olen menossa Oulun SM:iin viikonloppuna. Siellä on tasan yksi saku suojelussa kisaamassa. Silti jatkuvasti ja kaikkialla kiihkoillaan siitä, kuinka suojelu on ainoa oikea harrastus ja vain sen hallitseva koirakko on "rautaa". Näkyy olevan malikoita osallistujista 90 %. Ja tosiaan, se yksi saku-uros.
Että ehkäpä täällä suojelua puolustavien olisi kuitenkin syytä keskittyä niihin kansallisiin lajeihin, siellä kun saattaa vaikka päästä joskus hankkimaan sitä kisakokemustakin sen suunsoittamisen sijasta?
Että ehkäpä täällä suojelua puolustavien olisi kuitenkin syytä keskittyä niihin kansallisiin lajeihin, siellä kun saattaa vaikka päästä joskus hankkimaan sitä kisakokemustakin sen suunsoittamisen sijasta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Heräs vaan kysymys, kun ei tunnu olevan toi kokonaisuus ihan hallussa ;)
sen vertaa tietoa, että kuun lopussa on sakemannien SM:t joka ehkä "vähän" rajoittaa osallistumisia Ouluun, ei kyllä myöskään kannattais täällä soittaa suutaan...
saksanpaimenkoirien omista suojelumestaruuskisoista, joista voi päästä kisaamaan WUSV:n MM-kisoihin? Tänä vuonna 37 ilmoittautujaa, kun tuolla Oulussa on kansallisissa lajeissa saksanpaimenkoiria vaivaiset 25.
tuo IPO vettee nii paljoo saksmann-populaa puoleesa, ku rotuliiton ScHh-SM. Joha niilä on errookii melekein ku yölä ja päivälä...
ipo ja sutsumi poikkeavat enää hyvin vähän toisistaan.
Taitaa olla sakemannien onni, ettei heidän mestaruuskisat ole avoimet.
Saavat tällä konstilla suskoiran mestariksi. Vaikka sakujen mestaruuskisaan olisi puolivuotta, eivät nahkatukat uskalla asettua maleja vastaan purukentällä. valitettavasti.
tehdä omat säännöt suojelussa, vai miksi eivät keskenään samoissa kisoissa voi käydä. Jos säännöt suosivat enemmän esim. maleja, niin kuka ne säännöt on sellaisiksi muuttanut. Eikös noissa suojelukokeen säännöissä ja arvosteluperusteissa on vuosien varrella tapahtunut muutoksia. Onko tännekin foorumille kirjoittavat niin nuoria etteivät tuota muista?
Suurin muutos tapahtui -90 kun ipo säännöt tulivat voimaan.
Sitä ennen oli vanhat suojelukoe säännöt kuonokoppa liikkeineen (voi) pitkäliike jossa maalimies ampui 9 mm ilmaan kun koira tuli pitkän paon n. 75 m. hihaan kiinni.
Näyttäviä liikkeitä. Yhtenä osiona oli vielä maalimiehen etsintä kuonokoppa päässä, tämä tapahtui usein metsässä.
Ipo ja suojelukoe ovat lähentyneet 2000 luvulla toisiaan hyvin paljon.
Saksan vihreitten vaatimuksesta ipoon tuli muutoksia n -95. Koira ei saanut hyökätä, vaan "puolustaa". voi luokassa säännöt ovat melkein yhtenäiset.
Eikös virkapuolella oli jo noita malejakin käytössä?
Ja eikös ne olisi sitä kautta tervetulleita spl.n kisoihin?
Nehän on virka- ja saksanpaimenkoirille?
erityisesti mitään rotua.
Olet tainnut kuulla, jonkun katkeran epäonnistujan juttuja, vai?
Kerrohan ihan omin sanoin, mitkä kohdat tuossa kokeessa suosii maleja -siis sinun mielestäsi?
"Eikös noissa suojelukokeen säännöissä ja arvosteluperusteissa on vuosien varrella tapahtunut muutoksia. Onko tännekin foorumille kirjoittavat niin nuoria etteivät tuota muista"
Miten tämä huomio liittyy tähän keskusteluun mitenkään. Vai onko sulla joku yhtä hutera teoria tuolla taustalla, kuin tuo hutera tapa esittää osittaisia muistelmia?
Tottakai jokainen pyrkii tukemaan oman rotuyhdistyksen toimintaa kisoja myöten.
Omien kisojen järjestäminenhan näissä mittakaavoissa on aika saavutus -oli rotu mikä tahansa.
Muut voi vaan haaveilla, mutta sakemanneilla tämmöinen on pystytty saavuttamaan:)
Sinulla ei nyt ole asiat ihan hallussa, kun luulet ettei voida kisailla ja mikä toi omat säännöt juttu on?
Kansainvälisillä säännöillähän tuolla kisataan.
Sä oot kuunnellu liikaa jonkun toisen rodun epäonnisten kisaajien juttuja.
Niitä karkeloita nimitetään ROTUMESTARUUKSIKSI. Eipä noilla sakemanneillakaan ole asiaa belgien rotumestiksiin.
Näistä rotueroista luskuttavat ne, jotka eivät lajista mitään tiedä tai ymmärrä. Ne, jotka tosissaan treenaavat suojelua, arvostavat hyvää koiraa, oli se minkä rotuinen tahansa.
Valitettavasti vaan suojelu on sellaista koiran, ohjaajan ja molarin yhteistoimintaa, että harvallapa sitä kapasiteettia on pidemmälle edetä. Kaikki hyvät koirat eivät koskaan tule esiin tai kohtaa hyvää ohjaajaa.
Jos nyt otetaan ne laput silmiltä, niin kyllä siellä malipuolella on hyvin vähäistä se vaihtuvuus, niin ohjaajien kuin koirienkin. Samat Ikarokset, Ranit, Rokut ym. siellä ovat kuin aiemminkin, ja yhtälailla siellä jännätään, pysyykö ne hihassa, vai hitsaako kiinni jo piilolla...
Jos olisivat, niin arvokisoihin olisi varmasti tunkua (tällä kertaa 13, kaikki eivät maleja), kärjessä olisi huomattavasti paljon tiukempaa kilpailua, ja ohjaajien ja koirien vaihtuvuuskin olisi suurempaa. Mutta kun ei: se suojelukoulutus ei ole ihan helppo juttu, eivätkä ne malitkaan ole mitään robotteja.
Samalla lailla sitä töitä tehdään ja epäonnistutaan sielläkin, malissa ei todellakaan ole mistään yliolennosta kysymys, vaikka varsinkin aloittelijat wannabeharrastajat niin haluavatkin uskoa.
Mali sopii yhdelle, saku toiselle, eikä kyseessä taatusti ole mitkään taidot, vaan ihan mieltymykset. Suurimmin äänessä ovat ne, jotka ovat epäonnistuneet sakemannin kanssa, ja kuvittelevat nyt, että malinois ratkaisee kaikki heidän ongelmansa. Ikävä juttu, jos joutuu havaitsemaan, että se oma kädettömyys tuli vastaan ihan sillä malillakin, eikä koira itseään mestaruuksiin kouluttanutkaan...
Hatunnosto.
Näin sakujen harrastajana. Valitettavasti on tilastot.
En minäkään usko, että koiramateriaalista on kiinni.
Tosin on myönnettävä, että agility tyyppinen vauhdin suosiminen on sieltä kautta hiipinyt muihinkin lajeihin.
Sokaissut tuomarit.
Ja kun lumipallo lähtee vyörymään, sitä ei yhdet tuomarineuvottelut pysäytä.
Tämä on pirullinen kierre. Esim. Tottelevaisuuskokeissa arvostelulinja on karsinut 99% roduista huipulta pois.
Sama kehitys ipossa.
Valitettavasti se arvostelulinja joka on vallalla vaikukttaa tilastoihin.
Henkilökohtaisesti en ole vielä lämmennyt yhdenkään malin suorituksesta.
Olen nänhyt esim. suursnautserilla sellaisen puruosuuden, etten viitsi maleja paljoa vilkuilla.
lukea täällä joskus näin fiksua tekstiä :-)