Edelleen noihin mies asioihin. Miksi mies menettää kiinnostuksen kun selviää että naisella on lapsi. Tekeekö lapsi naisesta haluttomattomamman, pelätäänkö että joutuu "isin" rooliin tai jopa kustantajaksi. Jokaisella lapsella on se oikea isi, osa huonoja osa hyviä, mutta on lapselle tärkeää että uusi kumppanikin hänet hyväksyisi. Olen kuullut kauhu-juttuja uusioperheistä ja mustasukkaisuustraamoista, mutta eikö ensin kannattaisi katsoa kuin heti laittaa nainen epäonnistuneiden kastiin, jos ero onkin takana. On meissä eronneissa fiksujakin.
Lapsi
Onko huono?
8713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nykymiehissä on sellaisia velliperseitä ettei uskalleta,jos vaikka joskus joutuis ottaan vastuuta "vieraasta" lapsesta ja lapsesta yleensä. Jos mies ei hyväksy lastasi tai epäröi niin älä edes kiinnostu sellaisesta miehestä. Tulee ongelmia kuitenkin. Itse jos olisin eronnut niin jopa haluaisin että uudella tuttavuudella olisi lapsi(a). Kaikkea hyvää sinulle,kyllä se oikea eronnut isäkin sieltä jostain löytyy.;)
Mietippä asiaa toisin päin. Ei ole montaakaan naista joilla kiinnostus jatkuu kun kuulee että miehellä on lapsi. Ensin tarkistetaan 'niin viikonloppuisinhan se vain käy', mutta kun kuulevat että on yksinhuoltaja ja että lapsi asuu miehen luona niin jopas daamit juoksevat kovaa karkuun.
'Kenenkään toisen penskojahan tässä ei käydä hoitamaan'. Ihan niinkuin mies ei olisi tähänkin mennessä pitänyt lapsestaan ihan itse huolta.
Minä ainakin tunnustan, että kiinnostus loppuu siihen, kun ilmenee, että miehellä on lapsia, (alle 15 kesäisiä). Ja poistun takavasemmalle.
taas lisääntyy siinä vaiheessa kun kuulen että miehellä on lapsi, silloin ovat jo ottaneet vastuuta toisesta ihmisestä ja suurin itsekeskeisyys on karissut, että eipä ne kaikki naiset niitä yksinhuoltaja isejä karkuu juokse =)päin vastoin mä ainakin kunnioitan niin miehiä kun naisiakin yksinhuoltajina, sillä se ei todellakaan ole aina helppoa, mutta ehkä ainut oikea ratkaisu =)
Poistun myös takavasemmalle :).
Syitä on monia;
1) Elämäntilanne on erilainen. Mielestäni heidän, joilla on lapsia pitäisi ensisijaisesti hankkia seuraa toisistaan.
2) Elämä on muutenkin tarpeeksi hankalaa, jotta hankkisin itselleni vapaaehtoisesti "vihamiehiä". Lapset haluavat ja ovat oikeutettuja olemaan vanhempiensa tärkeysjärjestyksen ensimmäisellä sijalla. Omalta kohdalta en halua olla se ulkopuolinen, joka särkee lapsen päässä olevan "idyllin".
3) Niin kauan kun en ole vaihdevuosissa kai sitä miettii omia lapsia.. Mieluummin tilanteessa, jossa kumpikin lähtee puhtaalta pöydältä..
Eli tällaisia ajatuksia..
vaan on niin, että jos valitsee äidin/isän jolla on lapsia, valitsee samalla koko perheen. Aika moni joilla on aikuiset lapset, huokaa varmaan helpotuksesta että nyt se vaihe on ohi, ja sitten pitäisi taas aloittaa uudestaan toisen pesueen kanssa..
Toisilla voi olla takana vaikeat teini-iät, joita ei missään nimessä haluaa uusintana. Ja onhan se hankalampaa, kun pitää sovittaa vaikkapa viiden henkilön elämää yhteen, (joista yksi saattaakin osoittautua leijona-emoksi) kuin että kaksi sovittelee tapojaan keskenään.
Meistä, joilla on vielä suht pienet lapset, tämä on joka päiväistä ja rakasta puuhaa. Itse ottaisin ilomielin vastaan lisää lapsia perheeseen, en äitinä, mutta läheisenä aikuisena.
Koko perhe, muuten ei hyvinvointi toimi uudessa suhteessa.
Toki teini-iläisen metkut saattavat olla arvaamattomat, kun hän jää hieman ulkopuolelle...
uuden perheenjäsenen "ilmestyksen" myötä..
Kyllä hyvä parisuhde kestää koko paketin. Jos niin on ollakseen. Mutta "lapsellisena" henkilönä haluaisin myös "lapsellisen" miehen. Koska hänen on helpompi ymmärtää perheellisen ihmisen arkipäivää ja lapsiperhe-elämää yleensäkin.