sosiaalityötä

Jos vain intoa ja kiinnostusta riittää, niin siitä vain opiskelemaan. Päteviä sosiaalityöntekijöitä on liian vähän, ja paikkoja auki ihan tuolla sivustolla www.mol.fi koko ajan useita kymmeniä. Mun mielestä sosiaalityössä iästä ja kertyneestä elämänkokemuksesta on hyötyä, joten sun iän ei pitäisi olla työllistymisen esteenä! Monta vuotta tietysti opiskelua edessä, ja avoimen yliopiston kautta et pysty saamaan sosiaalityöntekijän virkoihin vaadittavaa pätevyyttä, jossain vaiheessa on hakeuduttava varsinaisen yliopiston puolelle.

Koulutus on tietysti aina hyvä asia. Opinnot kuitenkin kestävät vuosia. Opiskeluaika on mukavaa, mutta valmistumisen jälkeen sekä minua että entisiä opiskelukavereitani on harmittanut sosiaalityön palkkaus ja työolot.

Yliopistotutkinnon suorittaneelta reilun 2000 euron tilipussi ei ole häävi jos vertaa muiden akateemisten palkkoihin. Palkkatoivomuksia ei työnhaussa noteerata ja kehityskeskusteluiden yhteydessä korotukset ovat kymmenissä euroissa.

Perussosiaalityö asiakkaan kanssa on usein rankkaa. Periaatteessa ihmisten auttaminen on sitä, minkä takia koulutukseen hakeudutaan, mutta koska työssä on kyse rahasta niin asiakkaiden reaktiot hylkypäätökseen ovat usein hyvin primitiivisiä, uhkaaviakin. Valtaosa entisistä opiskelijakavereistani tekeekin valmistumisensa jälkeen ja sosiaalitoimistossa kerran työskenneltyään muuta kuin sosiaalityötä.

Kun akateemisissa piireissä keskustellaan työstä niin ihmiset ovat harvoin kiinnostuneita sosiaalityöstä ja työn sisällöstä. Muiden silmissä sosiaalityö on usein pelkkää rahanjakoa, ongelmia ja pummeja, mikä lienee osasyy alan vähäiseen arvostukseen.