Vielä vanhemmiksi

Mielestäni nykyisin on sorruttu ns. ikärasismiin,kuka on oikea henkilö sanomaan että mikä se on se oikea ikä tulla raskaaksi ja synnyttää,mikäli se vielä onnistuu niin mielestäni siitä vaan.Ei sitä ennenkään ikää katsottu, sitä tehtiin lapsia niin kauan kun oma biologinen kello sen salli ja oli sukukypsä.

Itse olen 34 vuotias ja vakavasti sairaaan alle 3 vuotiaan lapsen äiti ja itselläni on välillä ollut kauheita tuntemuksia että olenko liian vanha tekemään lisää lapsia ja tuntenut jopa huonoa omaatuntoa että haluaisin lisää lapsia...MIKSI?

Koska jo yli kolmekymppiset syyllistetään että ovat liian vanhoja äideiksi ja isiksi..eivät muka jaksa lapsen kanssa ja lapsi kärsii liian vanhoista vanhemmista....ja kukkua kanssa

Oma äitini oli 39 kun minut sai ja kummasti jaksoi.

Eli ei muuta kun onnea vaan teille

se mahdotonta ole, jos kiertosi on vielä kohdallaan eikä miehelläkään ole mitään "esteitä" saattaa sinua raskaaksi.

Jos minulta kysytään, niin kyllä, olette liian vanhoja molemmat jos katsotaan pelkkää ikää. Minulla ei ole antaa mitään erityisiä syitä kannalleni (jos ei lasketa sitä, että varsinkin tuleva isä olisi melkein isoisän ikäinen, ja myös ikäero sisaruksiin olisi valtava ), mutta kun mielipidettä kysytään niin sen myös annan.

Jos päätätte lapsentekoon ryhtyä, se on teidän päätöksenne. Ei sitä kukaan toinen voi teidän puolestanne tehdä, eikä se kenellekään toiselle edes kuulu.

Mutta kannattaa varautua monenlaisiin reaktioihin ja kommentteihin vähän joka paikassa, toiset ovat samaa mieltä kanssani kun taas toiset kannustavat teitä lapsentekoon. Tärkeintähän on, että teette juuri kuten oma sydän (tai järki) sanoo, silloin ette voi tehdä väärin.

Vaikke te haluatte lapsen niin kannattaisiko miettiä lapsen etua ensin?Lapsi tarvitsee terveet ja jaksavat vanhemmat.Faktahan on että 30 vuotiaan naisen munasoluista 20% on poikkeavia eli päiväys ummessa ja 37 vuotiaalla on jo 50% poikkeavia.Sanoisin että ei lapsia enää nauttikaa niistä jotka teillä on ja kyllähän te varmasti lapsenlapsi saatte hoidettavaksenne sitten kun niitä siunaantuu.Tämä on vain minun mielipiteeni.

Minun mielipiteeni on, että miksikäs ei, jos olette asian kaikki puolet tarkasti miettineet. Jos molemmat lasta kovasti toivovat, miksei sellaista teille soisi. Mutta miettikää, missä näette itsenne sitten kun lapsi on 10- tai 20-vuotias. Ja ottakaa huomioon myös se, että teillä on, kiistatta, noussut riski saada kehitykseltään poikkeava lapsi. Oletteko valmiita siihen ja sen seurauksiin? Mutta jos vakaasti harkinneena päätätte lasta yrittää, toivotan teille vilpittömästi plussaonnea!

Nythän on superjulkkiksillakin suorastaan kilpailu siitä, kuka saa vanhimpana lapsen. Ei ikä ole nykypäivänä niin suuri este vanhemmuudelle, kuin ennen. Tällä menolla tämän päivän nelikymppisetkin elävät yli satavuotiaaksi, joten kyllä niitä hiljaisia eläkepäiviäkin tulee teille vielä riittämään. Tuohon kehityshäiriöjuttuun en ota kantaa, kun en ole mikään lääkäri. Mielestäni omat elämäntavat vaikuttavat lapsen kehitykseen niin suuresti. Ennemmin olisin alkoholistien ja narkkareiden lapsista huolissani, kuin "iäkkäiden".
Kyllähän entisajan suurperheissä nuorimmaiset lapset on väkisinkin tehty yli nelikymppisenä. Mummoni synnytti tätini 45 vuotiaana ja hyvin on mummo ehtiny hoitaa myös lapsenlapsiaan!