Joo, eli mulla oli super iskä tonne 14 iävuoteen saakka, kunnes 15-vuotiaana sain tietää näistä hänen transtouhuistaan. Olin kyllä vaistonut aikasemminkin jotain kummaa isässä...
Kun olin 21v, hän ilmoitti menevänsä transleikkaukseen. Itkin sitä, että miks hän menee tekemään jotain sellasta älytöntä peruuttamatonta. Hän väitti, että sitten hän on onnellinen, minä aattelin, että voi mitä pimeyttä, mutta kuka voi toiselle ihmiselle mitään, ei kukaan ? Iskällä oli tullut kahet avioerot jo kuvioidensa takia. Hän piti itseään lesbona. Ja pienestä pitäen kuulema jo tykästynyt mekkoihin ym.
Noh... meni vuosia etten nähnyt isääni, kun hän nyt viimejoulun alla soitti, että nähtäs, niin rohkenin näkemään hänet eri-ihmisenä. Ajattelin että tollainen höppänä... Ihan eri persoona kuin mitä mun isä oli aikoinaan.
Jos jokin asia valtaa mielen, niin se voi sit vallata ihan täysin. Mikä asia tahansa voi ottaa ihmis elämän hallintaan... Niin isälläni tuo.
Mikä johti siihen... Että muutaman viikon päästä tuli mulle soitto, että Isä (tai mikä Heli onkaan) Makaa tajuttomana sairaalassa aivoverenvuotopotilaana (ikää vähän yli 50v).
Aikaa vähän eteenpäin kävin katsomassa isääni...
Hän oli jo tajuissaan, mutta toinen puoli halvaantunut ja puhe kyky menetetty.
En vaan ole koskaan nähnyt mitään niin järkyttävää, ketään ihmistä niin raatona!!!
Mä itkin kun näin isäni...
Niin, hän väitti sitten olevansa täydellisen onnellinen ? ! ? Helvetin pimeys.
Isälläni olisi lapsenlapsia 3 ihanaa, yks 4 vuotias, yks puoli vuotias ja yks 2kk ikäinen.
Me hänen lapset rakennamme omaa elämäämme onnellisina nauttien perheistämme ja jakaen sukulaistemme kanssa ilot ja surut. Tästä kaikesta isä jää paitsi, kun makaa sairaalassa... sen takia vaan, kun halus olla jotain muuta kuin mitä on, se on totuus! vaikka miten transseksuaalit väittävät syntyneensä naisena miehen ruumiiseen tai toisinpäin. Nuo hormonilääkitykset ym, leikkaukset ym ym. johti tuohon. Mutta eipähän ole julistamassa enää muille pimeyden evankeliumiaan! kun ei pysty puhumaan, hyvä niin.
Näkisitte vaan ennen jälkeen ja nyt valokuvat varottavina esimerkkeinä. Tarkoituksenani herätellä? Ehkä... mutta menetin isän.
Harmi.
Mun iskä
66
7130
Vastaukset
- Heleemi81
Voin oikeesti laittaa valokuvat hänestä, niin näette muutoksen.
kysykää pois heleemi@hotmail.com- johtua!
En oikein usko että tuo aivoverenvuoto olisi johtunut transhoidoista. Ehkä hyvin pieni riski voisi olla aivoinfarktille, mutta sekään ei ole edes niin suuri riski kuin ilman transhoitoja olevilla. Hoidoissa ja varsinkin leikkauksen yhteydessä ollaan äärimmäisen tarkkoja veritulppariskistä ja lääkityksessä se otetaan tarkasti huomioon. Omasta kokemuksesta tiedän että olen tarkemmassa seurannassa fyysisen terveyteni kannalta kuin ilman transhoitoja. Olen nyt fyysisestikin paljon terveempi kuin ennen prosessia. Epäilen että tuo isäsi aivoverenvuoto olisi tullut silloinkin vaikka hän ei olisi ollut transhoidoissa.
Tuo mielialasi isääsi kohtaan on tietenkin aivan eri asia ja nyt koet aivoverenvuodon jonkinlaisena rangaistuksena väärästä toiminnasta. Ehkäpä omat lapsenikin pitivät minua jonakin "superisänä" kunnes heille selvisi että olenkin ollut nuoruudesta saakka nainen, vaikka yritinkin esittää täydellistä isää. Ilmeisesti sinulla on ollut sama tilanne eikä isäsi halunnut tuoda naiseuttaan esiin ennen kuin olit tarpeeksi vanha ymmärtääksesi. On valitettavaa että et kuitenkaan voinut ymmärtää isäsi naiseutta. Omat lapseni ovat sen ymmärtäneet.
Mieti vielä kerran! Nyt jos koskaan isäsi tarvitsee kaiken tuen tuon aivoverenvuodon takia johtuneen invaliditeetin takia. Jos hän saa hyvää henkistä tukea sukupuolestaan välittämättä, toipuminen on paljon parempaa. Ehkä joskus sinäkin osaat suhtautua isääsi todellisena naisena. Uskon että hän elää uudessa sukupuolessaan paljon onnellisempana kuin siinä entisessä väärässä roolissaan. - Heleemi81
johtua! kirjoitti:
En oikein usko että tuo aivoverenvuoto olisi johtunut transhoidoista. Ehkä hyvin pieni riski voisi olla aivoinfarktille, mutta sekään ei ole edes niin suuri riski kuin ilman transhoitoja olevilla. Hoidoissa ja varsinkin leikkauksen yhteydessä ollaan äärimmäisen tarkkoja veritulppariskistä ja lääkityksessä se otetaan tarkasti huomioon. Omasta kokemuksesta tiedän että olen tarkemmassa seurannassa fyysisen terveyteni kannalta kuin ilman transhoitoja. Olen nyt fyysisestikin paljon terveempi kuin ennen prosessia. Epäilen että tuo isäsi aivoverenvuoto olisi tullut silloinkin vaikka hän ei olisi ollut transhoidoissa.
Tuo mielialasi isääsi kohtaan on tietenkin aivan eri asia ja nyt koet aivoverenvuodon jonkinlaisena rangaistuksena väärästä toiminnasta. Ehkäpä omat lapsenikin pitivät minua jonakin "superisänä" kunnes heille selvisi että olenkin ollut nuoruudesta saakka nainen, vaikka yritinkin esittää täydellistä isää. Ilmeisesti sinulla on ollut sama tilanne eikä isäsi halunnut tuoda naiseuttaan esiin ennen kuin olit tarpeeksi vanha ymmärtääksesi. On valitettavaa että et kuitenkaan voinut ymmärtää isäsi naiseutta. Omat lapseni ovat sen ymmärtäneet.
Mieti vielä kerran! Nyt jos koskaan isäsi tarvitsee kaiken tuen tuon aivoverenvuodon takia johtuneen invaliditeetin takia. Jos hän saa hyvää henkistä tukea sukupuolestaan välittämättä, toipuminen on paljon parempaa. Ehkä joskus sinäkin osaat suhtautua isääsi todellisena naisena. Uskon että hän elää uudessa sukupuolessaan paljon onnellisempana kuin siinä entisessä väärässä roolissaan.Juu tuo kuulostaa vaan ihan niin isältä. Just tuokin että niin väen väkisin joutui vetämään miehen roolia...
hohhoijjaa... Ootte aika rallattelijoita!
Tehkää mitä lystää, onhan se jokaisen kohdalla tämä elämä itsekästä ja itsekeskeistä.
Ja jokaiselle voi sattua pahasti, elipä miten tahansa.
Ainut mikä mua kiinnostaa, on kun kuulin, että David Wilkerson sanoi, että heidän kokouksiinsa tulee transseksuaaleja palanneina takasin omaan sukupuoleensa. Minä haluaisin kuulla näitä!
Että mien se on mahdollista... !?! - TitaniaTV
Heleemi81 kirjoitti:
Juu tuo kuulostaa vaan ihan niin isältä. Just tuokin että niin väen väkisin joutui vetämään miehen roolia...
hohhoijjaa... Ootte aika rallattelijoita!
Tehkää mitä lystää, onhan se jokaisen kohdalla tämä elämä itsekästä ja itsekeskeistä.
Ja jokaiselle voi sattua pahasti, elipä miten tahansa.
Ainut mikä mua kiinnostaa, on kun kuulin, että David Wilkerson sanoi, että heidän kokouksiinsa tulee transseksuaaleja palanneina takasin omaan sukupuoleensa. Minä haluaisin kuulla näitä!
Että mien se on mahdollista... !?!Surillinen juttu tuo tosiaan, mutta hyvin surullisen siitä tekee myös teidän suhtautuminen häneen. "Pimeyden evankeliumin julistaminen" -tyyppiset heitot kertovat aika kovasta ahdasmielisyydestä. Koititteko koskaan yhdessä puhua ja keskustella asiasta? Kannattaisi nyt vain olla sen isäsi tukena koska voit viellä katua sitä ettet ollut hänen luonaan kun se on jo liian myöhäistä. Se että tuomitsee transihmiset, ei kai tarkoita sitä ettei voisi koskaan antaa anteeksi ja olla vihamielinen hautaan saakka?
Itsekkyydestä sellaista, että onko kannattavaa olla epäonnellinen ja masentunut jotta voi pitää tietyt ihmiset tyytyväisinä? Mutta entäs se että vaatii toista luopumaan hänen onnestaan että voisi itse olla onnellinen? - Heleemi81
TitaniaTV kirjoitti:
Surillinen juttu tuo tosiaan, mutta hyvin surullisen siitä tekee myös teidän suhtautuminen häneen. "Pimeyden evankeliumin julistaminen" -tyyppiset heitot kertovat aika kovasta ahdasmielisyydestä. Koititteko koskaan yhdessä puhua ja keskustella asiasta? Kannattaisi nyt vain olla sen isäsi tukena koska voit viellä katua sitä ettet ollut hänen luonaan kun se on jo liian myöhäistä. Se että tuomitsee transihmiset, ei kai tarkoita sitä ettei voisi koskaan antaa anteeksi ja olla vihamielinen hautaan saakka?
Itsekkyydestä sellaista, että onko kannattavaa olla epäonnellinen ja masentunut jotta voi pitää tietyt ihmiset tyytyväisinä? Mutta entäs se että vaatii toista luopumaan hänen onnestaan että voisi itse olla onnellinen?Mun onnellisuus tulee siitä miten mä voin palvella muita! Mitä mä voin tehdä sen eteen, että mun rakkailla on hyvä olla!!!
(eli käsitin edellisessä päinvastaisen elämänfilosofian!)
Ja mua kaduttaa se, että vaikka näin kauaskantoisesti jo sen, että ei todellakaan isä tule olemaan onnellinen vaikka sais sukupuolileikkauksen tehtyy ym. hormonihoidot, koska kukaan ei tule olemaan onnellinen sillä metodilla, että sitkun mulla sitä ja tätä ja koko ajan lisää ja lisää... Lapsen ätä täää!
Niin miksen mä saanu suutani auki ja olisin oikeesti räyhässy sille ja kunnolla sanonut että toi on väärin!
Mut mitä se olis mitään muuttanut...
Älkää te ainakaan kiusatko läheisiänne jatkuvalla hyväksynnän hakemisella, se on rasittavaa ja kiusallista, eikä kukaan oikeasti ilkeä sano teille rehllistä mielipidettään.
Seläntakana kuiskuttelut on lapsista jos niitä on, niin kiusallisia ja masentavia.
Kuitenkin te teette niinkuin teitä lystää!
Toiset sinnittelee tässä elämässä oikeiden ongelmien kanssa. Te jotenkin peetaatte kaiken tohon seksualisuuteenne, se on yhtäaikaa pakomatkaa pois todellisuudesta jonekin harhaan.
Ja muut on syyllisiä!!! JA ENNENKAIKKEA AHDASMIELISIÄ!!! Teissä ei ole mitää vikaa, sehän on teidän äidin isän ja ukin ja mummon syy, että tuli väärät geenit.
Anteeksi, kn ymmärtäisinkin paremmin...
mut isä sanoi mulle, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää. Yrittänyt olen, mutta mulla on arvomaailma niin toinen, sori. Siks en kiusaa teitä enempää.
Haluan oma lapset varjella tuollaiselta. - -helmipöllö-
Heleemi81 kirjoitti:
Mun onnellisuus tulee siitä miten mä voin palvella muita! Mitä mä voin tehdä sen eteen, että mun rakkailla on hyvä olla!!!
(eli käsitin edellisessä päinvastaisen elämänfilosofian!)
Ja mua kaduttaa se, että vaikka näin kauaskantoisesti jo sen, että ei todellakaan isä tule olemaan onnellinen vaikka sais sukupuolileikkauksen tehtyy ym. hormonihoidot, koska kukaan ei tule olemaan onnellinen sillä metodilla, että sitkun mulla sitä ja tätä ja koko ajan lisää ja lisää... Lapsen ätä täää!
Niin miksen mä saanu suutani auki ja olisin oikeesti räyhässy sille ja kunnolla sanonut että toi on väärin!
Mut mitä se olis mitään muuttanut...
Älkää te ainakaan kiusatko läheisiänne jatkuvalla hyväksynnän hakemisella, se on rasittavaa ja kiusallista, eikä kukaan oikeasti ilkeä sano teille rehllistä mielipidettään.
Seläntakana kuiskuttelut on lapsista jos niitä on, niin kiusallisia ja masentavia.
Kuitenkin te teette niinkuin teitä lystää!
Toiset sinnittelee tässä elämässä oikeiden ongelmien kanssa. Te jotenkin peetaatte kaiken tohon seksualisuuteenne, se on yhtäaikaa pakomatkaa pois todellisuudesta jonekin harhaan.
Ja muut on syyllisiä!!! JA ENNENKAIKKEA AHDASMIELISIÄ!!! Teissä ei ole mitää vikaa, sehän on teidän äidin isän ja ukin ja mummon syy, että tuli väärät geenit.
Anteeksi, kn ymmärtäisinkin paremmin...
mut isä sanoi mulle, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää. Yrittänyt olen, mutta mulla on arvomaailma niin toinen, sori. Siks en kiusaa teitä enempää.
Haluan oma lapset varjella tuollaiselta.Suren tätä maailmaa, jossa sinunlaisesi ihmiset siirtävät arvojaan omille lapsilleen. Säälin lapsiasi.
- huojentunut.
Heleemi81 kirjoitti:
Mun onnellisuus tulee siitä miten mä voin palvella muita! Mitä mä voin tehdä sen eteen, että mun rakkailla on hyvä olla!!!
(eli käsitin edellisessä päinvastaisen elämänfilosofian!)
Ja mua kaduttaa se, että vaikka näin kauaskantoisesti jo sen, että ei todellakaan isä tule olemaan onnellinen vaikka sais sukupuolileikkauksen tehtyy ym. hormonihoidot, koska kukaan ei tule olemaan onnellinen sillä metodilla, että sitkun mulla sitä ja tätä ja koko ajan lisää ja lisää... Lapsen ätä täää!
Niin miksen mä saanu suutani auki ja olisin oikeesti räyhässy sille ja kunnolla sanonut että toi on väärin!
Mut mitä se olis mitään muuttanut...
Älkää te ainakaan kiusatko läheisiänne jatkuvalla hyväksynnän hakemisella, se on rasittavaa ja kiusallista, eikä kukaan oikeasti ilkeä sano teille rehllistä mielipidettään.
Seläntakana kuiskuttelut on lapsista jos niitä on, niin kiusallisia ja masentavia.
Kuitenkin te teette niinkuin teitä lystää!
Toiset sinnittelee tässä elämässä oikeiden ongelmien kanssa. Te jotenkin peetaatte kaiken tohon seksualisuuteenne, se on yhtäaikaa pakomatkaa pois todellisuudesta jonekin harhaan.
Ja muut on syyllisiä!!! JA ENNENKAIKKEA AHDASMIELISIÄ!!! Teissä ei ole mitää vikaa, sehän on teidän äidin isän ja ukin ja mummon syy, että tuli väärät geenit.
Anteeksi, kn ymmärtäisinkin paremmin...
mut isä sanoi mulle, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää. Yrittänyt olen, mutta mulla on arvomaailma niin toinen, sori. Siks en kiusaa teitä enempää.
Haluan oma lapset varjella tuollaiselta.Huh, onneksi minulla ei ole tuollaisia lapsia kuin sinä olet, tai edes tuttavia. Olen siitä erittäin kiitollinen.
- mielipiteitä!
Heleemi81 kirjoitti:
Mun onnellisuus tulee siitä miten mä voin palvella muita! Mitä mä voin tehdä sen eteen, että mun rakkailla on hyvä olla!!!
(eli käsitin edellisessä päinvastaisen elämänfilosofian!)
Ja mua kaduttaa se, että vaikka näin kauaskantoisesti jo sen, että ei todellakaan isä tule olemaan onnellinen vaikka sais sukupuolileikkauksen tehtyy ym. hormonihoidot, koska kukaan ei tule olemaan onnellinen sillä metodilla, että sitkun mulla sitä ja tätä ja koko ajan lisää ja lisää... Lapsen ätä täää!
Niin miksen mä saanu suutani auki ja olisin oikeesti räyhässy sille ja kunnolla sanonut että toi on väärin!
Mut mitä se olis mitään muuttanut...
Älkää te ainakaan kiusatko läheisiänne jatkuvalla hyväksynnän hakemisella, se on rasittavaa ja kiusallista, eikä kukaan oikeasti ilkeä sano teille rehllistä mielipidettään.
Seläntakana kuiskuttelut on lapsista jos niitä on, niin kiusallisia ja masentavia.
Kuitenkin te teette niinkuin teitä lystää!
Toiset sinnittelee tässä elämässä oikeiden ongelmien kanssa. Te jotenkin peetaatte kaiken tohon seksualisuuteenne, se on yhtäaikaa pakomatkaa pois todellisuudesta jonekin harhaan.
Ja muut on syyllisiä!!! JA ENNENKAIKKEA AHDASMIELISIÄ!!! Teissä ei ole mitää vikaa, sehän on teidän äidin isän ja ukin ja mummon syy, että tuli väärät geenit.
Anteeksi, kn ymmärtäisinkin paremmin...
mut isä sanoi mulle, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää. Yrittänyt olen, mutta mulla on arvomaailma niin toinen, sori. Siks en kiusaa teitä enempää.
Haluan oma lapset varjella tuollaiselta."Mun onnellisuus tulee siitä miten mä voin palvella muita! Mitä mä voin tehdä sen eteen, että mun rakkailla on hyvä olla!!! "
Aika raju kannanotto! Kunhan sinulle tulee ikää enemmän ja muutaman kerran olet joutunut tekemään oman etusi ja onnellisuutesi vastaisesti, niin eiköhän tuollaiset ajatukset karise. On todella kummallista että silloin syytetään itsekkyydestä kun ihminen haluaa elää onnellisena omaa elämäänsä. Kyllä minäkin olen tuota kuullut ja minuakin on syytetty itsekkyydestä kun haluan elää omassa sukupuolessani ja toisen mielestä se on aiheuttanut hänelle hankaluuksia. On niin kiva elää muuttumattomassa maailmassa.
"Ja mua kaduttaa se, että vaikka näin kauaskantoisesti jo sen, että ei todellakaan isä tule olemaan onnellinen vaikka sais sukupuolileikkauksen tehtyy ym. hormonihoidot, koska kukaan ei tule olemaan onnellinen sillä metodilla, että sitkun mulla sitä ja tätä ja koko ajan lisää ja lisää... "
Mistä SINÄ sen tiedät milloin joku toinen ihminen on onnellinen! Jos olisit elänyt väärässä sukupuolessa vuosikausia kuten isäsi, ajattelisit ihan toisin. Ihminen joka ei koe sukupuoliristiriitaa, ei voi ymmärtää sellaisen henkilön sielunelämää jolla tuo sairaus on. Oma prosessini on ollut "valmis" jo jonkin aikaa, eikä minulla ole mitään mielitekoja saada sitä ja tätä lisää. Eihän tavallisetkaan naiset halua aina vaan jotain lisää. Kun saa elää omaa TODELLISTA elämäänsä, tilanne valkenee valtavasti.
"Niin miksen mä saanu suutani auki ja olisin oikeesti räyhässy sille ja kunnolla sanonut että toi on väärin! "
Niin, mikset sanonut. Ainakin isäsi olisi silloin tiennyt todellisen tilanteen, mutta samalla olisit menettänyt isäsi ja välit olisi ollut kerrasta poikki. Tuo on hyvin tuttua monen transsukupuolisen elämässä. Sukulaiset ovat alkaneet painostamaan luopumaan prosessista, että HEILLÄ olisi kivempi olla. Siitä on sitten välit katkenneet.
"Älkää te ainakaan kiusatko läheisiänne jatkuvalla hyväksynnän hakemisella, se on rasittavaa ja kiusallista, eikä kukaan oikeasti ilkeä sano teille rehllistä mielipidettään."
En hae jatkuvasti hyväksyntää. Olen se mikä olen ja jos en tällaisena kelpaa läheisilleni, niin olkoon sitten ilman minua. Puhukoon takanapäin mitä haluavat, mutta minä olen kuitenkin elämässäni onnellisempi. Miksi MINUN pitäisi olla onneton, että läheisillä menisi mukavasti.
"Toiset sinnittelee tässä elämässä oikeiden ongelmien kanssa. Te jotenkin peetaatte kaiken tohon seksualisuuteenne, se on yhtäaikaa pakomatkaa pois todellisuudesta jonekin harhaan."
Kyllä on pienet ongelmat jos omaa elämää ei arvosta todella isoksi ongelmaksi. Kyllä minä pistän oman elämäni etusijalle.
Mitä tuo viittauksesi seksiin oikein tarkoitti. Kyllä suurin osa transsukupuolisista haluaa elää vain omassa sukupuolessaan ja seksi jää täysin taka-alalle.
Ainakin minulle se entinen elämä miehen roolissa oli harhaa. Nykyinen naisen elämä on oikea elämänmuotoni ja uskoisin että se on sitä myös isälläsi.
"Haluan oma lapset varjella tuollaiselta."
Toivottavasti et saa koskaan lapsia, kun mielipiteesi on tuollaisia. Mutta entäpä jos lapsesi joutuvatkin kärsimään jostain muusta. Ehkäpä se kalja tms. maistuu ihan liian hyvältä, tai ihan joku muu ongelma.
Sitten vielä tuolla aikaisemmin kommentoimaasi palatakseni. Suomessa ja monessa muussakin Euroopan maassa transtutkimukset ovat niin tarkkoja ja pitkiä että hoitoihin pääsee todella vain sukupuoliristiriitaa kokevat ihmiset. Siksi mm. Suomessa peruuttamisprosentti on äärimmäisen pieni. Jossain muualla vuosia sitten hormonit sai jopa kertakäynnillä ja leikkauksiakin tehtiin heppoisin perustein. Silloin joukkoon eksyi useita wannabeeihmisiä, jotka halusivat myöhemmin perua koko homman. - Kolmois-S
Heleemi81 kirjoitti:
Mun onnellisuus tulee siitä miten mä voin palvella muita! Mitä mä voin tehdä sen eteen, että mun rakkailla on hyvä olla!!!
(eli käsitin edellisessä päinvastaisen elämänfilosofian!)
Ja mua kaduttaa se, että vaikka näin kauaskantoisesti jo sen, että ei todellakaan isä tule olemaan onnellinen vaikka sais sukupuolileikkauksen tehtyy ym. hormonihoidot, koska kukaan ei tule olemaan onnellinen sillä metodilla, että sitkun mulla sitä ja tätä ja koko ajan lisää ja lisää... Lapsen ätä täää!
Niin miksen mä saanu suutani auki ja olisin oikeesti räyhässy sille ja kunnolla sanonut että toi on väärin!
Mut mitä se olis mitään muuttanut...
Älkää te ainakaan kiusatko läheisiänne jatkuvalla hyväksynnän hakemisella, se on rasittavaa ja kiusallista, eikä kukaan oikeasti ilkeä sano teille rehllistä mielipidettään.
Seläntakana kuiskuttelut on lapsista jos niitä on, niin kiusallisia ja masentavia.
Kuitenkin te teette niinkuin teitä lystää!
Toiset sinnittelee tässä elämässä oikeiden ongelmien kanssa. Te jotenkin peetaatte kaiken tohon seksualisuuteenne, se on yhtäaikaa pakomatkaa pois todellisuudesta jonekin harhaan.
Ja muut on syyllisiä!!! JA ENNENKAIKKEA AHDASMIELISIÄ!!! Teissä ei ole mitää vikaa, sehän on teidän äidin isän ja ukin ja mummon syy, että tuli väärät geenit.
Anteeksi, kn ymmärtäisinkin paremmin...
mut isä sanoi mulle, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää. Yrittänyt olen, mutta mulla on arvomaailma niin toinen, sori. Siks en kiusaa teitä enempää.
Haluan oma lapset varjella tuollaiselta.Vielä ei ole myöhäistä korjata isäsi erehdystä. Hankipa pari metriä rasvattua köyttä, niin minä voin auttaa potkaisemalla tuolin alta.
Hoidetaan muuallakin kuin Hämeenlinnassa. - korsakki
Heleemi81 kirjoitti:
Mun onnellisuus tulee siitä miten mä voin palvella muita! Mitä mä voin tehdä sen eteen, että mun rakkailla on hyvä olla!!!
(eli käsitin edellisessä päinvastaisen elämänfilosofian!)
Ja mua kaduttaa se, että vaikka näin kauaskantoisesti jo sen, että ei todellakaan isä tule olemaan onnellinen vaikka sais sukupuolileikkauksen tehtyy ym. hormonihoidot, koska kukaan ei tule olemaan onnellinen sillä metodilla, että sitkun mulla sitä ja tätä ja koko ajan lisää ja lisää... Lapsen ätä täää!
Niin miksen mä saanu suutani auki ja olisin oikeesti räyhässy sille ja kunnolla sanonut että toi on väärin!
Mut mitä se olis mitään muuttanut...
Älkää te ainakaan kiusatko läheisiänne jatkuvalla hyväksynnän hakemisella, se on rasittavaa ja kiusallista, eikä kukaan oikeasti ilkeä sano teille rehllistä mielipidettään.
Seläntakana kuiskuttelut on lapsista jos niitä on, niin kiusallisia ja masentavia.
Kuitenkin te teette niinkuin teitä lystää!
Toiset sinnittelee tässä elämässä oikeiden ongelmien kanssa. Te jotenkin peetaatte kaiken tohon seksualisuuteenne, se on yhtäaikaa pakomatkaa pois todellisuudesta jonekin harhaan.
Ja muut on syyllisiä!!! JA ENNENKAIKKEA AHDASMIELISIÄ!!! Teissä ei ole mitää vikaa, sehän on teidän äidin isän ja ukin ja mummon syy, että tuli väärät geenit.
Anteeksi, kn ymmärtäisinkin paremmin...
mut isä sanoi mulle, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää. Yrittänyt olen, mutta mulla on arvomaailma niin toinen, sori. Siks en kiusaa teitä enempää.
Haluan oma lapset varjella tuollaiselta.Hei, vaikka ajoittain täällä olen tiittimiehestäni purkautunut tämän kirjoituksesi lukeminen oli kyllä todella surullista luettavaa. Haukuttuasi ja tuomittuasi isäsi totaalisesti ja tehtyäsi selväksi että haluat jättää isäsi makaamaan yksin sairaalaan koska hän on transseksuaali sanoit näin:
" Mun onnellisuus tulee siitä miten mä voin palvella muita! Mitä mä voin tehdä sen eteen, että mun rakkailla on hyvä olla!!!"
Minusta näin tekstiäsi lukeneena tuntuu siltä, että tarkoitit sillä sitä että muiden - esim. isäsi - pitää muuttaa itsensä sinun hyvinvointisi eteen mutta itseäsi nämä samat pelisäännöt eivät koske koska aidosti et pysty palvelemaan ja miettimään mitä hyvää pystyisit isällesi tekemään. En tiedä mitä uskontoa edustat, mutta aika monesti tuntuu olevan niin, että mitä vankemmat "kristilliset" arvot ovat, sen vähemmän tuota lähimmäisenrakkautta tuppaa olevan jaossansa. En ole mikään neuvoja missään - olen oikeasti julma ja tuomitseva ihminen itsekin - mutta toivoisin että itse hieman miettisit ihan rehellisesti miksi sinusta tuntuu noin kipeälle. Jotainhan sinä varmasti koet isäsi sinulta riistäneen, ja ehkä jos arvata saatan se saattaa olla tunne normaaliudesta. Ajatus siitä, että sinulla ei ole isää vaan kaksi äitiä on varmasti hämmentävä ja osin rampauttavakin jos asiaa ei oikeasti ymmärrä.
Tapa millä näitä asioita transihmiset tuppaavat hoitamaan on oikeasti usein sietämätön: vuosien salailun ja pettämisen jälkeen on vaikea antaa anteeksi kaikkea sitä kulissia minkä kanssa on joutunut elämään ja johon on uskonut koska ei halua uskoa rakkaan ihmisen voivan olla niin petollinen. Ja haluaa pitää ne kulissit koska elämä on rakentunut niiden varaan, elämänmalli tai mikälie. Tai näin ainakin itselläni on: pahinta on se kaikki mikä liittyy salailuun, peittelyyn, tahalliseen harhauttamiseen. Itse transvestiittisuus vain yhdistyy minun mielessäni kaikkeen siihen sontaan jolla sitä on salailtu ja peitelty ja on ainakin itseni vaikea käsitellä itse asiaa kun on niin loputtoman pettynyt ja loukkaantunut siihen, että luottamus on petetty.
Sanoit myös:
"koska kukaan ei tule olemaan onnellinen sillä metodilla, että sitkun mulla sitä ja tätä ja koko ajan lisää ja lisää... Lapsen ätä täää!"
Aivan. Jos elämä jää jonkun muutoksen tai korjauksen tavoitteluksi ja sittenkun elämäksi se ei toimi. Ymmärtääkseni kuitenkaan transseksuaalit eivät himoa loputtomia muutoksia vaan pyrkivät prosessillaan saamaan ulkoisesti sen sukupuolen jossa he kokevat olevansa. Toisaalta se, että monet heistä ovat esittäneet koko ikänsä siihen asti jotain muuta kuin ovat kokeneet olevansa on ristiriidassa sen kanssa, miten heidät muut sosiaalisesti kokevat. Kriisin paikkahan se tottakai on ja on varmasti niin, että muutosvastarinta saa prosessin näyttämään myös ahnehdinnalta ja "lisää mulle niin vasta sitten voin olla onnellinen" tyyppiseltä toiminnalta.
Itse näen toisinaan mieheni prosessin nimenomaan tälläisenä karriääritiitin ammattipolkuna vaikka mies vastustaa minun kokemustani "etenemisestä missään tiitteilyn saralla ennalta määrätyn kaavan mukaan". Mä taas itse näen siinä kaavaa ja verrannaista muiden kertomuksissa ja koska lopputulos/tiitin parisuhdemalli jota eniten hehkutetaan tuntuu minusta vastenmieliseltä koen toisinaan aika kipeänä koko transkansan. Mutta iso osa sitä kipeyttä on minua, ei muita. Yritän pysyä siinä itse rehellisenä itselleni ja muille jotta voisin oikeasti oppia jotain - siitäkin huolimatta että toisinaan haluan kirota koko helvetin transkansan alimpaan helvettiin ihan vain koska tekee niin kipeää että ei olekaan saanut sitä mitä toinen parisuhteessa on luvannut vaan aivan jotain muuta.
"Älkää te ainakaan kiusatko läheisiänne jatkuvalla hyväksynnän hakemisella, se on rasittavaa ja kiusallista, eikä kukaan oikeasti ilkeä sano teille rehllistä mielipidettään."
Tästä olen myös osin samaa mieltä mutta on aika vaikea sanoa mikä toisen toiminnassa sattuu tai mitä ei hyväksy, koska rehellinen puhe siitä mikä sattuu ei myöskään sen läheisen puolelta ole yksiviivaista jyrkkää tuomitsemista tyyliin "hyikamalaa" vaan se vaatii asian todellista pohtimista. Minä en mitenkään pintaa syvemmältä itse ymmärrä tiittejä, en voi aidosti ja rehellisesti tunteen tasolla käsittää miten joku addiktoituu toisen sukupuolen vaatteiden ja ulkoisen merkistön päälleen pukemisesta niin, että se muuttuu minän määritteleväksi asiaksi. En pysty ymmärtämään sitä, mutta voin silti hyväksyä että se tuntuu joistain ihmisistä hyvältä ja että ihmiset tarvitsevat sitä. Jokainen tallustaa täällä omalla tiellään ja sen takia on aika vaikea määritellä koko maailmalle tai edes läheisilleen "oikeaa ja väärää" omien kriteereittensä perusteella.
Jotkut asiat tässä transkuviossa inhottavat minua, jotkut surettavat, jotkut säälittävät, joitain kohtaan taas tunnen suurta empatiaa ja ymmärrystä. Mutta se on kuitenkin kahden kauppa: sekä minun joka läheisenä joko olen vuorovaikutuksessa tai sitten en. Sinun tyylisi kuullostaa pitkälti siltä että olet valinnut tuomita ihmisen tekojen vuoksi ja pidättäytyä todellisesta vuorovaikutuksesta. Mikä ilmiselvästi tekee sinulle kipeää.
Tosin tekee tämä vuorovaikutuksen ja ymmärtämisen yrittäminenkin kipeää. Varsin kipeää välillä. Mutta silti se on mielestäni parempi tie kuin epärehellinen ja pinnallinen tuomio tai näennäinen hyväksyntä.
"Toiset sinnittelee tässä elämässä oikeiden ongelmien kanssa. "
Kaikkien ihmisten ongelmat ovat todellisia, myös sinun, myös isäsi. Ei ole parempia tai huonompia ongelmia vaan vain ongelmia.
Kaikesta päätellen sua kuitenkin sattuu ja paljon ja pelkäät isäsi menettämistä. Vielä ei ole myöhäistä selvittää asioita. Rankkaahan se on mutta haluaisitko itse jäädä yksin sairaalaan? Jättäisitkö tuntemattoman ihmisen yksin sairaalaan samassa tilassa? On usein helpompi olla julma ja kylmä läheisille mikä on surullista.
Voimia kuitenkin vaikka nyt provoiluusi hieman kärkevästi vastasinkin. En halua loukata sinua, mutta oikeasti tuntuu että kerjäät kovasti sitä että joku näkisi sinutkin. Näen, ja näen että sinut on jätetty hirvittävän yksin ja olet siinä päässyt todella ahtaaseen paikkaan. Kukaan ei kuitenkaan pakota jatkamaan noin: voit edelleen yrittää ottaa isäsi mukaan elämääsi. Ei ole pakko vihata, tuomita, inhota. Sinä voit valita sen, mihin haluat aikasi ja energiasi käyttää. Jos se on tuo, onnea valitsemallasi tiellä. Itse epäilen että se ei ole vaan tämä hätähuutosi täällä on samankaltaista kuin omani on ollut: toivoa siitä että tulee nähdyksi, huomatuksi, kuulluksi. Että jostain löytyy rauhallisempia vastaajia kuin omassa sotkuisessa elämänsuhteessa on kummallakaan puolella. - niputtaa
korsakki kirjoitti:
Hei, vaikka ajoittain täällä olen tiittimiehestäni purkautunut tämän kirjoituksesi lukeminen oli kyllä todella surullista luettavaa. Haukuttuasi ja tuomittuasi isäsi totaalisesti ja tehtyäsi selväksi että haluat jättää isäsi makaamaan yksin sairaalaan koska hän on transseksuaali sanoit näin:
" Mun onnellisuus tulee siitä miten mä voin palvella muita! Mitä mä voin tehdä sen eteen, että mun rakkailla on hyvä olla!!!"
Minusta näin tekstiäsi lukeneena tuntuu siltä, että tarkoitit sillä sitä että muiden - esim. isäsi - pitää muuttaa itsensä sinun hyvinvointisi eteen mutta itseäsi nämä samat pelisäännöt eivät koske koska aidosti et pysty palvelemaan ja miettimään mitä hyvää pystyisit isällesi tekemään. En tiedä mitä uskontoa edustat, mutta aika monesti tuntuu olevan niin, että mitä vankemmat "kristilliset" arvot ovat, sen vähemmän tuota lähimmäisenrakkautta tuppaa olevan jaossansa. En ole mikään neuvoja missään - olen oikeasti julma ja tuomitseva ihminen itsekin - mutta toivoisin että itse hieman miettisit ihan rehellisesti miksi sinusta tuntuu noin kipeälle. Jotainhan sinä varmasti koet isäsi sinulta riistäneen, ja ehkä jos arvata saatan se saattaa olla tunne normaaliudesta. Ajatus siitä, että sinulla ei ole isää vaan kaksi äitiä on varmasti hämmentävä ja osin rampauttavakin jos asiaa ei oikeasti ymmärrä.
Tapa millä näitä asioita transihmiset tuppaavat hoitamaan on oikeasti usein sietämätön: vuosien salailun ja pettämisen jälkeen on vaikea antaa anteeksi kaikkea sitä kulissia minkä kanssa on joutunut elämään ja johon on uskonut koska ei halua uskoa rakkaan ihmisen voivan olla niin petollinen. Ja haluaa pitää ne kulissit koska elämä on rakentunut niiden varaan, elämänmalli tai mikälie. Tai näin ainakin itselläni on: pahinta on se kaikki mikä liittyy salailuun, peittelyyn, tahalliseen harhauttamiseen. Itse transvestiittisuus vain yhdistyy minun mielessäni kaikkeen siihen sontaan jolla sitä on salailtu ja peitelty ja on ainakin itseni vaikea käsitellä itse asiaa kun on niin loputtoman pettynyt ja loukkaantunut siihen, että luottamus on petetty.
Sanoit myös:
"koska kukaan ei tule olemaan onnellinen sillä metodilla, että sitkun mulla sitä ja tätä ja koko ajan lisää ja lisää... Lapsen ätä täää!"
Aivan. Jos elämä jää jonkun muutoksen tai korjauksen tavoitteluksi ja sittenkun elämäksi se ei toimi. Ymmärtääkseni kuitenkaan transseksuaalit eivät himoa loputtomia muutoksia vaan pyrkivät prosessillaan saamaan ulkoisesti sen sukupuolen jossa he kokevat olevansa. Toisaalta se, että monet heistä ovat esittäneet koko ikänsä siihen asti jotain muuta kuin ovat kokeneet olevansa on ristiriidassa sen kanssa, miten heidät muut sosiaalisesti kokevat. Kriisin paikkahan se tottakai on ja on varmasti niin, että muutosvastarinta saa prosessin näyttämään myös ahnehdinnalta ja "lisää mulle niin vasta sitten voin olla onnellinen" tyyppiseltä toiminnalta.
Itse näen toisinaan mieheni prosessin nimenomaan tälläisenä karriääritiitin ammattipolkuna vaikka mies vastustaa minun kokemustani "etenemisestä missään tiitteilyn saralla ennalta määrätyn kaavan mukaan". Mä taas itse näen siinä kaavaa ja verrannaista muiden kertomuksissa ja koska lopputulos/tiitin parisuhdemalli jota eniten hehkutetaan tuntuu minusta vastenmieliseltä koen toisinaan aika kipeänä koko transkansan. Mutta iso osa sitä kipeyttä on minua, ei muita. Yritän pysyä siinä itse rehellisenä itselleni ja muille jotta voisin oikeasti oppia jotain - siitäkin huolimatta että toisinaan haluan kirota koko helvetin transkansan alimpaan helvettiin ihan vain koska tekee niin kipeää että ei olekaan saanut sitä mitä toinen parisuhteessa on luvannut vaan aivan jotain muuta.
"Älkää te ainakaan kiusatko läheisiänne jatkuvalla hyväksynnän hakemisella, se on rasittavaa ja kiusallista, eikä kukaan oikeasti ilkeä sano teille rehllistä mielipidettään."
Tästä olen myös osin samaa mieltä mutta on aika vaikea sanoa mikä toisen toiminnassa sattuu tai mitä ei hyväksy, koska rehellinen puhe siitä mikä sattuu ei myöskään sen läheisen puolelta ole yksiviivaista jyrkkää tuomitsemista tyyliin "hyikamalaa" vaan se vaatii asian todellista pohtimista. Minä en mitenkään pintaa syvemmältä itse ymmärrä tiittejä, en voi aidosti ja rehellisesti tunteen tasolla käsittää miten joku addiktoituu toisen sukupuolen vaatteiden ja ulkoisen merkistön päälleen pukemisesta niin, että se muuttuu minän määritteleväksi asiaksi. En pysty ymmärtämään sitä, mutta voin silti hyväksyä että se tuntuu joistain ihmisistä hyvältä ja että ihmiset tarvitsevat sitä. Jokainen tallustaa täällä omalla tiellään ja sen takia on aika vaikea määritellä koko maailmalle tai edes läheisilleen "oikeaa ja väärää" omien kriteereittensä perusteella.
Jotkut asiat tässä transkuviossa inhottavat minua, jotkut surettavat, jotkut säälittävät, joitain kohtaan taas tunnen suurta empatiaa ja ymmärrystä. Mutta se on kuitenkin kahden kauppa: sekä minun joka läheisenä joko olen vuorovaikutuksessa tai sitten en. Sinun tyylisi kuullostaa pitkälti siltä että olet valinnut tuomita ihmisen tekojen vuoksi ja pidättäytyä todellisesta vuorovaikutuksesta. Mikä ilmiselvästi tekee sinulle kipeää.
Tosin tekee tämä vuorovaikutuksen ja ymmärtämisen yrittäminenkin kipeää. Varsin kipeää välillä. Mutta silti se on mielestäni parempi tie kuin epärehellinen ja pinnallinen tuomio tai näennäinen hyväksyntä.
"Toiset sinnittelee tässä elämässä oikeiden ongelmien kanssa. "
Kaikkien ihmisten ongelmat ovat todellisia, myös sinun, myös isäsi. Ei ole parempia tai huonompia ongelmia vaan vain ongelmia.
Kaikesta päätellen sua kuitenkin sattuu ja paljon ja pelkäät isäsi menettämistä. Vielä ei ole myöhäistä selvittää asioita. Rankkaahan se on mutta haluaisitko itse jäädä yksin sairaalaan? Jättäisitkö tuntemattoman ihmisen yksin sairaalaan samassa tilassa? On usein helpompi olla julma ja kylmä läheisille mikä on surullista.
Voimia kuitenkin vaikka nyt provoiluusi hieman kärkevästi vastasinkin. En halua loukata sinua, mutta oikeasti tuntuu että kerjäät kovasti sitä että joku näkisi sinutkin. Näen, ja näen että sinut on jätetty hirvittävän yksin ja olet siinä päässyt todella ahtaaseen paikkaan. Kukaan ei kuitenkaan pakota jatkamaan noin: voit edelleen yrittää ottaa isäsi mukaan elämääsi. Ei ole pakko vihata, tuomita, inhota. Sinä voit valita sen, mihin haluat aikasi ja energiasi käyttää. Jos se on tuo, onnea valitsemallasi tiellä. Itse epäilen että se ei ole vaan tämä hätähuutosi täällä on samankaltaista kuin omani on ollut: toivoa siitä että tulee nähdyksi, huomatuksi, kuulluksi. Että jostain löytyy rauhallisempia vastaajia kuin omassa sotkuisessa elämänsuhteessa on kummallakaan puolella."Yritän pysyä siinä itse rehellisenä itselleni ja muille jotta voisin oikeasti oppia jotain - siitäkin huolimatta että toisinaan haluan kirota koko helvetin transkansan alimpaan helvettiin ihan vain koska tekee niin kipeää että ei olekaan saanut sitä mitä toinen parisuhteessa on luvannut vaan aivan jotain muuta."
Ei pidä yleistää ja niputtaa kaikkia transihmisiä samaan nippuun, jos Sinulla on ongelmia oman miehesi kanssa. Oletkohan koskaan päässyt keskustelemaan perusteellisesti henkilökohtaisesti transsukupuolisten kanssa. Tilanne on aivan erilainen.
Pitäisi myös ajatella vastapuolen mielipiteitä. Mitähän miehesi todella ajattelee kun vastarintasi on noin kovaa. Ainakin itse kärsin valtavasti kun jouduin vetäytymään kaappiin kotonakin kun puolisoni ei hyväksynyt transsukupuolisuuttani. Minäkään en halunnut avioeroa, vaan halusin pitää perheen koossa ja jouduin kärsimään vuosia raskaasti. Kun sitten avioero kuitenkin tuli, tajusin päässeeni vapaaksi ja voi aloittaa todellisen elämäni. Se kyllä harmittaa kuinka paljon vuosia meni hukkaan. - Heleemi81
korsakki kirjoitti:
Hei, vaikka ajoittain täällä olen tiittimiehestäni purkautunut tämän kirjoituksesi lukeminen oli kyllä todella surullista luettavaa. Haukuttuasi ja tuomittuasi isäsi totaalisesti ja tehtyäsi selväksi että haluat jättää isäsi makaamaan yksin sairaalaan koska hän on transseksuaali sanoit näin:
" Mun onnellisuus tulee siitä miten mä voin palvella muita! Mitä mä voin tehdä sen eteen, että mun rakkailla on hyvä olla!!!"
Minusta näin tekstiäsi lukeneena tuntuu siltä, että tarkoitit sillä sitä että muiden - esim. isäsi - pitää muuttaa itsensä sinun hyvinvointisi eteen mutta itseäsi nämä samat pelisäännöt eivät koske koska aidosti et pysty palvelemaan ja miettimään mitä hyvää pystyisit isällesi tekemään. En tiedä mitä uskontoa edustat, mutta aika monesti tuntuu olevan niin, että mitä vankemmat "kristilliset" arvot ovat, sen vähemmän tuota lähimmäisenrakkautta tuppaa olevan jaossansa. En ole mikään neuvoja missään - olen oikeasti julma ja tuomitseva ihminen itsekin - mutta toivoisin että itse hieman miettisit ihan rehellisesti miksi sinusta tuntuu noin kipeälle. Jotainhan sinä varmasti koet isäsi sinulta riistäneen, ja ehkä jos arvata saatan se saattaa olla tunne normaaliudesta. Ajatus siitä, että sinulla ei ole isää vaan kaksi äitiä on varmasti hämmentävä ja osin rampauttavakin jos asiaa ei oikeasti ymmärrä.
Tapa millä näitä asioita transihmiset tuppaavat hoitamaan on oikeasti usein sietämätön: vuosien salailun ja pettämisen jälkeen on vaikea antaa anteeksi kaikkea sitä kulissia minkä kanssa on joutunut elämään ja johon on uskonut koska ei halua uskoa rakkaan ihmisen voivan olla niin petollinen. Ja haluaa pitää ne kulissit koska elämä on rakentunut niiden varaan, elämänmalli tai mikälie. Tai näin ainakin itselläni on: pahinta on se kaikki mikä liittyy salailuun, peittelyyn, tahalliseen harhauttamiseen. Itse transvestiittisuus vain yhdistyy minun mielessäni kaikkeen siihen sontaan jolla sitä on salailtu ja peitelty ja on ainakin itseni vaikea käsitellä itse asiaa kun on niin loputtoman pettynyt ja loukkaantunut siihen, että luottamus on petetty.
Sanoit myös:
"koska kukaan ei tule olemaan onnellinen sillä metodilla, että sitkun mulla sitä ja tätä ja koko ajan lisää ja lisää... Lapsen ätä täää!"
Aivan. Jos elämä jää jonkun muutoksen tai korjauksen tavoitteluksi ja sittenkun elämäksi se ei toimi. Ymmärtääkseni kuitenkaan transseksuaalit eivät himoa loputtomia muutoksia vaan pyrkivät prosessillaan saamaan ulkoisesti sen sukupuolen jossa he kokevat olevansa. Toisaalta se, että monet heistä ovat esittäneet koko ikänsä siihen asti jotain muuta kuin ovat kokeneet olevansa on ristiriidassa sen kanssa, miten heidät muut sosiaalisesti kokevat. Kriisin paikkahan se tottakai on ja on varmasti niin, että muutosvastarinta saa prosessin näyttämään myös ahnehdinnalta ja "lisää mulle niin vasta sitten voin olla onnellinen" tyyppiseltä toiminnalta.
Itse näen toisinaan mieheni prosessin nimenomaan tälläisenä karriääritiitin ammattipolkuna vaikka mies vastustaa minun kokemustani "etenemisestä missään tiitteilyn saralla ennalta määrätyn kaavan mukaan". Mä taas itse näen siinä kaavaa ja verrannaista muiden kertomuksissa ja koska lopputulos/tiitin parisuhdemalli jota eniten hehkutetaan tuntuu minusta vastenmieliseltä koen toisinaan aika kipeänä koko transkansan. Mutta iso osa sitä kipeyttä on minua, ei muita. Yritän pysyä siinä itse rehellisenä itselleni ja muille jotta voisin oikeasti oppia jotain - siitäkin huolimatta että toisinaan haluan kirota koko helvetin transkansan alimpaan helvettiin ihan vain koska tekee niin kipeää että ei olekaan saanut sitä mitä toinen parisuhteessa on luvannut vaan aivan jotain muuta.
"Älkää te ainakaan kiusatko läheisiänne jatkuvalla hyväksynnän hakemisella, se on rasittavaa ja kiusallista, eikä kukaan oikeasti ilkeä sano teille rehllistä mielipidettään."
Tästä olen myös osin samaa mieltä mutta on aika vaikea sanoa mikä toisen toiminnassa sattuu tai mitä ei hyväksy, koska rehellinen puhe siitä mikä sattuu ei myöskään sen läheisen puolelta ole yksiviivaista jyrkkää tuomitsemista tyyliin "hyikamalaa" vaan se vaatii asian todellista pohtimista. Minä en mitenkään pintaa syvemmältä itse ymmärrä tiittejä, en voi aidosti ja rehellisesti tunteen tasolla käsittää miten joku addiktoituu toisen sukupuolen vaatteiden ja ulkoisen merkistön päälleen pukemisesta niin, että se muuttuu minän määritteleväksi asiaksi. En pysty ymmärtämään sitä, mutta voin silti hyväksyä että se tuntuu joistain ihmisistä hyvältä ja että ihmiset tarvitsevat sitä. Jokainen tallustaa täällä omalla tiellään ja sen takia on aika vaikea määritellä koko maailmalle tai edes läheisilleen "oikeaa ja väärää" omien kriteereittensä perusteella.
Jotkut asiat tässä transkuviossa inhottavat minua, jotkut surettavat, jotkut säälittävät, joitain kohtaan taas tunnen suurta empatiaa ja ymmärrystä. Mutta se on kuitenkin kahden kauppa: sekä minun joka läheisenä joko olen vuorovaikutuksessa tai sitten en. Sinun tyylisi kuullostaa pitkälti siltä että olet valinnut tuomita ihmisen tekojen vuoksi ja pidättäytyä todellisesta vuorovaikutuksesta. Mikä ilmiselvästi tekee sinulle kipeää.
Tosin tekee tämä vuorovaikutuksen ja ymmärtämisen yrittäminenkin kipeää. Varsin kipeää välillä. Mutta silti se on mielestäni parempi tie kuin epärehellinen ja pinnallinen tuomio tai näennäinen hyväksyntä.
"Toiset sinnittelee tässä elämässä oikeiden ongelmien kanssa. "
Kaikkien ihmisten ongelmat ovat todellisia, myös sinun, myös isäsi. Ei ole parempia tai huonompia ongelmia vaan vain ongelmia.
Kaikesta päätellen sua kuitenkin sattuu ja paljon ja pelkäät isäsi menettämistä. Vielä ei ole myöhäistä selvittää asioita. Rankkaahan se on mutta haluaisitko itse jäädä yksin sairaalaan? Jättäisitkö tuntemattoman ihmisen yksin sairaalaan samassa tilassa? On usein helpompi olla julma ja kylmä läheisille mikä on surullista.
Voimia kuitenkin vaikka nyt provoiluusi hieman kärkevästi vastasinkin. En halua loukata sinua, mutta oikeasti tuntuu että kerjäät kovasti sitä että joku näkisi sinutkin. Näen, ja näen että sinut on jätetty hirvittävän yksin ja olet siinä päässyt todella ahtaaseen paikkaan. Kukaan ei kuitenkaan pakota jatkamaan noin: voit edelleen yrittää ottaa isäsi mukaan elämääsi. Ei ole pakko vihata, tuomita, inhota. Sinä voit valita sen, mihin haluat aikasi ja energiasi käyttää. Jos se on tuo, onnea valitsemallasi tiellä. Itse epäilen että se ei ole vaan tämä hätähuutosi täällä on samankaltaista kuin omani on ollut: toivoa siitä että tulee nähdyksi, huomatuksi, kuulluksi. Että jostain löytyy rauhallisempia vastaajia kuin omassa sotkuisessa elämänsuhteessa on kummallakaan puolella.Otsikosta varmaan monet jo näkee punaista, mutta... =)
Antakaa nyt kun mä sanon, siis tosiasiahan on, että meihin ihmisiin saa pettyä aina. Me ollaan hirveimpiä tuomitsemaan ja raamatussa sanotaan ÄLÄ TUOMITSE! Siihen on oikeus vaan Jumalalla.
Ja me ihmiset silti tuomitaan...
Eli samaan aikaan kun minä saatan sanoa, että oot paha paha ! Niin Jumala suree sitä ja näkee mut ja sen pahaksi haukkuman ihmisen paljon syvemmin kuin mitä kukaan maanpäällä elävä olento pystyy. Ja Jumala taas haluaisi, että me kaikki ollaan täydellisen onnellisia (niin raamatussa sanotaan, tosin kohdan etsimiseen menisi multa ikuisuus...) Ja tähän Jumala tähtää, että jokaista rakastetaan, koska hän on itse ensin rakastanut, antamalla poikansa, joka sovitti meidän synnit, että meillä on armo. Että meidän ei tartte muuta kuin ottaa vastaan.
Ihan samalla tavalla, kuin joku tarjoaa sinulle hyvää viiniä, ole hyvä!
Kristinuskosta tehään niin keljua, koska me ihmiset ollaan niin keljuja, koska meille on annettu vapaa tahto tehä mitä lystää. Kuitenkin Jumalan silmissä ollaan kaikki samalla viivalla.
Kellään uskovaisella ei ole oikeus haukkua transvestiittiä, koska ei Jumalakaan haukkuisi.
Ja koska Jumala on meidän omien faktojen yläpuolella ja voi kohdata jokaisen syvemmin kuin mitä inhimillinen ihminen, koska Jumala on yli-inhimillinen ja Jumalan rakkaus myös.
Minä oon valitettavan niin faktaihminen, että asia on näin kun se vaan on. Ja saatampa siks vaikka antaa välillä kuulua... Mutta raamattu vois opettaa mullekin viisautta, kun sen viitsisi avata. Olen sen puolella, kyllä.
Kävinhän mä isääni silloin sairaalas katsomas, mut se näky oli niin järkyttävä, et mul meni pasmat sekasin, siis itkua ei pidätellyt mikään... Että en tiedä kestääkö mun psyyke mennä uudestaan, se on vaikeeta nähä, isä sellasena "kuolleena". Ja se avuton katse... ja kun mitään ei kykene sanomaan. Olis kiva kuulla sen ajatuksia. Mut mä luulen, että sil jotain jäänyt pimentoon ton onnettomuuden myötä, koska tietokone ei herättänyt hänessä mitään reaktioo, vaikka hän oli alan ammattilainen ja turvallisuuspuolella näissä tietotekniikkahommis.
Kun nostin läppärin hänen eteensä, että olis edes kirjottanut mitä ajattelee ja fonttikoon laitoin suurimmaks mahdolliseks, niin isällä löi tyhjää... hän vaan katsoi sitä, mut ei muuta.
Jotai kyllä yritti sensijaan viittoa minulle...
Ajattelin että hänelle voisi ostaa mpd:n musiikkia kuunneltavaks... hengellistä. Missä lauletaan Hän parantaa. - Kolmois-S
Heleemi81 kirjoitti:
Otsikosta varmaan monet jo näkee punaista, mutta... =)
Antakaa nyt kun mä sanon, siis tosiasiahan on, että meihin ihmisiin saa pettyä aina. Me ollaan hirveimpiä tuomitsemaan ja raamatussa sanotaan ÄLÄ TUOMITSE! Siihen on oikeus vaan Jumalalla.
Ja me ihmiset silti tuomitaan...
Eli samaan aikaan kun minä saatan sanoa, että oot paha paha ! Niin Jumala suree sitä ja näkee mut ja sen pahaksi haukkuman ihmisen paljon syvemmin kuin mitä kukaan maanpäällä elävä olento pystyy. Ja Jumala taas haluaisi, että me kaikki ollaan täydellisen onnellisia (niin raamatussa sanotaan, tosin kohdan etsimiseen menisi multa ikuisuus...) Ja tähän Jumala tähtää, että jokaista rakastetaan, koska hän on itse ensin rakastanut, antamalla poikansa, joka sovitti meidän synnit, että meillä on armo. Että meidän ei tartte muuta kuin ottaa vastaan.
Ihan samalla tavalla, kuin joku tarjoaa sinulle hyvää viiniä, ole hyvä!
Kristinuskosta tehään niin keljua, koska me ihmiset ollaan niin keljuja, koska meille on annettu vapaa tahto tehä mitä lystää. Kuitenkin Jumalan silmissä ollaan kaikki samalla viivalla.
Kellään uskovaisella ei ole oikeus haukkua transvestiittiä, koska ei Jumalakaan haukkuisi.
Ja koska Jumala on meidän omien faktojen yläpuolella ja voi kohdata jokaisen syvemmin kuin mitä inhimillinen ihminen, koska Jumala on yli-inhimillinen ja Jumalan rakkaus myös.
Minä oon valitettavan niin faktaihminen, että asia on näin kun se vaan on. Ja saatampa siks vaikka antaa välillä kuulua... Mutta raamattu vois opettaa mullekin viisautta, kun sen viitsisi avata. Olen sen puolella, kyllä.
Kävinhän mä isääni silloin sairaalas katsomas, mut se näky oli niin järkyttävä, et mul meni pasmat sekasin, siis itkua ei pidätellyt mikään... Että en tiedä kestääkö mun psyyke mennä uudestaan, se on vaikeeta nähä, isä sellasena "kuolleena". Ja se avuton katse... ja kun mitään ei kykene sanomaan. Olis kiva kuulla sen ajatuksia. Mut mä luulen, että sil jotain jäänyt pimentoon ton onnettomuuden myötä, koska tietokone ei herättänyt hänessä mitään reaktioo, vaikka hän oli alan ammattilainen ja turvallisuuspuolella näissä tietotekniikkahommis.
Kun nostin läppärin hänen eteensä, että olis edes kirjottanut mitä ajattelee ja fonttikoon laitoin suurimmaks mahdolliseks, niin isällä löi tyhjää... hän vaan katsoi sitä, mut ei muuta.
Jotai kyllä yritti sensijaan viittoa minulle...
Ajattelin että hänelle voisi ostaa mpd:n musiikkia kuunneltavaks... hengellistä. Missä lauletaan Hän parantaa.Kristillisistä arvoista
Kirjoittanut: Heleemi81 15.8.2007 klo 07.44
"Minä oon valitettavan niin faktaihminen, että asia on näin kun se vaan on. Ja saatampa siks vaikka antaa välillä kuulua... Mutta raamattu vois opettaa mullekin viisautta, kun sen viitsisi avata. Olen sen puolella, kyllä. "
Lue vaikka Joosuan kirjan kymmenes luku kuinka se sun jumalas pysäyttää auringon kulun taivaalla niin tiedät sen minkä muutkin: Raamattu valehtelee ja on mielipuolen tekosia. Myöskään ei ole ollut mitään vedenpaisumuksia eikä luomisia. Samaa luokkaa on Raamatun höpötykset muun astrologian rinnalla.
"Ajattelin että hänelle voisi ostaa mpd:n musiikkia kuunneltavaks... hengellistä. Missä lauletaan Hän parantaa."
Voisit jättää tuon saarnaamisen.
Mun kaverilla on aids ja hänen luonaan kävi helluntalaisia parantamassa ja höpisemässä omia tajunnanvirtojaan. Yhtä sairas on hän kuin ennenkin, ellei sairaampi. Moiset parannushöpinät kun ne eivät toteudu ovat minun mielestä härskiä jumalanpilkkaa. - Heleemi81
Kolmois-S kirjoitti:
Kristillisistä arvoista
Kirjoittanut: Heleemi81 15.8.2007 klo 07.44
"Minä oon valitettavan niin faktaihminen, että asia on näin kun se vaan on. Ja saatampa siks vaikka antaa välillä kuulua... Mutta raamattu vois opettaa mullekin viisautta, kun sen viitsisi avata. Olen sen puolella, kyllä. "
Lue vaikka Joosuan kirjan kymmenes luku kuinka se sun jumalas pysäyttää auringon kulun taivaalla niin tiedät sen minkä muutkin: Raamattu valehtelee ja on mielipuolen tekosia. Myöskään ei ole ollut mitään vedenpaisumuksia eikä luomisia. Samaa luokkaa on Raamatun höpötykset muun astrologian rinnalla.
"Ajattelin että hänelle voisi ostaa mpd:n musiikkia kuunneltavaks... hengellistä. Missä lauletaan Hän parantaa."
Voisit jättää tuon saarnaamisen.
Mun kaverilla on aids ja hänen luonaan kävi helluntalaisia parantamassa ja höpisemässä omia tajunnanvirtojaan. Yhtä sairas on hän kuin ennenkin, ellei sairaampi. Moiset parannushöpinät kun ne eivät toteudu ovat minun mielestä härskiä jumalanpilkkaa.höh...
no mut tiedätkö sinä kaiken?
Tiedät ?
No jos et ?
Niin, siellä osiossa mitä sinä et tiedä voi olla Jumalan olemassa olon mahdollisuus.
Ja onhan noita ihmeparantumisia tapahtunut sun muuta yliluonnollista.
Ja ei ne hellarit ainakaan mitään pahaa ole halunneet ja jos tajunnanvirrat ovat tuntuneet hyviltä niin mikä siinä!
Ehkä psyyke/fysiikka ja voimavirrat voi saada ihmeitä aikasiks.
Mun isä kävi kuolemanporteilla. Mä rukoilin isälle pelastusta hädissäni, kun sain tiedon aivoverenvuodosta. Isältä tuli itku kun kerroin hänelle tuon sairaalas. Nyt muistan...
Hän painoi silloin päänsä minuun ja silitin häntä kuin pientä itkevää lasta... - korsakki
niputtaa kirjoitti:
"Yritän pysyä siinä itse rehellisenä itselleni ja muille jotta voisin oikeasti oppia jotain - siitäkin huolimatta että toisinaan haluan kirota koko helvetin transkansan alimpaan helvettiin ihan vain koska tekee niin kipeää että ei olekaan saanut sitä mitä toinen parisuhteessa on luvannut vaan aivan jotain muuta."
Ei pidä yleistää ja niputtaa kaikkia transihmisiä samaan nippuun, jos Sinulla on ongelmia oman miehesi kanssa. Oletkohan koskaan päässyt keskustelemaan perusteellisesti henkilökohtaisesti transsukupuolisten kanssa. Tilanne on aivan erilainen.
Pitäisi myös ajatella vastapuolen mielipiteitä. Mitähän miehesi todella ajattelee kun vastarintasi on noin kovaa. Ainakin itse kärsin valtavasti kun jouduin vetäytymään kaappiin kotonakin kun puolisoni ei hyväksynyt transsukupuolisuuttani. Minäkään en halunnut avioeroa, vaan halusin pitää perheen koossa ja jouduin kärsimään vuosia raskaasti. Kun sitten avioero kuitenkin tuli, tajusin päässeeni vapaaksi ja voi aloittaa todellisen elämäni. Se kyllä harmittaa kuinka paljon vuosia meni hukkaan."Ei pidä yleistää ja niputtaa kaikkia transihmisiä samaan nippuun, jos Sinulla on ongelmia oman miehesi kanssa. Oletkohan koskaan päässyt keskustelemaan perusteellisesti henkilökohtaisesti transsukupuolisten kanssa. Tilanne on aivan erilainen."
Tunnen muutaman transsukupuolisen ja tilanne on tosiaan erilainen. Toisaalta samaa on se, että sekä tiitit että transsukupuoliset saattavat vuosiakin pettää sekä itseään että kumppaniaan enemmän tai vähemmän tahallaan esittämällä jotain muuta mitä ovat. Minusta tämä esittäminen, peli, on halveksittavaa ja sitä kovasti kyllä transkansa perustelee ja puolustelee sillä miten vaikeaa tämä kaikki on. Ymmärrän - järjen tasolla - että näin varmasti onkin, mutta tunteen tasolla olen vihainen siitä kaikesta paskasta mitä trans-kuvioiden nimissä läheisille tehdään. Nimenomaan se pettäminen, valehtelu, huijaaminen on se minulle kipeä asia, se mille olen allerginen ja mihin reagoin kun luen näitä "enpä kerro vaimolle/ nykyiselle kumppanille totuutta kun ei kukaan muutoin minua huoli"- mantralle jota täällä näkee liiankin usein.
"Pitäisi myös ajatella vastapuolen mielipiteitä. Mitähän miehesi todella ajattelee kun vastarintasi on noin kovaa. Ainakin itse kärsin valtavasti kun jouduin vetäytymään kaappiin kotonakin kun puolisoni ei hyväksynyt transsukupuolisuuttani. "
Tottakai minunkin pitää kuulla ja kuunnella, mutta jostain syystä tämän transkuvion ja parisuhteiden idea tämän ja dwc:n palstan perusteella on nimenomaan se, että läheisellä ei ole oikeuksia, kaikki oikeudet ovat vain ja ainoastaan transihmisellä.
Minusta minulla on oikeus vastustaa sitä, että minulle valehdellaan ja minua petetään. Minusta siihen pitäisi kaikissa läheisissä suhteissa olla oikeus. Olen mennyt heteroparisuhteeseen ja suhde tiitin kanssa ei sitä ole. Minulla on oikeus olla vihainen ja katkera siitä, että en ole saanut sitä mitä minulle luvattiin ja siitä, että ihminen jonka luulin tuntevani onkin osin täysin ventovieras. Ymmärrän että tiitti tai transihminen ei missään nimessä halua kohdata sitä inhoa ja kiukkua mitä asia läheisissä herättää - kukapa sitä haluaa oikeasti kohdata - ja ainakin aika monet tiittien puolisot tuntuvat elävän kaksoiselämää jossa oikeat tunteet miehen harrastuksia kohtaan ilmeisesti salataan parisuhteessa. Ikävä kyllä en usko epärehellisyyteen vaikka tiittien elämäntapa onkin pitkälti monintavoin epärehellisyyteen perustuva. Jos parisuhdetta haluaa jatkaa sitä pitäisi pystyä jatkamaan rehellisesti ja molempien aidot tunteet huomioiden.
Ja ihan oikeasti: ei ole mitenkään itsestäänselvää mielestäni hyväksyä miestä "sööttinä naisena" jos tämä pukeutuessaan hepeneisiin ulkopuolelta naisena katsoen vain korostaa kaikkia niitä maskuliinisia piirteitä joita hän kuvittelee peittävänsä. Ei ole mitenkään itsestäänselvää myöskään pitää miestä enää yhtä maskuliinisena jos miehen harrastuksiin kuuluu itsensä muokkaaminen "naisellisemmaksi" nyppimällä kulmia, ajelemalla karvoja yms. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että haluaa ihmistä joka valehtelee ja ei edes halua olla mies jos itse on hetero ja oma seksuaalinen kiinnostus on miehiin suuntautunut. Jos olisin enemmän bi tilanne voisi olla erilainen, biseksuaalillehan tiitti voi olla ihan loistokumppani jos se toisinpäinkin sopii.
Ainakin itse mietin, onko tälle rakkaudelle mitään tulevaisuutta. Toivoisin että olisi, mutta tämä kaikki on oikeasti paljon enemmän kiinni siitä, mitä mies tulee prosessissaan päättämään. En minä tässä luottamuksen takia ole vaan koska rakastan miestä. Ei se tee siitä yhtään vähempää kestämätöntä tai yhtään vähempää epävarmaa. Näyttää näitten lukemieni tarinoiden perusteella olevan aikalailla yleistä, että tiitit haluavat parisuhdetta lähinnä itsensä kanssa ja ajavat todelliset ihmissuhteensa eroon jotta voisivat toteuttaa itseään vapaammin. Minä en tiedä onko minun mieheni näitä tyyppejä mutta aika vaikea on luottaa itseensä ja parisuhteeseen jos toinen on vuosia valehdellut.
"Minäkään en halunnut avioeroa, vaan halusin pitää perheen koossa ja jouduin kärsimään vuosia raskaasti. Kun sitten avioero kuitenkin tuli, tajusin päässeeni vapaaksi ja voi aloittaa todellisen elämäni. Se kyllä harmittaa kuinka paljon vuosia meni hukkaan."
Tämä on tietenkin kovin surullista, mutta onko oikeasti mahdollista olla minkään muun laista suhdetta kuin kärisimyssuhdetta jos valehtelee alunperinkin suhteeseen lähtiessään olevansa muuta kuin mitä kokee olevansa? Valintahan on transihmisen puolella oma, läheinen taas joutuu tilanteeseen vastoin omaa päätöstään. - todella!
korsakki kirjoitti:
"Ei pidä yleistää ja niputtaa kaikkia transihmisiä samaan nippuun, jos Sinulla on ongelmia oman miehesi kanssa. Oletkohan koskaan päässyt keskustelemaan perusteellisesti henkilökohtaisesti transsukupuolisten kanssa. Tilanne on aivan erilainen."
Tunnen muutaman transsukupuolisen ja tilanne on tosiaan erilainen. Toisaalta samaa on se, että sekä tiitit että transsukupuoliset saattavat vuosiakin pettää sekä itseään että kumppaniaan enemmän tai vähemmän tahallaan esittämällä jotain muuta mitä ovat. Minusta tämä esittäminen, peli, on halveksittavaa ja sitä kovasti kyllä transkansa perustelee ja puolustelee sillä miten vaikeaa tämä kaikki on. Ymmärrän - järjen tasolla - että näin varmasti onkin, mutta tunteen tasolla olen vihainen siitä kaikesta paskasta mitä trans-kuvioiden nimissä läheisille tehdään. Nimenomaan se pettäminen, valehtelu, huijaaminen on se minulle kipeä asia, se mille olen allerginen ja mihin reagoin kun luen näitä "enpä kerro vaimolle/ nykyiselle kumppanille totuutta kun ei kukaan muutoin minua huoli"- mantralle jota täällä näkee liiankin usein.
"Pitäisi myös ajatella vastapuolen mielipiteitä. Mitähän miehesi todella ajattelee kun vastarintasi on noin kovaa. Ainakin itse kärsin valtavasti kun jouduin vetäytymään kaappiin kotonakin kun puolisoni ei hyväksynyt transsukupuolisuuttani. "
Tottakai minunkin pitää kuulla ja kuunnella, mutta jostain syystä tämän transkuvion ja parisuhteiden idea tämän ja dwc:n palstan perusteella on nimenomaan se, että läheisellä ei ole oikeuksia, kaikki oikeudet ovat vain ja ainoastaan transihmisellä.
Minusta minulla on oikeus vastustaa sitä, että minulle valehdellaan ja minua petetään. Minusta siihen pitäisi kaikissa läheisissä suhteissa olla oikeus. Olen mennyt heteroparisuhteeseen ja suhde tiitin kanssa ei sitä ole. Minulla on oikeus olla vihainen ja katkera siitä, että en ole saanut sitä mitä minulle luvattiin ja siitä, että ihminen jonka luulin tuntevani onkin osin täysin ventovieras. Ymmärrän että tiitti tai transihminen ei missään nimessä halua kohdata sitä inhoa ja kiukkua mitä asia läheisissä herättää - kukapa sitä haluaa oikeasti kohdata - ja ainakin aika monet tiittien puolisot tuntuvat elävän kaksoiselämää jossa oikeat tunteet miehen harrastuksia kohtaan ilmeisesti salataan parisuhteessa. Ikävä kyllä en usko epärehellisyyteen vaikka tiittien elämäntapa onkin pitkälti monintavoin epärehellisyyteen perustuva. Jos parisuhdetta haluaa jatkaa sitä pitäisi pystyä jatkamaan rehellisesti ja molempien aidot tunteet huomioiden.
Ja ihan oikeasti: ei ole mitenkään itsestäänselvää mielestäni hyväksyä miestä "sööttinä naisena" jos tämä pukeutuessaan hepeneisiin ulkopuolelta naisena katsoen vain korostaa kaikkia niitä maskuliinisia piirteitä joita hän kuvittelee peittävänsä. Ei ole mitenkään itsestäänselvää myöskään pitää miestä enää yhtä maskuliinisena jos miehen harrastuksiin kuuluu itsensä muokkaaminen "naisellisemmaksi" nyppimällä kulmia, ajelemalla karvoja yms. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että haluaa ihmistä joka valehtelee ja ei edes halua olla mies jos itse on hetero ja oma seksuaalinen kiinnostus on miehiin suuntautunut. Jos olisin enemmän bi tilanne voisi olla erilainen, biseksuaalillehan tiitti voi olla ihan loistokumppani jos se toisinpäinkin sopii.
Ainakin itse mietin, onko tälle rakkaudelle mitään tulevaisuutta. Toivoisin että olisi, mutta tämä kaikki on oikeasti paljon enemmän kiinni siitä, mitä mies tulee prosessissaan päättämään. En minä tässä luottamuksen takia ole vaan koska rakastan miestä. Ei se tee siitä yhtään vähempää kestämätöntä tai yhtään vähempää epävarmaa. Näyttää näitten lukemieni tarinoiden perusteella olevan aikalailla yleistä, että tiitit haluavat parisuhdetta lähinnä itsensä kanssa ja ajavat todelliset ihmissuhteensa eroon jotta voisivat toteuttaa itseään vapaammin. Minä en tiedä onko minun mieheni näitä tyyppejä mutta aika vaikea on luottaa itseensä ja parisuhteeseen jos toinen on vuosia valehdellut.
"Minäkään en halunnut avioeroa, vaan halusin pitää perheen koossa ja jouduin kärsimään vuosia raskaasti. Kun sitten avioero kuitenkin tuli, tajusin päässeeni vapaaksi ja voi aloittaa todellisen elämäni. Se kyllä harmittaa kuinka paljon vuosia meni hukkaan."
Tämä on tietenkin kovin surullista, mutta onko oikeasti mahdollista olla minkään muun laista suhdetta kuin kärisimyssuhdetta jos valehtelee alunperinkin suhteeseen lähtiessään olevansa muuta kuin mitä kokee olevansa? Valintahan on transihmisen puolella oma, läheinen taas joutuu tilanteeseen vastoin omaa päätöstään."Olen mennyt heteroparisuhteeseen ja suhde tiitin kanssa ei sitä ole."
En enää muista kaikkia kirjoituksiasi, mutta onko todellakin niin että miehesi on homo tai bi. Ainakin se aika iso joukko transvestiittimiehiä jotka tunnen, ovat heteroja. Joskus on myös tutkittu että transvestiittimiesten seksuaalinen jakauma on samaa luokkaa kuin muidenkin miesten osalta. Kyllä minun mielestäni suhde "tavalliseen" heteroon tiittiin on heterosuhde. On sitten asia erikseen miten vaimo mielessään asian tulkitsee, varsinkin jos mies haluaa seksiä myös naiseksi pukeutuneena. - Heleemi81
korsakki kirjoitti:
"Ei pidä yleistää ja niputtaa kaikkia transihmisiä samaan nippuun, jos Sinulla on ongelmia oman miehesi kanssa. Oletkohan koskaan päässyt keskustelemaan perusteellisesti henkilökohtaisesti transsukupuolisten kanssa. Tilanne on aivan erilainen."
Tunnen muutaman transsukupuolisen ja tilanne on tosiaan erilainen. Toisaalta samaa on se, että sekä tiitit että transsukupuoliset saattavat vuosiakin pettää sekä itseään että kumppaniaan enemmän tai vähemmän tahallaan esittämällä jotain muuta mitä ovat. Minusta tämä esittäminen, peli, on halveksittavaa ja sitä kovasti kyllä transkansa perustelee ja puolustelee sillä miten vaikeaa tämä kaikki on. Ymmärrän - järjen tasolla - että näin varmasti onkin, mutta tunteen tasolla olen vihainen siitä kaikesta paskasta mitä trans-kuvioiden nimissä läheisille tehdään. Nimenomaan se pettäminen, valehtelu, huijaaminen on se minulle kipeä asia, se mille olen allerginen ja mihin reagoin kun luen näitä "enpä kerro vaimolle/ nykyiselle kumppanille totuutta kun ei kukaan muutoin minua huoli"- mantralle jota täällä näkee liiankin usein.
"Pitäisi myös ajatella vastapuolen mielipiteitä. Mitähän miehesi todella ajattelee kun vastarintasi on noin kovaa. Ainakin itse kärsin valtavasti kun jouduin vetäytymään kaappiin kotonakin kun puolisoni ei hyväksynyt transsukupuolisuuttani. "
Tottakai minunkin pitää kuulla ja kuunnella, mutta jostain syystä tämän transkuvion ja parisuhteiden idea tämän ja dwc:n palstan perusteella on nimenomaan se, että läheisellä ei ole oikeuksia, kaikki oikeudet ovat vain ja ainoastaan transihmisellä.
Minusta minulla on oikeus vastustaa sitä, että minulle valehdellaan ja minua petetään. Minusta siihen pitäisi kaikissa läheisissä suhteissa olla oikeus. Olen mennyt heteroparisuhteeseen ja suhde tiitin kanssa ei sitä ole. Minulla on oikeus olla vihainen ja katkera siitä, että en ole saanut sitä mitä minulle luvattiin ja siitä, että ihminen jonka luulin tuntevani onkin osin täysin ventovieras. Ymmärrän että tiitti tai transihminen ei missään nimessä halua kohdata sitä inhoa ja kiukkua mitä asia läheisissä herättää - kukapa sitä haluaa oikeasti kohdata - ja ainakin aika monet tiittien puolisot tuntuvat elävän kaksoiselämää jossa oikeat tunteet miehen harrastuksia kohtaan ilmeisesti salataan parisuhteessa. Ikävä kyllä en usko epärehellisyyteen vaikka tiittien elämäntapa onkin pitkälti monintavoin epärehellisyyteen perustuva. Jos parisuhdetta haluaa jatkaa sitä pitäisi pystyä jatkamaan rehellisesti ja molempien aidot tunteet huomioiden.
Ja ihan oikeasti: ei ole mitenkään itsestäänselvää mielestäni hyväksyä miestä "sööttinä naisena" jos tämä pukeutuessaan hepeneisiin ulkopuolelta naisena katsoen vain korostaa kaikkia niitä maskuliinisia piirteitä joita hän kuvittelee peittävänsä. Ei ole mitenkään itsestäänselvää myöskään pitää miestä enää yhtä maskuliinisena jos miehen harrastuksiin kuuluu itsensä muokkaaminen "naisellisemmaksi" nyppimällä kulmia, ajelemalla karvoja yms. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että haluaa ihmistä joka valehtelee ja ei edes halua olla mies jos itse on hetero ja oma seksuaalinen kiinnostus on miehiin suuntautunut. Jos olisin enemmän bi tilanne voisi olla erilainen, biseksuaalillehan tiitti voi olla ihan loistokumppani jos se toisinpäinkin sopii.
Ainakin itse mietin, onko tälle rakkaudelle mitään tulevaisuutta. Toivoisin että olisi, mutta tämä kaikki on oikeasti paljon enemmän kiinni siitä, mitä mies tulee prosessissaan päättämään. En minä tässä luottamuksen takia ole vaan koska rakastan miestä. Ei se tee siitä yhtään vähempää kestämätöntä tai yhtään vähempää epävarmaa. Näyttää näitten lukemieni tarinoiden perusteella olevan aikalailla yleistä, että tiitit haluavat parisuhdetta lähinnä itsensä kanssa ja ajavat todelliset ihmissuhteensa eroon jotta voisivat toteuttaa itseään vapaammin. Minä en tiedä onko minun mieheni näitä tyyppejä mutta aika vaikea on luottaa itseensä ja parisuhteeseen jos toinen on vuosia valehdellut.
"Minäkään en halunnut avioeroa, vaan halusin pitää perheen koossa ja jouduin kärsimään vuosia raskaasti. Kun sitten avioero kuitenkin tuli, tajusin päässeeni vapaaksi ja voi aloittaa todellisen elämäni. Se kyllä harmittaa kuinka paljon vuosia meni hukkaan."
Tämä on tietenkin kovin surullista, mutta onko oikeasti mahdollista olla minkään muun laista suhdetta kuin kärisimyssuhdetta jos valehtelee alunperinkin suhteeseen lähtiessään olevansa muuta kuin mitä kokee olevansa? Valintahan on transihmisen puolella oma, läheinen taas joutuu tilanteeseen vastoin omaa päätöstään.Minun pää ei vois kestää, jos mies sanois menevänsä tuttavan luo halkojämättämään, mut siellä vetää jonkun yhteiden perhetutun silmien edessä minihameen päälle, kun kuvittelet, että siellä se on jelppimässä normaalisti.
No mun äiti kesti tällasta ja halus pelastaa avioliiton... mutta, kun ero tuli ja siitä pääs yli, niin sanoo tuota samaa, että pääs vapaaks.
Kyl kumppaneiden tulee miettiä käytöksensä niin, ettei se loukkaa tai vahingoita toista. Mut tää on niin tulenarkaa tää keskustelu, et koko ajan tuntuu, et tässä loukataan vaan tiittejä, mut muiden tuntemuksista viis? Kun me muut ollaan vaan niin yksillä napeilla rakennettuja.
Mitä onkaan narsismi ? - korsakki
todella! kirjoitti:
"Olen mennyt heteroparisuhteeseen ja suhde tiitin kanssa ei sitä ole."
En enää muista kaikkia kirjoituksiasi, mutta onko todellakin niin että miehesi on homo tai bi. Ainakin se aika iso joukko transvestiittimiehiä jotka tunnen, ovat heteroja. Joskus on myös tutkittu että transvestiittimiesten seksuaalinen jakauma on samaa luokkaa kuin muidenkin miesten osalta. Kyllä minun mielestäni suhde "tavalliseen" heteroon tiittiin on heterosuhde. On sitten asia erikseen miten vaimo mielessään asian tulkitsee, varsinkin jos mies haluaa seksiä myös naiseksi pukeutuneena.Tämähän tietenkin riippuu siitä miten heteron määrittelee.
Traditionaalinen määritelmähän lähtee fyysisestä sukupuolesta ja vaikka fyysistä sukupuolta transkuvioissa kovasti vastustetaankin "todellisen sukupuolen" määreenä sitä myös käytetään erityisesti tiittien puheissa määrittelemään tiitit "miehiksi" ja heidän parisuhteensa "normaaliksi heterosuhteeksi". Jos taas sukupuolen näkee identiteettikysymyksenä on mies, joka ei halua olla mies vaan osapäivänainen JA mies jotain muuta kumppanina kuin selkeästi mies. Samalla tavoin mies joka pukeutumalla naiseksi hakee huomiota naisena voidaan nähdä joko homona (fyysisen sukupuolen mukaan) tai heterona (identiteettisukupuolen mukaan).
Ei tämä ole vain läheisen näkemyksestä kiinni, kyllä myös tiitin omat halut ja tavoitteet ovat tässä yhtälailla epäselkeitä kuin läheisen kokemus tiitistä miehenä.
Monet tiitit korostavat heterouttaan halutessaan korostaa sitä, että eivät halua parisuhdetta miehen kanssa. Toisaalta on aika hämmentävää kun samat miehet kertovat haluavansa tulla pukeutuessaan kohdatuksi naisina - erityisesti tapaamalla muita naiseksi pukeutuneita miehiä kahvi-illoissa. Haave läpimenosta sisältää myös usein haaveen tulla miesten huomioimaksi "naisena".
Ei tämä minusta ole niin yksiviivaista ja selkeää. Eikä parisuhde tiitin kanssa ole sama asia kuin heterosuhde: se sisältää valtavasti sellaisia sukupuoli-identiteetteihin ja rooleihin liittyviä kummallisuuksia ja erikoisuuksia jotka yleensä parinmuodostuksessa ensisijaisen tärkeitä. - Heleemi81
korsakki kirjoitti:
Tämähän tietenkin riippuu siitä miten heteron määrittelee.
Traditionaalinen määritelmähän lähtee fyysisestä sukupuolesta ja vaikka fyysistä sukupuolta transkuvioissa kovasti vastustetaankin "todellisen sukupuolen" määreenä sitä myös käytetään erityisesti tiittien puheissa määrittelemään tiitit "miehiksi" ja heidän parisuhteensa "normaaliksi heterosuhteeksi". Jos taas sukupuolen näkee identiteettikysymyksenä on mies, joka ei halua olla mies vaan osapäivänainen JA mies jotain muuta kumppanina kuin selkeästi mies. Samalla tavoin mies joka pukeutumalla naiseksi hakee huomiota naisena voidaan nähdä joko homona (fyysisen sukupuolen mukaan) tai heterona (identiteettisukupuolen mukaan).
Ei tämä ole vain läheisen näkemyksestä kiinni, kyllä myös tiitin omat halut ja tavoitteet ovat tässä yhtälailla epäselkeitä kuin läheisen kokemus tiitistä miehenä.
Monet tiitit korostavat heterouttaan halutessaan korostaa sitä, että eivät halua parisuhdetta miehen kanssa. Toisaalta on aika hämmentävää kun samat miehet kertovat haluavansa tulla pukeutuessaan kohdatuksi naisina - erityisesti tapaamalla muita naiseksi pukeutuneita miehiä kahvi-illoissa. Haave läpimenosta sisältää myös usein haaveen tulla miesten huomioimaksi "naisena".
Ei tämä minusta ole niin yksiviivaista ja selkeää. Eikä parisuhde tiitin kanssa ole sama asia kuin heterosuhde: se sisältää valtavasti sellaisia sukupuoli-identiteetteihin ja rooleihin liittyviä kummallisuuksia ja erikoisuuksia jotka yleensä parinmuodostuksessa ensisijaisen tärkeitä.Narsistinen persoonallisuushäiriö "pähkinänkuoressa"
"Henkilöitä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö arvioidaan olevan noin 1 % väestöstä ja 2-16 % potilasaineistosta. Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat
piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus.
Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin. Narsismin avulla hän suojautuu pienuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, kateutta ja riippuvuutta vastaan.
Heitä on kaikkialla ja on ollut kaikkina aikoina: kaikissa roduissa, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa ja kaikkien ammattien piirissä. He näyttävät ulkoisesti terveiltä ja ”meiltä muilta” ja usein heillä on paljon älyllistä kapasiteettia. Koska tällainen henkilö hallitsee sosiaalisen käyttäytymisen koodit, hän pystyy näyttelemään oikeita tunteita oikeissa tilanteissa. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat omanlaisensa. Hänellä ei ole pysyviä arvoja tai tavoitteita elämässä eikä hän tunne pelkoa, stressiä tai painetta. Viimeisiksi mainittujen seikkojen ansiosta persoonallisuushäiriöiset henkilöt menestyvät nykyajan kovassa työelämässä.
Tyypillistä on myös, että tällainen ihminen kokee olevansa kunnossa eikä hakeudu hoitoon.
Yleensä he tulevat hoitoon aivan jonkun muun syyn johdosta. He yleensä ennemmin tai myöhemmin ajautuvat konfliktiin ihmisten kanssa, koska he loukkaavat muita, eivät osaa lukea tunteita tai tunnelmia oikein eivätkä kykene empaattiseen myötäelämiseen. Heille tulee helposti vihamiehiä. Siitä heille tulee pettymyksiä, mikä aiheuttaa masennusta. He saattavat tulla hoitoon masennuksen ja ahdistuksen vuoksi ja sanovat terapeutille, että muut ihmiset ovat niin pahoja ja vainoavat heitä, mutta taustalta paljastuukin, että he ovat se ongelma eivätkä muut.
Suurin osa heistä on vapaalla jalalla: he eivät ole rikollisia, vaan voivat olla hyvännäköisiä, sosiaaliset säännöt tuntevia, älykkäitä, hurmaavia ja hyviä puhumaan. He eivät tee laittomuuksia, mutta heidän ympärillään kärsitään. He manipuloivat, toimivat häikäilemättömästi, syyllistävät muita ja usein liike-elämässä persoonallisuushäiriöisistä piirteistä on vielä hyötyä. Heitä löytyy joka ammattikunnasta, ja erityisesti heitä houkuttaa vallankäyttö. Usein karismaattiset uskonnollisten liikkeiden johtajat ovat persoonallisuushäiriöisiä.
Narsistisen persoonallisuushäiriön on tutkimusten mukaan todettu olevan enemmän kehityksellinen kuin synnynnäinen häiriö. Narsistille on yleensä jäänyt traumoista johtuvia persoonallisuuden vajeita jo vauvana. Tutkimusten mukaan narsistisesti persoonallisuushäiriöisen kasvuperheestä on puuttunut muun muassa positiivinen malli ihmissuhteille, kyky suojella lasta, kyvyttömyys antaa lapselle rajoja, kyky tarjota myönteistä huomioon ottamisen mallia lapselle, kyky antaa lapselle positiivisia ongelmanratkaisukeinoja ja positiivista asennetta ongelmiin hyväksymällä ne väistämättömäksi ja hyväksyttäväksi osaksi elämää sekä kyky tarjota järjestäytynyttä vakaata turvallista ilmapiiriä kodissa. Kodin normiksi on muodostunut kaaos ja konflikti. Näissä perheissä vallitsee korkea ennalta arvaamattomuuden ilmapiiri.
Tilastollisesti naisia on tämän ilmiön piirissä vähemmän eli miespuolisia psykopaatteja on enemmän, mutta ei se ole mikään harvinaisuus naistenkaan kohdalla. Persoonallisuushäiriöisen henkilön tavoitteena on saada rahaa, arvostusta, valtaa tai vapauksia. Rakkauden nimissä he hakevat toisista ihmisistä lämpöä, seksuaalista tyydytystä, turvaa, ruokaa ja rahaa. Heidän tehtäväänsä helpottaa se, että niin moni uskoo järkkymättä ihmisen hyvyyteen".
Lähde: Mirja Pyykkö, "Jos" ohjelma Yle TV1, 2004 - siitä vaa
Heleemi81 kirjoitti:
Minun pää ei vois kestää, jos mies sanois menevänsä tuttavan luo halkojämättämään, mut siellä vetää jonkun yhteiden perhetutun silmien edessä minihameen päälle, kun kuvittelet, että siellä se on jelppimässä normaalisti.
No mun äiti kesti tällasta ja halus pelastaa avioliiton... mutta, kun ero tuli ja siitä pääs yli, niin sanoo tuota samaa, että pääs vapaaks.
Kyl kumppaneiden tulee miettiä käytöksensä niin, ettei se loukkaa tai vahingoita toista. Mut tää on niin tulenarkaa tää keskustelu, et koko ajan tuntuu, et tässä loukataan vaan tiittejä, mut muiden tuntemuksista viis? Kun me muut ollaan vaan niin yksillä napeilla rakennettuja.
Mitä onkaan narsismi ?Juu, ihan vapaasti, tiittejä vaan haukkumaan, vaikka sun iskäs onkin transsukupuolinen.
t. yks persoonallisuushäiriöinen - tottavie
Heleemi81 kirjoitti:
Mun onnellisuus tulee siitä miten mä voin palvella muita! Mitä mä voin tehdä sen eteen, että mun rakkailla on hyvä olla!!!
(eli käsitin edellisessä päinvastaisen elämänfilosofian!)
Ja mua kaduttaa se, että vaikka näin kauaskantoisesti jo sen, että ei todellakaan isä tule olemaan onnellinen vaikka sais sukupuolileikkauksen tehtyy ym. hormonihoidot, koska kukaan ei tule olemaan onnellinen sillä metodilla, että sitkun mulla sitä ja tätä ja koko ajan lisää ja lisää... Lapsen ätä täää!
Niin miksen mä saanu suutani auki ja olisin oikeesti räyhässy sille ja kunnolla sanonut että toi on väärin!
Mut mitä se olis mitään muuttanut...
Älkää te ainakaan kiusatko läheisiänne jatkuvalla hyväksynnän hakemisella, se on rasittavaa ja kiusallista, eikä kukaan oikeasti ilkeä sano teille rehllistä mielipidettään.
Seläntakana kuiskuttelut on lapsista jos niitä on, niin kiusallisia ja masentavia.
Kuitenkin te teette niinkuin teitä lystää!
Toiset sinnittelee tässä elämässä oikeiden ongelmien kanssa. Te jotenkin peetaatte kaiken tohon seksualisuuteenne, se on yhtäaikaa pakomatkaa pois todellisuudesta jonekin harhaan.
Ja muut on syyllisiä!!! JA ENNENKAIKKEA AHDASMIELISIÄ!!! Teissä ei ole mitää vikaa, sehän on teidän äidin isän ja ukin ja mummon syy, että tuli väärät geenit.
Anteeksi, kn ymmärtäisinkin paremmin...
mut isä sanoi mulle, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää. Yrittänyt olen, mutta mulla on arvomaailma niin toinen, sori. Siks en kiusaa teitä enempää.
Haluan oma lapset varjella tuollaiselta.Voi hyvänen aika, pitäisikö isäsi olla onneton, jotta sinä voisit olla tyytyväisempi? Jos sinun tehtäväsi on palvella muita ja ajatella, miten tekisit rakkaat onnellisiksi, niin miksi se ei koske isääsi? Isäsi tarvitsee läheisiään nyt enemmän kuin koskaan, niin en voi käsittää, miten noin ylevillä periaatteillasi voit kääntää hänelle selkäsi? Vaikka et voi ymmärtää isäsi ratkaisua, niin se ei tarkoita, etteikö asiaa voisi hyväksyä. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku muu ihminen alkaisi määritellä ja määrätä miten sinun pitää elää ja ketä ja kuinka rakastaa?
- Susanna-ts
Heleemi81 kirjoitti:
höh...
no mut tiedätkö sinä kaiken?
Tiedät ?
No jos et ?
Niin, siellä osiossa mitä sinä et tiedä voi olla Jumalan olemassa olon mahdollisuus.
Ja onhan noita ihmeparantumisia tapahtunut sun muuta yliluonnollista.
Ja ei ne hellarit ainakaan mitään pahaa ole halunneet ja jos tajunnanvirrat ovat tuntuneet hyviltä niin mikä siinä!
Ehkä psyyke/fysiikka ja voimavirrat voi saada ihmeitä aikasiks.
Mun isä kävi kuolemanporteilla. Mä rukoilin isälle pelastusta hädissäni, kun sain tiedon aivoverenvuodosta. Isältä tuli itku kun kerroin hänelle tuon sairaalas. Nyt muistan...
Hän painoi silloin päänsä minuun ja silitin häntä kuin pientä itkevää lasta...joo odottele sä ihmeitä, mä ainankin alan elämään sil aikaa
ei kolmois-s minun mielestäni sanonut että on kaikkitietävä
ei pahaa tarvitse halutakkaan, kyllä se tulee automaattisesti
olen minäkin käynyt kuolemanporteilla ja ihme selvisin hengissä, vaikka olen useammin varmasti halunnut kuolla kuin elää, olen jopa rukoillut kuolemaa etten tekisi pahaa täällä, mutta hengissä ollaan vielä, eipä ole jumalaa näkynyt, kaikkia muita kusipäitä kyllä - Jatta-tv
Kolmois-S kirjoitti:
Kristillisistä arvoista
Kirjoittanut: Heleemi81 15.8.2007 klo 07.44
"Minä oon valitettavan niin faktaihminen, että asia on näin kun se vaan on. Ja saatampa siks vaikka antaa välillä kuulua... Mutta raamattu vois opettaa mullekin viisautta, kun sen viitsisi avata. Olen sen puolella, kyllä. "
Lue vaikka Joosuan kirjan kymmenes luku kuinka se sun jumalas pysäyttää auringon kulun taivaalla niin tiedät sen minkä muutkin: Raamattu valehtelee ja on mielipuolen tekosia. Myöskään ei ole ollut mitään vedenpaisumuksia eikä luomisia. Samaa luokkaa on Raamatun höpötykset muun astrologian rinnalla.
"Ajattelin että hänelle voisi ostaa mpd:n musiikkia kuunneltavaks... hengellistä. Missä lauletaan Hän parantaa."
Voisit jättää tuon saarnaamisen.
Mun kaverilla on aids ja hänen luonaan kävi helluntalaisia parantamassa ja höpisemässä omia tajunnanvirtojaan. Yhtä sairas on hän kuin ennenkin, ellei sairaampi. Moiset parannushöpinät kun ne eivät toteudu ovat minun mielestä härskiä jumalanpilkkaa.Aivan oikein, raamattu on satukirja jota on värittänyt kirjoituksillaan aikamme suurimmat satu sedät!!
- Jatta-tv
Heleemi81 kirjoitti:
höh...
no mut tiedätkö sinä kaiken?
Tiedät ?
No jos et ?
Niin, siellä osiossa mitä sinä et tiedä voi olla Jumalan olemassa olon mahdollisuus.
Ja onhan noita ihmeparantumisia tapahtunut sun muuta yliluonnollista.
Ja ei ne hellarit ainakaan mitään pahaa ole halunneet ja jos tajunnanvirrat ovat tuntuneet hyviltä niin mikä siinä!
Ehkä psyyke/fysiikka ja voimavirrat voi saada ihmeitä aikasiks.
Mun isä kävi kuolemanporteilla. Mä rukoilin isälle pelastusta hädissäni, kun sain tiedon aivoverenvuodosta. Isältä tuli itku kun kerroin hänelle tuon sairaalas. Nyt muistan...
Hän painoi silloin päänsä minuun ja silitin häntä kuin pientä itkevää lasta...Mun isä kävi kuolemanporteilla. Mä rukoilin isälle pelastusta hädissäni, kun sain tiedon aivoverenvuodosta. Isältä tuli itku kun kerroin hänelle tuon sairaalas. Nyt muistan...
Hän painoi silloin päänsä minuun ja silitin häntä kuin pientä itkevää lasta...
Mulla yksi tuttu joka sairastui aivokalvon tulehdukseen ja selvisi siitä oltuaan kaksi viikkoa koomassa, pari muuta sairastunutta ei selvinnyt, eikä siinä ollut mitään tekemistä Jumalan tai uskomusten takia. Ihminen on itse keksinyt uskonnot! - ippi69
Heleemi81 kirjoitti:
Narsistinen persoonallisuushäiriö "pähkinänkuoressa"
"Henkilöitä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö arvioidaan olevan noin 1 % väestöstä ja 2-16 % potilasaineistosta. Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat
piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus.
Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin. Narsismin avulla hän suojautuu pienuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, kateutta ja riippuvuutta vastaan.
Heitä on kaikkialla ja on ollut kaikkina aikoina: kaikissa roduissa, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa ja kaikkien ammattien piirissä. He näyttävät ulkoisesti terveiltä ja ”meiltä muilta” ja usein heillä on paljon älyllistä kapasiteettia. Koska tällainen henkilö hallitsee sosiaalisen käyttäytymisen koodit, hän pystyy näyttelemään oikeita tunteita oikeissa tilanteissa. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat omanlaisensa. Hänellä ei ole pysyviä arvoja tai tavoitteita elämässä eikä hän tunne pelkoa, stressiä tai painetta. Viimeisiksi mainittujen seikkojen ansiosta persoonallisuushäiriöiset henkilöt menestyvät nykyajan kovassa työelämässä.
Tyypillistä on myös, että tällainen ihminen kokee olevansa kunnossa eikä hakeudu hoitoon.
Yleensä he tulevat hoitoon aivan jonkun muun syyn johdosta. He yleensä ennemmin tai myöhemmin ajautuvat konfliktiin ihmisten kanssa, koska he loukkaavat muita, eivät osaa lukea tunteita tai tunnelmia oikein eivätkä kykene empaattiseen myötäelämiseen. Heille tulee helposti vihamiehiä. Siitä heille tulee pettymyksiä, mikä aiheuttaa masennusta. He saattavat tulla hoitoon masennuksen ja ahdistuksen vuoksi ja sanovat terapeutille, että muut ihmiset ovat niin pahoja ja vainoavat heitä, mutta taustalta paljastuukin, että he ovat se ongelma eivätkä muut.
Suurin osa heistä on vapaalla jalalla: he eivät ole rikollisia, vaan voivat olla hyvännäköisiä, sosiaaliset säännöt tuntevia, älykkäitä, hurmaavia ja hyviä puhumaan. He eivät tee laittomuuksia, mutta heidän ympärillään kärsitään. He manipuloivat, toimivat häikäilemättömästi, syyllistävät muita ja usein liike-elämässä persoonallisuushäiriöisistä piirteistä on vielä hyötyä. Heitä löytyy joka ammattikunnasta, ja erityisesti heitä houkuttaa vallankäyttö. Usein karismaattiset uskonnollisten liikkeiden johtajat ovat persoonallisuushäiriöisiä.
Narsistisen persoonallisuushäiriön on tutkimusten mukaan todettu olevan enemmän kehityksellinen kuin synnynnäinen häiriö. Narsistille on yleensä jäänyt traumoista johtuvia persoonallisuuden vajeita jo vauvana. Tutkimusten mukaan narsistisesti persoonallisuushäiriöisen kasvuperheestä on puuttunut muun muassa positiivinen malli ihmissuhteille, kyky suojella lasta, kyvyttömyys antaa lapselle rajoja, kyky tarjota myönteistä huomioon ottamisen mallia lapselle, kyky antaa lapselle positiivisia ongelmanratkaisukeinoja ja positiivista asennetta ongelmiin hyväksymällä ne väistämättömäksi ja hyväksyttäväksi osaksi elämää sekä kyky tarjota järjestäytynyttä vakaata turvallista ilmapiiriä kodissa. Kodin normiksi on muodostunut kaaos ja konflikti. Näissä perheissä vallitsee korkea ennalta arvaamattomuuden ilmapiiri.
Tilastollisesti naisia on tämän ilmiön piirissä vähemmän eli miespuolisia psykopaatteja on enemmän, mutta ei se ole mikään harvinaisuus naistenkaan kohdalla. Persoonallisuushäiriöisen henkilön tavoitteena on saada rahaa, arvostusta, valtaa tai vapauksia. Rakkauden nimissä he hakevat toisista ihmisistä lämpöä, seksuaalista tyydytystä, turvaa, ruokaa ja rahaa. Heidän tehtäväänsä helpottaa se, että niin moni uskoo järkkymättä ihmisen hyvyyteen".
Lähde: Mirja Pyykkö, "Jos" ohjelma Yle TV1, 2004Tuon paremmin et varmaan olisi voinut kuvailla henkilöä, jollaisen käsityksen annat itsestäsi viesteilläsi.
-Sinä ajattelet vain itseäsi, vaikka ISÄSI on sairaalassa ja HÄNEN elämänsä on mullistusvaiheessa= olet itsekeskeinen.
-Sinä yrität kiukuttelemalla,haukkumalla ja loukkamalla manipuloida isäsi mieleiseesi muottiin ja vieläpä muutkin tiitit hyväksymään toimintasi täällä palstalla= olet manipuloiva.
-Haluat hallita paitsi oman elämäsi myös muiden ihmisten elämää. Yrität normittaa isäsi arvostelemalla, loukkamalla ja synnillistämällä= olet hallitseva/ hallitsemisenhaluinen.
-Et osaa lainkaan ajatella isäsi kivuliasta tilannetta empaattisesti, vaan keskityt omaan ruikutukseesi. Etkä myöskään osaa huomioida kuinka suurta arvostelukyvyn puutetta osoittaa tulla haukkumaan trans-isääsi trans-palstalle; loukkavaa. = olet toisten suhteen tunteeton.
-Hylkäät ja loukkaat isääsi yhden piirteen vuoksi; piirteen, jolle hän ei voi mitään. Mietit vain mitä muut ajattelevat ja kuinka sinun elämäsi sekoaa= olet pinnallinen.
-Päätät yks kaks hylätä isäsi SAIRAALAAN. Impulsiivista.
-Kadehdit muilta heidän perheitään/ vanhempiaan...
-Yrität käyttää sekä isääsi että tämän palstan kävijöitä omiin tarpeisiisi; surkuttelemaan ja kannustamaan sinua.
-Odotat saavasi meiltä ihailua vetoamalla siihen, kuinka "itse tulet onnelliseksi rakkaitasi auttamalla"... Ja sitä osoittaaksesi olet valmis vaikka lähettämään isäsi kuvat julkiseen verkkon!!! Toooodella ihailtavaa.
-Kuvittelet siis itsestäsi ja ominaisuuksistasi aivan liikoja. Et ole ihanneihminen, vaan syrjivä, loukkaava, julma yksilö.
-Olet vastuutonkin, kun et ota lainkaan huomioon, mitä esim. kuvien jakeleminen isällesi tekee ja mitä tuhoa lapsillesi tekee järkyttävä asenteellisuutesi heidän isovanhempaansa kohtaan jne.
-Etkä edes lainkaan tunne syyllisyyttä toiminnastasi...
-Empatian puutteesi on edellisiin kohtiin viitaten täysin puuttuva.
-Hallitset varmasti sosiaalisen käyttäytymisen muodot, mutta tällä kertaa olet valinnut täysin väärän foorumin niiden tuulettamiseen. Kristilliset ympyräsi varmasti ovat myötämielisempiä sinua kohtaan.
-Et myöskään koe olevasi minkäänlaisen hoidon/ avun tarpeessa... vaikka ruoskit säälittä lähimpiä ihmisiäsi ja vieläpä julkisella estradilla!
-Muut ihmiset ovat pahoja sinullekin: isäsihän tekee tämän ihan vain sinun kiusaksesi...
-Ymmärrätkö lainkaan kuinka paljon kärsimystä SINÄ levität ympärillesi?
-Rakkauden nimissä otat oikeuden olla julma ja ylentää itsesi alentamalla muita.
Huomaatko kuinka hyvin nuo sopivat sinuun? Haukut väärää puuta käydessäsi isäsi kimppuun. Ja unohdat lisäksi, että transsukupuolisuudessa on kysymys sukupuolesta, ei seksistä. Kuinka pinnallinen voitkaan olla?! Kuinka suunnattoman narsistinen. - Jatta-tv
ippi69 kirjoitti:
Tuon paremmin et varmaan olisi voinut kuvailla henkilöä, jollaisen käsityksen annat itsestäsi viesteilläsi.
-Sinä ajattelet vain itseäsi, vaikka ISÄSI on sairaalassa ja HÄNEN elämänsä on mullistusvaiheessa= olet itsekeskeinen.
-Sinä yrität kiukuttelemalla,haukkumalla ja loukkamalla manipuloida isäsi mieleiseesi muottiin ja vieläpä muutkin tiitit hyväksymään toimintasi täällä palstalla= olet manipuloiva.
-Haluat hallita paitsi oman elämäsi myös muiden ihmisten elämää. Yrität normittaa isäsi arvostelemalla, loukkamalla ja synnillistämällä= olet hallitseva/ hallitsemisenhaluinen.
-Et osaa lainkaan ajatella isäsi kivuliasta tilannetta empaattisesti, vaan keskityt omaan ruikutukseesi. Etkä myöskään osaa huomioida kuinka suurta arvostelukyvyn puutetta osoittaa tulla haukkumaan trans-isääsi trans-palstalle; loukkavaa. = olet toisten suhteen tunteeton.
-Hylkäät ja loukkaat isääsi yhden piirteen vuoksi; piirteen, jolle hän ei voi mitään. Mietit vain mitä muut ajattelevat ja kuinka sinun elämäsi sekoaa= olet pinnallinen.
-Päätät yks kaks hylätä isäsi SAIRAALAAN. Impulsiivista.
-Kadehdit muilta heidän perheitään/ vanhempiaan...
-Yrität käyttää sekä isääsi että tämän palstan kävijöitä omiin tarpeisiisi; surkuttelemaan ja kannustamaan sinua.
-Odotat saavasi meiltä ihailua vetoamalla siihen, kuinka "itse tulet onnelliseksi rakkaitasi auttamalla"... Ja sitä osoittaaksesi olet valmis vaikka lähettämään isäsi kuvat julkiseen verkkon!!! Toooodella ihailtavaa.
-Kuvittelet siis itsestäsi ja ominaisuuksistasi aivan liikoja. Et ole ihanneihminen, vaan syrjivä, loukkaava, julma yksilö.
-Olet vastuutonkin, kun et ota lainkaan huomioon, mitä esim. kuvien jakeleminen isällesi tekee ja mitä tuhoa lapsillesi tekee järkyttävä asenteellisuutesi heidän isovanhempaansa kohtaan jne.
-Etkä edes lainkaan tunne syyllisyyttä toiminnastasi...
-Empatian puutteesi on edellisiin kohtiin viitaten täysin puuttuva.
-Hallitset varmasti sosiaalisen käyttäytymisen muodot, mutta tällä kertaa olet valinnut täysin väärän foorumin niiden tuulettamiseen. Kristilliset ympyräsi varmasti ovat myötämielisempiä sinua kohtaan.
-Et myöskään koe olevasi minkäänlaisen hoidon/ avun tarpeessa... vaikka ruoskit säälittä lähimpiä ihmisiäsi ja vieläpä julkisella estradilla!
-Muut ihmiset ovat pahoja sinullekin: isäsihän tekee tämän ihan vain sinun kiusaksesi...
-Ymmärrätkö lainkaan kuinka paljon kärsimystä SINÄ levität ympärillesi?
-Rakkauden nimissä otat oikeuden olla julma ja ylentää itsesi alentamalla muita.
Huomaatko kuinka hyvin nuo sopivat sinuun? Haukut väärää puuta käydessäsi isäsi kimppuun. Ja unohdat lisäksi, että transsukupuolisuudessa on kysymys sukupuolesta, ei seksistä. Kuinka pinnallinen voitkaan olla?! Kuinka suunnattoman narsistinen.Täydellinen kirjoitus, loistavaa! :)
----------(---(---(--------@ - Oikeat nimet
korsakki kirjoitti:
Tämähän tietenkin riippuu siitä miten heteron määrittelee.
Traditionaalinen määritelmähän lähtee fyysisestä sukupuolesta ja vaikka fyysistä sukupuolta transkuvioissa kovasti vastustetaankin "todellisen sukupuolen" määreenä sitä myös käytetään erityisesti tiittien puheissa määrittelemään tiitit "miehiksi" ja heidän parisuhteensa "normaaliksi heterosuhteeksi". Jos taas sukupuolen näkee identiteettikysymyksenä on mies, joka ei halua olla mies vaan osapäivänainen JA mies jotain muuta kumppanina kuin selkeästi mies. Samalla tavoin mies joka pukeutumalla naiseksi hakee huomiota naisena voidaan nähdä joko homona (fyysisen sukupuolen mukaan) tai heterona (identiteettisukupuolen mukaan).
Ei tämä ole vain läheisen näkemyksestä kiinni, kyllä myös tiitin omat halut ja tavoitteet ovat tässä yhtälailla epäselkeitä kuin läheisen kokemus tiitistä miehenä.
Monet tiitit korostavat heterouttaan halutessaan korostaa sitä, että eivät halua parisuhdetta miehen kanssa. Toisaalta on aika hämmentävää kun samat miehet kertovat haluavansa tulla pukeutuessaan kohdatuksi naisina - erityisesti tapaamalla muita naiseksi pukeutuneita miehiä kahvi-illoissa. Haave läpimenosta sisältää myös usein haaveen tulla miesten huomioimaksi "naisena".
Ei tämä minusta ole niin yksiviivaista ja selkeää. Eikä parisuhde tiitin kanssa ole sama asia kuin heterosuhde: se sisältää valtavasti sellaisia sukupuoli-identiteetteihin ja rooleihin liittyviä kummallisuuksia ja erikoisuuksia jotka yleensä parinmuodostuksessa ensisijaisen tärkeitä.>erityisesti tapaamalla muita naiseksi pukeutuneita miehiä kahvi-illoissa.
Leimaat taas tietämättömyyttäsi/ymmärtämättömyyttäsi nämä "kahvi-illat" joksikin muuksi kuin ne oikeasti ovat.
Ns. kahvi-illat (ym. tiittitapaamiset) ovat _vertaistuki-iltoja_. Useille tiiteille jo nämä tilaisuudet riittävät eivätkä he muulloin missään esiinny naiseksi pukeutuneena.
Vertaistuki-iltoihinhan on myös aika ajoin osallistuneet transvestiittien puolisoja tai tyttöystäviä.
On valitettavaa, ettet Sinä ja tiittisi kykene syvällisellä, kahdenkeskisellä keskustelulla ratkaisemaan yhteisiä ongelmianne. - ressukkaa
Jatta-tv kirjoitti:
Aivan oikein, raamattu on satukirja jota on värittänyt kirjoituksillaan aikamme suurimmat satu sedät!!
Sinulla, Jatta, on oikeus omiin mielipiteisiisi.
Sen sijaan sinulla ei ole oikeutta estää muita pitämästä esim. Raamattua Jumalan sanana.
Entä jos sinä et olekaan oikeassa?
Onpa totuus mikä tahansa, toisin ajattelevia ei pidä mollata. - korsakki
Oikeat nimet kirjoitti:
>erityisesti tapaamalla muita naiseksi pukeutuneita miehiä kahvi-illoissa.
Leimaat taas tietämättömyyttäsi/ymmärtämättömyyttäsi nämä "kahvi-illat" joksikin muuksi kuin ne oikeasti ovat.
Ns. kahvi-illat (ym. tiittitapaamiset) ovat _vertaistuki-iltoja_. Useille tiiteille jo nämä tilaisuudet riittävät eivätkä he muulloin missään esiinny naiseksi pukeutuneena.
Vertaistuki-iltoihinhan on myös aika ajoin osallistuneet transvestiittien puolisoja tai tyttöystäviä.
On valitettavaa, ettet Sinä ja tiittisi kykene syvällisellä, kahdenkeskisellä keskustelulla ratkaisemaan yhteisiä ongelmianne.Lukemani perusteella verstaistuen tarkoitus on antaa miehille mahdollisuus pukeutua keskenään naisiksi. Se mitä tapaamisista olen lukenut on, että siellä miheet viettävät aikaa "tyttöinä" ja tulevat kohdatuiksi myös "tyttöinä". Minusta ei ole mitenkään itsestäänselvästi heteroa jos mies hakee muilta miehiltä huomiota (seksuaalista, henkistä, fyysistä) "tyttönä". Läheisenä kyseenalaistan tämän väitteen heteroudesta koska näen, että tiittipiireissä miesten käytös toisiaan kohtaan on homososiaalista silloinkin kun puhutaan heteroista miehistä. Aika vaikea on uskoa ettei tässä myös joidenkin kohdalla ole omien homoseksuaalisten taipumusten tutkimisesta. Toki tätä aspektia hirveästi torjutaan ja haluataan vaientaa, mutta ainakin minä näen siinä muutakin mahdollista selitystä kuin torjuntaan perustuvan "ei ikinä koskaan mitään sellaista voi sattua". Dreamwearin sivuilla oli juuri keskustelu siitä, kuinka ihanaa olis tanssia näissä tapaamisissa toisten miesten kanssa.
En minä tiedä mitä kahvi-illoissa oikeasti tapahtuu, en ole sellaisessa koskaan ollut, ja varmasti kahvi-illoissa käyville tilanne on täysin erilainen. Varmasti siellä käy myös läheisiäkin - mutta ainakaan toistaiseksi en ole kuullut että läheisille oikeasti olisi järjestetty mitään mahdollisuutta ja tilannetta kohdata toisiaan tämän miesten pukuleikin ulkopuolella. Hoito ja vertaistuki on suunnattu ja kohdennettu tiittimiehille ja se tapahtuu heidän ehdoillaan. Läheistukikin tapahtuu näillä lainalaisuuksilla.
Mutta se mitä tiedän on se, miten transvestiitit tätä kulttuuriaan mainostavat täällä ja muillakin nettipalstoilla: on ok salata tämä parisuhteessa koska muutoin kukaan ei huoli, on ok valehdella kaikesta elämässään kaikille. Tiitit väittävät että pukeutumista ei hallitse vaan se hallitsee heitä - > pukeutumiseen on aina lupa koska se on "pakottava tarve" ja sen rajoittaminen millään tavoin aiheuttaa vain ahdistusta. On ihan ok vaatia perhettä kantamaan ja vaalimaan salaisuutta miehen pukeutumisesta. On myös ihan ok jos tiitti haluaa tulla kaapista julkisesti esiin eikä perhettä tässä asiassa tarvitse huomioida eikä myöskään sitä, miten se vaikuttaa muun perheen elämään. On ihan ok vaatia oma puoliso mukaan kuvioihin ja on ihan ok vaatia että puoliso "hyväksyy" asian vasta kun hän on pukeutumiseen osallistuva jäsen. On ihan ok. että tiitti haluaa pukeutua kotonaan vaimon läsnä ollessa koska vaimohan rakastaa häntä eikä pukeutuminen ole mitenkään ihmeellinen asia. On tiiteistä kummallista jos heidän maskuliinisuuttaan tai heterouttaan yhtään epäillään tämän takia. On yhteiskunnan vika jos näkee mitään erikoista siinä että ihminen haluaa esittää jotakuta muuta kuin on - tämä on vain puritanistista tiukkarajaisuutta ja ihmisen pitää saada itse valita identiteettinsä ja muiden tulee vain hyväksyä ihmisen itselleen uskottelemat väitteet totuutena.
Tältä se näyttää. Pahoittelen jos se ei ole tiittien tarkoittama julistus. - sitten
korsakki kirjoitti:
Lukemani perusteella verstaistuen tarkoitus on antaa miehille mahdollisuus pukeutua keskenään naisiksi. Se mitä tapaamisista olen lukenut on, että siellä miheet viettävät aikaa "tyttöinä" ja tulevat kohdatuiksi myös "tyttöinä". Minusta ei ole mitenkään itsestäänselvästi heteroa jos mies hakee muilta miehiltä huomiota (seksuaalista, henkistä, fyysistä) "tyttönä". Läheisenä kyseenalaistan tämän väitteen heteroudesta koska näen, että tiittipiireissä miesten käytös toisiaan kohtaan on homososiaalista silloinkin kun puhutaan heteroista miehistä. Aika vaikea on uskoa ettei tässä myös joidenkin kohdalla ole omien homoseksuaalisten taipumusten tutkimisesta. Toki tätä aspektia hirveästi torjutaan ja haluataan vaientaa, mutta ainakin minä näen siinä muutakin mahdollista selitystä kuin torjuntaan perustuvan "ei ikinä koskaan mitään sellaista voi sattua". Dreamwearin sivuilla oli juuri keskustelu siitä, kuinka ihanaa olis tanssia näissä tapaamisissa toisten miesten kanssa.
En minä tiedä mitä kahvi-illoissa oikeasti tapahtuu, en ole sellaisessa koskaan ollut, ja varmasti kahvi-illoissa käyville tilanne on täysin erilainen. Varmasti siellä käy myös läheisiäkin - mutta ainakaan toistaiseksi en ole kuullut että läheisille oikeasti olisi järjestetty mitään mahdollisuutta ja tilannetta kohdata toisiaan tämän miesten pukuleikin ulkopuolella. Hoito ja vertaistuki on suunnattu ja kohdennettu tiittimiehille ja se tapahtuu heidän ehdoillaan. Läheistukikin tapahtuu näillä lainalaisuuksilla.
Mutta se mitä tiedän on se, miten transvestiitit tätä kulttuuriaan mainostavat täällä ja muillakin nettipalstoilla: on ok salata tämä parisuhteessa koska muutoin kukaan ei huoli, on ok valehdella kaikesta elämässään kaikille. Tiitit väittävät että pukeutumista ei hallitse vaan se hallitsee heitä - > pukeutumiseen on aina lupa koska se on "pakottava tarve" ja sen rajoittaminen millään tavoin aiheuttaa vain ahdistusta. On ihan ok vaatia perhettä kantamaan ja vaalimaan salaisuutta miehen pukeutumisesta. On myös ihan ok jos tiitti haluaa tulla kaapista julkisesti esiin eikä perhettä tässä asiassa tarvitse huomioida eikä myöskään sitä, miten se vaikuttaa muun perheen elämään. On ihan ok vaatia oma puoliso mukaan kuvioihin ja on ihan ok vaatia että puoliso "hyväksyy" asian vasta kun hän on pukeutumiseen osallistuva jäsen. On ihan ok. että tiitti haluaa pukeutua kotonaan vaimon läsnä ollessa koska vaimohan rakastaa häntä eikä pukeutuminen ole mitenkään ihmeellinen asia. On tiiteistä kummallista jos heidän maskuliinisuuttaan tai heterouttaan yhtään epäillään tämän takia. On yhteiskunnan vika jos näkee mitään erikoista siinä että ihminen haluaa esittää jotakuta muuta kuin on - tämä on vain puritanistista tiukkarajaisuutta ja ihmisen pitää saada itse valita identiteettinsä ja muiden tulee vain hyväksyä ihmisen itselleen uskottelemat väitteet totuutena.
Tältä se näyttää. Pahoittelen jos se ei ole tiittien tarkoittama julistus."on ok valehdella kaikesta elämässään kaikille"
Aika rankkaa yleistämistä. Ihan tarkoituksellako?
"miesten käytös toisiaan kohtaan on homososiaalista silloinkin kun puhutaan heteroista miehistä"
Kaipa siinäkin on sitten homososiaalisuutta, kun vaikka pienoisrautatieharrastajat kokoontuvat? Itse noissa tapaamisissa käyneenä en tosin paljon eroa seksuaaliselta kannalta huomaa. Sokea kai sitten? Mitenhän pitäisi tulkita muovikippokutsut ja alusvaatteiden esittelykutsut? Noita ei juuri miehille järjestetä, joten en tiedä noiden eroottisuudesta. - sokea!
korsakki kirjoitti:
Lukemani perusteella verstaistuen tarkoitus on antaa miehille mahdollisuus pukeutua keskenään naisiksi. Se mitä tapaamisista olen lukenut on, että siellä miheet viettävät aikaa "tyttöinä" ja tulevat kohdatuiksi myös "tyttöinä". Minusta ei ole mitenkään itsestäänselvästi heteroa jos mies hakee muilta miehiltä huomiota (seksuaalista, henkistä, fyysistä) "tyttönä". Läheisenä kyseenalaistan tämän väitteen heteroudesta koska näen, että tiittipiireissä miesten käytös toisiaan kohtaan on homososiaalista silloinkin kun puhutaan heteroista miehistä. Aika vaikea on uskoa ettei tässä myös joidenkin kohdalla ole omien homoseksuaalisten taipumusten tutkimisesta. Toki tätä aspektia hirveästi torjutaan ja haluataan vaientaa, mutta ainakin minä näen siinä muutakin mahdollista selitystä kuin torjuntaan perustuvan "ei ikinä koskaan mitään sellaista voi sattua". Dreamwearin sivuilla oli juuri keskustelu siitä, kuinka ihanaa olis tanssia näissä tapaamisissa toisten miesten kanssa.
En minä tiedä mitä kahvi-illoissa oikeasti tapahtuu, en ole sellaisessa koskaan ollut, ja varmasti kahvi-illoissa käyville tilanne on täysin erilainen. Varmasti siellä käy myös läheisiäkin - mutta ainakaan toistaiseksi en ole kuullut että läheisille oikeasti olisi järjestetty mitään mahdollisuutta ja tilannetta kohdata toisiaan tämän miesten pukuleikin ulkopuolella. Hoito ja vertaistuki on suunnattu ja kohdennettu tiittimiehille ja se tapahtuu heidän ehdoillaan. Läheistukikin tapahtuu näillä lainalaisuuksilla.
Mutta se mitä tiedän on se, miten transvestiitit tätä kulttuuriaan mainostavat täällä ja muillakin nettipalstoilla: on ok salata tämä parisuhteessa koska muutoin kukaan ei huoli, on ok valehdella kaikesta elämässään kaikille. Tiitit väittävät että pukeutumista ei hallitse vaan se hallitsee heitä - > pukeutumiseen on aina lupa koska se on "pakottava tarve" ja sen rajoittaminen millään tavoin aiheuttaa vain ahdistusta. On ihan ok vaatia perhettä kantamaan ja vaalimaan salaisuutta miehen pukeutumisesta. On myös ihan ok jos tiitti haluaa tulla kaapista julkisesti esiin eikä perhettä tässä asiassa tarvitse huomioida eikä myöskään sitä, miten se vaikuttaa muun perheen elämään. On ihan ok vaatia oma puoliso mukaan kuvioihin ja on ihan ok vaatia että puoliso "hyväksyy" asian vasta kun hän on pukeutumiseen osallistuva jäsen. On ihan ok. että tiitti haluaa pukeutua kotonaan vaimon läsnä ollessa koska vaimohan rakastaa häntä eikä pukeutuminen ole mitenkään ihmeellinen asia. On tiiteistä kummallista jos heidän maskuliinisuuttaan tai heterouttaan yhtään epäillään tämän takia. On yhteiskunnan vika jos näkee mitään erikoista siinä että ihminen haluaa esittää jotakuta muuta kuin on - tämä on vain puritanistista tiukkarajaisuutta ja ihmisen pitää saada itse valita identiteettinsä ja muiden tulee vain hyväksyä ihmisen itselleen uskottelemat väitteet totuutena.
Tältä se näyttää. Pahoittelen jos se ei ole tiittien tarkoittama julistus."Se mitä tapaamisista olen lukenut on, että siellä miheet viettävät aikaa "tyttöinä" ja tulevat kohdatuiksi myös "tyttöinä". Minusta ei ole mitenkään itsestäänselvästi heteroa jos mies hakee muilta miehiltä huomiota (seksuaalista, henkistä, fyysistä) "tyttönä". Läheisenä kyseenalaistan tämän väitteen heteroudesta koska näen, että tiittipiireissä miesten käytös toisiaan kohtaan on homososiaalista silloinkin kun puhutaan heteroista miehistä."
Olen varmaankin sokea, kun en ole tuollaista havainnut noissa vertaistukikokouksissa, enkä muissakaan kokoontumisissa. Tietenkin tapaamisissa pukeudutaan tytöiksi, koska se on nimenomaan tavoitteena. Pukeutumattakin voi osallistua, vaikkakin silloin voi saada lurkkijan maineen. Mielestäni tuossa pukeutumisessa ei ole varsinkaan seksuaalisen huomion hakua. Kyseessä on enemmänkin näyttäytymisen tarve ja henkisen tuen hakemista. Ainakaan itse en ole havainnut vertaistukikokouksissa pienintäkään vinkkiä homoseksuaaliseen toimintaan.
"En minä tiedä mitä kahvi-illoissa oikeasti tapahtuu, en ole sellaisessa koskaan ollut, ja varmasti kahvi-illoissa käyville tilanne on täysin erilainen."
Kannattaisi osallistua edes muutaman kerran, niin huomaisit ajatuksesi lähteneen lentoon ihan turhaan. Kyllä nuo tilaisuudet ovat paljon "siistimpiä" kuin mielessäsi olet kuvitellut.
"Varmasti siellä käy myös läheisiäkin - mutta ainakaan toistaiseksi en ole kuullut että läheisille oikeasti olisi järjestetty mitään mahdollisuutta ja tilannetta kohdata toisiaan tämän miesten pukuleikin ulkopuolella."
Todellakin, siellä on lähes joka kerralla puolisoitakin mukana, ainakin yksi tai useampikin. Isommissa tapahtumissa hyvinkin runsaasti. Puolisot ovat järjestänee viime vuosina useinkin yhteisiä tapaamisia noiden kokoontumisten yhteydessä, kun ovat muutenkin parina paikalla. Yleensä kokoontumisissa on ollut asiantuntija keskustelua ohjaamassa. Myös aivan erillisiä kokouksia on järjestetty kaikkien transihmisten omaisille melko säännöllisesti. Näistä tiedot löytyy Transtukipisteeltä.
"Hoito ja vertaistuki on suunnattu ja kohdennettu tiittimiehille ja se tapahtuu heidän ehdoillaan. Läheistukikin tapahtuu näillä lainalaisuuksilla."
Et ole ainoa joka näin valittaa. Jotkut muutkin puolisot ovat alussa valittaneet samaa, mutta nuo jutut ovat yleensä laantuneet kun on osallistuttu vähän pidempään.
"On ihan ok vaatia perhettä kantamaan ja vaalimaan salaisuutta miehen pukeutumisesta. On myös ihan ok jos tiitti haluaa tulla kaapista julkisesti esiin eikä perhettä tässä asiassa tarvitse huomioida eikä myöskään sitä, miten se vaikuttaa muun perheen elämään. On ihan ok vaatia oma puoliso mukaan kuvioihin ja on ihan ok vaatia että puoliso "hyväksyy" asian vasta kun hän on pukeutumiseen osallistuva jäsen. On ihan ok. että tiitti haluaa pukeutua kotonaan vaimon läsnä ollessa koska vaimohan rakastaa häntä eikä pukeutuminen ole mitenkään ihmeellinen asia."
Aika iso osa tiiteistä ei uskalla tulla ulos kaapista kotiväellekään, juuri näiden voimakkaiden vastustavien mielipiteiden pelosta. Kun se sitten paljastuu jostain syystä, seurauksena voi olla juuri näin kova konflikti joka kohdallesi on sattunut. Vaikka osa vaimoista myös tietää miehensä ominaisuudesta, sen joutuu piilottamaan kun vaimo ei halua ikinä nähdä miestään naiseksi pukeutuneena. Taitaa olla aika pieni osa vaimoista jotka hyväksyvät miehensä tiittiyden täysin ja osallistuvakin siihen.
"On yhteiskunnan vika jos näkee mitään erikoista siinä että ihminen haluaa esittää jotakuta muuta kuin on - tämä on vain puritanistista tiukkarajaisuutta ja ihmisen pitää saada itse valita identiteettinsä ja muiden tulee vain hyväksyä ihmisen itselleen uskottelemat väitteet totuutena."
Näinhän se nykyaikana on! Nykyinen yhteiskunta ei siedä "aisan yli potkijoita", vaan kaikki pakotetaan tiukasti määrättyyn muottiin. Historiasta nähdään ettei tilanne ole ollut aikaisemmin näin ankara. Elämä olisi paljon helpompaa kun ei tarvitsisi elää tiukkojen moraalisääntöjen mukaan. Jos ei olisi nykyajalle ominaisia tiukkoja pukeutumiskoodeja sukupuolten kesken, tiitteilylläkään ei olisi nykyistä "hohtoa". - tietysti
ressukkaa kirjoitti:
Sinulla, Jatta, on oikeus omiin mielipiteisiisi.
Sen sijaan sinulla ei ole oikeutta estää muita pitämästä esim. Raamattua Jumalan sanana.
Entä jos sinä et olekaan oikeassa?
Onpa totuus mikä tahansa, toisin ajattelevia ei pidä mollata.mutta realismi on tärkeää. Voi uskoa että Raamattu on Jumalan sanaa, tai että Jumalan sanaa on Kalevala tai Sota ja rauha tai vaikka sunnuntaihesari. Ne ovat silti kaikki ihmisten ihmisille kirjoittamia, ja jos sen unohtaa ja kieltää, alkaa etääntyä niin kauas arkitodellisuudesta, ettei kannata sitä enää alkaa siltä pohjalta kommentoimaankaan.
- Jonski_grrrr^^
korsakki kirjoitti:
Lukemani perusteella verstaistuen tarkoitus on antaa miehille mahdollisuus pukeutua keskenään naisiksi. Se mitä tapaamisista olen lukenut on, että siellä miheet viettävät aikaa "tyttöinä" ja tulevat kohdatuiksi myös "tyttöinä". Minusta ei ole mitenkään itsestäänselvästi heteroa jos mies hakee muilta miehiltä huomiota (seksuaalista, henkistä, fyysistä) "tyttönä". Läheisenä kyseenalaistan tämän väitteen heteroudesta koska näen, että tiittipiireissä miesten käytös toisiaan kohtaan on homososiaalista silloinkin kun puhutaan heteroista miehistä. Aika vaikea on uskoa ettei tässä myös joidenkin kohdalla ole omien homoseksuaalisten taipumusten tutkimisesta. Toki tätä aspektia hirveästi torjutaan ja haluataan vaientaa, mutta ainakin minä näen siinä muutakin mahdollista selitystä kuin torjuntaan perustuvan "ei ikinä koskaan mitään sellaista voi sattua". Dreamwearin sivuilla oli juuri keskustelu siitä, kuinka ihanaa olis tanssia näissä tapaamisissa toisten miesten kanssa.
En minä tiedä mitä kahvi-illoissa oikeasti tapahtuu, en ole sellaisessa koskaan ollut, ja varmasti kahvi-illoissa käyville tilanne on täysin erilainen. Varmasti siellä käy myös läheisiäkin - mutta ainakaan toistaiseksi en ole kuullut että läheisille oikeasti olisi järjestetty mitään mahdollisuutta ja tilannetta kohdata toisiaan tämän miesten pukuleikin ulkopuolella. Hoito ja vertaistuki on suunnattu ja kohdennettu tiittimiehille ja se tapahtuu heidän ehdoillaan. Läheistukikin tapahtuu näillä lainalaisuuksilla.
Mutta se mitä tiedän on se, miten transvestiitit tätä kulttuuriaan mainostavat täällä ja muillakin nettipalstoilla: on ok salata tämä parisuhteessa koska muutoin kukaan ei huoli, on ok valehdella kaikesta elämässään kaikille. Tiitit väittävät että pukeutumista ei hallitse vaan se hallitsee heitä - > pukeutumiseen on aina lupa koska se on "pakottava tarve" ja sen rajoittaminen millään tavoin aiheuttaa vain ahdistusta. On ihan ok vaatia perhettä kantamaan ja vaalimaan salaisuutta miehen pukeutumisesta. On myös ihan ok jos tiitti haluaa tulla kaapista julkisesti esiin eikä perhettä tässä asiassa tarvitse huomioida eikä myöskään sitä, miten se vaikuttaa muun perheen elämään. On ihan ok vaatia oma puoliso mukaan kuvioihin ja on ihan ok vaatia että puoliso "hyväksyy" asian vasta kun hän on pukeutumiseen osallistuva jäsen. On ihan ok. että tiitti haluaa pukeutua kotonaan vaimon läsnä ollessa koska vaimohan rakastaa häntä eikä pukeutuminen ole mitenkään ihmeellinen asia. On tiiteistä kummallista jos heidän maskuliinisuuttaan tai heterouttaan yhtään epäillään tämän takia. On yhteiskunnan vika jos näkee mitään erikoista siinä että ihminen haluaa esittää jotakuta muuta kuin on - tämä on vain puritanistista tiukkarajaisuutta ja ihmisen pitää saada itse valita identiteettinsä ja muiden tulee vain hyväksyä ihmisen itselleen uskottelemat väitteet totuutena.
Tältä se näyttää. Pahoittelen jos se ei ole tiittien tarkoittama julistus.:-D
Enpä olisi uskonut, et vastailen joskus tännekin palstalle, mut nyt rupesi keskustelut kiinnostamaan. :)
Oon itse nuori ts-ihminen. Käyn välillä trans-kahvi-illoissa näin suoraan sanoen siinä toivossa, et törmäisin muihin ts/tg-ihmisiin, mutta yleensä paikalla on minun lisäkseni vain tv-identiteetin omaavia ihmisiä. Voin sanoa oman kokemukseni perusteella, että trans-illoissa on tosiaan kyse siitä vertaistuesta. Yleensä (ainakin mun läsnäollessani) kahvi-illoissa on vain sitä samaa virettä: jännittynyttä-ujostelevaa-häpeilevää. Siis mulle ei ainakaan koskaan ole tullut mieleen, et kyseessä olisi mitkään tv-miesten huomionhaku orgiat. :-D
Välillä paikalla on ollut tv-ihmisten kumppaneita, joilla on asian tiimoilta voimakkaita tunteita. Tunnen itse molempia osapuolia kohtaan sympatiaa/empatiaa. Vaikeita tilanteita ja jokaisen on itse ratkaistava oma tilanteensa.
Oon samaa mieltä, että läheisille on aivan liian vähän ryhmiä. Mutta: siinä taitaa olla eniten kyse aktiivisten järjestäjien ja osallistujien puutteesta. Tiedän et tv-piireissä on aktiiveja kumppaneita, mut tuskin hekään jaksaa kovin pitkään järjestää kahvi-iltoja, jos ei muita paikalle saavu. ;) Mut joku läheisten tukiverkko olisi aivan mahtava.
Ja sit siihen salailuun/pettämiseen yms. Oon itse tavannut nykyisen kumppanini kun prosessini oli jo hyvän matkaa käynnissä (nimi vaihtunut, hormonit aloitettu) ja hänelle on ollut selvää, että oon trans-ihminen. Silti nyt kun olen päättänyt, että alkaa olla aika mennä prosessissa eteenpäin (hakea lähetettä leikkaukseen), siitä on tullut meille iso kriisi.
Tällä kertaa minä olen se, joka tuntee niitä katkeruuden ja pettymyksen tunteita. Oon nähnyt kaiken tän VITUN vaivan, pistänyt lapsuuden ihmissuhteet uusiksi, et saan rakennettua elämästäni sellaisen kun sen toivon olevan ja yrittänyt olla REHELLINEN ja AVOIN ihmisille ja näin siinä käy. Suoraan sanoen tunnen juuri niitä samoja pettymyksen ja vihan tunteita "lälli-ihmisiä (ei trans/is-ihmiset)" kohtaan tällä hetkellä mitä sinä koet trans-ihmisiä kohtaan. Sori jos tuli rumaa ja loukkaavaa kieltä. Kiukustuin. :)
Mut nää tunteet menee toivottavasti ohi. Enkä oo yleistämässä näitä tuntemuksia kaikkiin "heteroihin normi-ihmisiin," vaikka oonkin kokemuksien kautta valitettavasti välillä varsin epäluuloinen hetskuja kohtaan. Yritän silti joka ikinen päivä voittaa ne ennakkoluulot ja laittaa itseni jälleen avoimena sosiaalisiin tilanteisiin. Ja uskoa siihen et ihmiset on tosiaan erilaisia. Niinhän me kaikki ollaan. Välillä törmää varsin mukaviinkin ei-transihmisiin. ;-)
Ei kannata ottaa tätä kirjoitusta turhan vakavasti. Oon hitusen kiukkuinen nyt ja täynnä synkkää/mustaa huumoria. :) - ,,,,,,,,,,,,,
Jonski_grrrr^^ kirjoitti:
:-D
Enpä olisi uskonut, et vastailen joskus tännekin palstalle, mut nyt rupesi keskustelut kiinnostamaan. :)
Oon itse nuori ts-ihminen. Käyn välillä trans-kahvi-illoissa näin suoraan sanoen siinä toivossa, et törmäisin muihin ts/tg-ihmisiin, mutta yleensä paikalla on minun lisäkseni vain tv-identiteetin omaavia ihmisiä. Voin sanoa oman kokemukseni perusteella, että trans-illoissa on tosiaan kyse siitä vertaistuesta. Yleensä (ainakin mun läsnäollessani) kahvi-illoissa on vain sitä samaa virettä: jännittynyttä-ujostelevaa-häpeilevää. Siis mulle ei ainakaan koskaan ole tullut mieleen, et kyseessä olisi mitkään tv-miesten huomionhaku orgiat. :-D
Välillä paikalla on ollut tv-ihmisten kumppaneita, joilla on asian tiimoilta voimakkaita tunteita. Tunnen itse molempia osapuolia kohtaan sympatiaa/empatiaa. Vaikeita tilanteita ja jokaisen on itse ratkaistava oma tilanteensa.
Oon samaa mieltä, että läheisille on aivan liian vähän ryhmiä. Mutta: siinä taitaa olla eniten kyse aktiivisten järjestäjien ja osallistujien puutteesta. Tiedän et tv-piireissä on aktiiveja kumppaneita, mut tuskin hekään jaksaa kovin pitkään järjestää kahvi-iltoja, jos ei muita paikalle saavu. ;) Mut joku läheisten tukiverkko olisi aivan mahtava.
Ja sit siihen salailuun/pettämiseen yms. Oon itse tavannut nykyisen kumppanini kun prosessini oli jo hyvän matkaa käynnissä (nimi vaihtunut, hormonit aloitettu) ja hänelle on ollut selvää, että oon trans-ihminen. Silti nyt kun olen päättänyt, että alkaa olla aika mennä prosessissa eteenpäin (hakea lähetettä leikkaukseen), siitä on tullut meille iso kriisi.
Tällä kertaa minä olen se, joka tuntee niitä katkeruuden ja pettymyksen tunteita. Oon nähnyt kaiken tän VITUN vaivan, pistänyt lapsuuden ihmissuhteet uusiksi, et saan rakennettua elämästäni sellaisen kun sen toivon olevan ja yrittänyt olla REHELLINEN ja AVOIN ihmisille ja näin siinä käy. Suoraan sanoen tunnen juuri niitä samoja pettymyksen ja vihan tunteita "lälli-ihmisiä (ei trans/is-ihmiset)" kohtaan tällä hetkellä mitä sinä koet trans-ihmisiä kohtaan. Sori jos tuli rumaa ja loukkaavaa kieltä. Kiukustuin. :)
Mut nää tunteet menee toivottavasti ohi. Enkä oo yleistämässä näitä tuntemuksia kaikkiin "heteroihin normi-ihmisiin," vaikka oonkin kokemuksien kautta valitettavasti välillä varsin epäluuloinen hetskuja kohtaan. Yritän silti joka ikinen päivä voittaa ne ennakkoluulot ja laittaa itseni jälleen avoimena sosiaalisiin tilanteisiin. Ja uskoa siihen et ihmiset on tosiaan erilaisia. Niinhän me kaikki ollaan. Välillä törmää varsin mukaviinkin ei-transihmisiin. ;-)
Ei kannata ottaa tätä kirjoitusta turhan vakavasti. Oon hitusen kiukkuinen nyt ja täynnä synkkää/mustaa huumoria. :)"Oon itse nuori ts-ihminen. Käyn välillä trans-kahvi-illoissa näin suoraan sanoen siinä toivossa, et törmäisin muihin ts/tg-ihmisiin, mutta yleensä paikalla on minun lisäkseni vain tv-identiteetin omaavia ihmisiä."
Millähän paikkakunnalla olet käynyt transkahvi-illassa? Helsingissä viikoittain toistuvissa transkahvi-illoissa käy lähes yksinomaan TS-ihmisiä (enemmistö nuoria). Ajoittain paikalla on myös 1-2 TG:iä. Ehkäpä muutaman kerran vuodessa käy joku yksittäinen TV. Jos olet käynyt Helsingissä, olet ehkä "erehtynyt" transvestiittiyhdistyksen kahvi-iltaan, jossa taas osallistujat ovat lähes kokonaan transvestiitteja ja heidän läheisiään..
Ehkäpä saisit enemmän irti käymällä oikeassa ryhmässä. Ei sekään ole mitenkään varmaa koska näissä vapaamuotoisissa kahvi-illoissa (vaikka ovatkin virallisesti vertaistukiryhmiä) keskustelut eivät ole ohjattuja vaan jutut vaihtelevat osallistujien mielialojen ja kiinnostuksen mukaan. Helsingissä ja Tampereella on myös harvemmin kokoontuvia ohjattuja ryhmiä, joissa asioita käsitellään paljon perusteellisemmin. Moni TS käy näissä ryhmissä huomattavan kaukaakin. - Jonski_GRRRRAUR
,,,,,,,,,,,,, kirjoitti:
"Oon itse nuori ts-ihminen. Käyn välillä trans-kahvi-illoissa näin suoraan sanoen siinä toivossa, et törmäisin muihin ts/tg-ihmisiin, mutta yleensä paikalla on minun lisäkseni vain tv-identiteetin omaavia ihmisiä."
Millähän paikkakunnalla olet käynyt transkahvi-illassa? Helsingissä viikoittain toistuvissa transkahvi-illoissa käy lähes yksinomaan TS-ihmisiä (enemmistö nuoria). Ajoittain paikalla on myös 1-2 TG:iä. Ehkäpä muutaman kerran vuodessa käy joku yksittäinen TV. Jos olet käynyt Helsingissä, olet ehkä "erehtynyt" transvestiittiyhdistyksen kahvi-iltaan, jossa taas osallistujat ovat lähes kokonaan transvestiitteja ja heidän läheisiään..
Ehkäpä saisit enemmän irti käymällä oikeassa ryhmässä. Ei sekään ole mitenkään varmaa koska näissä vapaamuotoisissa kahvi-illoissa (vaikka ovatkin virallisesti vertaistukiryhmiä) keskustelut eivät ole ohjattuja vaan jutut vaihtelevat osallistujien mielialojen ja kiinnostuksen mukaan. Helsingissä ja Tampereella on myös harvemmin kokoontuvia ohjattuja ryhmiä, joissa asioita käsitellään paljon perusteellisemmin. Moni TS käy näissä ryhmissä huomattavan kaukaakin.Tosiaan - KAIKKI EIVÄT ASU HELSINGISSÄ. Eivätkä edes Tampereella. ;)
Meidän paikkakunnan trans-toiminta on hyvin tv-painotteista. Eikä se mua haittaa, toki aina toivon et tapais samanhenkisiä ihmisiä mut mukavia juttutuokioita on näinkin ollut.
Ja en tosiaan ihan niin paljon ts/tg seuraa kaipaa, että jaksaisin jonkun parin tunnin kahvittelun takia lähteä Hesaan tai Tampereelle ajelemaan. - olla yksin
Jonski_GRRRRAUR kirjoitti:
Tosiaan - KAIKKI EIVÄT ASU HELSINGISSÄ. Eivätkä edes Tampereella. ;)
Meidän paikkakunnan trans-toiminta on hyvin tv-painotteista. Eikä se mua haittaa, toki aina toivon et tapais samanhenkisiä ihmisiä mut mukavia juttutuokioita on näinkin ollut.
Ja en tosiaan ihan niin paljon ts/tg seuraa kaipaa, että jaksaisin jonkun parin tunnin kahvittelun takia lähteä Hesaan tai Tampereelle ajelemaan.Jos kotipaikkakunnallasi on jo TV-toimintaa, asut ilmeisesti niin suurella paikkakunnalla että sieltä löytyy useitakin TS-ihmisiä. Tuolta TV-kokoontumisesta voisit tiedustella yhteystietoja, todennäköisesti siellä tunnetaan TS:iä.
Eikä sen tapaamisen tarvitse jäädä parin tunnin kahvitteluun. Kerran vuodessa järjestetään viikonloppuleiri (tämänvuotinen oli kaksi viikkoa sitten) transihmisille. Tuolla leirillä on pääasiassa TS- ja TG-ihmisiä läheisineen. Kerran vuodessa järjestetään viikonlopun pituisia TransHelsinki ja TransTampere tapahtumat (Helsinki nyt lokakuun lopulla ja Tampere ensi keväänä). Myös viikonlopun mittainen HelsinkiPride kesä-heinäkuun vaihteessa kerää runsaasti transihmisiä Helsinkiin (esim. vuonna 2006 n.5% kaikista Suomen transsukupuolisista) - tuli virhe
olla yksin kirjoitti:
Jos kotipaikkakunnallasi on jo TV-toimintaa, asut ilmeisesti niin suurella paikkakunnalla että sieltä löytyy useitakin TS-ihmisiä. Tuolta TV-kokoontumisesta voisit tiedustella yhteystietoja, todennäköisesti siellä tunnetaan TS:iä.
Eikä sen tapaamisen tarvitse jäädä parin tunnin kahvitteluun. Kerran vuodessa järjestetään viikonloppuleiri (tämänvuotinen oli kaksi viikkoa sitten) transihmisille. Tuolla leirillä on pääasiassa TS- ja TG-ihmisiä läheisineen. Kerran vuodessa järjestetään viikonlopun pituisia TransHelsinki ja TransTampere tapahtumat (Helsinki nyt lokakuun lopulla ja Tampere ensi keväänä). Myös viikonlopun mittainen HelsinkiPride kesä-heinäkuun vaihteessa kerää runsaasti transihmisiä Helsinkiin (esim. vuonna 2006 n.5% kaikista Suomen transsukupuolisista)"Myös viikonlopun mittainen HelsinkiPride kesä-heinäkuun vaihteessa..."
Tulipas virhe! HelsinkiPriden pituus on viikko. - Jatta-tv
ressukkaa kirjoitti:
Sinulla, Jatta, on oikeus omiin mielipiteisiisi.
Sen sijaan sinulla ei ole oikeutta estää muita pitämästä esim. Raamattua Jumalan sanana.
Entä jos sinä et olekaan oikeassa?
Onpa totuus mikä tahansa, toisin ajattelevia ei pidä mollata.Kuten aiemmin sanoin, Raamattu on satu setien värittämä kirja jossa Jeesuksen sanoja on joko vääristelty tai tulkittu väärin. Sanoisin sinulle, että katselet puita, mutta et näe metsää ja olet valmis heittämään helmiä sioille. Minä en estä toisia uskomasta, mutta en ymmärrä fanaattisesti raamattua tulkitsevia ihmisiä.
- heleemi81
Eli jokainen pitää hyväksyä sellaisena kun on.
Kertokaa mulle miksi te ette hyväksyneet itseänne sellaisina miksi synnyitte?- hyväksyä...
Miksi pitäisi hyväksyä epämuodostuma, jos se voidaan korjata?
- pojaksi luultu
Kyllä asia on niin, että transnainen on syntynyt tyttövauvana, häntä on vain luultu pojaksi, kun tutkimusmenetelmät on olleet luokkaa "kurkkaa jalkoväliin". Ehkä tulevaisuudessa onnistuu vauvojen sukupuolenmääritys paremmin, kun pystytään skannaamaan sukupuoli aivoista.
- provo sittenkin
Ei kukaan voi ajatella noin yksioikoisesti ja itsekkäästi kuin sinä ja samaan hengenvetoon toitottaa omaa "lähimmäisen rakkauttaan" miten on valmis kaikkeen ,että vain rakkailla olisi hyvä olla ja hengittää!
Itse olen hetero,onnellisessa parisuhteessa ja kahden lapsen äiti.Sisareni on lesbo ja onnellisesti naimisissa toisen naisen kanssa.
Isoisäni "tyttöilee" kotona oman väen keskuudessa ,on meille kaikille rakas ja tärkeä ja sellaisena kuin on.
Me olemme yhtä suurta perhettä ja hyväksymme toisemme sellaisena kuin olemme ja tämä jos mikä on rikkautta.
Opettele hyväksymään läheisesi sellaisina kuin he ovat. - hyväksyin!
Kyllähän minä hyväksyin itseni sellaisena kuin synnyin, tyttönä. Mutta muut kun väittivät että olen poika, niin siinä sitä oli vuosiksi kestämistä.
Nyt tilanne on korjattu. Kyllähän joku vielä voi hieman epäillä sukupuoltani, mutta näin kesällä sivullisillakaan ei ole epäilyksiä kun kuljetaan ohuissa kesävaatteissa tai uimarannalla bikineissä.
Mietipä nyt ihan tosissaan, että jos itse olisit isäsi asemassa ja kokisit olevasi väärässä ruumissa. Suostuisitko kärsimään elämäsi loppuun vain siksi ettet aiheuttaisi jotain pientä kiusaa läheisillesi.
- Ihana ihminen olet tosiaan
Kysynpä vaan, että mitä pahaa isäsi on sulle tehnyt, kun olet noin ilkeä ja täysin empatiakyvytön?
Tuskin isäsi transsukupuolisuus susta tuollaista teki.
Aika kumma asenne myös tuo 'olisi' niin ja niin monta lastenlasta ja sukulaista. Ilmeisesti heitä ei ole ihan teistä sukulaisten asenteesta johtuen.
Anna sitten isäsi homehtua sinne sairaalaan, kerran hän on sen kohtalon sinun mielestä itse aiheuttanut ja ansainnut. Hienoa! - saada tietää
"Joo, eli mulla oli super iskä tonne 14 iävuoteen saakka, kunnes 15-vuotiaana sain tietää näistä hänen transtouhuistaan."
Elit siis pahinta murrosikää saadessasi tietää. Yläastekuviot ovat rankat.
Mitä nuorempana alta murrosikäinen lapsi vanhempansa transsukupuolisuudesta saa tietää, sitä nopeammin ja paremmin hän asian hyväksyy. Murrosikäisenä asiasta perille päässyt ei hyväksy ja tilanne saattaa lukkiutua lopullisesti, kuten ketjunaloittajan tapauksessa vaikutttaa käyneen.
Aikuisena vanhempansa transsukupuolisuudesta tiedon saanut joko hyväksyy tilanteen tai ei hyväksy tilannetta.
Karkea nyrkkisääntö on se, että asiasta pitää kertoa lapselle heti eikä sitten myöhemmin ja poikkeus tästä nyrkkisäännöstä on se, että jos kyse on jo murrosikään ehtineestä lapsesta, pitäisi kertomista ehkä lykätä kunnes lapsen murrosikä on ohi ja asiasta voi kertoa nuorelle aikuiselle. - taneli..
mahtava kirjoitus sinulta ja sitä trasun omaisen tuskaa ja pettymystä mitä kaikkien "hameheikkien" omaiset tuntee. Isä isoisä he ovat vastuullisia perheestään isän ja isoisän roolista joka on jotain muuta kuin mielihalujen toteuttamista. Trans puoskaroinnissa hormoonihoitojen takia infarkti riski mominkertaistuu ja luule tämän ihmisen kuoren siellä sairaalan perillä katkerasti katuvan tekemistään. Heleenille vain että hänen itselleen aiheuttamasta et todellakaan ole vastuussa. Mihin muuten täältä on hävinnyt heli-ilvekset meeri-annelit sun muut. Oliskohan osa ottanut terveen järjen esiin ja hakeutunut eri terapiaan kuin hormoonijuttuihin ja itsensä silpomiseen.
- lomalle!
Jaaha, taneli on tainnut päästä lomalle kun ilmestyi kirjoittelemaan. Vai että on oikein ikävä vanhoja kirjoittajia. Taitavat nuo olla kyllästyneet tähän herjausryöpytykseen ja häipyneet takavasemmalle. Taisipa ainakin meeri-anneli taannoin kirjoitella saaneensa prosessin valmiiksi eli tanelin vetoomukset meni hukkaan.
Transhoidoissa ollaan terveyden kannalta moninverroin tarkemmassa seurannassa kuin tavikset, joten riskit ovat huomattavasti pienemmät. Väität transhoitojen olevan puoskarointia. Ei ole puoskarointia, sillä niitä suorittavat alansa parhaat lääkärit. Ainahan lääkkeiden käytössä on riskinsä, mutta transhoidoissa haetaan paras mahdollinen hyötynäkökohta ja mm. infarktiriski pystytään välttämään tehokkaasti. - itsestäsi!
lomalle! kirjoitti:
Jaaha, taneli on tainnut päästä lomalle kun ilmestyi kirjoittelemaan. Vai että on oikein ikävä vanhoja kirjoittajia. Taitavat nuo olla kyllästyneet tähän herjausryöpytykseen ja häipyneet takavasemmalle. Taisipa ainakin meeri-anneli taannoin kirjoitella saaneensa prosessin valmiiksi eli tanelin vetoomukset meni hukkaan.
Transhoidoissa ollaan terveyden kannalta moninverroin tarkemmassa seurannassa kuin tavikset, joten riskit ovat huomattavasti pienemmät. Väität transhoitojen olevan puoskarointia. Ei ole puoskarointia, sillä niitä suorittavat alansa parhaat lääkärit. Ainahan lääkkeiden käytössä on riskinsä, mutta transhoidoissa haetaan paras mahdollinen hyötynäkökohta ja mm. infarktiriski pystytään välttämään tehokkaasti.mut miks sä itsestäs taas kirjotat? kaikihan tietää että sä ot merri anneli.. ettei vaan veri vetäis mieheksi kun vastasu tuli noin katkerasit.. psykiatri voisi diaknosoida tuon kyätöksen epä vakaksi personnallisuus häiriöksi kuten muutkin pukeutumis leikit
- laatua!
itsestäsi! kirjoitti:
mut miks sä itsestäs taas kirjotat? kaikihan tietää että sä ot merri anneli.. ettei vaan veri vetäis mieheksi kun vastasu tuli noin katkerasit.. psykiatri voisi diaknosoida tuon kyätöksen epä vakaksi personnallisuus häiriöksi kuten muutkin pukeutumis leikit
".. ettei vaan veri vetäis mieheksi kun vastasu tuli noin katkerasit.. psykiatri voisi diaknosoida tuon kyätöksen epä vakaksi personnallisuus häiriöksi kuten muutkin pukeutumis leikit"
Mutta sai siitä jotain selvää. Mitähän siinä viestissä oli katkeraa? Eiköhän jokainen transsukupuolinen allekirjoita aikaisemman viestin kannanotot. Ei totuuden löytämiseksi tarvita mitään psykiatrin diagnosointia. - Susanna-ts
laatua! kirjoitti:
".. ettei vaan veri vetäis mieheksi kun vastasu tuli noin katkerasit.. psykiatri voisi diaknosoida tuon kyätöksen epä vakaksi personnallisuus häiriöksi kuten muutkin pukeutumis leikit"
Mutta sai siitä jotain selvää. Mitähän siinä viestissä oli katkeraa? Eiköhän jokainen transsukupuolinen allekirjoita aikaisemman viestin kannanotot. Ei totuuden löytämiseksi tarvita mitään psykiatrin diagnosointia.juu ei näytä käyvän tasan onnenlahjat, toiset ei osaa nähdä kuin katkuuden.
- Heleemi81
Susanna-ts kirjoitti:
juu ei näytä käyvän tasan onnenlahjat, toiset ei osaa nähdä kuin katkuuden.
Katkeruuden siis?
Minä en ole katkera. Olenko muka valittanut itsestäni vielä kertaakaan?
"Että voi minua poloista, kun sain tietää sen sillon, niin tuntu pahalta ja itketti, koska isä lähti enkä nähnyt häntä pitkään aikaan ja minulla oli kauhee isän ikävä ja huusin iltaisin hysteerisenä ikävissäni ISÄÄÄÄ ISÄÄÄ ISÄÄÄ!!! ja vaivuin isän lähtökesänä niin pahaan masennukseen, ettei ruoka maistunut ym ym ym, meni pitkään, kun yksi ystävistä sanoi kaiken paskan jälkeen, että hei, mä näin sun hymyilevän." ... tämähän nyt varmasti on ihan normaalia, jos vanhemmille tulee avioero ja toista et näe sit sen koommin.Jos isä otti yhteyttä, hön ilmoitti vaan kuvioistaan tai sitten "hei rakas tyttäreni... olisiko sinulla rahaa, kun verenpaineet meinaa nousta, kun ei ole varaa maksaa laskuja!" Annoin joskus vähistäni ja varmaan rahotin vaan hänen setan ym reissujaan. Aina hän oli pyytämäs rahaa, että sitkun hänellä on se 600e tai joku summa, niin sit hän selviää...
Minulla on hyvä olla, mutta välillä suren isääni.
Ja kun sitä niin syöksette että isälläni oli oikeus siihen mitä halus. Niin antakaa munkin ahdasmielisen ja itsekkään paskiaisen surra.
Olette oikeassa siinä että häntä tulee käydä sairaalas katsomas, mut kertokaapa valitsiko hän enää olla minulle isä ? Sen jälkeen kun lähdin eräänä aamuna kouluun 9. luokalla, enkä enää sen jälkeen nähnyt häntä aikoihin, vaikka aamulla sanottiin tavallisesti heipat.
ps. Katkeruudessa ei ole hyvä elää, muistetaan vaan antaa anteeksi. - hyvinmenee
Heleemi81 kirjoitti:
Katkeruuden siis?
Minä en ole katkera. Olenko muka valittanut itsestäni vielä kertaakaan?
"Että voi minua poloista, kun sain tietää sen sillon, niin tuntu pahalta ja itketti, koska isä lähti enkä nähnyt häntä pitkään aikaan ja minulla oli kauhee isän ikävä ja huusin iltaisin hysteerisenä ikävissäni ISÄÄÄÄ ISÄÄÄ ISÄÄÄ!!! ja vaivuin isän lähtökesänä niin pahaan masennukseen, ettei ruoka maistunut ym ym ym, meni pitkään, kun yksi ystävistä sanoi kaiken paskan jälkeen, että hei, mä näin sun hymyilevän." ... tämähän nyt varmasti on ihan normaalia, jos vanhemmille tulee avioero ja toista et näe sit sen koommin.Jos isä otti yhteyttä, hön ilmoitti vaan kuvioistaan tai sitten "hei rakas tyttäreni... olisiko sinulla rahaa, kun verenpaineet meinaa nousta, kun ei ole varaa maksaa laskuja!" Annoin joskus vähistäni ja varmaan rahotin vaan hänen setan ym reissujaan. Aina hän oli pyytämäs rahaa, että sitkun hänellä on se 600e tai joku summa, niin sit hän selviää...
Minulla on hyvä olla, mutta välillä suren isääni.
Ja kun sitä niin syöksette että isälläni oli oikeus siihen mitä halus. Niin antakaa munkin ahdasmielisen ja itsekkään paskiaisen surra.
Olette oikeassa siinä että häntä tulee käydä sairaalas katsomas, mut kertokaapa valitsiko hän enää olla minulle isä ? Sen jälkeen kun lähdin eräänä aamuna kouluun 9. luokalla, enkä enää sen jälkeen nähnyt häntä aikoihin, vaikka aamulla sanottiin tavallisesti heipat.
ps. Katkeruudessa ei ole hyvä elää, muistetaan vaan antaa anteeksi.Mä en usko että sun ja sun isäs välit mitenkään liittyy sun isäs sukupuolenkorjaukseen. Ne on muuten vaan huonot. Mä olen naispuolinen isä ja mulla on tyttäreeni erittäin hyvät välit. kuljetaan kaupungilla yhdessä, samoin ulkomaanreissuilla tai naisten saunoissa. Mutta mä olenkin hoitanut tytärtäni koko ajan: keittänyt aamupuurot, kylvettänyt, lukenut iltasadut ja suukotellut, rakentanut kolme nukketaloa...
- tuota
"Isälläni olisi lapsenlapsia 3 ihanaa, yks 4 vuotias, yks puoli vuotias ja yks 2kk ikäinen.
Me hänen lapset rakennamme omaa elämäämme onnellisina nauttien perheistämme ja jakaen sukulaistemme kanssa ilot ja surut. Tästä kaikesta isä jää paitsi, kun makaa sairaalassa... "
Tarkoitat kai, että te jätätte isänne paitsi tuosta kaikesta, kun hän makaa sairaalassa. Yleensä sairastavaa ihmistä käydään katsomassa sairaalassa, eikä häntä aleta heti kuolleena pitämään.
"Näkisitte vaan ennen jälkeen ja nyt valokuvat varottavina esimerkkeinä. Tarkoituksenani herätellä? Ehkä... mutta menetin isän.
Harmi."
Sinä siis lähettäisit puolustuskyvyttömän aivoverenvuotopotilaan valokuvia kenelle tahansa? Tekisit kostonhimossasi rangaistavan rikoksen?- mielestä
alle vuodenvanha tajuaa kyllä olet sairas. Aloittaja on totisesti välittävä ihminen jolle toivon jaksamista!!!!!
- Jatta-tv
mielestä kirjoitti:
alle vuodenvanha tajuaa kyllä olet sairas. Aloittaja on totisesti välittävä ihminen jolle toivon jaksamista!!!!!
Viestin aloittaja on kiittämätön paskiaianen ja ei välitä kuin itsestään sekä tuijottaa omaa napaansa. Tuollaisen ei olisi koskaan pitänyt syntyä. Saunan taakse ja kuula kalloon!!
Ja sinut voisi lopettaa aloittajan kanssa! - kertovat muuta
mielestä kirjoitti:
alle vuodenvanha tajuaa kyllä olet sairas. Aloittaja on totisesti välittävä ihminen jolle toivon jaksamista!!!!!
"Aloittaja on totisesti välittävä ihminen jolle toivon jaksamista!!!!! "
Sitten ihmettelen, miten voitkin vastoin tahtoasi antaa aivan päinvastaisen kuvan itsestäsi. Luepä kirjoituksesi uudelleen käsi sydämellä ja kerro missä lauseessa siinä välittyy välittävän ihmisen huoli sairaasta vanhemastaan?
- ymmärrän kirjoittajaa...
Itse olen kirjoittajan iskän kanssa saman ikäinen,noin. Lapseni ovat myös samanikäisiä kuin kirjoittaja.
Kyllä näin sukupuolen korjaajan näkökulmasta juttu ei ole helppo eikä kevyt lapsia ajatellen. Henk.kohtaisesti mietin juttua perinpohjaisesti, sitä kuinka menettelen jutun suhteen. Valitsin sellaisen varovaisen linjan.
Valitettavasti hoitosysteemimme mukaan tällainen"hittaasti hyvä tullee" ajattelu ei ole relevantti ja toteuttamiskelpoinen. Valintamahdollisuudet ovat olleet omana aikanani kaikki tai ei mitään.Siis käytännössä olemattomat.
Nyt yli 9 vuotta jälkeenpäin olen sitä mieltä, että tein oikein "prosessin" suhteen. Kaiken mylleryksen jälkeen olen taas lähes se sama ihminen kuin ennen fyysisiä korjauksia lukuun ottamatta. Totta elämän muutos jättää jäkensä myös "sieluun".
Olen pahoillani ketjun aloittajan isän suhteen. Aivoinfrakti on yksi riskitekijöistä, joka on tiedostettava ja otettava huomioon hormonihoitoa aloitettaessa. Nämä ovat kyllä harvinaisia, mutta kuitenkin mahdollisia. Omilla elintavoilla ja itsestä huolehtiminen voisivat auttaa tällaisten juttujen suhteen. Tiedä häntä.
Olisi kyllä kiva, jos transihmisten lapset voisivat keskustella keskenään näistä jutuista. Kuinkahan se mahtaisi olla mahdollista?
Äimän käki.... - satunnainen surfailija
Tylyiltäpä kuulostavat, kovin tylyiltä, näiden trans-ihmisten vastaukset sinulle.
:o(
Pahoin pelkään, että näissä asioissa hyvin monessa vallan saa narsismi, josta kumpuaa tosiasioiden kieltäminen ja hysteerinen sokeus realiteettien tuntemisen ja tunnustamisen suhteen; omien mielitekojen valtaan heittäytyminen ja sitten illusiomaailmassa eläminen valtaa mielen ja tosiasiat unohdetaan ja kielletään.
Myötätuntoni on puolellasi.- aööÖälflög
Tämäkin vastaus edustaa sitä tavallisten ihmisten enemmistökantaa kun kohtaavat transsukupuolisen. Transsukupuolista syytetään heti narsistiksi kun hän haluaa elää omaa elämäänsä. Sivulliset ovat jyrkästi vaatimassa ettei TS saa aiheuttaa omaisilleen tai tuttavilleen kiusallisia tilanteita tai hankaluutta korjatessaan fyysisen sukupuolensa oikeaksi. Kumpikohan siinä oikeastaan on narsisti. TS joka haluaa elää omaa elämäänsä onnellisena, vaiko sivullinen joka ei halua elämäänsä mitään muutoksia. Transsukupuolisen korjausoperaatio ei ole mitään mielitekojen valtaan heittäytymistä. Se on raakaa totuutta ja varmasti jokainen TS eläisi mieluummin siinä alkuperäisessä fyysisessä sukupuolessaan jos pystyisi. Se olisi sentään paljon helpompaa kuin monivuotinen korjausprosessi ja sitten vielä tulevaisuudessa suvaitsemattomien ihmisten kommenttien kuuleminen. Mutta-mutta kun se oikea sukupuoli onkin toista kuin fyysinen ulkonäkö, elämä ei onnistu kunnolla ennen fyysistä korjausta.
- Likittäjä
Arvelen että tämä Petteri Haipolan kirjoittama artikkeli transsukupuolisuudesta saattaisi kiinnostaa sinua:
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/transsukupuolisuus.shtml - laamanaama
mitä vittua ?
- kaikki...
ketjun viestit?
- laamanaama
kaikki... kirjoitti:
ketjun viestit?
joo, olipa tekstiä... :S
- Näinkin voi käydä
- joku transu
Vanha, feikki ja huono. Kuka näitä nostelee?
- 6+15
Taneli kaivaa vanhoja feikkiketjuja esiin ja vääntää uusia feikkejä.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614283Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653487Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541817Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251707Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981443Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133950Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235863en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115852Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18849