Jos maalaisit niin mitä?
Minä maalaan tauluja olohuoneeseeni, vesi liukoisilla maaleilla, eli Acryllillä.. On muuten hienoja vaikka itse kehunkin.
Viimeinen maalaamani taulu esittää kahta enkeliä.
Minä maalaan tauluja olohuoneeseeni, vesi liukoisilla maaleilla, eli Acryllillä.. On muuten hienoja vaikka itse kehunkin.
Viimeinen maalaamani taulu esittää kahta enkeliä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
enkelikurssia vetämään, niinkuin tuo Norjan prinsessakin.
Jos itse osaisin maalata, niin varmaan taulujen aiheena olisivat pihassamme lentelevät pääskyset.
Voisi tietysti ottaa mallia myöskin metsän- ja puutarhan kukista.
Lempikukkiini kuuluvat rosan väriset pionit, mutta niiden saaminen malliksi, kestää kyllä vielä jokusen kuukauden.
Joten arki voittaa tässäkin asiassa, olohuoneen seinät kaipaavat uutta väriä, kunhan saisi päätetyksi, että mikä se väri on.
maalaisin, niittyjä ja rantoja. Akvarelleja. Ihmisiä ei saisi näkyä missään. Lintuja, ehkä, mutta ei muita eläimiä. Maalaisin tauluja, joihin voi "astua sisään" ja nauttia hiljaisuudesta ja kauneudesta.
Vaan enpä maalaa, en osaa. Kynä kyllä pysyy kädessä ja piirtäminen on hauskaa, mutta pensselit ja sudit eivät pysy. No jaa, seinän toki maalaan sujuvasti.
Santabeigeksi... Et tule katumaan. Se väri on rauhallinen ja kaikki muut asiat tulle ikään kuin ulos ... Meillä on tuo väri ja kaikki ihmettelevät miten lämpimän näköistä meillä on.
Huvittavaa mutta totta kun kirjoitan tätä viestiä tähän niin tuo yläosa tästä jossa lukee kirjoita viesti on just samaa väriä.
..kun minä maalaan maisemaa niin samalla olen siinä taulussa sisällä ja nautin näkemastäni.
Joka osaa piirtää niin osaa maalatakkin. Sinä et ole kokeillut.
Sen värinen meidän olohuoneemme on! Minäkin suosittelen sitä kaikille. Ja siihen voi yhdistellä melkein mitä muita värejä tahansa.
Mennä tauluun sisälle. Voi että minulle on monta kertaa naurettu, kun olen sen sanonut. Ei tauluun kuulemma voi mennä. Voipas, sanon minä.
vinkistä. Minulla on tuolla seinällä roikkumassa
erilaisia värimalleja ja myöskin tuo ehdottamasi löytyy
niitten joukosta.
Riiputan niitä nyt siinä niin kauan, että osaan
tehdä päätökseni.
Kuule leikkaa paperiin reikä ja katso sillä niin ettet näe muita kohtia kuin vain sen tapetin ja kun olet laittanut sen jonkun taulun tai koristus esineen viereen niin näet onko se sinun makuusi? Se ei ole mikään rikos jos sulla on erillainen ajatus kuin minulla. Värejä on paljon ja niin myös makujakin. Tiedän vain sen että kaikki muut värit tressaavat pitemmänpäälle. Jos on katto valkoinen niin silloin tämä väri sopii kuin seppää sääreen (on sananlasku)
ettei tauluun voi mennä sisälle, ovat he täysin mielikuvituksettomia. Heiltä puuttuu henkinen kypsyys.
mutta nykyisin ainoastaan elämäni pahoissa solmupaikoissa, kun ei oikein pääse selville vesille itsensä ja/tai muiden kanssa. Avieroni aikaan maalasin paljon, piirtelin, kirjoitin. Nyt en vuosiin ole maalannut, elämä siis seesteistä?
Jaahah...jos maalaisin tästä invalidiosastani käsin - katkaisin jalkani pari viikkoa sitten, jonka takia tässä netissäkin on tullut pyörittyä.
En juurikaan enää maalaa mitään konkreettisia näkymiä, ihan abstraktisia ilotteluja, synkistelyjä - väreja ja muotoja toistensa lähelle, turvaan. Öljyväreille tulin allergiseksi, akryyliväreistä en tykkää, vesivärit ja pastellit keveydessään nykykäteeni passaavat. Tuotokseni matkaavat lapsilleni, lastenlapsille, ystäville ja omiin nurkkiini, seinille ei enää mahdu.
Ihanaa, kun on keksitty kaikenlainen luova tekeminen! Kun kovan paikan tullen puuhastelee jonkin mieluisan askareen parissa, sitä niinkuin järjestyy taas jatkamaan tätä joskus niin ankeaa elämää. Yksi rupeaa leipomaan, toinen rupeaa kokkaamaan herkkuja pakasteeseen, joku pilkkoo puita tynnyrikekoonsa, joku virkkaa, neuloo, kirjoittaa, maalaa...kuka mitäkin, ja jälkeä syntyy niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ja kun kaikki on oolrait, sitä on sosiaalinen ja rientelee ihmisten luo - vai mitä?
OKT:ni valkeat räystäs- ym laudat uusiksi jos viitsisin. Teknoksen valkea maali ei sisällä mitään home- tms myrkkyjä, vaan kaikki valkea on peittynyt mustaan pieneliöstökasvustoon. Olisi vain pirullinen homma pestä kaikki räystäänaluslaudat ensin puhtaaksi ja sitten maalata jonkun muun yhtiön maalilla uudestaan. En viitsi!
pelkkää asiaa. Minä vaan en pysty maalailemaan silloin kun asiat eivät ole hyvin. Minä luon vain hyvällä tuulella.
Saan maalaamisesta sellaisen jännän nostalgisen tunnelman jota joskus tarvitsen varsinkin silloin kun olen telebaattisella tuulella.
Totta olen aika tavalla sosiaallinen ihminen ja kaipaan välillä toisten luo. Saan purkaa itseäni ja kerätä uusia ideoita.
Joka päivä 2 tuntia ei aikaakaan kun olet kaiken pessyt ja maalannut.
haluaa omaksi ja läheistensä iloksi maalata. - Itse ilmottauduin vihdoin kurssille että oppisin tekniikkaa paremmaksi;maalaan sekä vesiväreillä että ackrylilla ja ajattelin opetella öljyvärienkin käytön.Sain tapetoitua makuu-ja olohouneeni ja sitten aloin urakoida sopivia tauluja...ja..ja ne ON sopivia.
Elämähän meni työtä ja lapsia kotia hoidellessa ja nyt on ikioma vuoroni toteuttaa omia unelmiani,joista maalaus on ehdoton numero uno.
Harmi vaan kun en vielä tunne ketään maalaavan mummoa lähistöltä,että voisimme yhdessä tehdä ja olla kriitikkoinakin kenties toisillemme. Vaan saattaahan sieltä kursseilta sellainen löytyä.
Kivaa ja antoisaa luovuutta Sinulle :)
Olen varma että sieltä kursseilta löytyy kavereita. Samallaiet lapsetkin leikkivät yhdessä parhaiten. (on sananlasku) Sammallaiset luovat aikuisetkin viihtyvät parhaiten yhdessä.
Minulle on käynyt aivan samoin että kun lapset muuttivat kotoa niin silloin vasta sain laittaa kotini just niin kuin halusin. Onnea sinulle sinne kursseille ja uuteen tapetoituun kotiisi.