Moi,
ajattelin kääntyä Teidän puoleenne seuraavanlaisessa ongelmassa :)
Olen tavannut aivan mahtavan tyypin, jonka kanssa tulemme erittäin hyvin toimeen ja seksimmekin on loistavaa. Olemme sopineet, että tapaamme ainoastaan seksin takia, mutta minua on alkanut kiinnostaa ehkä mahdollinen seurustelu hänen kanssaan.
Hän välillä vaikuttaa hyvin etäiseltä ja kylmältä, eikä häntä juuri tunnu kiinnostavan minun asiani ollenkaan. En ole uskaltanut ottaa tätä puheeksi hänen kanssaan, koska pelkään sen ajavan hänet entistä syvemmälle (bi) kaappiinsa. Hänen ystävät ja perheensä ovat hänelle ( kuin meille kaikille tietenkin) hyvin läheisiä, joiden vuoksi hän ei kyllä ole tulossa kaapista todellakaan ulos.
Mutta mitä mieltä Te olette, onko bi-miehen kanssa seurustelu mahdollista vai tuleeko suhteemme jatkossakin olemaan pelkkää seksiä? Asiallisia vastauksia odotellen.. - Matias-
ajattelin kääntyä Teidän puoleenne seuraavanlaisessa ongelmassa :)
Olen tavannut aivan mahtavan tyypin, jonka kanssa tulemme erittäin hyvin toimeen ja seksimmekin on loistavaa. Olemme sopineet, että tapaamme ainoastaan seksin takia, mutta minua on alkanut kiinnostaa ehkä mahdollinen seurustelu hänen kanssaan.
Hän välillä vaikuttaa hyvin etäiseltä ja kylmältä, eikä häntä juuri tunnu kiinnostavan minun asiani ollenkaan. En ole uskaltanut ottaa tätä puheeksi hänen kanssaan, koska pelkään sen ajavan hänet entistä syvemmälle (bi) kaappiinsa. Hänen ystävät ja perheensä ovat hänelle ( kuin meille kaikille tietenkin) hyvin läheisiä, joiden vuoksi hän ei kyllä ole tulossa kaapista todellakaan ulos.
Mutta mitä mieltä Te olette, onko bi-miehen kanssa seurustelu mahdollista vai tuleeko suhteemme jatkossakin olemaan pelkkää seksiä? Asiallisia vastauksia odotellen.. - Matias-
Vastaukset 2
Vanhimmat
niinkuin varmasti itsekin ymmärrät. Puhu ihmeessä hänen kanssaan! On sinulla oikeus kertoa miltä sinusta tuntuu, ja jos suhteesi tällaisenaan ei enää toimi sinulle eikä hän suostu mitään muuttamaan, niin sitten voit miettiä uudelleen haluatko jatkaa hänen kanssaan.
vain sydänsuruja itsellesi, kaverillesi ja hänen perheelleen, mikäli hän ei ole valmis poistumaan kaapistaan.
Aikoinaan mulla sama tilanne. Kaveri jätti perheensä, ja joutui jättämään myös hyväpalkkakaisen työnsä ja vaihtamaan paikkakuntaa. Se ei ollut mukava tilanne kenelläkään kun kolme henkeä kävi pidemmän aikaa psykiatrin vastaanotolla.
Olen ollut viisi vuotta kyseisen henkilön kanssa rekisteröidyssä parisuhteessä, tuttavuutemme alkoi 30 vuotta sitten. Elämä ei ole aina ollut helppoa, kumpikaan ei ole kaapitellut koskaan. Mutta joskus mietin, olisiko toisenlainen valinta ollut molemmille pidemmän päälle helpompi.
Eli mieti ja harkitse tarkkaan, mitä elämältäsi haluat myös kymmenien vuosin päästä. Mikäli aiot oikeasti sitoua. Olen nyt hoitanut ystävääni kymmenen vuotta pyörätuolissa. Elämässä ei saa kaikkea, ja kun saa niin siihen on myös sitouduttava.