Entinen koulukiusaaja naapuriksi ?

muiluta muiluta, ja kunnolla ;-) .

lapsi tutustui lapseeni pihalla ja he tulivat kavereiksi.
Sillä tämän lapsen mamma asui meidän naapurirapussa.
No niin, ällistyin tavattomasti kun tämän hoksasin, mutta koska olen aikuinen ihminen hyväksyin tämän.
Enhän halua vanhojen asioiden vaikuttaa, sillä kaikilla on mahdollisuus henkiseen kasvamiseen ja kehittymiseen, eikö vain?

Mutta kun tämä kiusaaja muisti minut hän alkoi tulla sisälle asti hakemaan tytärtään (tytöt siis 5 v) kotiin ja niinpoispäin.
Vaimoa ei hakureisuilla näkynyt.
Joskus pistin hänen lapsensa jo valmiiksi pihalle odottelemaan isukkiaan, mutta tämä oli niin paljon myöhässä etten raaskinut aina niinkään tehdä.

Alkoi ihmeellinen rumba jossa hän taas vaikutti omalla käyttäytymisellään minun elämään.
Jälleen negatiivisesti.
Lupasi lapsensa kylään, mutta viimetingassa esti.
Haki kesken kyläilyreisun pois, väittäen että olikin luvannut kylämatkan jollekkin sukulaiselle, ja tätä jatkui.
Siitähän tuli kummallekkin lapselle paha mieli.

Viimeisillä reisuilla alkoi kaksimieliset puheet ja oudot vihjailut intiimistä kanssakäymisestä, joka olikin aika paksua.
Samalla inhonvirne naamalla.
Olin yksinhuoltaja ja mietin kuumeisesti miten pääsen fiksusti eroon tästä kuvotuksesta niin ettei lapset huomaisi mitään.

Onnenpotkuna sainkin paljon halvemman vuokra-asunnon ja muutimme toiselle puolelle kaupunkia ja niin tytärkin meni esikouluun ja unohti tämän ystävänsä.

Miksikö kerron tämän sulle?
Siksi että luulin että ihminen voisi muuttua mutta sama paskakasa se vaan oli.

Moi. Osta ilmakivääri. Voit ampua sisältäsi kusipään autoon lommoja eikä kukaan kuule eikä näe. Kyllä varmasti entistä koulukiusaajaa alkaa vituttaan. Jos tulee syyttämään sua niin rukosilmoitus kotirauhan häirinnästä!

Ei onneksi ihan rajalle mutta eipä kovin kaukanakaan. Tervehdin jos tullaan vastakkain (hei tms) mutta en jää juttusille ekä hakeudu seuraan. Välissä oli n 10 vuotta kun ei oltu missään tekemisissä eikä nähty edes kaupassa. Samassa naapurustossa ollaan joskus osuttu samoille (muiden naapurien) kahvihetkille tai kotikutsuille, ja käyttäydytään sivistyneen viileän asiallisen ystävällisesti ;) Ulkopuolinen ei ehkä kummempia huomaa mutta... Molemmat ollaan siis naisia, samaa ikäluokkaa.

Tai siis itse asiassa minä muutin hänen naapuriinsa. Entinen koulukiusaajani oli opettajani - äärimmäisen julma ja piikikäs ihminen, oikein karvat nousee pystyyn kun näenkään hänet. Mutta satuin rakastumaan mieheen joka asui ko. rouvan naapurissa ja kaupunkimme vuokra-asuntotilanteen ja oman taloudellisen tilanteeni (opiskelija) vuoksi vielä toistaiseksi joudun kyseistä lehmää tiirailemaan harva se päivä...

Toisaalta, vaikka pahansuopuutta en pidä hyvänä omiaisuutena edes tässä tilanteessa, en voi olla nauttimatta siitä miten kyseinen akka rupsahtaa ja mulkoilee onnellisia ihmisiä katkerana (hän asuu yksin, ei koskaan vieraita), ja itse voin kävellä pää pystyssä käsi kädessä rakkaani kanssa eikä minun tarvitse enää lotkauttaa korvaani naisen jorinoille.

Tästä se alkaa: loputon kostaminen! IHANAA! IHANAA!

Voi että kun itsellä kävisi samanlainen säkä!

Olet varmaan jo keksinyt muutaman vittumaisen pilan?