Alkuvuodesta monen tapahtuman summana ja kriisin pohjana tapahtui asia jonka vuoksi mieheni luottamus minuun meni täysin. Kriisin saimme hoidettua, rakkaus jota mies ei enää tuntenut minua kohtaan, palautui mutta luottamus on yhä kateissa.
Tämä ilmenee niin että meillä on seksiä todella harvoin siihen verrattuna mitä oli aiemmin ja esim. hääpäivänä en saanut kukkia. Mies ei enää kuitenkaan uskalla satasella heittäytyä suhteeseen, näin olen tulkinnut. Meillä kun mies ei osaa puhua, menee kertakaikkiaan kipsiin jos pitäisi puida parisuhdeasioita. Hellyyttä meillä on ja syy vähäiseen seksiin esim. ei ole siinä että hällä olisi ketään toista.
Onko kellään käytännön kokemuksia kuinka kauan voi kestää luottamuksen palautuminen. Nyt on aikaa mennyt 8kk. Olen vakuutellut ettei vastaavaa enää tapahdu ja luonnollisesti käyttäytynyt sen mukaisesti mutta aina kun meillä on fantastista yhdessä vetäytyy mies sen jälkeen ikäänkuin ei sallisi itsensä tuntea kanssani niinkuin tuntee. Olen yrittänyt sanoa että hänenkin täytyy tulla jonkin verran vastaan jos aikoo että pääsemme asian ylitse mutta mitä voisin tehdä muuta kuin osoittaa että olen luottamuksen arvoinen?
luottamuspula
12
3376
Vastaukset
- "sika"?
Vaikuttais vähän että olet käynyt vieraissa miehissä...? tälliainen olotila minulle tulis tilanteesta, etten luottais "oikeasti" enää naiseen koskaan vaan se olis sellaista vahtaamista ja aina kun tulisi sellainen hyvän olon tunne naisen kanssa. Niin palaisi mieleen syy miksi luottamus on menny. Joten tuskin toivoa löytyy... _pessimisti_
- äääääääääääääääää
Et saa luottamusta koskaan täysin takaisin, se jää takaraivoon kaihertaa siellä, kalvaa miestäsi kunnes hän on ontto sisältä sinua kohtaan.
Taitaa muuten kohta lähteä käveleen. - my wife did it
Pettäminen ja uskottomuus josta tässä ilmiselvästi tavalla tai toisella on kyseessä, ovat sen verran kovan laatuisia kokemuksia, että ne jäävät petetyn mieleen iäksi. Eli koskaan se ei täysin unohdu, ei vaikka järjestäisit hänelle kuun taivaalta hyvitykseksi.
Luottamus saattaa palata osittain takaisin ja suhde jopa hyväksikin jollain tasolla, mutta pinnan alla se kokemus pienellä liekillä palaa. Ja sitten jos uutta aihetta esiintyy, se roihahtaa suureksi paloksi. Petetty ikään kuin odottaa juuri näin tapahtuvaksi, että ns. viimeinen niitti isketään, siksi suhteeseen ei voi panostaa täysillä. Sitä menee kuin puolivaloilla eteenpäin, toistaiseksi.
Pettämisen kautta parisuhde muuttuu jollain tapaa likaiseksi, siis erilaiseksi kuin aiemmin oli, sitä on vaikea selittää mutta sen kokeneet kyllä tietävät mitä tarkoitan tässä. Se että suhde on muuttunut erilaiseksi, voi olla kestämätön paikka monelle suhteelle. Pettämisen lopullinen saldo voi tulla esiin vasta monen vuoden jälkeen kun petetty vihdoin tajuaa mitä elämältään haluaa.
Luottamuksen takaisin saaminen on todella haastava paikka, eikä siihen voi mitään patenttiratkaisua antaa. Vain aika näyttää, miten homma etenee. Uskoisin kuitenkin, että luonnollinen arkipäivän eläminen, normaaleine kuvioineen johon kuuluu ehkä pikkaisen enemmän toisen huomioimista (läheisyys, hellyys jne.) ja kunnioittamista, on se paras lääke luottamuksen takaisinsaamiseksi. Asian loputon puiminen, syyttely ja selittely, taas vievät projektia taaksepäin.
Lycka till!- sivusta seuranneena
Niin se vain on, että luottamuksen voi menettää vain kerran. Takaisin sitä kun ei enää sataprosenttisesti saa. Suhteen loppua sen ei tarvitse välttämättä merkitä, mutta suhteen muuttumista kylläkin. Kuva ja ajatus kun toisesta osapuolesta on tapahtuneen kautta muuuttunut. Toivottavasti olet pyytänyt aikoinaan mieheltäsi anteeksi, se ainakin merkitsee petetyksi tulleelle paljon.
- tuosta
"Asian loputon puiminen, syyttely ja selittely, taas vievät projektia taaksepäin."
Ei tämmöistä, mutta sellaista kyllä, että asia käydään kerran pohjamutiaan myöten läpi. Kummankin motiivit, piilossa olleet katkeruudet sun muut, myönnetään omat virheet, pyydetään anteeksi (niissä asioissa, joissa on oikeasti sitä mieltä että teki väärin) ja sen jälkeen lopetetaan vatvominen ja aletaan hitaasti rakentamaan parisuhdetta uudelleen.
Jos pettäjä ei mene kunnolla itseensä, ei toisella ole mitään syytä olettaa, että hän on muuttanut tapojaan. Toisaalta jos petetyn mielessä pyörii vielä paljon katkeruutta, ei hänestä ole parisuhteeseen. Tiedän muutaman pariskunnan, joissa on käyty asiat parisuhdeleirillä lävitse ja väittävät nykyään olevansa onnellisia.
Nämä asiat ovat erityisen vaikeita ihmiselle, jolle tunneasiat ovat vaikeita tai joka ei juuri pysty puhumaan tunteistaan. Sitä enemmän olisi syytä yrittää selvittää asiat pohjia myöten. - naapurin setä
tuosta kirjoitti:
"Asian loputon puiminen, syyttely ja selittely, taas vievät projektia taaksepäin."
Ei tämmöistä, mutta sellaista kyllä, että asia käydään kerran pohjamutiaan myöten läpi. Kummankin motiivit, piilossa olleet katkeruudet sun muut, myönnetään omat virheet, pyydetään anteeksi (niissä asioissa, joissa on oikeasti sitä mieltä että teki väärin) ja sen jälkeen lopetetaan vatvominen ja aletaan hitaasti rakentamaan parisuhdetta uudelleen.
Jos pettäjä ei mene kunnolla itseensä, ei toisella ole mitään syytä olettaa, että hän on muuttanut tapojaan. Toisaalta jos petetyn mielessä pyörii vielä paljon katkeruutta, ei hänestä ole parisuhteeseen. Tiedän muutaman pariskunnan, joissa on käyty asiat parisuhdeleirillä lävitse ja väittävät nykyään olevansa onnellisia.
Nämä asiat ovat erityisen vaikeita ihmiselle, jolle tunneasiat ovat vaikeita tai joka ei juuri pysty puhumaan tunteistaan. Sitä enemmän olisi syytä yrittää selvittää asiat pohjia myöten.kun sinne kirjoitin yksi päivä jäi mainitsematta että vaikka olemme olleet yhdessä kauan avioliittomme on nuori tuli vasta 3hääpäivä siksi kai tuntui vielä pahemmalta kun sain tietääsuhteen alkaneen vuoden avioliiton jälkeen ja vielä sellaisessa tilanteessa jossa sain pelätä hänen henkiin jäämistään kun hän oli tehohoidossa kuukauden eikä kukaan tiennyt miten käy onneksi kuitenkin hyvin mutta nyt vasta itse pääsen käsittelemään tätä asiaa kunnolla ja täytyy sanoa että koville ottaa apua on ollut pakko hakea ja sitä tulee jatkumaan kauan eikä ole mitään takeita että pystyn jatkamaan tätä liittoa vaikka rakkaus eiloppunut mutta luottamus kylläkin olen ihan varma etten ikinä tule unohtamaan mutta kun pystyisi edes jotenkin antamaan anteeksi ja uskomaan vielä häneen
- Mies.
Minua petettiin aikanaan, olimme olleet sitä ennen yhdessä n. 14 vuotta ja sen jälkeenkin ollaan edelleen yhdessä.
Luotan kyllä vaimooni, mutta pettäminen, salasuhde selän takana ja minusta puhuttu paska salarakkaalle aiheutti sen, että aika suuri osa tunteista kuoli, enkä ole tuntenut juuri mitään niiden tapahtumien jälkeen.
Se on surullista, ettei tunteita voi käskeä suuntaan tai toiseen, vaikka kuinka on yritystä ollut. Ei auta vieläkään ei, kohta kolme vuotta tässä on jo yritetty, mutta ei vaan tunne juuri mitään.
Ei haluta seksiä, ei kiinnosta läheisyys, ei kiinnosta oikeen mikään yhteinen, kunhan vaan oleskelee yhdessä ja koittaa elää päivän kerrallaan luovuttamatta. Jospa se joku päivä vielä herää tuo tunne-elämä positiivisesti uuteen eloon.
Näin se on surullista, kuinka helposti pettämällä voidaan murskata puolison tunne-elämä nollaan. Kait se jotain rakkautta/välittämistä on, ettei lähde kävelemään ja murkkuikäiset lapset tietty vaikuttaa myös asiaan.
Suurin tunne, joka elää sisälläni on halu olla ja elää yksin. Tällä hetkellä en kaipaisi ketään ihmistä rinnalleni elämään.- yhden miehen nainen
surullista lukea viestisi. Olet varmasti rakastanut naistasi ja pettynyt syvästi, eikä sitä mikään voi korjata. Se palo mitä tunsit on ikuisesti ohi. Toivon sinulle onnea ja että saat vielä kokea rakkauden.
- kärsivällisyyttä
Samoin kuin muutkin kirjoittajat, oletan että kävit vieraissa. Toki luottamus voi mennä muutenkin, ei siinä mitään. Mutta jos töppäsit jotenkin, niin joudut nyt vain hyväksymään sen, että aikaa kuluu. Joku unohtaa ja antaa anteeksi nopeammin, jollakulla toisella voi mennä vuosia. Kolmas ei saa täyttä luottamusta takaisin koskaan.
Sanoisin, että kun töppäsit, et nyt ole siinä tilanteessa, että voisit sanella hänelle ehtoja vastaantulemisesta tai muustakaan. Asian suhteen voit olla oikeassa, eli että suhteenne "normalisoituu" (jos normalisoituu) nopeammin, jos hänkin panostaa siihen. Mutta luottamuksen arvoisuutesi voit osoittaa vain päivästä toiseen - olemalla sen arvoinen. Vaikka se veisi kuinka kauan. Jos alat hötkyillä, eli vaatia häneltä luottamusta aiemmin kuin hän on siihen valmis, ajat häntä todennäköisesti kauemmas.
Mitä ikinä teitkin, kun töppäsit, mieti, miten suhtautuisit, jos miehesi olisi tehnyt samoin sinulle. Koska olet jo ehtinyt rationalisoida asiaa mielessäsi, niin varmuuden vuoksi pistä vähän pahemmaksi. Jos vaikka petit häntä baarituttavuuden kanssa, niin mieti (vain saadaksesi itsellesi todenmukaisempaa kuvaa), miltä tuntuisi, jos hän pettäisi sinua ystävättäresi kanssa. Kauanko luulet, että sinulla kestäisi antaa anteeksi? Vanha totuushan on, että rikottu luottamus on kuin särkynyt astia, sen voi korjata, mutta virheettömäksi sitä ei saa.- jatkaa
Meillä on kyllä paljonkin läheisyyttä muttei seksiä juuri lainkaan. Aluksi mieheni ei tahtonut että olisimme kahdestaan missään (meillä on lapsia). Nyt olimme viikonlopun kahdestaan reissussa ja kaikki oli fantastista, sen jälkeen taas vetäytyi kun tulimme kotiin. Sanoi että asiat on jo paremmin, että kyse on enää ajasta.
Sen verran sanoisin että kyse ei ollut varsinaisesti pettämisestä vaan kaikenlaisista väärinkäsityksistä ja monen vuoden patoutumista jotka pääsivät valloilleen. Ymmärrän kyllä että aikaa voi mennä ja se ettei mieheni osaa puhua asioista varmasti pitkittää prosessia. Olen tietysti pyytänyt anteeksi ja puhunut ja puhunut, yrittänyt olla kyselemättä yms. ja nyt yritän vaan olla tyytyväinen siihen että arki pelaa ja että hän kuitenkin tahtoo olla lähekkäin ja meillä on paljon tulevaisuudensuunnitelmia esim. kohta alkava talonrakennusprojeksi.
Sen vuoksi että mies tahtoo kuitenkin isoja projekteja kanssani tuntuu hullulta ettei hän kuitenkaan voi tulla vastaan tuon enempää. Sanottakoon vielä että tämä taloprojekti käynnistyi vasta tämän vuoden puolella. - FunToy
jatkaa kirjoitti:
Meillä on kyllä paljonkin läheisyyttä muttei seksiä juuri lainkaan. Aluksi mieheni ei tahtonut että olisimme kahdestaan missään (meillä on lapsia). Nyt olimme viikonlopun kahdestaan reissussa ja kaikki oli fantastista, sen jälkeen taas vetäytyi kun tulimme kotiin. Sanoi että asiat on jo paremmin, että kyse on enää ajasta.
Sen verran sanoisin että kyse ei ollut varsinaisesti pettämisestä vaan kaikenlaisista väärinkäsityksistä ja monen vuoden patoutumista jotka pääsivät valloilleen. Ymmärrän kyllä että aikaa voi mennä ja se ettei mieheni osaa puhua asioista varmasti pitkittää prosessia. Olen tietysti pyytänyt anteeksi ja puhunut ja puhunut, yrittänyt olla kyselemättä yms. ja nyt yritän vaan olla tyytyväinen siihen että arki pelaa ja että hän kuitenkin tahtoo olla lähekkäin ja meillä on paljon tulevaisuudensuunnitelmia esim. kohta alkava talonrakennusprojeksi.
Sen vuoksi että mies tahtoo kuitenkin isoja projekteja kanssani tuntuu hullulta ettei hän kuitenkaan voi tulla vastaan tuon enempää. Sanottakoon vielä että tämä taloprojekti käynnistyi vasta tämän vuoden puolella.Pettämistä on kaikki mitä toinen ei voi puolisonsa hyväksyä tekevän.
Meillä ei ollut kyse sänkyyn menemisestä toisen miehen kanssa, vaikka vaimollani sivusuhde olikin ja jatkuu edelleen ehkä ystävyyden merkeissä.
Olen itse käynyt läpi ja käyn edelleen aikamoista tunteiden vuoristorataa siksi että luottamukseni petettiin.
Siinä on meillä vielä paljon tekemistä. Olemme kuitenkin sitoutuneet liittoomme ja teemme töitä yhdessä liittomme hyväksi vaikka se on molemmille raskasta tällä hetkellä. Menemme viikonlopun mittaiselle avioliittoleirille lähiaikoina ja haemme sieltä apua. Aiemmin kävimme myös parisuhderisteilyllä, mutta se oli hieman kevyttä kamaa meille. Tosin sekin herätti ajatuksia ja keskustelua.
Asioista pitää keskustella, ja tunteita käydä läpi. Parisuhde on näköjään jatkuva prosessi. Pitää muistaa kuitenkin että olemme ihmisiä ja ihmiset tekevät virheitä. On opittava antamaan anteeksi. Luottamuksen rakentaminen uudelleen on pitkä ja raskas prosessi. Itsellänikin on edelleen epäilyjä päässäni, mutta olen jo alttarille mennessäni päättänyt että tämä liitto ei kaadu siihen, että minä en tee sen eteen kaikkeani.
Ja vaikka minuun sattuu edelleen, niin suurempi tunne sydämessäni on rakkaus puolisoani kohtaan, jonka kanssa olen saanut nauttia elämäni parhaista päivistä jo 14 vuotta.
En aio heittää mennyttä enkä tulevaa elämääni vaimoni kanssa roskikseen vaan yritän ymmärtää mutta myös viestittää omia tunteitani ja ajatuksiani hänelle jotta meidän olisi helpompi jatkaa.
Olen kuullut kehuja Me Mennään eteenpäin-avioliittoleiristä ja sinne olemme nyt pian menossa.
Virheistä on opittava. Unohtaa en voi, mutta en voi loppuelämääni syyllistää puolisoani tapahtuneesta. Rakkaus kantaa.
Ja miksi vaihtaa puolisoa, sillä uudessakin liitossa pitää vaikeat asiat selvittää. Siksi olen päättänyt jatkaa elämääni ja tehdä siitä rakkaani kanssa elämisen arvoisen. Haluan vanheta hänen rinnallaan ja kokea ja nähdä kaikkea jota vanhana yhdessä muistella.
Voimia kaikille, sillä parisuhde on KESTÄVYYSLAJI. - olevan halua
jatkaa kirjoitti:
Meillä on kyllä paljonkin läheisyyttä muttei seksiä juuri lainkaan. Aluksi mieheni ei tahtonut että olisimme kahdestaan missään (meillä on lapsia). Nyt olimme viikonlopun kahdestaan reissussa ja kaikki oli fantastista, sen jälkeen taas vetäytyi kun tulimme kotiin. Sanoi että asiat on jo paremmin, että kyse on enää ajasta.
Sen verran sanoisin että kyse ei ollut varsinaisesti pettämisestä vaan kaikenlaisista väärinkäsityksistä ja monen vuoden patoutumista jotka pääsivät valloilleen. Ymmärrän kyllä että aikaa voi mennä ja se ettei mieheni osaa puhua asioista varmasti pitkittää prosessia. Olen tietysti pyytänyt anteeksi ja puhunut ja puhunut, yrittänyt olla kyselemättä yms. ja nyt yritän vaan olla tyytyväinen siihen että arki pelaa ja että hän kuitenkin tahtoo olla lähekkäin ja meillä on paljon tulevaisuudensuunnitelmia esim. kohta alkava talonrakennusprojeksi.
Sen vuoksi että mies tahtoo kuitenkin isoja projekteja kanssani tuntuu hullulta ettei hän kuitenkaan voi tulla vastaan tuon enempää. Sanottakoon vielä että tämä taloprojekti käynnistyi vasta tämän vuoden puolella.Rationalisoida tuota tapausta joka "ei ollut varsinaisesti pettamista" (?!) ja sitten sen perusteella vaatia toiselta "vastaantuloa". Kylla pitaisi tehdessaan ajatella mita siita toinen ajattelee. Kun luottamus on mennyt niin ei se siita koskaan palaudu samanlaiseksi. Jotain muuta voi tulla tilalle mutta ei samaa kuin ennen. Niin se on vaikka kuinka yrittaisi tekemisiaan toiselle rationalisoida.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614267Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653477Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541812Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251698Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981439Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133945Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235862en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115848Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18839