesti. Negatiiviset puolet ovat tietenkin esimerkiksi kaverisuhteissa: Minä olen miltein aina se, joka eristäytyy muista.

      Erilaiset mielikuva-harjoittelut ja esimerkiksi jooga (myös muu liikunta) ovat myös niitä helpottavia tekijöitä.

      Meillä ainakin käteltiin luokanvalvojaa, ja kerrottiin mistä koulusta olemme tulleet:) Nämä esittelytavatkin tosin riippuvat ihan koulusta itsestään, sinun koulussasi siis ei välttämättä nousta kättelemään, vaan pelkkä nimenhuuto saattaneen riittää:)

    • lukion ope

      Hei!
      Luulen, ettei tosiaankaan edes tarvitse sanoa nimeään, vaan itse ainakin pidän nimenhuudon, jolloin tarvitsee vain nostaa kätensä kuultuaan oman nimensä.
      Olisi hyvä, jos kertoisit tai vanhempasi kertoisivat esim puhelimitse ongelmastasi ryhmänohjaajallesi, rehtorille tai opolle, jotta opettajat tietäisivät ongelmastasi, eivätkä tahallaan laittaisi sinua vaikeisiin tilanteisiin. Suosittelen tätä. Itse ainakin noudatan varovaisuutta tapauksissa, joissa tiedän opiskelijalla olevan vaikeuksia esiintymisessä. Onnea matkaan! Uskon, että kyllä se hyvin siitä lähtee menemään. Opettajat ymmärtävät kyllä hyvin yleensä nuoria. -Itse lähetin juuri 18-vuotiaan esikoiseni lomalta armeijaan ja hänen oli vähän vaikea lähteä, kun tietää, ettei ensi viikonloppuna pääse lomille. Melkein tippa oli pojalla linssissä. Monilla opettajilla on sinun ikäisiäsi lapsia ja se antaa heille ymmärrystä opiskelijoita kohtaan.
      Rohkein mielin vain eteenpäin.

    • Lukioon2002

      Mulla se oli viisi vuotta sitten ja kyllähän se ahdisti. Varmasti riippuu ryhmänohjaajasta miten esittely tapahtuu. Todennäköistähän se kyllä on että siellä jotenkin pitää itsensä esitellä... Meidän piti yksitellen nousta ylös ja sanoa oma nimi. Onneksi ei kuitenkaan luokan eteen tarvinnut mennä kun tuossakin ehti jo pannari iskeä. Se on kyllä paha, jos joutuu kauan odottelemaan sitä omaa vuoroaan.

      Noista lääkkeistä ja hypnooseista en osaa sanoa paljoa mitään. Sepramia käytin muutaman kuukauden eikä auttanut ollenkaan, joten lopetin. Kannattaa pitää kuntoa yllä ja vähentää/lopettaa esim. kahvinjuonti ja tupakointi (jos niitä harrastaa) niin sekin auttaa jo paljon. Tsemppiä!

    • 16 veee

      Joo kiitti vastauksista. Ihan hyvin meni onneks. Iski kyllä paniikki, ku me mentii aluks saliin. Rupes hikoiluttaa ja tuli sellanen olo, et vois lähtee lukiosta pois. Sen jälkee mentii oman ryhmän kaa luokkaan. Siellä oli vaa semmone nimen huuto. Ja sit oli kans sellane, et piti sanoo jotai ittestää. Onneks olin sellasella hyvällä paikalla, ni ei ahdistanu nii paljo. Sanoin vaa etunimen ja jotai mitä harrastan. kyl se mulla sellane tosi pieni paniikin poikanen aina vaanii iha muuten vaa ku oon siellä lukiossa. Joka tapauksessa meni hyvin toi eka päivä. Täytyy ny kattoo et jos vois oloo vielä jotenki helpottaa.

    • 16 veee

      Kyllä lukiossa on aika tuskaa. Paniikkia koko ajan, kun joutuu esittelmään itseään tai pelkkä nimen huutokin. Tänään yhden aineen tunnilla piti mennä luokan eteen esittäytymään. Mä en menny. Koska oli hirveä paniikki enkä olisi pystynyt tekemään siinä mitään. Sanoin omalta paikalta et sanon iha täs. Sen jälkee rupesin puhuu. Sit se opettaja sano: tuliks sulle joku ujous kohtaus? Vastasin vaa siihe sillai puoliks leikkimielisen olosesti juu tuli. Sit se kysy mun nimee vielä uudestaa sen jälkee. Ton jutun jälkee tuli semmone rento olo, ku en ollu oikeestaa mokannukkaa. Se rento olo kyl hävis sit tunnin jälkee. Ärsyttävää kun joka aineessa joutuu esittelemää ittensä. Aika moista tuskaa tuolla lukiossa. Ja sit vielä päivät on pitkiä. Tuntuu siltä kun olisin vankilassa.
      Onko täällä muita lukion ensikertalaisia? Miten teillä on menny?

      • ensikertalainen

        Mua inhottaa kans tosi paljo olla lukiossa, oon niin ujo ja arka.
        Tuntuu tosi inhottavalta ku pitää kertoa jotain itsestään, ääni värisee ja suu on ihan kuiva, ei meinaa tulla sanaa suusta.
        Lisäks oon siellä yksin välitunneilla, en uskalla mennä jutteleen kenellekkään, ku tuntuu et ei ne kuiteskaan halua olla mun kanssa.
        Ihan mukavia ihmisiä siellä kuitenki vaikuttaa olevan, mut ku on niin vaikeaa tutustua keneenkään.
        Kyllähän mulla kavereita on, mutta ne käy toista lukiota. Niitten kanssa ku oon niin en oo mitenkään erityisen jännittynyt.
        Tuntuu tosiaan siltä kuin olisi vankilassa!
        Onko sulla 16 veee yhtään helpottunu olo siel lukios?
        Mutta ei se mitään, pian ei enää tarvi joka tunnilla esitellä itseään. :)


      • 16 veee
        ensikertalainen kirjoitti:

        Mua inhottaa kans tosi paljo olla lukiossa, oon niin ujo ja arka.
        Tuntuu tosi inhottavalta ku pitää kertoa jotain itsestään, ääni värisee ja suu on ihan kuiva, ei meinaa tulla sanaa suusta.
        Lisäks oon siellä yksin välitunneilla, en uskalla mennä jutteleen kenellekkään, ku tuntuu et ei ne kuiteskaan halua olla mun kanssa.
        Ihan mukavia ihmisiä siellä kuitenki vaikuttaa olevan, mut ku on niin vaikeaa tutustua keneenkään.
        Kyllähän mulla kavereita on, mutta ne käy toista lukiota. Niitten kanssa ku oon niin en oo mitenkään erityisen jännittynyt.
        Tuntuu tosiaan siltä kuin olisi vankilassa!
        Onko sulla 16 veee yhtään helpottunu olo siel lukios?
        Mutta ei se mitään, pian ei enää tarvi joka tunnilla esitellä itseään. :)

        Viime perjantaina oli vähän parempi olo. Se on hyvä, ku muut ei huomaa sitä, et mul on paniikki. Nyt alotin uuden lääkkeen ja katon miten toimii. Kyl tosta lukiosta selviää:)


      • Luota
        16 veee kirjoitti:

        Viime perjantaina oli vähän parempi olo. Se on hyvä, ku muut ei huomaa sitä, et mul on paniikki. Nyt alotin uuden lääkkeen ja katon miten toimii. Kyl tosta lukiosta selviää:)

        enemmän kuitenkin jokaisessa ihmisessä asuvaan hyvyyteen (tosin piilotettuna monilla) kuin jatkuvaan lääkitykseen.
        Ala rohkeasti jutella jonkun sellaisen kanssa, joka vaikuttaa sinusta mukavalta. Kun tutustut lähemmin, kerro hänelle vaikka noista jännityksistäsi - kun luotat häneen tarpeeksi.

        Ja kuule: kun katselet ihmisä ympärilläsi, missä tahansa, heissä saattaa olla MONIA jotka pelkäävät ihan samalla tavoin kuin sinäkin! Eihän se näy päälle! - Ja vielä lopuksi, jos sallit, vähän huumoria: ajattele kaikki ihmiset ympärilläsi luokassa (myös opettaja), että he olisivat alasti! Tai vessassa tarpeillaan! Jollei muuta, niin sinua alkaa väkisin naurattamaan!!! Ja nauru parantaa!


      • Valkolakki vm. '88
        16 veee kirjoitti:

        Viime perjantaina oli vähän parempi olo. Se on hyvä, ku muut ei huomaa sitä, et mul on paniikki. Nyt alotin uuden lääkkeen ja katon miten toimii. Kyl tosta lukiosta selviää:)

        Kirjoitin itse kolmen vuoden lukio-opiskelun jälkeen tässä keväällä ylioppilaaksi, ja epäilemättä voin sanoa näitä kolmea vuotta elämäni parhaaksi ajaksi. Ei pelkästään sen takia että muutin jo lukion alussa omilleni, vaan lukiossa tehtyjen tuttavuuksien ansiosta. Itse pelkään melkein paskat housussa kaikkia sosiaalisia kontakteja, ja tietoa siitä että sellainen on edessä, mutta suorastaan huomaamattani sain tilaisuuden tutustua mitä mahtavimpiin ihmisiin. Nyt lähinnä harmittaakin kuinka kaikki muuttivat eri puolille Suomea.. Onneksi jäi muistot. :)

        Usko tai älä, lukiosi on ohi ennen kuin arvaatkaan.


      • Valkolakki 07
        16 veee kirjoitti:

        Viime perjantaina oli vähän parempi olo. Se on hyvä, ku muut ei huomaa sitä, et mul on paniikki. Nyt alotin uuden lääkkeen ja katon miten toimii. Kyl tosta lukiosta selviää:)

        Lukiossa ollaan kuitenkin jo sen verran aikuisia, että jännittäjänkin on helpompi siellä pärjätä :P Itsekin selvisin lukion ihan tarpeeksi hyvin, vaikka kärsinkin voimakkaasta esiintymispelosta ja punastelusta. Tietysti ihmiset tuijottavat kaikkea mikä poikkeaa normaalista, mutta erittäin harvoin sitä enää kuuli kommentteja tyyliin "minkä värinen on paloauto hä??" tai "sähän oot hei ihan punanen!!".
        Osittain olen näin jälkikäteen todennut jännityksestä olevan hyötyäkin, sitä säästyy monelta tyhmältä kommentilta kun miettii aina tarkoin mitä sanoo ja milloin. Ja kun aina esityksieni aikana ilmeni jonkinlaisia oireita, niin se vaan kasvoi osaksi persoonaani, myös muiden silmissä. Luulen, että muut eivät myöhemmin enää edes kiinnittäneet asiaan niin paljon huomiota kuin aivan alussa. Jännittäminen vain oli se, mikä kuului esitelmiini. Toisilla se voi olla järjettömän nopea puhe tai vaikkapa aivan liian pitkä kesto.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4225
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3455
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1803
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1673
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      298
      1433
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      933
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      861
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      842
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      809
    Aihe